Miten mies voi jättää heti abortin jälkeen?

Mies väisti luodin.

Miltä tuntuu, menetit kaiken 😄

Vierailija kirjoitti:

Mies väisti luodin.

Miltä tuntuu, menetit kaiken 😄

Kiitos kysymästä, tuntuu erittäin huonolta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ap, minulle tulee sinun puolestasi tosi paha mieli kun luen näitä kommentteja. Näiden elämässä täytyy olla jokin tosi pahasti vialla tai sitten ovat vaan helkkarin tyhmiä eivätkä ymmärrä lukemaansa tai elämän realiteetteja. 

En valitettavasti osaa tilanteessasi neuvoa, muuta kuin toivoa sinulle valtavasti jaksamista. Toivottavasti sinulla on läheisiä tukemassa, että pääset erosta ja tästä tilanteesta yli. Jonain päivänä se päivä paistaa sinullekin, olet sen ansainnut. 

No aika moni on nimen omaan sanonut että tulevaisuudessa asia tulee näyttämään paremmalta kuin nyt, ja että ratkaisu on ollut ihan oikea tulevaisuutta ajatellen. Ap on selkeästi vielä aika nuori, ja niiden lasten aika tulee kyllä myöhemmin, kun itse seisoo omilla jaloillaan, ei ole painostettavissa, ja omaa tasapainoisen parisuhteen johon lapsia tehdään sitten yhteistuumin.

Tilanne on varmasti henkisesti vaikea, mutta niin olisi sellainenkin tilanne jossa nyt yksin odotettaisiin lasta isälle joka lasta ei ap:n kanssa missään nimessä halua. Ja sehän jatkuu sitten ihan sen lapsenkin loppuelämän se tilanne, jokaisen osapuolen kohdalla. 

Ap:sta tulee yh joka tappelee elareista, lapsella ei ole isää joka haluaisi olla lapsen elämässä, ja isällä on lapsi jota hän ei olisi halunnut. 

NYt mitään näistä ei tapahdu, ja jokainen saa elää elämäänsä ilman tällaista tulevaisuutta. 

Ei se näinkään mene. Myös sen yhdessä hankitun lapsen jälkeen voi jäädä yksinhuoltajaksi tappelemaan elareista. Mitään takeita ei ole.

Vain siitä, että jos haluaa lasta, se on tehtävä suunnilleen ennen 35 v., Parisuhteessa tai ilman.

En oikein voi mitään jos sinun mielessäsi "voi tapahtua" ja tapahtuu 100% varmuudella on sama asia. Luuletko oikeasti että jostain asiasta on elämässä takuu? Voin kertoa ettei ole. Sen sijaan täysin varma tapahtuma ja mahdollinen tapahtuma eivät ole sama asia.

Tässä päästään riskin arviointiin.

Mikä on riski sille, ettei saa ikinä lasta? Melko suuri nykyään, on vaikea löytää miestä, joka haluaa perheen.

Myös abortti voi vaurioittaa, niin että lasta ei saa.

Mikä on riski sille, ettei se seuraavakaan mies ole hyvä mies? Suuri, päätellen siitä, että ap:lla on jo yksi nilkki takana. Hän on siis jostain syystä haavottuva sellaisille.

Mikä on riski sille, että jos on lapsi, ei enää saa miestä? Melko pieni, jos sellaisen haluaa. Koska ap on jo ollut suhteessa, on todennäköistä että sellainen löytyy uudestaankin.

Eli lapsen saaminen on paljon vaikeampaa, kuin miehen saaminen. Siksi jos haluaa lapsen ja tulee raskaaksi, se kannattaisi pitää.

Tässä tapauksessa 100% varmuudella mies ei halunnut lasta eikä naista. Tulevaisuudessa prosentit ovat mitä vain 0-100% välillä. Eli mahdollisuus on parempi.

Ap: hän ei tiennyt sitä suhteeseen ryhtyessään, miten siinä käy. Joka päivä täällä lukee tarinoita, miten yhdessä on oltu viisi vuotta, ja sitten mies ei haluakaan lapsia. Tällaisia suhteita voi pitää vain rajallisen määrän, jos haluaa lapsia. Jos tarpeeksi monta kertaa jää odottamaan, tulee ikää vastaan, ja jää ilman. Jossain vaiheessa on heti suhteeseen ryhtyessään todettava, että jos lasta ei aleta tehdä vuoden sisään, tulee ero. Sitten on vielä klinikka jäljellä.

Eikä tilastollisuus kelvannutkaan? Olen oikeassa tässä, ja sinä väärässä. Niele se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ap, minulle tulee sinun puolestasi tosi paha mieli kun luen näitä kommentteja. Näiden elämässä täytyy olla jokin tosi pahasti vialla tai sitten ovat vaan helkkarin tyhmiä eivätkä ymmärrä lukemaansa tai elämän realiteetteja. 

En valitettavasti osaa tilanteessasi neuvoa, muuta kuin toivoa sinulle valtavasti jaksamista. Toivottavasti sinulla on läheisiä tukemassa, että pääset erosta ja tästä tilanteesta yli. Jonain päivänä se päivä paistaa sinullekin, olet sen ansainnut. 

No aika moni on nimen omaan sanonut että tulevaisuudessa asia tulee näyttämään paremmalta kuin nyt, ja että ratkaisu on ollut ihan oikea tulevaisuutta ajatellen. Ap on selkeästi vielä aika nuori, ja niiden lasten aika tulee kyllä myöhemmin, kun itse seisoo omilla jaloillaan, ei ole painostettavissa, ja omaa tasapainoisen parisuhteen johon lapsia tehdään sitten yhteistuumin.

Tilanne on varmasti henkisesti vaikea, mutta niin olisi sellainenkin tilanne jossa nyt yksin odotettaisiin lasta isälle joka lasta ei ap:n kanssa missään nimessä halua. Ja sehän jatkuu sitten ihan sen lapsenkin loppuelämän se tilanne, jokaisen osapuolen kohdalla. 

Ap:sta tulee yh joka tappelee elareista, lapsella ei ole isää joka haluaisi olla lapsen elämässä, ja isällä on lapsi jota hän ei olisi halunnut. 

NYt mitään näistä ei tapahdu, ja jokainen saa elää elämäänsä ilman tällaista tulevaisuutta. 

Kyllä, ihan jokainen ymmärtää tämän, varmasti myös ap. miksi tässä pitää siis varmuuden vuoksi syyllistää ap:ta huonosta valinnasta ja kieroilusta ja vehkeilystä ja kynnysmattoilusta ja takertuvuudesta ja ties mistä, kun kyse on ihan inhimillisistä tunteista? Itse olen kohdannut tällä palstalla ihan samanlaista kuraa kun olen mielestäni puhunut ihan normaaleista tunteista, epävarmuuksista ja pettymyksistä. Onko ihmisillä näin paha olo, että pitää lyödä lyötyä vai onko tässä takana pohjaton tyhmyys? 

Miten tuo liittyy kirjoittamaani viestiin, jossa totesin että aika moni on myös tsempannut tulevaisuuteen?

Siten, että sitä ennen puhuin näistä kommenteista, joissa ap:ta syytetään ja haukutaan. 

No lainaa sitten niitä kommentteja joihin vastaat äläkä jotain randomkommenttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä arvelisin, että mies huomasi tuossa tilanteessa, ettei ap ole se jonka kanssa hän haluaa tehdä lapsia eli olla loppuelämää yhdessä.Silloin tuo oli oikea ratkaisu kaikille. Isättömiä lapsia ei tarvita maailmaan yhtään enempää. Lapsi kärsii siitä.

Kuten tuolla edellä todettiin, yksinhuoltajien lapsia (eivät he ole isättömiä, isä on tiedossa, niin kuin tässäkin) on paljon myös sellaisista perheistä, jossa lapset on tehty suunnitellen yhdessä liittoon ja perustettu perhe. Toki olisi monella tavalla edullisempi olla hyvässä kahden aikuisen perheessä, yhtä lailla kuin olisi kiva olla varakas, lahjakas, terve ja isosta välittävästä suvusta. Elämässä nyt ei vaan saa ihan kaikkea.

Ei saa, ei edes lapsia.

Juuri näin. Eli jos lapsi on tulossa, se kannattaa pitää. Mot.

Kyllä raiskauksen uhrienkin kannattaa vain ne penikat synnyttää. Mot, eiköstä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä meni koko elämä sekaisin, nyt tekisin toisenlaisen päätöksen ja pitäisin vauvan, en rakastuneena osannut ajatella kuin miehen parasta.

Ap

Niin ehkä suurin ongelma tässä skenaariossa on, että teit jotain vain toisen mieliksi tai painostuksen alaisena vaikka et olisi halunnut. Ja kyseessä oli vieläpä näinkin iso juttu kuin oman tulevan lapsensa elämän päättäminen.

On tosi yleistä, että naiset päätyy aborttiin painostuksen alaisena. Painostaja voi olla poikaystävä tai oma suku. Mutta ihan yhtä lailla yhteiskunta painostaa aborttiin tietynlaisilla odotuksilla, joita naiselle langetetaan siitä, minkälainen pitää olla ja mitä pitää olla saavuttanut ennen kuin saa lapsen tehdä. Vahinkoraskauden sattuessa pidetään automaationa aborttia. Jos pitää vahinkovauvan, silloin ihmistä helposti pidetään vastuuttomana ja typeränä valkoroskana. Nykyään tehdään abortteja, jotta vältettäisiin häpeä vahinkovauvasta ja oman yhteisön tuomitseminen. Tämä on todella surullista.

Pitäisi olla hyväksyvämpi asenne yhteiskunnassa vahinkolapsen pitämiseen. Ei kaikilla muutenkaan mene elämä samallalailla, miksi lapsen tekemiseen on niin jäykät asenteet?

Täytyy olla aika pieni oma maailmankuva jos kuvittelee että lepsut asenteet lasten tekoon olisi hyvä asia. Alkoholistit, narkomaanit, syvästi vammaisiksi vihanneksiksi jo sikiöaikana  todetut, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä meni koko elämä sekaisin, nyt tekisin toisenlaisen päätöksen ja pitäisin vauvan, en rakastuneena osannut ajatella kuin miehen parasta.

Ap

Miksi olisit halunnut lapsellesi tuollaisen isän?

Siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että ap.n oma lapsi olisi saanut syntyä.

Näin käsitän ap.n katumuksen ja tuskan.

Eli itsekeskeinen ajattelutapa.

Miten se on yhtään sen itsekeskeisempi ajatustapa kuin miehelläkään. Ap olisi halunnut lapsen. Mies ei. Ap teki abortin miehen pyynnöstä. Mies jätti siitä huolimatta. Kumpiko tässä nyt oli itsekeskeinen? Se, joka luopui omasta toiveestaan toisen hyväksi vai se, joka ei tehnyt yhtään mitään toisen hyväksi ja silti teki toiselle ikävästi. 

Se ettei halua lasta ei ole mitään ikävästi tekemistä toiselle.

Eroaminen abortin suremisen takia on. 

Ei kenenkään kanssa tarvi säälistä olla yhdessä. Saa erota kumppanista ihan milloin vain, se ei ole ilkeästi tekemistä vaan oman elämän elämistä.

Ei kai kyse ollutkaan siitä, että säälistä pitäisi olla yhdessä vaan siitä, että ei siedetä elämän normaalia vastoinkäymistä. 

Ei se ettei halua olla toisen kanssa yhdessä tarkoita sitä että ei kestä normaaleja vastoinkäymisiä. 

Normaali vastoinkäyminen ei ole tilanne jossa on pakko jatkaa seurustelua ihmisen kanssa jonka kanssa ei halua sitä jatkaa.

Jos eron syyksi kerrottiin se, että ap oli liian tunteellinen abortista, kyllä minä sanoisin, että siinä ei kestetä normaaleja vastoinkäymisiä, jos kuitenkin ennen aborttia vielä puhuttiin, että jatketaan yhdessä. Jos taas erossa oli kyse jostain muusta, aborttiin kiristäminen erouhkailulla on pelkkään k*sipäisyyttä, mikä sekin on ikävästi tehty toista kohtaan. Ei tätä miehen toimintaa nyt oikein mitenkään päin saa epäitsekkääksi ja kiltiksi. 

Kuka uskoo? Tuskin ap itekään tuollaista höpinää :D Ei tosiaankaan ole normaali vastoinkäyminen että nainen tulee vahingossa tai "vahingossa" raskaaksi, mies ei ole muutenkaan sitoutunut naiseen, nainen tekee abortin, jote mieskin haluaa, ja sitten pitäisi jatkaa suhdetta vaikka ei sitä halua. Tai ehkä tuo on normaalia sinun kuplassasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä arvelisin, että mies huomasi tuossa tilanteessa, ettei ap ole se jonka kanssa hän haluaa tehdä lapsia eli olla loppuelämää yhdessä.Silloin tuo oli oikea ratkaisu kaikille. Isättömiä lapsia ei tarvita maailmaan yhtään enempää. Lapsi kärsii siitä.

Abortti toki oli kokonaisuuden kannalta oikea ratkaisu, mutta painostaminen erouhkailulla ja heti abortin jälkeen jättäminen ei ole kyllä millään tavalla selkärankainen ja reilu ratkaisu. 

En nyt ymmärrä, miksi tässä puolustellaan miehen k*sipäisyyttä sillä, että abortti oli hyvä ratkaisu ja samalla vihjataan, että ap:n ei saisi olla asiasta millään tavalla surullinen ja pettynyt. 

Eihän puolustella, eikä sanota ettei saa tuntea omia tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ap, minulle tulee sinun puolestasi tosi paha mieli kun luen näitä kommentteja. Näiden elämässä täytyy olla jokin tosi pahasti vialla tai sitten ovat vaan helkkarin tyhmiä eivätkä ymmärrä lukemaansa tai elämän realiteetteja. 

En valitettavasti osaa tilanteessasi neuvoa, muuta kuin toivoa sinulle valtavasti jaksamista. Toivottavasti sinulla on läheisiä tukemassa, että pääset erosta ja tästä tilanteesta yli. Jonain päivänä se päivä paistaa sinullekin, olet sen ansainnut. 

No aika moni on nimen omaan sanonut että tulevaisuudessa asia tulee näyttämään paremmalta kuin nyt, ja että ratkaisu on ollut ihan oikea tulevaisuutta ajatellen. Ap on selkeästi vielä aika nuori, ja niiden lasten aika tulee kyllä myöhemmin, kun itse seisoo omilla jaloillaan, ei ole painostettavissa, ja omaa tasapainoisen parisuhteen johon lapsia tehdään sitten yhteistuumin.

Tilanne on varmasti henkisesti vaikea, mutta niin olisi sellainenkin tilanne jossa nyt yksin odotettaisiin lasta isälle joka lasta ei ap:n kanssa missään nimessä halua. Ja sehän jatkuu sitten ihan sen lapsenkin loppuelämän se tilanne, jokaisen osapuolen kohdalla. 

Ap:sta tulee yh joka tappelee elareista, lapsella ei ole isää joka haluaisi olla lapsen elämässä, ja isällä on lapsi jota hän ei olisi halunnut. 

NYt mitään näistä ei tapahdu, ja jokainen saa elää elämäänsä ilman tällaista tulevaisuutta. 

Kyllä, ihan jokainen ymmärtää tämän, varmasti myös ap. miksi tässä pitää siis varmuuden vuoksi syyllistää ap:ta huonosta valinnasta ja kieroilusta ja vehkeilystä ja kynnysmattoilusta ja takertuvuudesta ja ties mistä, kun kyse on ihan inhimillisistä tunteista? Itse olen kohdannut tällä palstalla ihan samanlaista kuraa kun olen mielestäni puhunut ihan normaaleista tunteista, epävarmuuksista ja pettymyksistä. Onko ihmisillä näin paha olo, että pitää lyödä lyötyä vai onko tässä takana pohjaton tyhmyys? 

Miten tuo liittyy kirjoittamaani viestiin, jossa totesin että aika moni on myös tsempannut tulevaisuuteen?

Siten, että sitä ennen puhuin näistä kommenteista, joissa ap:ta syytetään ja haukutaan. 

No lainaa sitten niitä kommentteja joihin vastaat äläkä jotain randomkommenttia.

Niin, lainasin kommenttia, jossa vastattiin minun kommenttiini, jossa puhuin syyttämisestä ja haukkumisesta. Itsellenikö minun olisi pitänyt siinä vastata vai miksi en olisi saanut vastata sille, joka minulle vastasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä meni koko elämä sekaisin, nyt tekisin toisenlaisen päätöksen ja pitäisin vauvan, en rakastuneena osannut ajatella kuin miehen parasta.

Ap

Miksi olisit halunnut lapsellesi tuollaisen isän?

Siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että ap.n oma lapsi olisi saanut syntyä.

Näin käsitän ap.n katumuksen ja tuskan.

Eli itsekeskeinen ajattelutapa.

Miten se on yhtään sen itsekeskeisempi ajatustapa kuin miehelläkään. Ap olisi halunnut lapsen. Mies ei. Ap teki abortin miehen pyynnöstä. Mies jätti siitä huolimatta. Kumpiko tässä nyt oli itsekeskeinen? Se, joka luopui omasta toiveestaan toisen hyväksi vai se, joka ei tehnyt yhtään mitään toisen hyväksi ja silti teki toiselle ikävästi. 

Se ettei halua lasta ei ole mitään ikävästi tekemistä toiselle.

Eroaminen abortin suremisen takia on. 

Ei kenenkään kanssa tarvi säälistä olla yhdessä. Saa erota kumppanista ihan milloin vain, se ei ole ilkeästi tekemistä vaan oman elämän elämistä.

Ei kai kyse ollutkaan siitä, että säälistä pitäisi olla yhdessä vaan siitä, että ei siedetä elämän normaalia vastoinkäymistä. 

Ei se ettei halua olla toisen kanssa yhdessä tarkoita sitä että ei kestä normaaleja vastoinkäymisiä. 

Normaali vastoinkäyminen ei ole tilanne jossa on pakko jatkaa seurustelua ihmisen kanssa jonka kanssa ei halua sitä jatkaa.

Jos eron syyksi kerrottiin se, että ap oli liian tunteellinen abortista, kyllä minä sanoisin, että siinä ei kestetä normaaleja vastoinkäymisiä, jos kuitenkin ennen aborttia vielä puhuttiin, että jatketaan yhdessä. Jos taas erossa oli kyse jostain muusta, aborttiin kiristäminen erouhkailulla on pelkkään k*sipäisyyttä, mikä sekin on ikävästi tehty toista kohtaan. Ei tätä miehen toimintaa nyt oikein mitenkään päin saa epäitsekkääksi ja kiltiksi. 

Kuka uskoo? Tuskin ap itekään tuollaista höpinää :D Ei tosiaankaan ole normaali vastoinkäyminen että nainen tulee vahingossa tai "vahingossa" raskaaksi, mies ei ole muutenkaan sitoutunut naiseen, nainen tekee abortin, jote mieskin haluaa, ja sitten pitäisi jatkaa suhdetta vaikka ei sitä halua. Tai ehkä tuo on normaalia sinun kuplassasi.

Siis normaali vastoinkäyminenhän oli siinä se, että ap tuli raskaaksi, mutta ei voinut lasta pitää ja tunsi siitä surua. Sitähän se mies ei kestänyt ja siitä tilanne sitten eteni tuohon, että mies ei halunnutkaan jatkaa suhdetta eikä ollutkaan sitoutunut. Sehän nimenomaan ei olekaan normaalia, mutta naisen käytös ilman tätä miehen venkoilua olisi kyllä ollut tasan normaali elämän vastoinkäyminen. Nythän oli siis kyse nimenomaan siitä, että naisen käytös oli ihan normaalia ja mies ei sitä kestänyt. Ja jos taas tarkoitat tilannetta, että ap:n olisi pitänyt tajuta, että mies on sika, jolla ei ollut munaa sanoa, että ei suhde oikeasti kiinnosta pätkääkään, niin sekin ongelma on miehessä eikä siinä naisessa, joka oletti, että parisuhde on parisuhde, eikä mikään peli. 

Tulikin tästä mieleen, että pitää ostaa teinipojille joku jättirasia kondomeita ja velvoittaa ne harjoittelemaan niin, että varmasti osaavat ja muistavat, koska ehkäisyä ei koskaan pidä jättää yksin naisen varaan. Ja jos ei ole halua tulla isäksi, ei kannata harrastaa seksiä ainakaan ilman kondomia. Ja mielellään harrastaa seksiä vasta suhteessa, jossa se raskaus ei ole katastrofi. Mies joutuu isäksi ja maksumieheksi kysymättä ja voimatta mitenkään vaikuttaa asiaan, jos jättää itse huolehtimatta ehkäisystä.

Tavallaan ymmärrän ja ymmärrän miehen helpotuksen, koska ei ole halunnut eikä halua isäksi. Voi mennä teettään sterilisaation.