Lue keskustelun säännöt.
Äiti soittaa sairaalasta noin 6 kertaa päivässä
Vierailija
05.07.2015 |
Mä en enää jaksa. Olen ihan uupunut. Äiti on ollut nyt 2 viikkoa sairaalassa ja on ihan kyllästynyt siellä olemiseen. Äiti soittaa minulle keskimäärin 6 kertaa päivässä. Kaksi kertaa päivässä jaksan ihan ok jutella, mutta 6 kertaa päivässä rikkoo jo meidän lapsiperheen rauhaa ihan hirveästi. Aina pitäisi jutella varmaan sellainen 30-40 minuuttia. Aina kun saan lopetettua puhelun, niin alan tehdä perheelle ruokaa ja kun päästään syömään, niin puhelin taas soi ja äiti iloisena sottaa, että mitä lapset ovat tehneet. Mä olen, että enpä tiedä, kun olen tässä tehnyt ruokaa ja ollut sun kanssa vaan puhelimessa.
Tällä hetkellä tuntuu, että taidan laittaa puhelimen äänettömälle. Olenko kohtuuton äitiäni kohtaan, jos rajoitan puhelut 2x per päivä. Saan kyllä kuulla, että miten hirveää on, kun hänen puheluihinsa ei vastata. Isänikään ei jaksa enää vastata kaikkiin äitini puheluihin.
Olen käynyt äitiäni katsomassa joka toinen päivä sairaalassa, mutta nyt tuntuu, että en enää sitäkään jaksa. Omat lapset ja mies tulee täysin laiminlyödyksi, koska olen niin 24/7 kiinni äitissäni. Ekat puhelut tulee silloin kun olen vielä aamu-unilla ja viimeiset puhelut siinä 21-23.
Olenko julma, jos rajoitan puhelut 2x päivä?
Kommentit (48)
Miksi tällaista pitää edes kysyä? Mitä niillä äidin tunteilla on mitään väliä? Itsepä on sinut ap maailmaan tehnyt, kestäköön nyt sitten sen, millainen ihminen sinusta tulikaan. Mä en vastais mun äidille ollenkaan ja se on tasan hänen syytänsä. Nih.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 18:45"]
Mä en enää jaksa. Olen ihan uupunut. Äiti on ollut nyt 2 viikkoa sairaalassa ja on ihan kyllästynyt siellä olemiseen. Äiti soittaa minulle keskimäärin 6 kertaa päivässä. Kaksi kertaa päivässä jaksan ihan ok jutella, mutta 6 kertaa päivässä rikkoo jo meidän lapsiperheen rauhaa ihan hirveästi. Aina pitäisi jutella varmaan sellainen 30-40 minuuttia. Aina kun saan lopetettua puhelun, niin alan tehdä perheelle ruokaa ja kun päästään syömään, niin puhelin taas soi ja äiti iloisena sottaa, että mitä lapset ovat tehneet. Mä olen, että enpä tiedä, kun olen tässä tehnyt ruokaa ja ollut sun kanssa vaan puhelimessa.
Tällä hetkellä tuntuu, että taidan laittaa puhelimen äänettömälle. Olenko kohtuuton äitiäni kohtaan, jos rajoitan puhelut 2x per päivä. Saan kyllä kuulla, että miten hirveää on, kun hänen puheluihinsa ei vastata. Isänikään ei jaksa enää vastata kaikkiin äitini puheluihin.
Olen käynyt äitiäni katsomassa joka toinen päivä sairaalassa, mutta nyt tuntuu, että en enää sitäkään jaksa. Omat lapset ja mies tulee täysin laiminlyödyksi, koska olen niin 24/7 kiinni äitissäni. Ekat puhelut tulee silloin kun olen vielä aamu-unilla ja viimeiset puhelut siinä 21-23.
Olenko julma, jos rajoitan puhelut 2x päivä?
[/quote]
Mitä niin hienoa tässä viestissä on, että pitää yläpeukuttaa? Toihan on aivan säälittävää. Aikuinen ihminen, ja vielä opettaja. Ei ole napanuora todellakaan katki. Äiti äiti äiti, iiiiihhhhh!!
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 18:45"]Mä en enää jaksa. Olen ihan uupunut. Äiti on ollut nyt 2 viikkoa sairaalassa ja on ihan kyllästynyt siellä olemiseen. Äiti soittaa minulle keskimäärin 6 kertaa päivässä. Kaksi kertaa päivässä jaksan ihan ok jutella, mutta 6 kertaa päivässä rikkoo jo meidän lapsiperheen rauhaa ihan hirveästi. Aina pitäisi jutella varmaan sellainen 30-40 minuuttia. Aina kun saan lopetettua puhelun, niin alan tehdä perheelle ruokaa ja kun päästään syömään, niin puhelin taas soi ja äiti iloisena sottaa, että mitä lapset ovat tehneet. Mä olen, että enpä tiedä, kun olen tässä tehnyt ruokaa ja ollut sun kanssa vaan puhelimessa.
Tällä hetkellä tuntuu, että taidan laittaa puhelimen äänettömälle. Olenko kohtuuton äitiäni kohtaan, jos rajoitan puhelut 2x per päivä. Saan kyllä kuulla, että miten hirveää on, kun hänen puheluihinsa ei vastata. Isänikään ei jaksa enää vastata kaikkiin äitini puheluihin.
Olen käynyt äitiäni katsomassa joka toinen päivä sairaalassa, mutta nyt tuntuu, että en enää sitäkään jaksa. Omat lapset ja mies tulee täysin laiminlyödyksi, koska olen niin 24/7 kiinni äitissäni. Ekat puhelut tulee silloin kun olen vielä aamu-unilla ja viimeiset puhelut siinä 21-23.
Olenko julma, jos rajoitan puhelut 2x päivä?
[/quote]
Vittu. Luuri vaan tuollaiselle lumpulle kiinni. Ei äitisi elämä ole teidän elämää.
Puhut kahdesti pitkään ja muilla kerroilla katkaiset puhelun lyhyeksi. Äitisi saa kontaktia mutta sinä et menetä joka kerta puolen tunnin rupeamia.
Pidät puhelinta päällä puhelun aikana kaiuttimella ja teet samaan aikaan kotitöitä. Ethän muutenkaan joudu keskustelun tai jutustelun vuoksi keskeyttämään tekemistäsi. Jos tekeminen on sellaista että se keskeyttää puhelun niin sitten keskeytät puhelun.
Onko äitisi kovin vanha/muistamaton? Jos ei niin voit varmasti ystävällisesti sanoa että pienempi puhelumäärä riittää, että sulla on kiirettä. Kai äidilläsi on tylsää, eipä siellä sairaalassa niin paljon tekemistä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 18:49"]
Et ole julma. Äitisi ei liene kovin sairas, jos jaksaa noinkin paljon soitella. Onhan se kaksi viikkoa pitkä aika, mutta sairaalassa harvoin pääsee yksityishuoneeseen, joten juttukavereita varmasti olisi jo huoneessakin.
Olen itse äitisi ikäluokkaa ja olen ollut pariin otteeseen viikon pari sairaalassa, eikä minulle tullut mieleenkään soittaa lapsille noin usein.
[/quote]
mistä sä tiedät minkä ikäinen ap:n äiti on?
Vie äidille lukemista, ristikkolehti tai vaikka zen-värityskirja + värit niin on muutakin tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 04:04"]
Puhut kahdesti pitkään ja muilla kerroilla katkaiset puhelun lyhyeksi. Äitisi saa kontaktia mutta sinä et menetä joka kerta puolen tunnin rupeamia.
Pidät puhelinta päällä puhelun aikana kaiuttimella ja teet samaan aikaan kotitöitä. Ethän muutenkaan joudu keskustelun tai jutustelun vuoksi keskeyttämään tekemistäsi. Jos tekeminen on sellaista että se keskeyttää puhelun niin sitten keskeytät puhelun.
[/quote]
Se kahdesti pitkäänkin puhuminenkin vie paljon aikaa, jos puhelut kestävät 30-40 minuuttia. Oma äitini oli myös sellainen soittelija, hän saattoi soittaa siitä lähtien kun kotoa pois muutin useita kertoja myös päivässä. Hän ei ollut dementikko, mutta se puhelujen rajoittaminen ei hänen kanssaan oikein onnistunut. Olikohan hän joku puhelinriippuvainen, en tiedä. Hänen kanssaan kävi myös niin, että mitä mukavammin hänen jkanssaan juttdli, sitä nopeammin tuli se uusi soitto. Soittoja tuli niin työpaikalle kuin kotiin.
Voisitteko sopia, että sinä soitat, kun on hyvä hetki. Ja tee aloite myös puhelun lopettamiseksi, kun alkaa kiristää. Hoidin äitini hautaan, mutta yleensä minä soitin pari krt per pv käyntien lisäksi ja äiti tekstasi, jos oli jotain siinä välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 06:38"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 18:49"]
Et ole julma. Äitisi ei liene kovin sairas, jos jaksaa noinkin paljon soitella. Onhan se kaksi viikkoa pitkä aika, mutta sairaalassa harvoin pääsee yksityishuoneeseen, joten juttukavereita varmasti olisi jo huoneessakin.
Olen itse äitisi ikäluokkaa ja olen ollut pariin otteeseen viikon pari sairaalassa, eikä minulle tullut mieleenkään soittaa lapsille noin usein.
[/quote]
mistä sä tiedät minkä ikäinen ap:n äiti on?
[/quote]
En ole AP:n äidin iän tietäjä, mutta koko homma perustuu todennäköisyyksiin. AP on valmistunut opettajaksi joten on todennäköisesti vähintään 25 (koska ollut myös töissä). Teiniäitiys taas on aika harvinaista, joten äitinsä on synnyttänyt hänet n. 20-30 vuotiaana. Eli äiti on noin 45-60 vuotias. Kannattaa myös huomioida, että ikäluokka ei ole tietty ikävuosi esim. 53 vaan ryhmittelytapa. Eli vaikkapa niin että 13-19 vuotiaat on teinejä, 20-35 vuotiaat aikuisia, 35-65 vuotiaat työikäisiä jne.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 18:49"]
Et ole julma. Äitisi ei liene kovin sairas, jos jaksaa noinkin paljon soitella. Onhan se kaksi viikkoa pitkä aika, mutta sairaalassa harvoin pääsee yksityishuoneeseen, joten juttukavereita varmasti olisi jo huoneessakin.
Olen itse äitisi ikäluokkaa ja olen ollut pariin otteeseen viikon pari sairaalassa, eikä minulle tullut mieleenkään soittaa lapsille noin usein.
[/quote]
Mistä tiedät mitä ikäluokkaa ap on? Vähän nyt haiskahtaa koko ketju. Vastaileeko ap ketjussa itselleen, onko koko ketju Porvoosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä nyt ensimmäistä kertaa eilisen jälkeen.
Äiti on tänään soittanut 9 kertaa, joista 7:ään olen jättänyt vastaamatta.
Jotta äidin ja minun ikäni eivät olisi tässä nyt enää keskustelun aiheena, niin itse olen yli 40 ja äiti yli 70.
Äidillä ei ole varsinaista muistisairautta, mutta hänellä on harhoja ja lisäksi hänellä on useita vaikeita fyysisiä sairauksia. Tänään äiti vaihtoi sairaalasta toiseen ja nyt on tietty varmaan sitä soittelua siihenkin sopeutumisessa.
Äidin kanssa ollaan vuosia soiteltu kerta päivässä. Kun isäni joutui sairaalaan aloin soittamaan aamuin ja illoin eli varmistin, että äiti ei ole lattialla mönkimässä kokonaista vuorokautta, kun kaaduttuaan ei saa soitettua itselleen ambulanssia. Nyt kesälomallani äitini soittelut on vaan paisuneet kuin pullataikina ja samoin syyllistäminen siitä, että miten kukaan eli käytännössä isäni ja minä ei vastaa hänen soittoihinsa.
ap
Kuulostaa raskaalta. Olet huolehtivainen ja välittävän kuuloinen tytär. Eihän se äitisi tosiaan terve ole, ja vanhakin alkaa olla. Ymmärrän ettei tuollaista puhelumäärää jaksa, mutta ikävää jos rajoittamineb tarkoittaa toisen mielen pahoittamista. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko joku muu vastata ja puhua hetken esim lapset jne, sanoo että äitillä on kädet taiinassa ei voi puhua. Sitt3en voisit hankkia myös muutaman tunnin jollain jutulla, että et voi puhua kun menette sellaiseen tapahtumaan jne. Varmasti hluat puhua totta hänelle mutta liioittele vähän edes. Vie joku tabletti (tietokone) tms jonka avulla voi tappaa aikaa siellä sairaalassa.
Mä taas vastaan tähän ketjuun eri näkökulmista ja mielipiteillä ja peukutan niitä sattumanvaraisesti jotta ketju pysyisi hengissä.
No minä vastasin ihan omana itsenäni.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 09:26"]
Trollihan tämä on selvästi.
Peukkujen lukumäärä kerto, että moden tekemä, kun pitää sitä itse pinnalla ja monistelee.
[/quote]
Eikä vastaile ketjuun itse ollenkaan ap:nä, huutelee vain väliin muka ulkopuolisena kommentoijana.
[/quote]
No se on siellä puhelimessa taas
Kauheasti ei vanhemia kunnioiteta kun ei viitsitä edes kesälomalla jutella puhelimessa sairaalassa kipeänä makaavan äidin kanssa. Ei puhettakaan kiitollisuudesta sitä ihmistä kohtaan joka on saattanut tähän maailmaan teidät.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 23:19"]
Sinä, joka olet ollut pitkään sairaalassa, niin sinulla on ollut hivenen eri tilanne kuitenkin kuin äidilläni. Ensinnäkin selvästi olet päässyt ylös sängystä ja pesulle jne. Äitini on käytetty yhden kerran kahden viikon aikana pesulle ja tällöinkään hänelle ei vaihdettu endes puhtaita vaatteita. Tv:tä ei äidin huoneessa ole ollut ja äiti ei ole päässyt huoneesta mihinkään.
Tavallaan siis ymmärrän kyllä äitini tylsistymisen, mutta valitettavasti en voi itsekään olla mikään 18/24 huvikeskus.
Niin ja kuten jo aikaisemmin kirjoitin, niin äitini on harhainen. Hänen kanssaan ei voi siis jutella samalla tapaa kuin vaikka oppilaitteni kanssa, jotka ovat kuitenkin tältä planeetalta. Keskustelutaidot on taatusti minulla kunnossa, mutta kun harhat ottavat vanhuksesta vallan, niin valitettavasti niillä keskusteluilla ei ole oikein merkitystä. Toivon, että äitini pääsisi myös harhojensa osalta tutkimuksiin, mutta valitettavasti ne ovat niin toden tuntuisia, että lääkäritkään eivät aina ymmärrä niitä harhoiksi. Harhojen takia äidillä varmaan niitä pelkotiloja on ja se syy miksi hän soittelee. Toisaalta ainakin joidenkin tutkimuksien mukaan usein myös käsittelemättömät pelot aiheuttavat harhoja, joten on vaikea sanoa, että mikä on muna ja mikä kana. Oikeasti on kuitenkin todella raskasta kuunnella, kun äitini soittaa minulle ja kertoo, että miten isäni kotihoitaja yrittää iskeä mielenterveys- ja syöpäpotilaasta isästäni omille lapsilleen isää. Oikeasti kotihoitaja yrittää saada isääni hoitoon eikä taatusti vikittele yli 70-vuotiasta sairasta isääni.
ap
[/quote]
No onpas huonoa hoitoa äitisi saanut. Ottaisin sinuna puhelun osastonhoitajalle.
Olen sairaanhoitja ja kyllä ihan jokaisen potilaan peruspesu kuuluu jokaiseen päivään.
Jos potilas on vuoteenomana, niin pesut vuoteeseen, jos kädet toimii potilaalla niin pesulappunen käteen ja potilas itse pyyhkii kasvojaan , kainaloitaan jne alapesut tehtävä, muuten tulee infektioita.
infektioit aiheuttava harhaisuuttakin, muistiongelmiakin, onko tutkittu ? plv virtsa, crp verestä jne perusaisiat ? virtsatieinfektio on usein ihan oireeton vanhuksilla, jotka monesti juovat ihan liian vähän vettä ja nesteitä ylipäätänsä.
puhtaat vaatteet on vaihdettava nmyös päivittäin, etenki vuoteessa makaalille, muutoin hikiset ruttuset vuodevaatteet ja pyjamat aihetúttavat makuuhaavoja, joista taas alkaa yleinen infektioierre, joka pitkittää toipumista..
eli nyt opettaja ottaa heti yhteyttä osaastonhoitajaan ja etenkin lääkäriin,
mitä pidempään äiti siellä makaa, sitä enempi hän laitostuu ja on pian kroonikko, liikuntakyky menee makaamisesta
Käykö jumppari kuntouttamassa ?
Nostetaanko äitiä istumaan esim pyörätuoliin, sängyt on säädettäviä, jolloin hyvä istuma-asento saadaan ihan sänkyynkin.
Miksi ei liiku, on vuoteessa ? onko syy selvitetty?
Eli ikäväkyllä nykyään on omaisten oltava valppaina ja kyselemässä ja jopa vaatimassa kunnollista hoito omaiselleen.
Muutoin mummot ja papat makaa sängyissän pesemättöminä, liikkumattomina, pian tulpat pohkeissan pahimmassa tapauksessa sydämessä tai keuhkoissa..
Eli ap hyvä, nyt on sinun otettava ohajta käsiisi ja heti.
sykö äitisi maistuuko ruoka, useinhan on niin ettei kukaan auta, ja jso ei pääse hyvään asentoon jää ruoka syömättä. juomisesta nytr puhumattakaan.. ja tippoja ei laiteta vanhuksille..
ja pian on si loppu lähellä
Ei siis ole ihme, että äitisi on siellä sairaalassa hädissään :(
voisikos esim psyksairaanhoitja käydä juttelemassa äitisi kanssa, niistä mielialoista/mahdollisista peloista ?
tuotakaan ei kukaan vanhemille ihn´misille tarjoa, itse on osattava vaati
Samoin sosiaalihoitaja, joka voisi suunniella kotiin apua ja tukea ja virikkeitä, esim päiväsairaalassa oloa tms
Onko äiti ennenkin ollut noin rajaton, vai eikö lapsi kehtaa kysyä, etteikö äidillä ole puhelimessaan muita numeroita?
Pelottaako äitiä? Olisiko alkavaa muistisairautta?
Omaisen pitää huolehtia jaksamisestaan. Vähän vähemmän hyvinvoivan kuuloisen tyttären puhelinpalveluja mieluummin kuin uupuneen ja hermostuneen perillisen vakiopäivystys, joka saa vain äidin hermostuneemmaksi ja lisää soittelua.
Oma äitini on senverran jo dementoitunut, että tuohon päälle vielä vuoronperään on aurinkoinen ja vartin päästä pyhää vihaa täynnä, sitten taas tavallinen, seuraavassa puhelussa manipuloi ja syyllistää jne. Olen alkanut valita tarkkaan, milloin voin vastata ja milloin en. Äiti tuskin edes muistaa pienen ajan päästä enää, etten ole vastannut. On muuten tavallisen rankkaa.
Dementoivissa sairauksissa on se jännä piirre, että tilanne on usein vaikein alussa, kun ihminen riehuu minkä ehtii, eikä yhteistyö onnistu. Omaisten pitäisi juuri silloin kun ovat itse uupuneimmillaan kun kaikki on omituisesti vaikeaa, niin samaan aikaan perehtyä, mistä on kysymys, minkälaista hoitoa tarvittaisiin, ja jaksaa vakuuttaa terveydenhoitojärjestelmä asiasta myös.
Sama ongelma on varmasti monessa muussakin sairaalaan ensimmäistä kertaa vievässä tilanteessa. Alussa kuitenkin harvemmin ohjataan mitenkään eteenpäin, ja voi jäädä apu saamatta, kun ei osaa sitä etsiä. Potilasjärjestöjen pitäisi mielellään pystyä tähän tarpeeseen vastaamaan, mutta niihin tarvittaisiin sitten myös varmasti enemmän palkattua työvoimaa, ja vapaaehtoisia myös.