Lue keskustelun säännöt.
Lastenlasten vieraannuttaminen isovanhemmista
Mummu ja Paappa468
19.02.2022 |
Se että emme tule toimeen kaikista yrityksistämme huolimatta poikamme ja miniän suhteen. Tähän on monen monia syitä ja voimavaramme on loppuun käytetty. Narsistinen käytös miniältä..poikamme vuosia jatkunut manipulointi on tuottanut tulostaan..välimme menivät todella vaikeiksi. Poikamme ei usko vaimostaan mitään kielteistä vaikka moni muu näkee ja ennenkaikkea kuulee. Nyt sitten isovanhempien oikeus lapsenlapsiin on mennyt. Emme ole saaneet olla lastenlastemme elämässä kolmeen vuoteen. Olen esittänyt kolme pyyntöä pojallemme että saisimme olla lastenlasten kanssa täällä mummulassa..kuten aiemminkin mutta miniä ei ole lupaa antanut eli poikamme mukautuu vaimonsa tahtoon. Kuilu välillämme on toki suuri mutta avioeroissakin oikeus vanhemmuuteen säilyy..miksi oikeus isovahemmuuteen katoaa vaikka meidänkin tapauksessa tiedämme että lapsenlapset kaipailee meitä. Olimme/olemme edelleen se turvallinen ja rakastettava mummula. Ikävämme on valtava ja usein itkemmekin kun emme saa heitä luoksemme. Toki voisimme ottaa yhteyttä lastenvalvojaan mutta siitä syntyisi kolmasmaailmansota ja lapsenlapset olisi ne todelliset kärsijät eikö meidän voimat riitä taisteluun koska olemme niin paljon joutuneet tämän kolmen vuoden aikana kestämään vääryyttä,valheita,haukkumista jne.jne.Onko jollakin kokemusta tälläisestä?kuinka olette toiminut tämän kaltaisessa tilanteessa?
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Aloittajalla on samanlaisia harhoja kuin mun anopilla. Pari juttua.
1. Väität poikasi välttelevän sinua minun takiani. Väärin. Hän ihan vapaasta tahdostaan on ottanut reippaan hajuraon. Olet ilkeä, manipuloiva tyranni. Miksi hän ramppasi luonasi haukuttavana?
2. Kuten jo todettu: isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapsiin. Olisit aikoinaan pitänyt omistasi huolen ja luonut heihin hyvän suhteen. Kolkuttaako omatunto? (Vitsi, vitsi. Ei narsistilla ole omaatuntoa).
3. Vaikka muuta väität, et ole turvallinen aikuinen lapsilleni. Muistatko kun syötit lapselleni ruokaa, jolle hän on allerginen? Asia, josta oli sinulle kerrottu monta kertaa. Mutta kun "ei meidän suvussa ennenkään ole ollut allergioita"! Paitsi tyttärelläsi. Ja mun lapsilla.
4. Poikasi ei päästä lapsia luoksesi, koska ei halua, ei edes uskalla. Miksi ei? Koska olet valehteleva ja epäluotettava, etkä vahingossakaan noudata sääntöjämme esim nukkumaanmenoajoista. Lisäksi puhut pahaa lasten vanhemmista kaikille, myös lapsilleni. Tämä muuten on yhdessä tehty päätös. Haukut taas kerran väärää puuta.Itkekää ihan kaikessa rauhassa. Ehkä jonain päivänä tajuat, että sinun jatkuva jyrääminen perheessämme on ajanut poikasi ja minut siihen pisteeseen, että oli itsemme kannalta välttämätöntä pistää välit poikki. Yritimme kaikkemme, mutta mikään sanominen ei mennyt perille. Kuin aidan seinälle olisi puhunut.
Itse keitit myrkkysi. Nauti nyt lopputuloksesta.
Mille ihmeen aidan seinälle?
Miksi mummolassa pitäisi olla samat säännöt kuin kotona? Etenkään jos seuraava päivä ei ole hoito- / koulupäivä, niin lapset varmaan voisivat mummolassa mennä nukkumaan omaan tahtiinsa.
Allergiselle oireita aiheuttavan ruoan syöttäminen on toki väärin. Mutta pitäähän mummun kokeilla, että pääsee sitten kehaisemaan, että syötin sille sitä ja tätä, eikä mitään oireita tullut!
Miksi siellä ei voi olla samoja sääntöjä ja aikatauluja?
En ole tuo jolta, kysyit. Lasten on hyvä oppia jo pienestä pitäen, että eri paikoissa on erilaiset säännöt. Kotona on kodin säännöt, mummolassa mummolan säännöt, kaverin kotona kaverin vanhempien säännöt, päiväkodissa päiväkodin säännöt, kirkossa omat sääntönsä, samoin ravintoloissa jne jne. Omilla lapsillani oli mummolassa aina mummolan säännöt ja ne olivat eri kuin kotona. Lapseni oppivat hyvin varhain, että joka paikassa ei voikaan olla kuten kotona. Tietenkään missään ei pidä tehdä asioita tai antaa lapsen tehdä asioita, jotka vaarantavat lapsen terveyden. Lasteni parita kaverista joskus huomasin, että heille tuotti suuria vaikeuksia noudattaa meidän kotimme sääntöjä. Esim miten kissaa saa kohdella tai saako lapset juoksennella ympäri asuntoa (ei saanut vaan meillä lapset leikkivät kavereineen lapsen huoneessa eikä edes sisaruksen huoneeseen saanut mennä, kun sisaruksella oli kaveri kylässä). Lapsilla, jotka olivat kykenemättömiä noudattamaan meidän kotimme sääntöjä, ei ollut toistamiseen asiaa meille leikkimään. Ulkona saivat olla yhdessä, mutta meille sisälle ei ollut asiaa. Onneksi lapsillani oli myös kavereita, joilla ei tällaisia vaikeuksia ollut.
Osittain ok, eli tuon kissan kohtelun osalta. Mutta muuten kuulostat aika natsilta.
Mä varmaan olenkin ollut aika natsimutsi. Myönnän. Mutta mun lapseni ovat oikein hyvin ymmärtäneet, että kun sisaruksella on kavereita, heidän annetaan leikkiä rauhassa. Ja sama on koskenut molempia. Lapsillani oli aina myös asunnon suurimmat makuuhuoneet, joten lasten huoneissa oli ihan riittävästi tilaa leikkiä. Ei ollut mitään tarvetta leikkiä muissa huoneissa. Muissa huoneissa ei edes ollut mitään, millä lapset olisivat voineet leikkiä. Natsimutsiudestani huolimatta vielä teini-iässäkin lasteni kaverit viihtyivät erittäin hyvin meillä. Saivat olla rauhassa eikä kukaan häirinnyt. Paitsi minä, kun hihkaisin keittöstä, haluaako nuoriso ruokaa.
Nyt herää kysymys, annatko lastesi olla kanssakäymisessä toistensa kanssa silloin, kun kavereita ei ole paikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Aloittajalla on samanlaisia harhoja kuin mun anopilla. Pari juttua.
1. Väität poikasi välttelevän sinua minun takiani. Väärin. Hän ihan vapaasta tahdostaan on ottanut reippaan hajuraon. Olet ilkeä, manipuloiva tyranni. Miksi hän ramppasi luonasi haukuttavana?
2. Kuten jo todettu: isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapsiin. Olisit aikoinaan pitänyt omistasi huolen ja luonut heihin hyvän suhteen. Kolkuttaako omatunto? (Vitsi, vitsi. Ei narsistilla ole omaatuntoa).
3. Vaikka muuta väität, et ole turvallinen aikuinen lapsilleni. Muistatko kun syötit lapselleni ruokaa, jolle hän on allerginen? Asia, josta oli sinulle kerrottu monta kertaa. Mutta kun "ei meidän suvussa ennenkään ole ollut allergioita"! Paitsi tyttärelläsi. Ja mun lapsilla.
4. Poikasi ei päästä lapsia luoksesi, koska ei halua, ei edes uskalla. Miksi ei? Koska olet valehteleva ja epäluotettava, etkä vahingossakaan noudata sääntöjämme esim nukkumaanmenoajoista. Lisäksi puhut pahaa lasten vanhemmista kaikille, myös lapsilleni. Tämä muuten on yhdessä tehty päätös. Haukut taas kerran väärää puuta.Itkekää ihan kaikessa rauhassa. Ehkä jonain päivänä tajuat, että sinun jatkuva jyrääminen perheessämme on ajanut poikasi ja minut siihen pisteeseen, että oli itsemme kannalta välttämätöntä pistää välit poikki. Yritimme kaikkemme, mutta mikään sanominen ei mennyt perille. Kuin aidan seinälle olisi puhunut.
Itse keitit myrkkysi. Nauti nyt lopputuloksesta.
Mille ihmeen aidan seinälle?
Miksi mummolassa pitäisi olla samat säännöt kuin kotona? Etenkään jos seuraava päivä ei ole hoito- / koulupäivä, niin lapset varmaan voisivat mummolassa mennä nukkumaan omaan tahtiinsa.
Allergiselle oireita aiheuttavan ruoan syöttäminen on toki väärin. Mutta pitäähän mummun kokeilla, että pääsee sitten kehaisemaan, että syötin sille sitä ja tätä, eikä mitään oireita tullut!
Miksi siellä ei voi olla samoja sääntöjä ja aikatauluja?
Miksei teillä voi olla samat säännöt ja aikataulut kuin mummolassa?
Koska haluan elää näin:
- on ruoka-ajat, siis että ei koko ajan syödä, sinällään ihan sama milloin ne on kunhan ei ole 24/7
- että syödään pöydässä
- että ei jatkuvasti tehdä ennen kaikkea kaikkea vain siksi että me vanhemmat on kielletty, mm sohvalla syöminen
- että turvallisuudesta ei tingitä eli esimerkiksi jalkakäytävällä pidetään kädestä
- että pyöräillessä on kypärä myös aikuisilla
- että telkkarista ei katsota "Auschwitzin vankiet viime hetket" -elokuvaa alle kouluikäisten kanssa
- että aikuinen on aikuinen, eikä lapsikatraan tyhmin ja uhmarohkein peränpitäjä
Ottamatta kantaa muuhun, niin miten se sinua haittaa, jos lapsesi sotkevat isovanhempiensa sohvan? Vai velvoittavatko he sinut pesemään sen?
Mua huolestuttaa se lapsi. En tiedä monetko koirankuset siihen sohvaan on imeytyneet. Karvoja on myös runsaasti. Lapsi kun siihen laskee leipänsä ja pistää uudestaan suuhunsa, niin... Hyi hitto.
Jokainen tietty elää tavallaan. Anoppilassa lapsi ei voinut mennä pissalle, kun wc oli niin likainen. Pikaisesti lähdettiin kotiin, ettei tule juuri kuivaksi oppineelta housuja. Mulla tarttui siellä sormi pöntön huuhtelunappiin. Miksihän emme ikinä edes harkinneet yökyläilyä, kun oltiin vielä puheväleissä?
Meillä on myös saastainen anoppila. Varsinkin vessa ja sauna. En pysty menemään sinne saunaan, teeskentelen vain ja istun pyyhkeeni päällä siellä pukuhuoneessa, nipistelen poskia ja menen takaisin sisälle fööni kädessä teeskennellen että föönasin hiukset kuiviksi.
Vedsassa käyn ennemmin huoltamolla kun tuolla. Kusitahroja ympäri pönttöä ja klimppinen mustunut palasaippua ja paskainen käsipyyhw jota varmaan koskaan ole vaihdettu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitäs ymmärtää, että voi olla eri säännöt kotona ja mummolassa. Pääpiirteittäin voi olla samoja, mutta eihän voi olla kenenkään kohdalla niin, että samat säännöt ovat kaikkialla ja joka paikassa. Mun mielestä voi eroperheissä olla eri säännöt lähin luona ja exän luona omansa. Ne vaan pitää sovitella ja sopia siten, että jokainen ymmärtää ja vastaa säännöistä mitkä pätevät.
En tietenkään tarkoita sellasta että toisessa saa elää kuin " siat pellossa" ja toisessa tulee heti rangaistus, jos ei käyttäydy kuten lukee säännöissä.
Säännöt voi sopia kirjallisena ja allekirjoittaa luvaten, että käyttäytyy sovitusti.
Entä sitten, kun ne mummolan "säännöt" on haitallisia lapsille? Herkkuja ennen ateriaa. Hampaita ei tarvitse harjata. Tikkari suussa juoksentelu on ihan ok. Pyöräilykypärä on turha. Pienen lapsen voi jättää keskenään arvaamattoman koiran kanssa. Pienet seitinohuet päiväkännit on ihan ok lapsia hoitaessa...
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa alkaa pahasti ihmetyttämään nykyisten äitien mielenterveys. Pikkuasioista tehdään elämää isompia ongelmia ja eristetään lapset sukulaisista ja normaalista elämästä. Ei ihme, että lehdissä on jatkuvasti juttua curling-vanhemmista. Sääliksi käy isovanhempia näitten sääntödiktaattorien kourissa.
T: vela
Monesti asiat joita ei ymmärrä tuntuvat omituisilta.
Minullakin on kaksi lapsetonta siskoa jotka pällistelevät milloin mitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitäs ymmärtää, että voi olla eri säännöt kotona ja mummolassa. Pääpiirteittäin voi olla samoja, mutta eihän voi olla kenenkään kohdalla niin, että samat säännöt ovat kaikkialla ja joka paikassa. Mun mielestä voi eroperheissä olla eri säännöt lähin luona ja exän luona omansa. Ne vaan pitää sovitella ja sopia siten, että jokainen ymmärtää ja vastaa säännöistä mitkä pätevät.
En tietenkään tarkoita sellasta että toisessa saa elää kuin " siat pellossa" ja toisessa tulee heti rangaistus, jos ei käyttäydy kuten lukee säännöissä.
Säännöt voi sopia kirjallisena ja allekirjoittaa luvaten, että käyttäytyy sovitusti.Entä sitten, kun ne mummolan "säännöt" on haitallisia lapsille? Herkkuja ennen ateriaa. Hampaita ei tarvitse harjata. Tikkari suussa juoksentelu on ihan ok. Pyöräilykypärä on turha. Pienen lapsen voi jättää keskenään arvaamattoman koiran kanssa. Pienet seitinohuet päiväkännit on ihan ok lapsia hoitaessa...
Villasukat jalassa leikitään hippaa parketilla tikkarit suussa…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Aloittajalla on samanlaisia harhoja kuin mun anopilla. Pari juttua.
1. Väität poikasi välttelevän sinua minun takiani. Väärin. Hän ihan vapaasta tahdostaan on ottanut reippaan hajuraon. Olet ilkeä, manipuloiva tyranni. Miksi hän ramppasi luonasi haukuttavana?
2. Kuten jo todettu: isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapsiin. Olisit aikoinaan pitänyt omistasi huolen ja luonut heihin hyvän suhteen. Kolkuttaako omatunto? (Vitsi, vitsi. Ei narsistilla ole omaatuntoa).
3. Vaikka muuta väität, et ole turvallinen aikuinen lapsilleni. Muistatko kun syötit lapselleni ruokaa, jolle hän on allerginen? Asia, josta oli sinulle kerrottu monta kertaa. Mutta kun "ei meidän suvussa ennenkään ole ollut allergioita"! Paitsi tyttärelläsi. Ja mun lapsilla.
4. Poikasi ei päästä lapsia luoksesi, koska ei halua, ei edes uskalla. Miksi ei? Koska olet valehteleva ja epäluotettava, etkä vahingossakaan noudata sääntöjämme esim nukkumaanmenoajoista. Lisäksi puhut pahaa lasten vanhemmista kaikille, myös lapsilleni. Tämä muuten on yhdessä tehty päätös. Haukut taas kerran väärää puuta.Itkekää ihan kaikessa rauhassa. Ehkä jonain päivänä tajuat, että sinun jatkuva jyrääminen perheessämme on ajanut poikasi ja minut siihen pisteeseen, että oli itsemme kannalta välttämätöntä pistää välit poikki. Yritimme kaikkemme, mutta mikään sanominen ei mennyt perille. Kuin aidan seinälle olisi puhunut.
Itse keitit myrkkysi. Nauti nyt lopputuloksesta.
Mille ihmeen aidan seinälle?
Miksi mummolassa pitäisi olla samat säännöt kuin kotona? Etenkään jos seuraava päivä ei ole hoito- / koulupäivä, niin lapset varmaan voisivat mummolassa mennä nukkumaan omaan tahtiinsa.
Allergiselle oireita aiheuttavan ruoan syöttäminen on toki väärin. Mutta pitäähän mummun kokeilla, että pääsee sitten kehaisemaan, että syötin sille sitä ja tätä, eikä mitään oireita tullut!
Miksi siellä ei voi olla samoja sääntöjä ja aikatauluja?
Miksei teillä voi olla samat säännöt ja aikataulut kuin mummolassa?
Koska haluan elää näin:
- on ruoka-ajat, siis että ei koko ajan syödä, sinällään ihan sama milloin ne on kunhan ei ole 24/7
- että syödään pöydässä
- että ei jatkuvasti tehdä ennen kaikkea kaikkea vain siksi että me vanhemmat on kielletty, mm sohvalla syöminen
- että turvallisuudesta ei tingitä eli esimerkiksi jalkakäytävällä pidetään kädestä
- että pyöräillessä on kypärä myös aikuisilla
- että telkkarista ei katsota "Auschwitzin vankiet viime hetket" -elokuvaa alle kouluikäisten kanssa
- että aikuinen on aikuinen, eikä lapsikatraan tyhmin ja uhmarohkein peränpitäjä
Ottamatta kantaa muuhun, niin miten se sinua haittaa, jos lapsesi sotkevat isovanhempiensa sohvan? Vai velvoittavatko he sinut pesemään sen?
Mua huolestuttaa se lapsi. En tiedä monetko koirankuset siihen sohvaan on imeytyneet. Karvoja on myös runsaasti. Lapsi kun siihen laskee leipänsä ja pistää uudestaan suuhunsa, niin... Hyi hitto.
Jokainen tietty elää tavallaan. Anoppilassa lapsi ei voinut mennä pissalle, kun wc oli niin likainen. Pikaisesti lähdettiin kotiin, ettei tule juuri kuivaksi oppineelta housuja. Mulla tarttui siellä sormi pöntön huuhtelunappiin. Miksihän emme ikinä edes harkinneet yökyläilyä, kun oltiin vielä puheväleissä?Meillä on myös saastainen anoppila. Varsinkin vessa ja sauna. En pysty menemään sinne saunaan, teeskentelen vain ja istun pyyhkeeni päällä siellä pukuhuoneessa, nipistelen poskia ja menen takaisin sisälle fööni kädessä teeskennellen että föönasin hiukset kuiviksi.
Vedsassa käyn ennemmin huoltamolla kun tuolla. Kusitahroja ympäri pönttöä ja klimppinen mustunut palasaippua ja paskainen käsipyyhw jota varmaan koskaan ole vaihdettu.
Oi, se anoppilan käsipyyhe. Sellainen aina kostea, josta varmasti löytyis uusia elämänmuotoja, jos tutkisi. Tahrainen ja niljakas.
Näen ensi yönä painajaisia.
Meillä muuten oli anoppi, joka on itsensä vieraannutanut itsensä. Nyt syyttää mua. No, ihan sama, kunhan pysyy jatkossakin kaukana meistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopupeli kirjoitti:
Koittakaa miniät, anopit, apet, mummot ja muut muistaa kunnioitus, että se lapsonen kärsii tappeluista. Koittakaa kaikesta huolimatta löytää se kuuluisa sopu! Lapsellakin on oikeus sekä äitiinsä, isäänsä, että isovanhempiinsa, tykkäsivät nämä aikuiset toisistansa tai eivät. Koittakaa te aikuiset olla niitä aikuisia ja älkää myrkyttäkö viatonta mieltä omilla kaunoillanne. Itse kun erosin miehestäni tiesin heti, etten halua pilata ja polttaa siltoja kaikkiin mieheni sukulaisiin, sillä he ovat osa lasteni sukua. Olisiko minulla ollut oikeus myrkyttää heidän välinsä sen vuoksi, että itse en tullut enää yksiin mieheni kanssa? En suinkaan ollut kaikesta samaa mieltä anopin/apen kanssa ja kävimmekin kipakat keskustelut eron hetkellä, mutten antanut vihan sokaista itseäni. Onneksi en antanut, sillä nyt olen itse saanut tukea ex-suvultani ja lapseni ovat saaneet molemmat mummulat ilman välirikkoja. En myöskään ole vyöryttänyt omia lapsuuden traumojani omille lapsilleni, vaan olen antanut heidän ja omien vanhempieni muodostaa omat välit, ja ihan hyvät ovat, vaikka omat fiilikseni omiin vanhempiini eivät aina olisi. Rikolliset yms. ovat asia erikseen, puhun nyt suurinpiirtein normaaleista ihmissuhteista, jotka sisältävät monenlaisia mielipiteitä ja tunteita.
Aamen!❤️ Tuossapa oli viisaan aikuisen ajatuksia muillekin mietittäväksi miten elää lastensa parhaaksi. Kiitos❣️
Sopupeli kirjoitti:
Koittakaa miniät, anopit, apet, mummot ja muut muistaa kunnioitus, että se lapsonen kärsii tappeluista. Koittakaa kaikesta huolimatta löytää se kuuluisa sopu! Lapsellakin on oikeus sekä äitiinsä, isäänsä, että isovanhempiinsa, tykkäsivät nämä aikuiset toisistansa tai eivät. Koittakaa te aikuiset olla niitä aikuisia ja älkää myrkyttäkö viatonta mieltä omilla kaunoillanne. Itse kun erosin miehestäni tiesin heti, etten halua pilata ja polttaa siltoja kaikkiin mieheni sukulaisiin, sillä he ovat osa lasteni sukua. Olisiko minulla ollut oikeus myrkyttää heidän välinsä sen vuoksi, että itse en tullut enää yksiin mieheni kanssa? En suinkaan ollut kaikesta samaa mieltä anopin/apen kanssa ja kävimmekin kipakat keskustelut eron hetkellä, mutten antanut vihan sokaista itseäni. Onneksi en antanut, sillä nyt olen itse saanut tukea ex-suvultani ja lapseni ovat saaneet molemmat mummulat ilman välirikkoja. En myöskään ole vyöryttänyt omia lapsuuden traumojani omille lapsilleni, vaan olen antanut heidän ja omien vanhempieni muodostaa omat välit, ja ihan hyvät ovat, vaikka omat fiilikseni omiin vanhempiini eivät aina olisi. Rikolliset yms. ovat asia erikseen, puhun nyt suurinpiirtein normaaleista ihmissuhteista, jotka sisältävät monenlaisia mielipiteitä ja tunteita.
Kerrotko, miten tulla toimeen täysverisen narsistin kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Aloittajalla on samanlaisia harhoja kuin mun anopilla. Pari juttua.
1. Väität poikasi välttelevän sinua minun takiani. Väärin. Hän ihan vapaasta tahdostaan on ottanut reippaan hajuraon. Olet ilkeä, manipuloiva tyranni. Miksi hän ramppasi luonasi haukuttavana?
2. Kuten jo todettu: isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapsiin. Olisit aikoinaan pitänyt omistasi huolen ja luonut heihin hyvän suhteen. Kolkuttaako omatunto? (Vitsi, vitsi. Ei narsistilla ole omaatuntoa).
3. Vaikka muuta väität, et ole turvallinen aikuinen lapsilleni. Muistatko kun syötit lapselleni ruokaa, jolle hän on allerginen? Asia, josta oli sinulle kerrottu monta kertaa. Mutta kun "ei meidän suvussa ennenkään ole ollut allergioita"! Paitsi tyttärelläsi. Ja mun lapsilla.
4. Poikasi ei päästä lapsia luoksesi, koska ei halua, ei edes uskalla. Miksi ei? Koska olet valehteleva ja epäluotettava, etkä vahingossakaan noudata sääntöjämme esim nukkumaanmenoajoista. Lisäksi puhut pahaa lasten vanhemmista kaikille, myös lapsilleni. Tämä muuten on yhdessä tehty päätös. Haukut taas kerran väärää puuta.Itkekää ihan kaikessa rauhassa. Ehkä jonain päivänä tajuat, että sinun jatkuva jyrääminen perheessämme on ajanut poikasi ja minut siihen pisteeseen, että oli itsemme kannalta välttämätöntä pistää välit poikki. Yritimme kaikkemme, mutta mikään sanominen ei mennyt perille. Kuin aidan seinälle olisi puhunut.
Itse keitit myrkkysi. Nauti nyt lopputuloksesta.
Mille ihmeen aidan seinälle?
Miksi mummolassa pitäisi olla samat säännöt kuin kotona? Etenkään jos seuraava päivä ei ole hoito- / koulupäivä, niin lapset varmaan voisivat mummolassa mennä nukkumaan omaan tahtiinsa.
Allergiselle oireita aiheuttavan ruoan syöttäminen on toki väärin. Mutta pitäähän mummun kokeilla, että pääsee sitten kehaisemaan, että syötin sille sitä ja tätä, eikä mitään oireita tullut!
Miksi siellä ei voi olla samoja sääntöjä ja aikatauluja?
En ole tuo jolta, kysyit. Lasten on hyvä oppia jo pienestä pitäen, että eri paikoissa on erilaiset säännöt. Kotona on kodin säännöt, mummolassa mummolan säännöt, kaverin kotona kaverin vanhempien säännöt, päiväkodissa päiväkodin säännöt, kirkossa omat sääntönsä, samoin ravintoloissa jne jne. Omilla lapsillani oli mummolassa aina mummolan säännöt ja ne olivat eri kuin kotona. Lapseni oppivat hyvin varhain, että joka paikassa ei voikaan olla kuten kotona. Tietenkään missään ei pidä tehdä asioita tai antaa lapsen tehdä asioita, jotka vaarantavat lapsen terveyden. Lasteni parita kaverista joskus huomasin, että heille tuotti suuria vaikeuksia noudattaa meidän kotimme sääntöjä. Esim miten kissaa saa kohdella tai saako lapset juoksennella ympäri asuntoa (ei saanut vaan meillä lapset leikkivät kavereineen lapsen huoneessa eikä edes sisaruksen huoneeseen saanut mennä, kun sisaruksella oli kaveri kylässä). Lapsilla, jotka olivat kykenemättömiä noudattamaan meidän kotimme sääntöjä, ei ollut toistamiseen asiaa meille leikkimään. Ulkona saivat olla yhdessä, mutta meille sisälle ei ollut asiaa. Onneksi lapsillani oli myös kavereita, joilla ei tällaisia vaikeuksia ollut.
Osittain ok, eli tuon kissan kohtelun osalta. Mutta muuten kuulostat aika natsilta.
Mä varmaan olenkin ollut aika natsimutsi. Myönnän. Mutta mun lapseni ovat oikein hyvin ymmärtäneet, että kun sisaruksella on kavereita, heidän annetaan leikkiä rauhassa. Ja sama on koskenut molempia. Lapsillani oli aina myös asunnon suurimmat makuuhuoneet, joten lasten huoneissa oli ihan riittävästi tilaa leikkiä. Ei ollut mitään tarvetta leikkiä muissa huoneissa. Muissa huoneissa ei edes ollut mitään, millä lapset olisivat voineet leikkiä. Natsimutsiudestani huolimatta vielä teini-iässäkin lasteni kaverit viihtyivät erittäin hyvin meillä. Saivat olla rauhassa eikä kukaan häirinnyt. Paitsi minä, kun hihkaisin keittöstä, haluaako nuoriso ruokaa.
Nyt herää kysymys, annatko lastesi olla kanssakäymisessä toistensa kanssa silloin, kun kavereita ei ole paikalla?
Tietenkin!! Tai no lapseni ovat jo aikuisia, mutta kun olivat vielä lapsia, niin yleensähän just viettivätkin aikaansa yhdessä, jos kummallakaan ei ollut kaveria kyläilemässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei saa syödä sohvalla tai juoksennella leipä kädessä, ei saa sotkea, rikkoa tms tahallaan.
Sokeria, karkkia ei saa syödä ylen määrin, eikä saa syödä koko ajan.
Lapset sanovat itse milloin ovat kylläisiä, ei pakkosyöttämistä.
Ylipäätään ruoan asema on kotona normaali.
Miksi tämä ei onnistu mummolassa?
Meidän jälkikasvun kotona on niin tahmaista että sukat tarttuu lattiaan ja peffa sohvaan
En ole huomaavinani ettei miniä siivoa, kun sanoo ettei jaksa. On kotiäiti ja hän ITSE syö suklaata ja töhrii kaikki paikat. Samaa sitten tekevät lapset perässä. Pääsiäinen on kaikkein pahin, kun suklaamunia on syöty ympäri huushollia.
Me ukin kanssa tykätään siististä kodista ja kaikki syömiset tapahtuvat pöydän ääressä.Oletko tullut ajatelleeksi, että miniä saattaa olla masentunut?
Kyllä. Olen nätisti kehoittanut hakemaan apua koska koko perhe kärsii. Sanoo että "ei mua mikään vaivaa". Paino on jo 3numeroinen ja varmasti sekin jo vaivaa. Oli tosin lähes saman painoinen ennen perhettä.
Täällä Vauvassa on paljon vastaavanlaisia äitejä, masentuneita ja katkeroituneita. Se on surullista. Ehkä pahan olon purkaminen palstoille tuo heille edes vähän lohtua.
Kysymyksenasetteluna ei nyt varmaan olkaan miniän kolminumeroinen paino,vaan miniän psyykkinen terveys, jolle puolestaan anoppi reagoi vaan kertomalla vauvapalstalle kodin epäsiisteydestä ja miniän suklaansyömisestä, kun miniä ei vaan jaksa. Siihen aikaan, kun ne vauvat synnytettiin pellonpientareella, ja jatkettiin siitä töihin - siitä on jo aikaa. Nykyään on lupa olla jaksamatta, jos ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Aloittajalla on samanlaisia harhoja kuin mun anopilla. Pari juttua.
1. Väität poikasi välttelevän sinua minun takiani. Väärin. Hän ihan vapaasta tahdostaan on ottanut reippaan hajuraon. Olet ilkeä, manipuloiva tyranni. Miksi hän ramppasi luonasi haukuttavana?
2. Kuten jo todettu: isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapsiin. Olisit aikoinaan pitänyt omistasi huolen ja luonut heihin hyvän suhteen. Kolkuttaako omatunto? (Vitsi, vitsi. Ei narsistilla ole omaatuntoa).
3. Vaikka muuta väität, et ole turvallinen aikuinen lapsilleni. Muistatko kun syötit lapselleni ruokaa, jolle hän on allerginen? Asia, josta oli sinulle kerrottu monta kertaa. Mutta kun "ei meidän suvussa ennenkään ole ollut allergioita"! Paitsi tyttärelläsi. Ja mun lapsilla.
4. Poikasi ei päästä lapsia luoksesi, koska ei halua, ei edes uskalla. Miksi ei? Koska olet valehteleva ja epäluotettava, etkä vahingossakaan noudata sääntöjämme esim nukkumaanmenoajoista. Lisäksi puhut pahaa lasten vanhemmista kaikille, myös lapsilleni. Tämä muuten on yhdessä tehty päätös. Haukut taas kerran väärää puuta.Itkekää ihan kaikessa rauhassa. Ehkä jonain päivänä tajuat, että sinun jatkuva jyrääminen perheessämme on ajanut poikasi ja minut siihen pisteeseen, että oli itsemme kannalta välttämätöntä pistää välit poikki. Yritimme kaikkemme, mutta mikään sanominen ei mennyt perille. Kuin aidan seinälle olisi puhunut.
Itse keitit myrkkysi. Nauti nyt lopputuloksesta.
Mille ihmeen aidan seinälle?
Miksi mummolassa pitäisi olla samat säännöt kuin kotona? Etenkään jos seuraava päivä ei ole hoito- / koulupäivä, niin lapset varmaan voisivat mummolassa mennä nukkumaan omaan tahtiinsa.
Allergiselle oireita aiheuttavan ruoan syöttäminen on toki väärin. Mutta pitäähän mummun kokeilla, että pääsee sitten kehaisemaan, että syötin sille sitä ja tätä, eikä mitään oireita tullut!
Miksi siellä ei voi olla samoja sääntöjä ja aikatauluja?
En ole tuo jolta, kysyit. Lasten on hyvä oppia jo pienestä pitäen, että eri paikoissa on erilaiset säännöt. Kotona on kodin säännöt, mummolassa mummolan säännöt, kaverin kotona kaverin vanhempien säännöt, päiväkodissa päiväkodin säännöt, kirkossa omat sääntönsä, samoin ravintoloissa jne jne. Omilla lapsillani oli mummolassa aina mummolan säännöt ja ne olivat eri kuin kotona. Lapseni oppivat hyvin varhain, että joka paikassa ei voikaan olla kuten kotona. Tietenkään missään ei pidä tehdä asioita tai antaa lapsen tehdä asioita, jotka vaarantavat lapsen terveyden. Lasteni parita kaverista joskus huomasin, että heille tuotti suuria vaikeuksia noudattaa meidän kotimme sääntöjä. Esim miten kissaa saa kohdella tai saako lapset juoksennella ympäri asuntoa (ei saanut vaan meillä lapset leikkivät kavereineen lapsen huoneessa eikä edes sisaruksen huoneeseen saanut mennä, kun sisaruksella oli kaveri kylässä). Lapsilla, jotka olivat kykenemättömiä noudattamaan meidän kotimme sääntöjä, ei ollut toistamiseen asiaa meille leikkimään. Ulkona saivat olla yhdessä, mutta meille sisälle ei ollut asiaa. Onneksi lapsillani oli myös kavereita, joilla ei tällaisia vaikeuksia ollut.
Osittain ok, eli tuon kissan kohtelun osalta. Mutta muuten kuulostat aika natsilta.
Mä varmaan olenkin ollut aika natsimutsi. Myönnän. Mutta mun lapseni ovat oikein hyvin ymmärtäneet, että kun sisaruksella on kavereita, heidän annetaan leikkiä rauhassa. Ja sama on koskenut molempia. Lapsillani oli aina myös asunnon suurimmat makuuhuoneet, joten lasten huoneissa oli ihan riittävästi tilaa leikkiä. Ei ollut mitään tarvetta leikkiä muissa huoneissa. Muissa huoneissa ei edes ollut mitään, millä lapset olisivat voineet leikkiä. Natsimutsiudestani huolimatta vielä teini-iässäkin lasteni kaverit viihtyivät erittäin hyvin meillä. Saivat olla rauhassa eikä kukaan häirinnyt. Paitsi minä, kun hihkaisin keittöstä, haluaako nuoriso ruokaa.
Piti varmaan kavereidenkin syödä kaikki, mitä lautaselle laitettiin?
Meillä meni välit siihen että mitään meidän tekemiämme päätöksiä ei kunnioitettu.
Kaikki olisi pitänyt perustella ja kaikesta vääntää loputtomiin
Väärä päiväkoti, väärä koulu, väärä iltis, väärät harrastukset, väärät vaatteey, väärä reppu, väärä päivärytmi, väärä ruokavalio, väärä lääkäri, väärät synttärit, väärä loma-aika, väärä lomakohde, väärät kaverit. Lopuron lista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Aloittajalla on samanlaisia harhoja kuin mun anopilla. Pari juttua.
1. Väität poikasi välttelevän sinua minun takiani. Väärin. Hän ihan vapaasta tahdostaan on ottanut reippaan hajuraon. Olet ilkeä, manipuloiva tyranni. Miksi hän ramppasi luonasi haukuttavana?
2. Kuten jo todettu: isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapsiin. Olisit aikoinaan pitänyt omistasi huolen ja luonut heihin hyvän suhteen. Kolkuttaako omatunto? (Vitsi, vitsi. Ei narsistilla ole omaatuntoa).
3. Vaikka muuta väität, et ole turvallinen aikuinen lapsilleni. Muistatko kun syötit lapselleni ruokaa, jolle hän on allerginen? Asia, josta oli sinulle kerrottu monta kertaa. Mutta kun "ei meidän suvussa ennenkään ole ollut allergioita"! Paitsi tyttärelläsi. Ja mun lapsilla.
4. Poikasi ei päästä lapsia luoksesi, koska ei halua, ei edes uskalla. Miksi ei? Koska olet valehteleva ja epäluotettava, etkä vahingossakaan noudata sääntöjämme esim nukkumaanmenoajoista. Lisäksi puhut pahaa lasten vanhemmista kaikille, myös lapsilleni. Tämä muuten on yhdessä tehty päätös. Haukut taas kerran väärää puuta.Itkekää ihan kaikessa rauhassa. Ehkä jonain päivänä tajuat, että sinun jatkuva jyrääminen perheessämme on ajanut poikasi ja minut siihen pisteeseen, että oli itsemme kannalta välttämätöntä pistää välit poikki. Yritimme kaikkemme, mutta mikään sanominen ei mennyt perille. Kuin aidan seinälle olisi puhunut.
Itse keitit myrkkysi. Nauti nyt lopputuloksesta.
Mille ihmeen aidan seinälle?
Miksi mummolassa pitäisi olla samat säännöt kuin kotona? Etenkään jos seuraava päivä ei ole hoito- / koulupäivä, niin lapset varmaan voisivat mummolassa mennä nukkumaan omaan tahtiinsa.
Allergiselle oireita aiheuttavan ruoan syöttäminen on toki väärin. Mutta pitäähän mummun kokeilla, että pääsee sitten kehaisemaan, että syötin sille sitä ja tätä, eikä mitään oireita tullut!
Miksi siellä ei voi olla samoja sääntöjä ja aikatauluja?
En ole tuo jolta, kysyit. Lasten on hyvä oppia jo pienestä pitäen, että eri paikoissa on erilaiset säännöt. Kotona on kodin säännöt, mummolassa mummolan säännöt, kaverin kotona kaverin vanhempien säännöt, päiväkodissa päiväkodin säännöt, kirkossa omat sääntönsä, samoin ravintoloissa jne jne. Omilla lapsillani oli mummolassa aina mummolan säännöt ja ne olivat eri kuin kotona. Lapseni oppivat hyvin varhain, että joka paikassa ei voikaan olla kuten kotona. Tietenkään missään ei pidä tehdä asioita tai antaa lapsen tehdä asioita, jotka vaarantavat lapsen terveyden. Lasteni parita kaverista joskus huomasin, että heille tuotti suuria vaikeuksia noudattaa meidän kotimme sääntöjä. Esim miten kissaa saa kohdella tai saako lapset juoksennella ympäri asuntoa (ei saanut vaan meillä lapset leikkivät kavereineen lapsen huoneessa eikä edes sisaruksen huoneeseen saanut mennä, kun sisaruksella oli kaveri kylässä). Lapsilla, jotka olivat kykenemättömiä noudattamaan meidän kotimme sääntöjä, ei ollut toistamiseen asiaa meille leikkimään. Ulkona saivat olla yhdessä, mutta meille sisälle ei ollut asiaa. Onneksi lapsillani oli myös kavereita, joilla ei tällaisia vaikeuksia ollut.
Osittain ok, eli tuon kissan kohtelun osalta. Mutta muuten kuulostat aika natsilta.
Mä varmaan olenkin ollut aika natsimutsi. Myönnän. Mutta mun lapseni ovat oikein hyvin ymmärtäneet, että kun sisaruksella on kavereita, heidän annetaan leikkiä rauhassa. Ja sama on koskenut molempia. Lapsillani oli aina myös asunnon suurimmat makuuhuoneet, joten lasten huoneissa oli ihan riittävästi tilaa leikkiä. Ei ollut mitään tarvetta leikkiä muissa huoneissa. Muissa huoneissa ei edes ollut mitään, millä lapset olisivat voineet leikkiä. Natsimutsiudestani huolimatta vielä teini-iässäkin lasteni kaverit viihtyivät erittäin hyvin meillä. Saivat olla rauhassa eikä kukaan häirinnyt. Paitsi minä, kun hihkaisin keittöstä, haluaako nuoriso ruokaa.
Piti varmaan kavereidenkin syödä kaikki, mitä lautaselle laitettiin?
Ei, en ole koskaan pakottanut lapsiani syömään enempää kuin ovat halunneet. Enkä heidän kavereitaankaan. Joillekin tuntuu ottavan kovin koville, että mun kodissani on mun sääntöni eikä jonkun toisen :D
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Aloittajalla on samanlaisia harhoja kuin mun anopilla. Pari juttua.
1. Väität poikasi välttelevän sinua minun takiani. Väärin. Hän ihan vapaasta tahdostaan on ottanut reippaan hajuraon. Olet ilkeä, manipuloiva tyranni. Miksi hän ramppasi luonasi haukuttavana?
2. Kuten jo todettu: isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapsiin. Olisit aikoinaan pitänyt omistasi huolen ja luonut heihin hyvän suhteen. Kolkuttaako omatunto? (Vitsi, vitsi. Ei narsistilla ole omaatuntoa).
3. Vaikka muuta väität, et ole turvallinen aikuinen lapsilleni. Muistatko kun syötit lapselleni ruokaa, jolle hän on allerginen? Asia, josta oli sinulle kerrottu monta kertaa. Mutta kun "ei meidän suvussa ennenkään ole ollut allergioita"! Paitsi tyttärelläsi. Ja mun lapsilla.
4. Poikasi ei päästä lapsia luoksesi, koska ei halua, ei edes uskalla. Miksi ei? Koska olet valehteleva ja epäluotettava, etkä vahingossakaan noudata sääntöjämme esim nukkumaanmenoajoista. Lisäksi puhut pahaa lasten vanhemmista kaikille, myös lapsilleni. Tämä muuten on yhdessä tehty päätös. Haukut taas kerran väärää puuta.Itkekää ihan kaikessa rauhassa. Ehkä jonain päivänä tajuat, että sinun jatkuva jyrääminen perheessämme on ajanut poikasi ja minut siihen pisteeseen, että oli itsemme kannalta välttämätöntä pistää välit poikki. Yritimme kaikkemme, mutta mikään sanominen ei mennyt perille. Kuin aidan seinälle olisi puhunut.
Itse keitit myrkkysi. Nauti nyt lopputuloksesta.
Oikein hyvin sopii, jos olet minun miniäni. Tytärten perheet saavat tuen nyt ja perinnöt, teidät jätämme ulkopuolelle.
Äitisikin soitti joku pvä sitten ja sanoi että olet suljetulle joutumassa ihan pian. Miehesi (ex-poikamme) oli hänelle kauhuissaan sinusta soittanut
Vierailija kirjoitti:
Sopupeli kirjoitti:
Koittakaa miniät, anopit, apet, mummot ja muut muistaa kunnioitus, että se lapsonen kärsii tappeluista. Koittakaa kaikesta huolimatta löytää se kuuluisa sopu! Lapsellakin on oikeus sekä äitiinsä, isäänsä, että isovanhempiinsa, tykkäsivät nämä aikuiset toisistansa tai eivät. Koittakaa te aikuiset olla niitä aikuisia ja älkää myrkyttäkö viatonta mieltä omilla kaunoillanne. Itse kun erosin miehestäni tiesin heti, etten halua pilata ja polttaa siltoja kaikkiin mieheni sukulaisiin, sillä he ovat osa lasteni sukua. Olisiko minulla ollut oikeus myrkyttää heidän välinsä sen vuoksi, että itse en tullut enää yksiin mieheni kanssa? En suinkaan ollut kaikesta samaa mieltä anopin/apen kanssa ja kävimmekin kipakat keskustelut eron hetkellä, mutten antanut vihan sokaista itseäni. Onneksi en antanut, sillä nyt olen itse saanut tukea ex-suvultani ja lapseni ovat saaneet molemmat mummulat ilman välirikkoja. En myöskään ole vyöryttänyt omia lapsuuden traumojani omille lapsilleni, vaan olen antanut heidän ja omien vanhempieni muodostaa omat välit, ja ihan hyvät ovat, vaikka omat fiilikseni omiin vanhempiini eivät aina olisi. Rikolliset yms. ovat asia erikseen, puhun nyt suurinpiirtein normaaleista ihmissuhteista, jotka sisältävät monenlaisia mielipiteitä ja tunteita.
Kerrotko, miten tulla toimeen täysverisen narsistin kanssa?
No ei sinun kanssasi kukaan tule toimeen. Juu ja vika on aina muissaa. Hullu olet, umpihullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei saa syödä sohvalla tai juoksennella leipä kädessä, ei saa sotkea, rikkoa tms tahallaan.
Sokeria, karkkia ei saa syödä ylen määrin, eikä saa syödä koko ajan.
Lapset sanovat itse milloin ovat kylläisiä, ei pakkosyöttämistä.
Ylipäätään ruoan asema on kotona normaali.
Miksi tämä ei onnistu mummolassa?
Meidän jälkikasvun kotona on niin tahmaista että sukat tarttuu lattiaan ja peffa sohvaan
En ole huomaavinani ettei miniä siivoa, kun sanoo ettei jaksa. On kotiäiti ja hän ITSE syö suklaata ja töhrii kaikki paikat. Samaa sitten tekevät lapset perässä. Pääsiäinen on kaikkein pahin, kun suklaamunia on syöty ympäri huushollia.
Me ukin kanssa tykätään siististä kodista ja kaikki syömiset tapahtuvat pöydän ääressä.Oletko tullut ajatelleeksi, että miniä saattaa olla masentunut?
Kyllä. Olen nätisti kehoittanut hakemaan apua koska koko perhe kärsii. Sanoo että "ei mua mikään vaivaa". Paino on jo 3numeroinen ja varmasti sekin jo vaivaa. Oli tosin lähes saman painoinen ennen perhettä.
Täällä Vauvassa on paljon vastaavanlaisia äitejä, masentuneita ja katkeroituneita. Se on surullista. Ehkä pahan olon purkaminen palstoille tuo heille edes vähän lohtua.Kysymyksenasetteluna ei nyt varmaan olkaan miniän kolminumeroinen paino,vaan miniän psyykkinen terveys, jolle puolestaan anoppi reagoi vaan kertomalla vauvapalstalle kodin epäsiisteydestä ja miniän suklaansyömisestä, kun miniä ei vaan jaksa. Siihen aikaan, kun ne vauvat synnytettiin pellonpientareella, ja jatkettiin siitä töihin - siitä on jo aikaa. Nykyään on lupa olla jaksamatta, jos ei jaksa.
Juu, kyllä sossu elättää, jos vaan rahat riittää. Saattaa olla isompia muutoksia tulossa, joten olkaapas miniät ja anopit sovussa.
Saattaa vielä Siperia opettaa ja sitten itkettää.
T.6xpappa, 53v.
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni välit siihen että mitään meidän tekemiämme päätöksiä ei kunnioitettu.
Kaikki olisi pitänyt perustella ja kaikesta vääntää loputtomiin
Väärä päiväkoti, väärä koulu, väärä iltis, väärät harrastukset, väärät vaatteey, väärä reppu, väärä päivärytmi, väärä ruokavalio, väärä lääkäri, väärät synttärit, väärä loma-aika, väärä lomakohde, väärät kaverit. Lopuron lista.
Siis ihan sama täällä. Aikansa sitä yritti sietää ja ymmärtää. Sitten vaan ei jaksanut enää. Ihan totaalinen stop. Ja mitään pahaa ei anoppi ole mielestään tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Aloittajalla on samanlaisia harhoja kuin mun anopilla. Pari juttua.
1. Väität poikasi välttelevän sinua minun takiani. Väärin. Hän ihan vapaasta tahdostaan on ottanut reippaan hajuraon. Olet ilkeä, manipuloiva tyranni. Miksi hän ramppasi luonasi haukuttavana?
2. Kuten jo todettu: isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapsiin. Olisit aikoinaan pitänyt omistasi huolen ja luonut heihin hyvän suhteen. Kolkuttaako omatunto? (Vitsi, vitsi. Ei narsistilla ole omaatuntoa).
3. Vaikka muuta väität, et ole turvallinen aikuinen lapsilleni. Muistatko kun syötit lapselleni ruokaa, jolle hän on allerginen? Asia, josta oli sinulle kerrottu monta kertaa. Mutta kun "ei meidän suvussa ennenkään ole ollut allergioita"! Paitsi tyttärelläsi. Ja mun lapsilla.
4. Poikasi ei päästä lapsia luoksesi, koska ei halua, ei edes uskalla. Miksi ei? Koska olet valehteleva ja epäluotettava, etkä vahingossakaan noudata sääntöjämme esim nukkumaanmenoajoista. Lisäksi puhut pahaa lasten vanhemmista kaikille, myös lapsilleni. Tämä muuten on yhdessä tehty päätös. Haukut taas kerran väärää puuta.Itkekää ihan kaikessa rauhassa. Ehkä jonain päivänä tajuat, että sinun jatkuva jyrääminen perheessämme on ajanut poikasi ja minut siihen pisteeseen, että oli itsemme kannalta välttämätöntä pistää välit poikki. Yritimme kaikkemme, mutta mikään sanominen ei mennyt perille. Kuin aidan seinälle olisi puhunut.
Itse keitit myrkkysi. Nauti nyt lopputuloksesta.
Oikein hyvin sopii, jos olet minun miniäni. Tytärten perheet saavat tuen nyt ja perinnöt, teidät jätämme ulkopuolelle.
Äitisikin soitti joku pvä sitten ja sanoi että olet suljetulle joutumassa ihan pian. Miehesi (ex-poikamme) oli hänelle kauhuissaan sinusta soittanut
Niin mekin teimme.
Tyttärelle ja toiselle pojalle on alettu valuttaa rahaa. Maksamme kaikki heidän ruoat, vaatteet jne., koska elättää saa verottomasti. Ihan vain siksi että poika meni naimisiin hullun kanssa, emmekä millään muotoa halua edes kuolemamme jälkeen sen akan elämää rahoittaa. Miniä ei tule toimeen kenenkään kanssa joten syy kokonaan tuskin on meissä. Lakiosa menee tuolle hulluun sekaantuneelle pojalle mutta siitä on miniä rajattu ulos. Heillä on kaksi lasta, molemmat ovat kouluhäiriköitä ja kiusaajia kuten äitinsäkin. Onneksi eivät asu kanssamme samassa kaupungissa joten säästymme heidän näkemiseltä eivätkä lapsenlapset joudu samoihin kouluihin.
Näitä hulluja nuoria naisia on kuulkaa nykyään paljon.
Niin. Ymmärtäisit ehkä miksi niitä sääntöjä on, jos sinulla olisi lapsia. Helppo huudella kun ei ole asiasta kokemusta.