Sanokoo puoliso, että tekemäsi ruoka on hyvää?
Mä teen suurimman osan ruuista. Mies ei sano koskaan ruuasta muuta kun kiitos, jaaha tulipa syötyä. Jos hän itse on tehnyt ruuan minun pitää kehua sitä useampaan otteeseen ja tuntuu että sekään ei riitä. Mutta ei ikinä, kun olen tehnyt ruuan, vaikka erittäin hyvänkin, suu ei taivu antamaan minkäännäköistä kehumista.
Kommentit (36)
Sanoo jos on hyvää. Hän itse ei tee mitään hyvää ruokaa yleensä, joten ei kehu niitä, eikä kukaan muukaan.
Miehesi kuulostaa kyllä omituiselta. Ala sinäkin tekemään samoin että kehut vaan omia ruokiasi samalla tavalla kuin hän, ja totea hänen ruuastaan että tulipa syötyä. Jos jotain marisee niin sano että niinhän sinäkin sanot minun ruuastani. Ei se mitenkään sua voi pakottaa kehumaan sen ruokia. Jos sitä yrittää, se on merkki jostain tosi vakavasta ongelmasta sen päässä, ja sitten on parasta ottaa heti avioero, hullu mikä hullu.
Mä tahallani sanoin kun ruokani oli erityisen hyvää, ai että oli herkullista, tätä pitääkin tehdä pian uudestaan. Hän oli ihan hiljaa, ei sanonut mitään.
Eikä tässä muuten mitään, mutta kun hän loukkaantuu tavattomasti jos en kehu hänen tekemänsä ruokaa ainakin viis kuus kertaa syödessä.
Aina kyllä kehun, siitä ei ole kiinni.
Eipä kyllä. Aina välillä ehdottelee josko tekisin sitä tai tätä uudestaan ja olen ottanut merkkinä siitä, että kyseinen ruoka maistuu.
APn tapauksessa ruuan hyvyys ei kyllä ole se jutun juoni.
Onko jotenkin kateellinen sulle? Jostsin muusta osaamisesta tuli mieleen. Kehuuko mistään?
Vierailija kirjoitti:
Onko jotenkin kateellinen sulle? Jostsin muusta osaamisesta tuli mieleen. Kehuuko mistään?
Itseasiassa en edes muista. Mielellään kyllä mitätöi.
Minun puolisoni huomautteli aina tekemästäni ruoasta. Lopetin ruoan tekemisen hänelle eli minä ja lapset söimme omia ruokiamme ja hän omiaan. Viesti meni ilmeisesti perille kun sanoin, ettei hänen ole pakko eikä edes lapsille hyväksi esikuvaksi haukkumassa tarjolla olevaa ruokaa.
Sanoin, että jatkossa saa ihan itse tehdä paremmat ruokansa ja tietenkin hoitaa puolet lasten ruokailuista. En halunnut nimittäin valituksen jälkeen syödä hänen tekemiään ruokia, joissa ei ole sinällään muuta vikaa kuin sekava maustaminen.
Pidän hyvin maustetusta ruoasta eli tämä ongelma ei johtunut siitä, että tuntisin vain suolan ja pippurit.
Meillä nainen keksii aina jotain valitettavaa minun tekemästä ruuasta. Alkaa rasittaan sen verran että kun minun tekemä ruoka ei kelpaa niin saa tehdä omat ruokansa
Harvemmin mutta minä kehun lähes aina hänen tekemäänsä ruokaa. Syy on tosin luonnollinen eli hän on paljon parempi kokki. Toki aina välillä kehuu jos suoritukseni on ollut tasoa odotukset ylittävää. En siis lainkaan samassa tilanteessa kuin ap ja ymmärrän ettei ole mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jotenkin kateellinen sulle? Jostsin muusta osaamisesta tuli mieleen. Kehuuko mistään?
Itseasiassa en edes muista. Mielellään kyllä mitätöi.
Ja rakastat häntä, miksi?
Kehuu kyllä, vaikka teen nykyään lähinnä kasvisruokaa. Ja on kiitellyt kovasti, kun on ruoka tehtynä (olen opintovapaalla). Omia ruokiaan taas haukkuu ärsyttävyyteen asti koko ruokailun ajan, vaikka kuinka yritän sanoa että hyvää on. Tarkkailee ilmeitäni ja kommentoi. Hyvä ettei ota "huonoja" paloja minun lautaselta pois.
Minä pääasiassa laitoin ruuat silloin, kun lapset vielä olivat pieniä. Ikinä ei kehuja kuulunut ja tiesin, että hyvää oli, koska maistui.
Koska halusin kuitenkin sitä itsetunnon pönkitystä, aloin sanoa esim. sunnuntailounaan päälle, että "eikös ollutkin hyvää". Yleensä kaikki olivat samaa mieltä. :D
- "Kukas kissan hännän nostaa, ellei kissa itse."
Vierailija kirjoitti:
Mä tahallani sanoin kun ruokani oli erityisen hyvää, ai että oli herkullista, tätä pitääkin tehdä pian uudestaan. Hän oli ihan hiljaa, ei sanonut mitään.
Eikä tässä muuten mitään, mutta kun hän loukkaantuu tavattomasti jos en kehu hänen tekemänsä ruokaa ainakin viis kuus kertaa syödessä.
Aina kyllä kehun, siitä ei ole kiinni.
Miksi kehut sen takia ettei loukkaantuisi? Anna loukkaantua. Se pitää oppia jo pikkulapsena ettei aina saa mitä haluaa ja loukkaantua saa, ja siitä pitää oppia pääsemään yli.
Sinähän kohtelet häntä kuin taaperoa.
Mun tekemä ruoka ei yleensä oo kovin hyvää, en osaa maustaa. Mutta kyllä sitä nälkäänsä syö (muut paitsi lapset). Joten en oota että sitä erikseen kehuttaisi.
Jos mies tekee hyvää ruokaa, niin tietenkin kehun, jotta hänelle tulisi hyvä mieli ja sitten hän tekisi sitä uudestaankin. Taidan kyllä olla aika läpinäkyvä tässä.
Onko muita narsistisia piirteitä?
Teen lähes kaikki ruuat ja aina kehuu. Joskus on omissa maailmoissaan, niin heitän jotain "eikö maistunut?" niin tajuaa kehua.
Kehuu lähes aina, jopa silloin kun se ruoka ei omasta mielestäni ole erityisen onnistunutta. Yleensä kyllä tekemäni ruoka on hyvää.
Eipä ex koskaan sanonut hyvää sanaa ruuasta, parannettavaa löysi kyllä ja kun tein ruokaa tuli aina ohjeistamaan, sekoittelemaan, aäätämään lämpöjä jne. Johti vuosien varrella siihen etten enää tehnyt ruokaa koska se tuntui epämukavalta, hän teki sitten ruuan (ei ollut sen parempaa)
Mikä voi olla syynä, ettei saa suustaan ulos kehumisia puolisolle?
Ehkä ei pidä sinusta tai on kateellinen paljonkin mustakin.
Ja kehuu sitä omaa ruokaa syödessä maasta taivaisiin. Onko kellään tällaista?
No olisi jo hyvä käytöskin vaativan sanoa jotain positiivista ruuasta.