Tulen hulluksi lomalla lasten kanssa!
Minulla on 2 lasta: 2v ja 4v. Jatkuvaa huutoa, tappelemista, sotkemista ja juoksemista. Enää 3vkoa lomaa jäljellä, huoh!! En halunnut tällaista elämää:(
Muilla samoja fiiliksiä?
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 08:07"]
Minulla on 2 lasta: 2v ja 4v. Jatkuvaa huutoa, tappelemista, sotkemista ja juoksemista. Enää 3vkoa lomaa jäljellä, huoh!! En halunnut tällaista elämää:( Muilla samoja fiiliksiä?
[/quote]
Haluat palstailla ja lapset vaativat huomiota? Rankkaa.
Odotas kun ne on koululaisia. Lomaa 2,5 kuukautta.
No sun täytyy olla niiden kanssa. Auttaa niitä olemaan yhdessä.
Sulla on pienet lapset ja ne tarvitsee sua. Älä pliis nyt anna ymmärtää, että susta on kamalaa olla omien lapsiesi kanssa neljä viikkoa vuodesta, niillä lapsilla on voinut olla sua niin monta kertaa ikävä vuoden aikana, kun ovat olleet hoidossa erossa susta. Ei ne ole siinä sua varten, sun pitäisi olla niitä varten.
Noin pienet tarvitsee ohjattua toimintaa. Ne olleet laitosrytmissä nyt sen parisataa päivää, ei ne yhtäkkiä tiedä miten ohjata omaa energiaansa kun kukaan ei ole kertomassa mitä tehdä. Aamulla ylös ja illalla nukkumaan tiettyyn aikaan jos ei muuten suju, aamusta heti ulkoilua, puistoilua, pieniä retkiä, yhteisiä leikkejä. Päiväkotikaverien näkemistä, uintireissuja. Onhan näitä. Se vaan vaatii sen, että sinä määräät.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 08:19"]
Mene niiden kanssa jonnekin! Lintsille, eläintarhaan, eväsretkelle puistoon, rakentakaa maja, jne. Tiedän, että tämä ilma ei ole ihanin, mutta nyt lomaillaan! Älä sinäkään laittele kyökissä ruokaa vaan rentoudu ja osta kerrankin valmista.
[/quote]
nimenomaan mene lasten kanssa jonnekin, tee niiden kanssa jotakin, ole läsnä. Unohda ne kotityöt ja ruuanlaitto minimiin jollet saa lapsia ujutettua mukaan hommaan. Ainoastaan tosi rauhalliset lapset ei hypi seinille, jos vapaa-aikaa liikaa ja ei mitään suunniteltua tekemistä yhdessä.
Aloita aamu yhteisellä tekemisellä. Leikkipuistotreffit, uiminen, lenkki, vanhempi lapsi voi ajaa pyöräillä. Lapset saa energiaa ja ulkoilmaa. Iltapäivällä lounaan jälkeen kirjan lukeminen, piirtämistä kynillä tai vesiväreillä, tehtäväkirjojen tekoa, lautapelejä, kotileikkiä, legoja, junaradan tekoa, askartelua. Kun nuorempi nukkuu kahdenkeskistä aikaa vanhemman lapsen kanssa. Lapsi tarvitsee kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa. Se rauhoittaa lasta. Päikkyjen jälkeen ennen iltaunia vielä ulkoilua. Jos sinulla on puoliso, ulkoista tämä viimeinen ulkoilu. Muutama päivä tällä rytmillä, ja riitely loppuu.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 08:34"]
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 08:25"]Kutonen vastaa kasille: voi olla että on olemassa helpompia lapsia, mutta sitten on olemassa myös jämäkämpää kasvatusta. Suurin osa kasvatusongelmista on vanhempien kykenemättömyyttä toimia johdomukaisesti ja jämäkästi. [/quote] Näin minäkin ajattelin kahden lapsen äitinä. Kolmannen kanssa olen ymmärtänyt, että lapsissa todellakin ON eroja. Huoh. Siinä missä iisimmän kanssa johdonmukaisen kasvatuksen tuloksista pääsee nauttimaan jo hyvin varhain, haastavampi on vasta päässyt vauhtiin rajojen kokeilussa... Tsemppiä ap! Tiedän tunteen. Itse olen jo voiton puolella tälle kesälle ja oikeasti mukaviakin päiviä on ollut. Auttaisiko lleikkipuistot, valmisruoka, muiden äitien kanssa treffailu, iltaisin omaa aikaa jne?
[/quote]
kolmannen lapsen kanssa ongelmaksi tulee väkisinkin lapsen huomioimisen puute. Kolmas ei saa jakamatonta huomiota vanhemmilta yhdessä ja erikseen kuten eka ja toinen lapsi. Esim. Toinen ongelma on rikkinäinen päivärytmi, vanhemmat lapset haluavat liikkuvaa elämää ja se nuorimmainen nukkuu tai torkkuu sitten päikkynsä vauvan turvaistuimessa pätkittäin jossain välissä. kolmen lapsen kanssa on haastavaa noudattaa vauvan luontaista rytmiä ( antaa vauvan nukkua ja herätä herättämättä, syöttää heti kun on nälkä) ja organisoida arkea. Ei siis välttämättä se lapsen luonne vaan ne olosuhteet johon kolmas lapsi joutuu. Ja kyllä se vaikuttaa vanhempiin sisaruksiin, kun äiti on vauvassa kiinni. Eli olosuhteet muokkaavat lasten luoteen.
Pienet murheet pienet lapset,
Isot murheet kun isot lapset.
Joten yritä asennoitua, lapset ovat pienenä paljon helpompia.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 08:19"][quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 08:14"]No ei ole. Lapset jo toki isompia mutta en kyllä tuollaista aikaa muista. Sen muistan että lasten olleessa sinun lasten ikäisiä teimme viikon vene/telttareissun ja oli hauskaa. Viikko ilman mukavuuksia saaressa ja lapset viihtyivät. Onko teillä liian vähän ulkoilua ja tekemistä? Vai yleensä homma hukassa jos on huutoa koko ajan?
Ja meillä lapset ovat yleensä olleet koko kesän pois hoidosta eli ei voi siitä syyyttää että en olis heidän kanssa aikaa viettänyt.
[/quote]
Oliskohan sulla ollut vähän helpommat lapset?
[/quote]
Tai olisikin kasvatuksessa mennyt jotain pieleen?
Ei niiden pienten kanssa kuulukaan jäädä neljän seinän sisälle. Jos on oma ja turvallinen puutarha, niin viltti nurmikolle, lapsille vatiin vettä ja vesileluja ja pari tuntia hurahtaa hetkessä. Voihan tätä tietysti tehdä kerrostalonkin pihalla mutta sitten on kyllä vahdittava tarkemmin.
Suosin itse retkiä eli teimme niitä puistoihin, joissa emme käyneet arkisin. Aidattu puisto on ihan huippu ja esim. Hakaniemessä on sellainen meren rannalla ja siellä on myös nurmikkoa, joten aikuisen ei tarvitse olla aivan hiekassa. Non pienten kanssa ei kovin suuria elämyksiä kannata tarjota, niistä pettyy vain itse eniten, kun lapset eivät jaksakaan eläintarhassa kiinnostua kuin viiden minuutin ajan mutta jo ensi kesänä voi tilanne olla toinen, kun pienempikin on jo vähän isompi. Toisaalta taas innostuvat aivan pienistä jutuista, piknikistä omalla pihalla tai metsäretkestä.