Miten mies voi jättää heti abortin jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä meni koko elämä sekaisin, nyt tekisin toisenlaisen päätöksen ja pitäisin vauvan, en rakastuneena osannut ajatella kuin miehen parasta.

Ap

Miksi olisit halunnut lapsellesi tuollaisen isän?

Siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että ap.n oma lapsi olisi saanut syntyä.

Näin käsitän ap.n katumuksen ja tuskan.

Eli itsekeskeinen ajattelutapa.

Miten se on yhtään sen itsekeskeisempi ajatustapa kuin miehelläkään. Ap olisi halunnut lapsen. Mies ei. Ap teki abortin miehen pyynnöstä. Mies jätti siitä huolimatta. Kumpiko tässä nyt oli itsekeskeinen? Se, joka luopui omasta toiveestaan toisen hyväksi vai se, joka ei tehnyt yhtään mitään toisen hyväksi ja silti teki toiselle ikävästi. 

Se ettei halua lasta ei ole mitään ikävästi tekemistä toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä meni koko elämä sekaisin, nyt tekisin toisenlaisen päätöksen ja pitäisin vauvan, en rakastuneena osannut ajatella kuin miehen parasta.

Ap

Miksi olisit halunnut lapsellesi tuollaisen isän?

Siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että ap.n oma lapsi olisi saanut syntyä.

Näin käsitän ap.n katumuksen ja tuskan.

Eli itsekeskeinen ajattelutapa.

Miten se on yhtään sen itsekeskeisempi ajatustapa kuin miehelläkään. Ap olisi halunnut lapsen. Mies ei. Ap teki abortin miehen pyynnöstä. Mies jätti siitä huolimatta. Kumpiko tässä nyt oli itsekeskeinen? Se, joka luopui omasta toiveestaan toisen hyväksi vai se, joka ei tehnyt yhtään mitään toisen hyväksi ja silti teki toiselle ikävästi. 

Mies ajatteli lasta, AP ei.

Miten niin ei ajatellut? Ei kai lapsen haluaminen tarkoita, ettei ajattele lasta. Sanoisin kyllä, että ap on tässä ajatellut lasta paljon enemmän kuin tuo mies. Ap teki kipeän ratkaisun omasta toiveestaan huolimatta. 

Eli Ap kuitenkin halusi lasta? Ilmeisesti mies ei tätä tiennyt ja se sitten selvisi hänelle yllätyksenä?

No ei kai se nyt mikään yllätys ole, jos asiasta on käyty sellainen keskustelu, että mies on uhannut ihan erollakin. Kyllä siinä vaiheessa mies on kai tiennyt, että ap:n ensisijainen toive ei ollut abortti. 

No siinä vaiheessa se tieto on vähän myöhäistä.

No ehkä niin, mutta eipä sitä oikein olisi etukäteen voinut tietääkään, jos se toive tuli vasta sen jälkeen kun tieto raskaudestakin. Harvalla taitaa sitä kristallipalloa olla, millaisiin tilanteisiin joutuu. 

Vierailija kirjoitti:

Olkaa huoletta, en enää ikinä aio olla miesten kanssa seksuaalisesti tekemisissä.

Sain tästä tarpeeksi traumoja.

Ja kyllä meillä oli käytössä ehkäisy, ei ollut tarkoitus että näin käy.

Ap

Sekä hormonaalinen ehkäisy että kondomi pettivät? On kyllä superharvinainen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä meni koko elämä sekaisin, nyt tekisin toisenlaisen päätöksen ja pitäisin vauvan, en rakastuneena osannut ajatella kuin miehen parasta.

Ap

Miksi olisit halunnut lapsellesi tuollaisen isän?

Siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että ap.n oma lapsi olisi saanut syntyä.

Näin käsitän ap.n katumuksen ja tuskan.

Eli itsekeskeinen ajattelutapa.

Miten se on yhtään sen itsekeskeisempi ajatustapa kuin miehelläkään. Ap olisi halunnut lapsen. Mies ei. Ap teki abortin miehen pyynnöstä. Mies jätti siitä huolimatta. Kumpiko tässä nyt oli itsekeskeinen? Se, joka luopui omasta toiveestaan toisen hyväksi vai se, joka ei tehnyt yhtään mitään toisen hyväksi ja silti teki toiselle ikävästi. 

Se ettei halua lasta ei ole mitään ikävästi tekemistä toiselle.

Eroaminen abortin suremisen takia on. 

Vierailija kirjoitti:

Kumppani on kumppani eikä terapeutti jonka niskaan oksennetaan kaikki paha olo ja paha mieli. Niinhän naisetkin jättää miehiä jotka on surullisia jostain asiasta jos se suru on liiallista tai jatkuu liian kauan naisen mielestä

Ikävä kyllä terapeuttikin saattaa olla narsku tai psyko, jolloin uhria väännetään joka suunnasta.

Meillä tosiaan oli ehkäisy käytössä, ei ollut suunniteltu.

Yllätysraskaudessa ne tunteet vaan muuttuu, kun lapsi onkin siellä kohdussa jo ja siihen alkaa äiti kiintymään.

Ap

Mies saa jättää naisen. Ja naisella ei ole siihen mitään sanomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä meni koko elämä sekaisin, nyt tekisin toisenlaisen päätöksen ja pitäisin vauvan, en rakastuneena osannut ajatella kuin miehen parasta.

Ap

Miksi olisit halunnut lapsellesi tuollaisen isän?

Siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että ap.n oma lapsi olisi saanut syntyä.

Näin käsitän ap.n katumuksen ja tuskan.

Eli itsekeskeinen ajattelutapa.

Miten se on yhtään sen itsekeskeisempi ajatustapa kuin miehelläkään. Ap olisi halunnut lapsen. Mies ei. Ap teki abortin miehen pyynnöstä. Mies jätti siitä huolimatta. Kumpiko tässä nyt oli itsekeskeinen? Se, joka luopui omasta toiveestaan toisen hyväksi vai se, joka ei tehnyt yhtään mitään toisen hyväksi ja silti teki toiselle ikävästi. 

Luopui omasta toiveestaan, eli lapsi oli siis naiselle toivottu? En usko hetkeäkään että tuolloin olisi ollut kyse vahinkoraskaudesta. Nainen hankkiutui tarkoituksella raskaaksi kertomatta miehelle, mikä on aivan helvetin itsekkäästi tehty. Mies luultavasti tajusi kuvion.

Kai tajuat, että yllätysraskaus ei ole aina sama asia kuin ei-toivottu? Minunkin kuopukseni oli yllätysraskaus, mutta silti ei tullut mieleenikään, että olisin halunnut abortin ja todellakin olisin ollut romuna, jos mies olisi painostanut aborttiin. 

Mä tulin 19-vuotiaana yllätysraskaaksi täysin ohjeen mukaan syödyistä e-pillereistä huolimatta, ja päätin pitää lapsen. Minä siis päätin. Mies kertoi oman näkemyksensä, mutta minä päätin minun omasta kehostani. Nyt lapsi on 23v. Erosimme lapsen isän kanssa pian syntymän jälkeen, ja minä jäin pääasiassa huolehtimaan minun lapsestani jonka olin itse päättänyt pitää. Isä näki lastaan kyllä, ja heillä on edelleen hyvät välit.

Ei kannata taipua painostukseen jos itse tietää mitä on tekemässä, ja on varma siitä että haluaa yksin hoitaa sen oman lapsen jonka on itse päättänyt synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa huoletta, en enää ikinä aio olla miesten kanssa seksuaalisesti tekemisissä.

Sain tästä tarpeeksi traumoja.

Ja kyllä meillä oli käytössä ehkäisy, ei ollut tarkoitus että näin käy.

Ap

Niin varmaan. Heti ensiviikolla uutta kehissä, ja hups, taas sattuu "vahinko".

Siis miten ihmeessä voitte olla noin ilkeitä? Mikä teitä vaivaa? 

Mulla menee tämä tunteisiin siksi, että tiedän ihan tosielämästä tällaisen ihmisen ja vtuttaa niiden miesten puolesta, jotka häneen erehtyvät haksahtamaan.

Mikä aborttia surevassa, epäitsekkäässä naisessa on vika?

Koska se suru ei välttämättä tule niinkään siitä lapsen menetyksestä, vaan siitä, ettei hyvä suunnitelmansa onnistunutkaan eikä saanut miestä sitoutettua itseensä. Voihan sitä väittää surevansa nimenomaan sitä lasta, mutta kun tiedän miten kieroja ihmisiä tähän maailmaan mahtuu, en usko tuota noin vaan enkä koe sympatiaa. Sorry.

Jos ap:lla olisi ollut oikeasti tällainen suunnitelma, miksi ihmeessä olisi tehnyt abortin. Et kyllä vaikuta penaalin terävimmältä vaikka kuvittelet nyt olevasi näppärä ja paljastavasi tässä jotain vehkeilyä. 

No jos suunnitelmana on ollut että mies innostuu tästä vahingosta ja haluaa sen myötä sitoutua mutta se ei toteudukaan, nainen ehkä tajuaa että tulee jäämään yksin lapsen kanssa. Se ei ole ollut se mitä on ollut suunnitelmissa, vaan yhteinen elämä nimenomaan tämän miehen kanssa. Lapsi on siinä vaan sivuseikka, keino sitouttmisessa. Kun tajuaa ettei lapsen myötä saakaan miestä sillä tavalla kuin olisi halunnut, on sama vaikka hankkiutuakin siitä lapsesta eroon.

Niin jossitteluhan on aina mukavaa, varsinkin tilanteessa, jossa sinulla ei ole asiasta mitään parempaa tietoa ja jossa on täysin mahdollista ja melko todennäköistä, että asia on oikeasti henkilölle todella kipeä. Ainahan se tosiaan kannattaa vetää esiin se ilkein skenaario, ettei vain kukaan oikeasti saisi myötätuntoa. 

Onhan täällä monikin osoittanut myötätuntoaan ap:lle. Minä tuon esiin tämän toisen puolen, sen mitä olen läheltä joutunut harmikseni seuraamaan. Kun keskustelupalstalla ollaan, erilaisia ajatuksia aiheeseen liittyen saa kai tuoda esiin, vai?

Kerro nyt vielä, mitä hyötyä sinulle on tästä erilaisen ajatuksen esiin tuomisesta ? Ilmaisusi on melko syyllistävää ja ehdotonta etkä esitä näkökulmaasi kovin neutraalisti . Se ei ole kovin kohteliasta, ystävällistä eikä fiksua täysin tuntematonta ihmistä kohtaan. Ei ole mitään järkeä olla toiselle ilkeä ihan vain varmuuden vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä meni koko elämä sekaisin, nyt tekisin toisenlaisen päätöksen ja pitäisin vauvan, en rakastuneena osannut ajatella kuin miehen parasta.

Ap

No tottakai tekisit, kun voisit yrittää sitoa silä vauvalla "rakastamasi" miehen itseesi väkisin. 

Nyt ei ehkä tunnu siltä, mutta kyllä tuo paras ratkaisu oli teidän kaikkien kannalta.

Nyt sitten ehkäisy kuntoon niin ettei "petä" enää ikinä. Oman ehkäisysi lisäksi katso että miehet käyttävät myös kondomia. Ei tule näitä vahinkoja enää.

Olipa outo tulkinta. Tuskin ap yrittäs vauvalla sitoa miestä, eihän sellainen ole edes mahdollista, vaan johtais eroon. Käsitin että ap olis halunnut lapsen vaikka yksin.

Ehkä mies ei halunnut sitä 18 vuoden elatus velvollisuutta ja velkavankeutta vaikka nainen lapsen olisi halunnut vaikka yksin

Niin? Ja sekö tarkoittaa että ap:lla ei voinut olla asiasta mitään ajatusta, tunnetta ja toivetta? 

eri

Johan se on tullu selväksi että oli ajatus, tunne ja toive. Olisiko miehen pitänyt unohtaa omat halut kun nainen haluasi?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä meni koko elämä sekaisin, nyt tekisin toisenlaisen päätöksen ja pitäisin vauvan, en rakastuneena osannut ajatella kuin miehen parasta.

Ap

Muista tästä nyt ainakin tulevassa elämässä se, että lapset on aina ykkönen. Miehiä tulee ja menee. Niin kuin tässä taas nähtiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tosiaan oli ehkäisy käytössä, ei ollut suunniteltu.

Yllätysraskaudessa ne tunteet vaan muuttuu, kun lapsi onkin siellä kohdussa jo ja siihen alkaa äiti kiintymään.

Ap

Näin se on, toinen äiti tämän tietää. Itselle se lapsi on todellinen henkilö jo siellä vatsassa.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ap, minulle tulee sinun puolestasi tosi paha mieli kun luen näitä kommentteja. Näiden elämässä täytyy olla jokin tosi pahasti vialla tai sitten ovat vaan helkkarin tyhmiä eivätkä ymmärrä lukemaansa tai elämän realiteetteja. 

En valitettavasti osaa tilanteessasi neuvoa, muuta kuin toivoa sinulle valtavasti jaksamista. Toivottavasti sinulla on läheisiä tukemassa, että pääset erosta ja tästä tilanteesta yli. Jonain päivänä se päivä paistaa sinullekin, olet sen ansainnut. 

No aika moni on nimen omaan sanonut että tulevaisuudessa asia tulee näyttämään paremmalta kuin nyt, ja että ratkaisu on ollut ihan oikea tulevaisuutta ajatellen. Ap on selkeästi vielä aika nuori, ja niiden lasten aika tulee kyllä myöhemmin, kun itse seisoo omilla jaloillaan, ei ole painostettavissa, ja omaa tasapainoisen parisuhteen johon lapsia tehdään sitten yhteistuumin.

Tilanne on varmasti henkisesti vaikea, mutta niin olisi sellainenkin tilanne jossa nyt yksin odotettaisiin lasta isälle joka lasta ei ap:n kanssa missään nimessä halua. Ja sehän jatkuu sitten ihan sen lapsenkin loppuelämän se tilanne, jokaisen osapuolen kohdalla. 

Ap:sta tulee yh joka tappelee elareista, lapsella ei ole isää joka haluaisi olla lapsen elämässä, ja isällä on lapsi jota hän ei olisi halunnut. 

NYt mitään näistä ei tapahdu, ja jokainen saa elää elämäänsä ilman tällaista tulevaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä meni koko elämä sekaisin, nyt tekisin toisenlaisen päätöksen ja pitäisin vauvan, en rakastuneena osannut ajatella kuin miehen parasta.

Ap

No tottakai tekisit, kun voisit yrittää sitoa silä vauvalla "rakastamasi" miehen itseesi väkisin. 

Nyt ei ehkä tunnu siltä, mutta kyllä tuo paras ratkaisu oli teidän kaikkien kannalta.

Nyt sitten ehkäisy kuntoon niin ettei "petä" enää ikinä. Oman ehkäisysi lisäksi katso että miehet käyttävät myös kondomia. Ei tule näitä vahinkoja enää.

Olipa outo tulkinta. Tuskin ap yrittäs vauvalla sitoa miestä, eihän sellainen ole edes mahdollista, vaan johtais eroon. Käsitin että ap olis halunnut lapsen vaikka yksin.

Ehkä mies ei halunnut sitä 18 vuoden elatus velvollisuutta ja velkavankeutta vaikka nainen lapsen olisi halunnut vaikka yksin

Niin? Ja sekö tarkoittaa että ap:lla ei voinut olla asiasta mitään ajatusta, tunnetta ja toivetta? 

eri

Johan se on tullu selväksi että oli ajatus, tunne ja toive. Olisiko miehen pitänyt unohtaa omat halut kun nainen haluasi?

Ei ei ja ei. Kukaan ei ole sanonut näin. Pointti on se, että tässä on ihan turha syyllistää ap:ta siitä, että hän olisi sen lapsen halunnut ja nyt suree sitä. Tässä ei ole kyse siitä, oliko abortti oikein vai väärin vaan siitä, että siitä saa olla paha mieli, vaikka abortille olisi miten järkevät perustelut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa huoletta, en enää ikinä aio olla miesten kanssa seksuaalisesti tekemisissä.

Sain tästä tarpeeksi traumoja.

Ja kyllä meillä oli käytössä ehkäisy, ei ollut tarkoitus että näin käy.

Ap

Niin varmaan. Heti ensiviikolla uutta kehissä, ja hups, taas sattuu "vahinko".

Siis miten ihmeessä voitte olla noin ilkeitä? Mikä teitä vaivaa? 

Mulla menee tämä tunteisiin siksi, että tiedän ihan tosielämästä tällaisen ihmisen ja vtuttaa niiden miesten puolesta, jotka häneen erehtyvät haksahtamaan.

Mikä aborttia surevassa, epäitsekkäässä naisessa on vika?

Koska se suru ei välttämättä tule niinkään siitä lapsen menetyksestä, vaan siitä, ettei hyvä suunnitelmansa onnistunutkaan eikä saanut miestä sitoutettua itseensä. Voihan sitä väittää surevansa nimenomaan sitä lasta, mutta kun tiedän miten kieroja ihmisiä tähän maailmaan mahtuu, en usko tuota noin vaan enkä koe sympatiaa. Sorry.

Jos ap:lla olisi ollut oikeasti tällainen suunnitelma, miksi ihmeessä olisi tehnyt abortin. Et kyllä vaikuta penaalin terävimmältä vaikka kuvittelet nyt olevasi näppärä ja paljastavasi tässä jotain vehkeilyä. 

No jos suunnitelmana on ollut että mies innostuu tästä vahingosta ja haluaa sen myötä sitoutua mutta se ei toteudukaan, nainen ehkä tajuaa että tulee jäämään yksin lapsen kanssa. Se ei ole ollut se mitä on ollut suunnitelmissa, vaan yhteinen elämä nimenomaan tämän miehen kanssa. Lapsi on siinä vaan sivuseikka, keino sitouttmisessa. Kun tajuaa ettei lapsen myötä saakaan miestä sillä tavalla kuin olisi halunnut, on sama vaikka hankkiutuakin siitä lapsesta eroon.

Niin jossitteluhan on aina mukavaa, varsinkin tilanteessa, jossa sinulla ei ole asiasta mitään parempaa tietoa ja jossa on täysin mahdollista ja melko todennäköistä, että asia on oikeasti henkilölle todella kipeä. Ainahan se tosiaan kannattaa vetää esiin se ilkein skenaario, ettei vain kukaan oikeasti saisi myötätuntoa. 

Onhan täällä monikin osoittanut myötätuntoaan ap:lle. Minä tuon esiin tämän toisen puolen, sen mitä olen läheltä joutunut harmikseni seuraamaan. Kun keskustelupalstalla ollaan, erilaisia ajatuksia aiheeseen liittyen saa kai tuoda esiin, vai?

Kerro nyt vielä, mitä hyötyä sinulle on tästä erilaisen ajatuksen esiin tuomisesta ? Ilmaisusi on melko syyllistävää ja ehdotonta etkä esitä näkökulmaasi kovin neutraalisti . Se ei ole kovin kohteliasta, ystävällistä eikä fiksua täysin tuntematonta ihmistä kohtaan. Ei ole mitään järkeä olla toiselle ilkeä ihan vain varmuuden vuoksi. 

Jos kommenteissani ei ole mitään perää, ap osannee ne ohittaa pelkällä olankohautuksella. Miksi ihmeessä ottaisi itseensä kommentit, joista hän tietää, etteivät ne hänen tilanteeseensa liity? Kommenttieni idea tuleekin esiin silloin, jos niissä sattuisikin olemaan jotain perää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa huoletta, en enää ikinä aio olla miesten kanssa seksuaalisesti tekemisissä.

Sain tästä tarpeeksi traumoja.

Ja kyllä meillä oli käytössä ehkäisy, ei ollut tarkoitus että näin käy.

Ap

Niin varmaan. Heti ensiviikolla uutta kehissä, ja hups, taas sattuu "vahinko".

Siis miten ihmeessä voitte olla noin ilkeitä? Mikä teitä vaivaa? 

Mulla menee tämä tunteisiin siksi, että tiedän ihan tosielämästä tällaisen ihmisen ja vtuttaa niiden miesten puolesta, jotka häneen erehtyvät haksahtamaan.

Mikä aborttia surevassa, epäitsekkäässä naisessa on vika?

Koska se suru ei välttämättä tule niinkään siitä lapsen menetyksestä, vaan siitä, ettei hyvä suunnitelmansa onnistunutkaan eikä saanut miestä sitoutettua itseensä. Voihan sitä väittää surevansa nimenomaan sitä lasta, mutta kun tiedän miten kieroja ihmisiä tähän maailmaan mahtuu, en usko tuota noin vaan enkä koe sympatiaa. Sorry.

Jos ap:lla olisi ollut oikeasti tällainen suunnitelma, miksi ihmeessä olisi tehnyt abortin. Et kyllä vaikuta penaalin terävimmältä vaikka kuvittelet nyt olevasi näppärä ja paljastavasi tässä jotain vehkeilyä. 

Mies taisi painostaa jätetyksi tulemisella jos aborttia ei tehdä? Ap valitsi miehen lapsen sijasta? Sitten ei saanut kumpaakaan, ja nyt on suru puserossa.Elämä kantaa ja tsemppiä tulevaan!

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin jättänyt ennen aborttia, niin nainen olisi saattanut jättää sen abortin tekemättä.

Ja sen naisen kanssa en todellakaan halunnut lapsia. Nainen väitti ehkäisyn olevan kunnossa, mutta ei se sitten näköjään ollut. 

Ei ole naisen vika jos sä et osaa käyttää kondomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä meni koko elämä sekaisin, nyt tekisin toisenlaisen päätöksen ja pitäisin vauvan, en rakastuneena osannut ajatella kuin miehen parasta.

Ap

No tottakai tekisit, kun voisit yrittää sitoa silä vauvalla "rakastamasi" miehen itseesi väkisin. 

Nyt ei ehkä tunnu siltä, mutta kyllä tuo paras ratkaisu oli teidän kaikkien kannalta.

Nyt sitten ehkäisy kuntoon niin ettei "petä" enää ikinä. Oman ehkäisysi lisäksi katso että miehet käyttävät myös kondomia. Ei tule näitä vahinkoja enää.

Olipa outo tulkinta. Tuskin ap yrittäs vauvalla sitoa miestä, eihän sellainen ole edes mahdollista, vaan johtais eroon. Käsitin että ap olis halunnut lapsen vaikka yksin.

Voi voi, kunpa tietäisit miten usein tätä yritetään... Ja moni vielä useampaankin otteeseen. En nyt puhu ap:sta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ap, minulle tulee sinun puolestasi tosi paha mieli kun luen näitä kommentteja. Näiden elämässä täytyy olla jokin tosi pahasti vialla tai sitten ovat vaan helkkarin tyhmiä eivätkä ymmärrä lukemaansa tai elämän realiteetteja. 

En valitettavasti osaa tilanteessasi neuvoa, muuta kuin toivoa sinulle valtavasti jaksamista. Toivottavasti sinulla on läheisiä tukemassa, että pääset erosta ja tästä tilanteesta yli. Jonain päivänä se päivä paistaa sinullekin, olet sen ansainnut. 

No aika moni on nimen omaan sanonut että tulevaisuudessa asia tulee näyttämään paremmalta kuin nyt, ja että ratkaisu on ollut ihan oikea tulevaisuutta ajatellen. Ap on selkeästi vielä aika nuori, ja niiden lasten aika tulee kyllä myöhemmin, kun itse seisoo omilla jaloillaan, ei ole painostettavissa, ja omaa tasapainoisen parisuhteen johon lapsia tehdään sitten yhteistuumin.

Tilanne on varmasti henkisesti vaikea, mutta niin olisi sellainenkin tilanne jossa nyt yksin odotettaisiin lasta isälle joka lasta ei ap:n kanssa missään nimessä halua. Ja sehän jatkuu sitten ihan sen lapsenkin loppuelämän se tilanne, jokaisen osapuolen kohdalla. 

Ap:sta tulee yh joka tappelee elareista, lapsella ei ole isää joka haluaisi olla lapsen elämässä, ja isällä on lapsi jota hän ei olisi halunnut. 

NYt mitään näistä ei tapahdu, ja jokainen saa elää elämäänsä ilman tällaista tulevaisuutta. 

Kyllä, ihan jokainen ymmärtää tämän, varmasti myös ap. miksi tässä pitää siis varmuuden vuoksi syyllistää ap:ta huonosta valinnasta ja kieroilusta ja vehkeilystä ja kynnysmattoilusta ja takertuvuudesta ja ties mistä, kun kyse on ihan inhimillisistä tunteista? Itse olen kohdannut tällä palstalla ihan samanlaista kuraa kun olen mielestäni puhunut ihan normaaleista tunteista, epävarmuuksista ja pettymyksistä. Onko ihmisillä näin paha olo, että pitää lyödä lyötyä vai onko tässä takana pohjaton tyhmyys? 

Otan osaa menetykseesi ap. Aborttiin painostaminen oli mieheltä väärin kuten myös valehtelu suhteen jatkumisesta. Aika varmaa on kuitenkin että lapsen saaminen tuollaisen nilkin kanssa olisi tehnyt elämästäsi todella hirveää. Nyt sinulla on mahdollisuus tehdä tulevaisuuden perheesi kannalta parempia ratkaisuja. Vaikutat empaattiselta ihmiseltä ja selviytyjältä. Voimia!