Miten mies voi jättää heti abortin jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ap, minulle tulee sinun puolestasi tosi paha mieli kun luen näitä kommentteja. Näiden elämässä täytyy olla jokin tosi pahasti vialla tai sitten ovat vaan helkkarin tyhmiä eivätkä ymmärrä lukemaansa tai elämän realiteetteja. 

En valitettavasti osaa tilanteessasi neuvoa, muuta kuin toivoa sinulle valtavasti jaksamista. Toivottavasti sinulla on läheisiä tukemassa, että pääset erosta ja tästä tilanteesta yli. Jonain päivänä se päivä paistaa sinullekin, olet sen ansainnut. 

No aika moni on nimen omaan sanonut että tulevaisuudessa asia tulee näyttämään paremmalta kuin nyt, ja että ratkaisu on ollut ihan oikea tulevaisuutta ajatellen. Ap on selkeästi vielä aika nuori, ja niiden lasten aika tulee kyllä myöhemmin, kun itse seisoo omilla jaloillaan, ei ole painostettavissa, ja omaa tasapainoisen parisuhteen johon lapsia tehdään sitten yhteistuumin.

Tilanne on varmasti henkisesti vaikea, mutta niin olisi sellainenkin tilanne jossa nyt yksin odotettaisiin lasta isälle joka lasta ei ap:n kanssa missään nimessä halua. Ja sehän jatkuu sitten ihan sen lapsenkin loppuelämän se tilanne, jokaisen osapuolen kohdalla. 

Ap:sta tulee yh joka tappelee elareista, lapsella ei ole isää joka haluaisi olla lapsen elämässä, ja isällä on lapsi jota hän ei olisi halunnut. 

NYt mitään näistä ei tapahdu, ja jokainen saa elää elämäänsä ilman tällaista tulevaisuutta. 

Ei se näinkään mene. Myös sen yhdessä hankitun lapsen jälkeen voi jäädä yksinhuoltajaksi tappelemaan elareista. Mitään takeita ei ole.

Vain siitä, että jos haluaa lasta, se on tehtävä suunnilleen ennen 35 v., Parisuhteessa tai ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa huoletta, en enää ikinä aio olla miesten kanssa seksuaalisesti tekemisissä.

Sain tästä tarpeeksi traumoja.

Ja kyllä meillä oli käytössä ehkäisy, ei ollut tarkoitus että näin käy.

Ap

Niin varmaan. Heti ensiviikolla uutta kehissä, ja hups, taas sattuu "vahinko".

Siis miten ihmeessä voitte olla noin ilkeitä? Mikä teitä vaivaa? 

Mulla menee tämä tunteisiin siksi, että tiedän ihan tosielämästä tällaisen ihmisen ja vtuttaa niiden miesten puolesta, jotka häneen erehtyvät haksahtamaan.

Mikä aborttia surevassa, epäitsekkäässä naisessa on vika?

Koska se suru ei välttämättä tule niinkään siitä lapsen menetyksestä, vaan siitä, ettei hyvä suunnitelmansa onnistunutkaan eikä saanut miestä sitoutettua itseensä. Voihan sitä väittää surevansa nimenomaan sitä lasta, mutta kun tiedän miten kieroja ihmisiä tähän maailmaan mahtuu, en usko tuota noin vaan enkä koe sympatiaa. Sorry.

Jos ap:lla olisi ollut oikeasti tällainen suunnitelma, miksi ihmeessä olisi tehnyt abortin. Et kyllä vaikuta penaalin terävimmältä vaikka kuvittelet nyt olevasi näppärä ja paljastavasi tässä jotain vehkeilyä. 

No jos suunnitelmana on ollut että mies innostuu tästä vahingosta ja haluaa sen myötä sitoutua mutta se ei toteudukaan, nainen ehkä tajuaa että tulee jäämään yksin lapsen kanssa. Se ei ole ollut se mitä on ollut suunnitelmissa, vaan yhteinen elämä nimenomaan tämän miehen kanssa. Lapsi on siinä vaan sivuseikka, keino sitouttmisessa. Kun tajuaa ettei lapsen myötä saakaan miestä sillä tavalla kuin olisi halunnut, on sama vaikka hankkiutuakin siitä lapsesta eroon.

Niin jossitteluhan on aina mukavaa, varsinkin tilanteessa, jossa sinulla ei ole asiasta mitään parempaa tietoa ja jossa on täysin mahdollista ja melko todennäköistä, että asia on oikeasti henkilölle todella kipeä. Ainahan se tosiaan kannattaa vetää esiin se ilkein skenaario, ettei vain kukaan oikeasti saisi myötätuntoa. 

Onhan täällä monikin osoittanut myötätuntoaan ap:lle. Minä tuon esiin tämän toisen puolen, sen mitä olen läheltä joutunut harmikseni seuraamaan. Kun keskustelupalstalla ollaan, erilaisia ajatuksia aiheeseen liittyen saa kai tuoda esiin, vai?

Kerro nyt vielä, mitä hyötyä sinulle on tästä erilaisen ajatuksen esiin tuomisesta ? Ilmaisusi on melko syyllistävää ja ehdotonta etkä esitä näkökulmaasi kovin neutraalisti . Se ei ole kovin kohteliasta, ystävällistä eikä fiksua täysin tuntematonta ihmistä kohtaan. Ei ole mitään järkeä olla toiselle ilkeä ihan vain varmuuden vuoksi. 

Jos kommenteissani ei ole mitään perää, ap osannee ne ohittaa pelkällä olankohautuksella. Miksi ihmeessä ottaisi itseensä kommentit, joista hän tietää, etteivät ne hänen tilanteeseensa liity? Kommenttieni idea tuleekin esiin silloin, jos niissä sattuisikin olemaan jotain perää.

Siksi, että kohdistat ne häneen, etkä usko sanaakaan siitä, mitä hän sanoo vaan väännät hänet tässä valehtelijaksi. 

On täysin eri asia puhua yleisellä tasolla, että on olemassa tilanteita ja naisia, jotka tekevät näin, mutta sinä kyllä tosi rumasti olet sanonut ap:lle suoraan, esim että hän etsii heti uuden uhrin, jota voi yrittää huijata. Jos et ymmärrä eroa näissä, sinun kannattaa olla kokonaan hiljaa näistä omista "näkökulmistasi". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä meni koko elämä sekaisin, nyt tekisin toisenlaisen päätöksen ja pitäisin vauvan, en rakastuneena osannut ajatella kuin miehen parasta.

Ap

Miksi olisit halunnut lapsellesi tuollaisen isän?

Siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että ap.n oma lapsi olisi saanut syntyä.

Näin käsitän ap.n katumuksen ja tuskan.

Eli itsekeskeinen ajattelutapa.

Miten se on yhtään sen itsekeskeisempi ajatustapa kuin miehelläkään. Ap olisi halunnut lapsen. Mies ei. Ap teki abortin miehen pyynnöstä. Mies jätti siitä huolimatta. Kumpiko tässä nyt oli itsekeskeinen? Se, joka luopui omasta toiveestaan toisen hyväksi vai se, joka ei tehnyt yhtään mitään toisen hyväksi ja silti teki toiselle ikävästi. 

Se ettei halua lasta ei ole mitään ikävästi tekemistä toiselle.

Eroaminen abortin suremisen takia on. 

Ei kenenkään kanssa tarvi säälistä olla yhdessä. Saa erota kumppanista ihan milloin vain, se ei ole ilkeästi tekemistä vaan oman elämän elämistä.

Voiko "isä" joutua maksamaan elatusmaksut lapsesta, jota ei ole halunnut eli on yllättäin saanut alkunsa ja jonka äiti on halunnut pitää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä meni koko elämä sekaisin, nyt tekisin toisenlaisen päätöksen ja pitäisin vauvan, en rakastuneena osannut ajatella kuin miehen parasta.

Ap

No tottakai tekisit, kun voisit yrittää sitoa silä vauvalla "rakastamasi" miehen itseesi väkisin. 

Nyt ei ehkä tunnu siltä, mutta kyllä tuo paras ratkaisu oli teidän kaikkien kannalta.

Nyt sitten ehkäisy kuntoon niin ettei "petä" enää ikinä. Oman ehkäisysi lisäksi katso että miehet käyttävät myös kondomia. Ei tule näitä vahinkoja enää.

Olipa outo tulkinta. Tuskin ap yrittäs vauvalla sitoa miestä, eihän sellainen ole edes mahdollista, vaan johtais eroon. Käsitin että ap olis halunnut lapsen vaikka yksin.

Ehkä mies ei halunnut sitä 18 vuoden elatus velvollisuutta ja velkavankeutta vaikka nainen lapsen olisi halunnut vaikka yksin

Niin? Ja sekö tarkoittaa että ap:lla ei voinut olla asiasta mitään ajatusta, tunnetta ja toivetta? 

eri

Johan se on tullu selväksi että oli ajatus, tunne ja toive. Olisiko miehen pitänyt unohtaa omat halut kun nainen haluasi?

Ei ei ja ei. Kukaan ei ole sanonut näin. Pointti on se, että tässä on ihan turha syyllistää ap:ta siitä, että hän olisi sen lapsen halunnut ja nyt suree sitä. Tässä ei ole kyse siitä, oliko abortti oikein vai väärin vaan siitä, että siitä saa olla paha mieli, vaikka abortille olisi miten järkevät perustelut. 

Kaikki eivät näe hyvänäsyynä sitä että tekee vastoin omaa tahtoa vain siksi kun toinen niin sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä meni koko elämä sekaisin, nyt tekisin toisenlaisen päätöksen ja pitäisin vauvan, en rakastuneena osannut ajatella kuin miehen parasta.

Ap

Miksi olisit halunnut lapsellesi tuollaisen isän?

Siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että ap.n oma lapsi olisi saanut syntyä.

Näin käsitän ap.n katumuksen ja tuskan.

Eli itsekeskeinen ajattelutapa.

Miten se on yhtään sen itsekeskeisempi ajatustapa kuin miehelläkään. Ap olisi halunnut lapsen. Mies ei. Ap teki abortin miehen pyynnöstä. Mies jätti siitä huolimatta. Kumpiko tässä nyt oli itsekeskeinen? Se, joka luopui omasta toiveestaan toisen hyväksi vai se, joka ei tehnyt yhtään mitään toisen hyväksi ja silti teki toiselle ikävästi. 

Se ettei halua lasta ei ole mitään ikävästi tekemistä toiselle.

Eroaminen abortin suremisen takia on. 

Ei kenenkään kanssa tarvi säälistä olla yhdessä. Saa erota kumppanista ihan milloin vain, se ei ole ilkeästi tekemistä vaan oman elämän elämistä.

Ei kai kyse ollutkaan siitä, että säälistä pitäisi olla yhdessä vaan siitä, että ei siedetä elämän normaalia vastoinkäymistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ap, minulle tulee sinun puolestasi tosi paha mieli kun luen näitä kommentteja. Näiden elämässä täytyy olla jokin tosi pahasti vialla tai sitten ovat vaan helkkarin tyhmiä eivätkä ymmärrä lukemaansa tai elämän realiteetteja. 

En valitettavasti osaa tilanteessasi neuvoa, muuta kuin toivoa sinulle valtavasti jaksamista. Toivottavasti sinulla on läheisiä tukemassa, että pääset erosta ja tästä tilanteesta yli. Jonain päivänä se päivä paistaa sinullekin, olet sen ansainnut. 

No aika moni on nimen omaan sanonut että tulevaisuudessa asia tulee näyttämään paremmalta kuin nyt, ja että ratkaisu on ollut ihan oikea tulevaisuutta ajatellen. Ap on selkeästi vielä aika nuori, ja niiden lasten aika tulee kyllä myöhemmin, kun itse seisoo omilla jaloillaan, ei ole painostettavissa, ja omaa tasapainoisen parisuhteen johon lapsia tehdään sitten yhteistuumin.

Tilanne on varmasti henkisesti vaikea, mutta niin olisi sellainenkin tilanne jossa nyt yksin odotettaisiin lasta isälle joka lasta ei ap:n kanssa missään nimessä halua. Ja sehän jatkuu sitten ihan sen lapsenkin loppuelämän se tilanne, jokaisen osapuolen kohdalla. 

Ap:sta tulee yh joka tappelee elareista, lapsella ei ole isää joka haluaisi olla lapsen elämässä, ja isällä on lapsi jota hän ei olisi halunnut. 

NYt mitään näistä ei tapahdu, ja jokainen saa elää elämäänsä ilman tällaista tulevaisuutta. 

Kyllä, ihan jokainen ymmärtää tämän, varmasti myös ap. miksi tässä pitää siis varmuuden vuoksi syyllistää ap:ta huonosta valinnasta ja kieroilusta ja vehkeilystä ja kynnysmattoilusta ja takertuvuudesta ja ties mistä, kun kyse on ihan inhimillisistä tunteista? Itse olen kohdannut tällä palstalla ihan samanlaista kuraa kun olen mielestäni puhunut ihan normaaleista tunteista, epävarmuuksista ja pettymyksistä. Onko ihmisillä näin paha olo, että pitää lyödä lyötyä vai onko tässä takana pohjaton tyhmyys? 

Miten tuo liittyy kirjoittamaani viestiin, jossa totesin että aika moni on myös tsempannut tulevaisuuteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin jättänyt ennen aborttia, niin nainen olisi saattanut jättää sen abortin tekemättä.

Ja sen naisen kanssa en todellakaan halunnut lapsia. Nainen väitti ehkäisyn olevan kunnossa, mutta ei se sitten näköjään ollut. 

Ei ole naisen vika jos sä et osaa käyttää kondomia.

Tunnetko niin hyvin, että luulet tästä olleen kysymys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä meni koko elämä sekaisin, nyt tekisin toisenlaisen päätöksen ja pitäisin vauvan, en rakastuneena osannut ajatella kuin miehen parasta.

Ap

Miksi olisit halunnut lapsellesi tuollaisen isän?

Siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että ap.n oma lapsi olisi saanut syntyä.

Näin käsitän ap.n katumuksen ja tuskan.

Eli itsekeskeinen ajattelutapa.

Miten se on yhtään sen itsekeskeisempi ajatustapa kuin miehelläkään. Ap olisi halunnut lapsen. Mies ei. Ap teki abortin miehen pyynnöstä. Mies jätti siitä huolimatta. Kumpiko tässä nyt oli itsekeskeinen? Se, joka luopui omasta toiveestaan toisen hyväksi vai se, joka ei tehnyt yhtään mitään toisen hyväksi ja silti teki toiselle ikävästi. 

Luopui omasta toiveestaan, eli lapsi oli siis naiselle toivottu? En usko hetkeäkään että tuolloin olisi ollut kyse vahinkoraskaudesta. Nainen hankkiutui tarkoituksella raskaaksi kertomatta miehelle, mikä on aivan helvetin itsekkäästi tehty. Mies luultavasti tajusi kuvion.

Kai tajuat, että yllätysraskaus ei ole aina sama asia kuin ei-toivottu? Minunkin kuopukseni oli yllätysraskaus, mutta silti ei tullut mieleenikään, että olisin halunnut abortin ja todellakin olisin ollut romuna, jos mies olisi painostanut aborttiin. 

Mä tulin 19-vuotiaana yllätysraskaaksi täysin ohjeen mukaan syödyistä e-pillereistä huolimatta, ja päätin pitää lapsen. Minä siis päätin. Mies kertoi oman näkemyksensä, mutta minä päätin minun omasta kehostani. Nyt lapsi on 23v. Erosimme lapsen isän kanssa pian syntymän jälkeen, ja minä jäin pääasiassa huolehtimaan minun lapsestani jonka olin itse päättänyt pitää. Isä näki lastaan kyllä, ja heillä on edelleen hyvät välit.

Ei kannata taipua painostukseen jos itse tietää mitä on tekemässä, ja on varma siitä että haluaa yksin hoitaa sen oman lapsen jonka on itse päättänyt synnyttää.

Hienoa, näin se menee, kun ottaa vastuun omasta ja lapsen elämästä. Olet hyvä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä meni koko elämä sekaisin, nyt tekisin toisenlaisen päätöksen ja pitäisin vauvan, en rakastuneena osannut ajatella kuin miehen parasta.

Ap

Muista tästä nyt ainakin tulevassa elämässä se, että lapset on aina ykkönen. Miehiä tulee ja menee. Niin kuin tässä taas nähtiin.

Toisilla naisilla tää tuntuu olevan tapana. Tietääköhän kenen isä mikäkin lapsi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ap, minulle tulee sinun puolestasi tosi paha mieli kun luen näitä kommentteja. Näiden elämässä täytyy olla jokin tosi pahasti vialla tai sitten ovat vaan helkkarin tyhmiä eivätkä ymmärrä lukemaansa tai elämän realiteetteja. 

En valitettavasti osaa tilanteessasi neuvoa, muuta kuin toivoa sinulle valtavasti jaksamista. Toivottavasti sinulla on läheisiä tukemassa, että pääset erosta ja tästä tilanteesta yli. Jonain päivänä se päivä paistaa sinullekin, olet sen ansainnut. 

No aika moni on nimen omaan sanonut että tulevaisuudessa asia tulee näyttämään paremmalta kuin nyt, ja että ratkaisu on ollut ihan oikea tulevaisuutta ajatellen. Ap on selkeästi vielä aika nuori, ja niiden lasten aika tulee kyllä myöhemmin, kun itse seisoo omilla jaloillaan, ei ole painostettavissa, ja omaa tasapainoisen parisuhteen johon lapsia tehdään sitten yhteistuumin.

Tilanne on varmasti henkisesti vaikea, mutta niin olisi sellainenkin tilanne jossa nyt yksin odotettaisiin lasta isälle joka lasta ei ap:n kanssa missään nimessä halua. Ja sehän jatkuu sitten ihan sen lapsenkin loppuelämän se tilanne, jokaisen osapuolen kohdalla. 

Ap:sta tulee yh joka tappelee elareista, lapsella ei ole isää joka haluaisi olla lapsen elämässä, ja isällä on lapsi jota hän ei olisi halunnut. 

NYt mitään näistä ei tapahdu, ja jokainen saa elää elämäänsä ilman tällaista tulevaisuutta. 

Ei se näinkään mene. Myös sen yhdessä hankitun lapsen jälkeen voi jäädä yksinhuoltajaksi tappelemaan elareista. Mitään takeita ei ole.

Vain siitä, että jos haluaa lasta, se on tehtävä suunnilleen ennen 35 v., Parisuhteessa tai ilman.

En oikein voi mitään jos sinun mielessäsi "voi tapahtua" ja tapahtuu 100% varmuudella on sama asia. Luuletko oikeasti että jostain asiasta on elämässä takuu? Voin kertoa ettei ole. Sen sijaan täysin varma tapahtuma ja mahdollinen tapahtuma eivät ole sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä meni koko elämä sekaisin, nyt tekisin toisenlaisen päätöksen ja pitäisin vauvan, en rakastuneena osannut ajatella kuin miehen parasta.

Ap

Miksi olisit halunnut lapsellesi tuollaisen isän?

Siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että ap.n oma lapsi olisi saanut syntyä.

Näin käsitän ap.n katumuksen ja tuskan.

Eli itsekeskeinen ajattelutapa.

Miten se on yhtään sen itsekeskeisempi ajatustapa kuin miehelläkään. Ap olisi halunnut lapsen. Mies ei. Ap teki abortin miehen pyynnöstä. Mies jätti siitä huolimatta. Kumpiko tässä nyt oli itsekeskeinen? Se, joka luopui omasta toiveestaan toisen hyväksi vai se, joka ei tehnyt yhtään mitään toisen hyväksi ja silti teki toiselle ikävästi. 

Se ettei halua lasta ei ole mitään ikävästi tekemistä toiselle.

Eroaminen abortin suremisen takia on. 

Ei kenenkään kanssa tarvi säälistä olla yhdessä. Saa erota kumppanista ihan milloin vain, se ei ole ilkeästi tekemistä vaan oman elämän elämistä.

Ei kai kyse ollutkaan siitä, että säälistä pitäisi olla yhdessä vaan siitä, että ei siedetä elämän normaalia vastoinkäymistä. 

Ei se ettei halua olla toisen kanssa yhdessä tarkoita sitä että ei kestä normaaleja vastoinkäymisiä. 

Normaali vastoinkäyminen ei ole tilanne jossa on pakko jatkaa seurustelua ihmisen kanssa jonka kanssa ei halua sitä jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä meni koko elämä sekaisin, nyt tekisin toisenlaisen päätöksen ja pitäisin vauvan, en rakastuneena osannut ajatella kuin miehen parasta.

Ap

Miksi olisit halunnut lapsellesi tuollaisen isän?

Siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että ap.n oma lapsi olisi saanut syntyä.

Näin käsitän ap.n katumuksen ja tuskan.

Eli itsekeskeinen ajattelutapa.

Miten se on yhtään sen itsekeskeisempi ajatustapa kuin miehelläkään. Ap olisi halunnut lapsen. Mies ei. Ap teki abortin miehen pyynnöstä. Mies jätti siitä huolimatta. Kumpiko tässä nyt oli itsekeskeinen? Se, joka luopui omasta toiveestaan toisen hyväksi vai se, joka ei tehnyt yhtään mitään toisen hyväksi ja silti teki toiselle ikävästi. 

Luopui omasta toiveestaan, eli lapsi oli siis naiselle toivottu? En usko hetkeäkään että tuolloin olisi ollut kyse vahinkoraskaudesta. Nainen hankkiutui tarkoituksella raskaaksi kertomatta miehelle, mikä on aivan helvetin itsekkäästi tehty. Mies luultavasti tajusi kuvion.

Kai tajuat, että yllätysraskaus ei ole aina sama asia kuin ei-toivottu? Minunkin kuopukseni oli yllätysraskaus, mutta silti ei tullut mieleenikään, että olisin halunnut abortin ja todellakin olisin ollut romuna, jos mies olisi painostanut aborttiin. 

Mä tulin 19-vuotiaana yllätysraskaaksi täysin ohjeen mukaan syödyistä e-pillereistä huolimatta, ja päätin pitää lapsen. Minä siis päätin. Mies kertoi oman näkemyksensä, mutta minä päätin minun omasta kehostani. Nyt lapsi on 23v. Erosimme lapsen isän kanssa pian syntymän jälkeen, ja minä jäin pääasiassa huolehtimaan minun lapsestani jonka olin itse päättänyt pitää. Isä näki lastaan kyllä, ja heillä on edelleen hyvät välit.

Ei kannata taipua painostukseen jos itse tietää mitä on tekemässä, ja on varma siitä että haluaa yksin hoitaa sen oman lapsen jonka on itse päättänyt synnyttää.

Hienoa, näin se menee, kun ottaa vastuun omasta ja lapsen elämästä. Olet hyvä äiti.

En nyt mikään erinomainen, mutta ihan normaali äiti. 

Antaisin sellaisen neuvon kaikille naisille jotka lapsia tekevät, että tehkää ne itsellenne, ja ajatelkaa jo alusta asti että se on 100% oma lapsi, ei 50% oma ja 50% miehen. 

Minun ei ole tarvinnut kertaakaan tapella mistään, ja olen saanut olla onnellinen äiti ja keskittyä omaan ja lapseni elämään, kun päätöstä lapsen pitämisestä tehdessäni tein itselleni selväksi että lapsi on minun valintani, ei kenenkään muun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä meni koko elämä sekaisin, nyt tekisin toisenlaisen päätöksen ja pitäisin vauvan, en rakastuneena osannut ajatella kuin miehen parasta.

Ap

Muista tästä nyt ainakin tulevassa elämässä se, että lapset on aina ykkönen. Miehiä tulee ja menee. Niin kuin tässä taas nähtiin.

Toisilla naisilla tää tuntuu olevan tapana. Tietääköhän kenen isä mikäkin lapsi on.

Toivottavasti sun kanssa ainakaan ei kukaan eksy suhteeseen.

Voidaan muotoilla tuo "ei pidä tehdä suuria elämän päätöksiä kenenkään miehen ehdoilla. Koska hän ei ehkä ole kantamassa seurauksia kanssasi"

Vierailija kirjoitti:

Voiko "isä" joutua maksamaan elatusmaksut lapsesta, jota ei ole halunnut eli on yllättäin saanut alkunsa ja jonka äiti on halunnut pitää?

Ei vain voi joutua vaan joutuu jos nainen näin päättää, siinä asiassa ei miehen mielipidettä kysellä

Minä arvelisin, että mies huomasi tuossa tilanteessa, ettei ap ole se jonka kanssa hän haluaa tehdä lapsia eli olla loppuelämää yhdessä.Silloin tuo oli oikea ratkaisu kaikille. Isättömiä lapsia ei tarvita maailmaan yhtään enempää. Lapsi kärsii siitä.

Kuinka kauan siitä abortista on? Onko suru jatkunut kauankin ennen eroa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ap, minulle tulee sinun puolestasi tosi paha mieli kun luen näitä kommentteja. Näiden elämässä täytyy olla jokin tosi pahasti vialla tai sitten ovat vaan helkkarin tyhmiä eivätkä ymmärrä lukemaansa tai elämän realiteetteja. 

En valitettavasti osaa tilanteessasi neuvoa, muuta kuin toivoa sinulle valtavasti jaksamista. Toivottavasti sinulla on läheisiä tukemassa, että pääset erosta ja tästä tilanteesta yli. Jonain päivänä se päivä paistaa sinullekin, olet sen ansainnut. 

No aika moni on nimen omaan sanonut että tulevaisuudessa asia tulee näyttämään paremmalta kuin nyt, ja että ratkaisu on ollut ihan oikea tulevaisuutta ajatellen. Ap on selkeästi vielä aika nuori, ja niiden lasten aika tulee kyllä myöhemmin, kun itse seisoo omilla jaloillaan, ei ole painostettavissa, ja omaa tasapainoisen parisuhteen johon lapsia tehdään sitten yhteistuumin.

Tilanne on varmasti henkisesti vaikea, mutta niin olisi sellainenkin tilanne jossa nyt yksin odotettaisiin lasta isälle joka lasta ei ap:n kanssa missään nimessä halua. Ja sehän jatkuu sitten ihan sen lapsenkin loppuelämän se tilanne, jokaisen osapuolen kohdalla. 

Ap:sta tulee yh joka tappelee elareista, lapsella ei ole isää joka haluaisi olla lapsen elämässä, ja isällä on lapsi jota hän ei olisi halunnut. 

NYt mitään näistä ei tapahdu, ja jokainen saa elää elämäänsä ilman tällaista tulevaisuutta. 

Ei se näinkään mene. Myös sen yhdessä hankitun lapsen jälkeen voi jäädä yksinhuoltajaksi tappelemaan elareista. Mitään takeita ei ole.

Vain siitä, että jos haluaa lasta, se on tehtävä suunnilleen ennen 35 v., Parisuhteessa tai ilman.

En oikein voi mitään jos sinun mielessäsi "voi tapahtua" ja tapahtuu 100% varmuudella on sama asia. Luuletko oikeasti että jostain asiasta on elämässä takuu? Voin kertoa ettei ole. Sen sijaan täysin varma tapahtuma ja mahdollinen tapahtuma eivät ole sama asia.

Tässä päästään riskin arviointiin.

Mikä on riski sille, ettei saa ikinä lasta? Melko suuri nykyään, on vaikea löytää miestä, joka haluaa perheen.

Myös abortti voi vaurioittaa, niin että lasta ei saa.

Mikä on riski sille, ettei se seuraavakaan mies ole hyvä mies? Suuri, päätellen siitä, että ap:lla on jo yksi nilkki takana. Hän on siis jostain syystä haavottuva sellaisille.

Mikä on riski sille, että jos on lapsi, ei enää saa miestä? Melko pieni, jos sellaisen haluaa. Koska ap on jo ollut suhteessa, on todennäköistä että sellainen löytyy uudestaankin.

Eli lapsen saaminen on paljon vaikeampaa, kuin miehen saaminen. Siksi jos haluaa lapsen ja tulee raskaaksi, se kannattaisi pitää.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan siitä abortista on? Onko suru jatkunut kauankin ennen eroa

Keskiviikkona laitoin pillerit ja oli tyhjennysvuoto, mies lähti lauantaina, eli eilen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko "isä" joutua maksamaan elatusmaksut lapsesta, jota ei ole halunnut eli on yllättäin saanut alkunsa ja jonka äiti on halunnut pitää?

Ei vain voi joutua vaan joutuu jos nainen näin päättää, siinä asiassa ei miehen mielipidettä kysellä

Vai niin. Kyllä minä sitten ymmärrän tuota miestä.