Lastenlasten vieraannuttaminen isovanhemmista
Se että emme tule toimeen kaikista yrityksistämme huolimatta poikamme ja miniän suhteen. Tähän on monen monia syitä ja voimavaramme on loppuun käytetty. Narsistinen käytös miniältä..poikamme vuosia jatkunut manipulointi on tuottanut tulostaan..välimme menivät todella vaikeiksi. Poikamme ei usko vaimostaan mitään kielteistä vaikka moni muu näkee ja ennenkaikkea kuulee. Nyt sitten isovanhempien oikeus lapsenlapsiin on mennyt. Emme ole saaneet olla lastenlastemme elämässä kolmeen vuoteen. Olen esittänyt kolme pyyntöä pojallemme että saisimme olla lastenlasten kanssa täällä mummulassa..kuten aiemminkin mutta miniä ei ole lupaa antanut eli poikamme mukautuu vaimonsa tahtoon. Kuilu välillämme on toki suuri mutta avioeroissakin oikeus vanhemmuuteen säilyy..miksi oikeus isovahemmuuteen katoaa vaikka meidänkin tapauksessa tiedämme että lapsenlapset kaipailee meitä. Olimme/olemme edelleen se turvallinen ja rakastettava mummula. Ikävämme on valtava ja usein itkemmekin kun emme saa heitä luoksemme. Toki voisimme ottaa yhteyttä lastenvalvojaan mutta siitä syntyisi kolmasmaailmansota ja lapsenlapset olisi ne todelliset kärsijät eikö meidän voimat riitä taisteluun koska olemme niin paljon joutuneet tämän kolmen vuoden aikana kestämään vääryyttä,valheita,haukkumista jne.jne.Onko jollakin kokemusta tälläisestä?kuinka olette toiminut tämän kaltaisessa tilanteessa?
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Aloittajalla on samanlaisia harhoja kuin mun anopilla. Pari juttua.
1. Väität poikasi välttelevän sinua minun takiani. Väärin. Hän ihan vapaasta tahdostaan on ottanut reippaan hajuraon. Olet ilkeä, manipuloiva tyranni. Miksi hän ramppasi luonasi haukuttavana?
2. Kuten jo todettu: isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapsiin. Olisit aikoinaan pitänyt omistasi huolen ja luonut heihin hyvän suhteen. Kolkuttaako omatunto? (Vitsi, vitsi. Ei narsistilla ole omaatuntoa).
3. Vaikka muuta väität, et ole turvallinen aikuinen lapsilleni. Muistatko kun syötit lapselleni ruokaa, jolle hän on allerginen? Asia, josta oli sinulle kerrottu monta kertaa. Mutta kun "ei meidän suvussa ennenkään ole ollut allergioita"! Paitsi tyttärelläsi. Ja mun lapsilla.
4. Poikasi ei päästä lapsia luoksesi, koska ei halua, ei edes uskalla. Miksi ei? Koska olet valehteleva ja epäluotettava, etkä vahingossakaan noudata sääntöjämme esim nukkumaanmenoajoista. Lisäksi puhut pahaa lasten vanhemmista kaikille, myös lapsilleni. Tämä muuten on yhdessä tehty päätös. Haukut taas kerran väärää puuta.Itkekää ihan kaikessa rauhassa. Ehkä jonain päivänä tajuat, että sinun jatkuva jyrääminen perheessämme on ajanut poikasi ja minut siihen pisteeseen, että oli itsemme kannalta välttämätöntä pistää välit poikki. Yritimme kaikkemme, mutta mikään sanominen ei mennyt perille. Kuin aidan seinälle olisi puhunut.
Itse keitit myrkkysi. Nauti nyt lopputuloksesta.
Mille ihmeen aidan seinälle?
Miksi mummolassa pitäisi olla samat säännöt kuin kotona? Etenkään jos seuraava päivä ei ole hoito- / koulupäivä, niin lapset varmaan voisivat mummolassa mennä nukkumaan omaan tahtiinsa.
Allergiselle oireita aiheuttavan ruoan syöttäminen on toki väärin. Mutta pitäähän mummun kokeilla, että pääsee sitten kehaisemaan, että syötin sille sitä ja tätä, eikä mitään oireita tullut!
Miksi siellä ei voi olla samoja sääntöjä ja aikatauluja?
Eihän koulussa, päiväkodissa tai yökyläpaikassakaan ole samat säännöt kuin kotona.
Kyllä meillä on.
Sitten on uhmaikäinen anarkistimummo 63 vee, jonka mielestä sovinnaisuus on Saatanasta.
Meillä oli sama aikataulu kotona ja pk:ssa. Säännötkin hyvin pitkälle samat. Lelut, kengät, jne paikoilleen, syödään pöydässä, puhutaan nätisti, ei sotketa.
Anopille esim tuo pöydässä syöminen oli suuri kauhistus. Kyllä lapsen pitää saada juosta pitkin taloa ja murustaa, käsillä syöminen on ok vielä 5-vuotiaana jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Aloittajalla on samanlaisia harhoja kuin mun anopilla. Pari juttua.
1. Väität poikasi välttelevän sinua minun takiani. Väärin. Hän ihan vapaasta tahdostaan on ottanut reippaan hajuraon. Olet ilkeä, manipuloiva tyranni. Miksi hän ramppasi luonasi haukuttavana?
2. Kuten jo todettu: isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapsiin. Olisit aikoinaan pitänyt omistasi huolen ja luonut heihin hyvän suhteen. Kolkuttaako omatunto? (Vitsi, vitsi. Ei narsistilla ole omaatuntoa).
3. Vaikka muuta väität, et ole turvallinen aikuinen lapsilleni. Muistatko kun syötit lapselleni ruokaa, jolle hän on allerginen? Asia, josta oli sinulle kerrottu monta kertaa. Mutta kun "ei meidän suvussa ennenkään ole ollut allergioita"! Paitsi tyttärelläsi. Ja mun lapsilla.
4. Poikasi ei päästä lapsia luoksesi, koska ei halua, ei edes uskalla. Miksi ei? Koska olet valehteleva ja epäluotettava, etkä vahingossakaan noudata sääntöjämme esim nukkumaanmenoajoista. Lisäksi puhut pahaa lasten vanhemmista kaikille, myös lapsilleni. Tämä muuten on yhdessä tehty päätös. Haukut taas kerran väärää puuta.Itkekää ihan kaikessa rauhassa. Ehkä jonain päivänä tajuat, että sinun jatkuva jyrääminen perheessämme on ajanut poikasi ja minut siihen pisteeseen, että oli itsemme kannalta välttämätöntä pistää välit poikki. Yritimme kaikkemme, mutta mikään sanominen ei mennyt perille. Kuin aidan seinälle olisi puhunut.
Itse keitit myrkkysi. Nauti nyt lopputuloksesta.
Mille ihmeen aidan seinälle?
Miksi mummolassa pitäisi olla samat säännöt kuin kotona? Etenkään jos seuraava päivä ei ole hoito- / koulupäivä, niin lapset varmaan voisivat mummolassa mennä nukkumaan omaan tahtiinsa.
Allergiselle oireita aiheuttavan ruoan syöttäminen on toki väärin. Mutta pitäähän mummun kokeilla, että pääsee sitten kehaisemaan, että syötin sille sitä ja tätä, eikä mitään oireita tullut!
Miksi siellä ei voi olla samoja sääntöjä ja aikatauluja?
Miksei teillä voi olla samat säännöt ja aikataulut kuin mummolassa?
Koska haluan elää näin:
- on ruoka-ajat, siis että ei koko ajan syödä, sinällään ihan sama milloin ne on kunhan ei ole 24/7
- että syödään pöydässä
- että ei jatkuvasti tehdä ennen kaikkea kaikkea vain siksi että me vanhemmat on kielletty, mm sohvalla syöminen
- että turvallisuudesta ei tingitä eli esimerkiksi jalkakäytävällä pidetään kädestä
- että pyöräillessä on kypärä myös aikuisilla
- että telkkarista ei katsota "Auschwitzin vankiet viime hetket" -elokuvaa alle kouluikäisten kanssa
- että aikuinen on aikuinen, eikä lapsikatraan tyhmin ja uhmarohkein peränpitäjä
Ottamatta kantaa muuhun, niin miten se sinua haittaa, jos lapsesi sotkevat isovanhempiensa sohvan? Vai velvoittavatko he sinut pesemään sen?
En halua että uhriutuvat siitä.
Okei, jos heillä on sellainen tapa, sitten ymmärrän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Aloittajalla on samanlaisia harhoja kuin mun anopilla. Pari juttua.
1. Väität poikasi välttelevän sinua minun takiani. Väärin. Hän ihan vapaasta tahdostaan on ottanut reippaan hajuraon. Olet ilkeä, manipuloiva tyranni. Miksi hän ramppasi luonasi haukuttavana?
2. Kuten jo todettu: isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapsiin. Olisit aikoinaan pitänyt omistasi huolen ja luonut heihin hyvän suhteen. Kolkuttaako omatunto? (Vitsi, vitsi. Ei narsistilla ole omaatuntoa).
3. Vaikka muuta väität, et ole turvallinen aikuinen lapsilleni. Muistatko kun syötit lapselleni ruokaa, jolle hän on allerginen? Asia, josta oli sinulle kerrottu monta kertaa. Mutta kun "ei meidän suvussa ennenkään ole ollut allergioita"! Paitsi tyttärelläsi. Ja mun lapsilla.
4. Poikasi ei päästä lapsia luoksesi, koska ei halua, ei edes uskalla. Miksi ei? Koska olet valehteleva ja epäluotettava, etkä vahingossakaan noudata sääntöjämme esim nukkumaanmenoajoista. Lisäksi puhut pahaa lasten vanhemmista kaikille, myös lapsilleni. Tämä muuten on yhdessä tehty päätös. Haukut taas kerran väärää puuta.Itkekää ihan kaikessa rauhassa. Ehkä jonain päivänä tajuat, että sinun jatkuva jyrääminen perheessämme on ajanut poikasi ja minut siihen pisteeseen, että oli itsemme kannalta välttämätöntä pistää välit poikki. Yritimme kaikkemme, mutta mikään sanominen ei mennyt perille. Kuin aidan seinälle olisi puhunut.
Itse keitit myrkkysi. Nauti nyt lopputuloksesta.
Mille ihmeen aidan seinälle?
Miksi mummolassa pitäisi olla samat säännöt kuin kotona? Etenkään jos seuraava päivä ei ole hoito- / koulupäivä, niin lapset varmaan voisivat mummolassa mennä nukkumaan omaan tahtiinsa.
Allergiselle oireita aiheuttavan ruoan syöttäminen on toki väärin. Mutta pitäähän mummun kokeilla, että pääsee sitten kehaisemaan, että syötin sille sitä ja tätä, eikä mitään oireita tullut!
Miksi siellä ei voi olla samoja sääntöjä ja aikatauluja?
Eihän koulussa, päiväkodissa tai yökyläpaikassakaan ole samat säännöt kuin kotona.
Kyllä meillä on.
Sitten on uhmaikäinen anarkistimummo 63 vee, jonka mielestä sovinnaisuus on Saatanasta.
Meillä oli sama aikataulu kotona ja pk:ssa. Säännötkin hyvin pitkälle samat. Lelut, kengät, jne paikoilleen, syödään pöydässä, puhutaan nätisti, ei sotketa.
Anopille esim tuo pöydässä syöminen oli suuri kauhistus. Kyllä lapsen pitää saada juosta pitkin taloa ja murustaa, käsillä syöminen on ok vielä 5-vuotiaana jne.
Minun äidilleni ruoka-ajat ja pöydässä syöminen on lasten rääkkäämistä.
Tätä kyllä ihmettelen kun meillä oli lapsuudessani sekunnintarkat ruoka-ajat ja lautanen piti syödä aina tyhjäksi.
Kyllä pitäs ymmärtää, että voi olla eri säännöt kotona ja mummolassa. Pääpiirteittäin voi olla samoja, mutta eihän voi olla kenenkään kohdalla niin, että samat säännöt ovat kaikkialla ja joka paikassa. Mun mielestä voi eroperheissä olla eri säännöt lähin luona ja exän luona omansa. Ne vaan pitää sovitella ja sopia siten, että jokainen ymmärtää ja vastaa säännöistä mitkä pätevät.
En tietenkään tarkoita sellasta että toisessa saa elää kuin " siat pellossa" ja toisessa tulee heti rangaistus, jos ei käyttäydy kuten lukee säännöissä.
Säännöt voi sopia kirjallisena ja allekirjoittaa luvaten, että käyttäytyy sovitusti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitäs ymmärtää, että voi olla eri säännöt kotona ja mummolassa. Pääpiirteittäin voi olla samoja, mutta eihän voi olla kenenkään kohdalla niin, että samat säännöt ovat kaikkialla ja joka paikassa. Mun mielestä voi eroperheissä olla eri säännöt lähin luona ja exän luona omansa. Ne vaan pitää sovitella ja sopia siten, että jokainen ymmärtää ja vastaa säännöistä mitkä pätevät.
En tietenkään tarkoita sellasta että toisessa saa elää kuin " siat pellossa" ja toisessa tulee heti rangaistus, jos ei käyttäydy kuten lukee säännöissä.
Säännöt voi sopia kirjallisena ja allekirjoittaa luvaten, että käyttäytyy sovitusti.
Eipä se onnistu, jos se toinen osapuoli on taaperon tasolle laskeutuva anarkisti jonka mielestä olennaista on vain tehdä kaikki eri tavalla.
Sitten sieltä saa takaisin väsähtäneen, valvoneen, tahmaisen, yltä päältä sotkussa olevan nälkäisen lapsen, jonka rauhoittamiseen menee kolme vuorokautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitäs ymmärtää, että voi olla eri säännöt kotona ja mummolassa. Pääpiirteittäin voi olla samoja, mutta eihän voi olla kenenkään kohdalla niin, että samat säännöt ovat kaikkialla ja joka paikassa. Mun mielestä voi eroperheissä olla eri säännöt lähin luona ja exän luona omansa. Ne vaan pitää sovitella ja sopia siten, että jokainen ymmärtää ja vastaa säännöistä mitkä pätevät.
En tietenkään tarkoita sellasta että toisessa saa elää kuin " siat pellossa" ja toisessa tulee heti rangaistus, jos ei käyttäydy kuten lukee säännöissä.
Säännöt voi sopia kirjallisena ja allekirjoittaa luvaten, että käyttäytyy sovitusti.Eipä se onnistu, jos se toinen osapuoli on taaperon tasolle laskeutuva anarkisti jonka mielestä olennaista on vain tehdä kaikki eri tavalla.
Sitten sieltä saa takaisin väsähtäneen, valvoneen, tahmaisen, yltä päältä sotkussa olevan nälkäisen lapsen, jonka rauhoittamiseen menee kolme vuorokautta.
Ja jos lottovoitto osuu pääsee sairaalaan kun mummo on ostanut tieten tahtoen maton kissahuushollista, muttei kerro sitä, vaikka tietää että lapsi on allerginen kissalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei saa syödä sohvalla tai juoksennella leipä kädessä, ei saa sotkea, rikkoa tms tahallaan.
Sokeria, karkkia ei saa syödä ylen määrin, eikä saa syödä koko ajan.
Lapset sanovat itse milloin ovat kylläisiä, ei pakkosyöttämistä.
Ylipäätään ruoan asema on kotona normaali.
Miksi tämä ei onnistu mummolassa?
Meidän jälkikasvun kotona on niin tahmaista että sukat tarttuu lattiaan ja peffa sohvaan
En ole huomaavinani ettei miniä siivoa, kun sanoo ettei jaksa. On kotiäiti ja hän ITSE syö suklaata ja töhrii kaikki paikat. Samaa sitten tekevät lapset perässä. Pääsiäinen on kaikkein pahin, kun suklaamunia on syöty ympäri huushollia.
Me ukin kanssa tykätään siististä kodista ja kaikki syömiset tapahtuvat pöydän ääressä.Oletko tullut ajatelleeksi, että miniä saattaa olla masentunut?
Kyllä. Olen nätisti kehoittanut hakemaan apua koska koko perhe kärsii. Sanoo että "ei mua mikään vaivaa". Paino on jo 3numeroinen ja varmasti sekin jo vaivaa. Oli tosin lähes saman painoinen ennen perhettä.
Täällä Vauvassa on paljon vastaavanlaisia äitejä, masentuneita ja katkeroituneita. Se on surullista. Ehkä pahan olon purkaminen palstoille tuo heille edes vähän lohtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei saa syödä sohvalla tai juoksennella leipä kädessä, ei saa sotkea, rikkoa tms tahallaan.
Sokeria, karkkia ei saa syödä ylen määrin, eikä saa syödä koko ajan.
Lapset sanovat itse milloin ovat kylläisiä, ei pakkosyöttämistä.
Ylipäätään ruoan asema on kotona normaali.
Miksi tämä ei onnistu mummolassa?
Meidän jälkikasvun kotona on niin tahmaista että sukat tarttuu lattiaan ja peffa sohvaan
En ole huomaavinani ettei miniä siivoa, kun sanoo ettei jaksa. On kotiäiti ja hän ITSE syö suklaata ja töhrii kaikki paikat. Samaa sitten tekevät lapset perässä. Pääsiäinen on kaikkein pahin, kun suklaamunia on syöty ympäri huushollia.
Me ukin kanssa tykätään siististä kodista ja kaikki syömiset tapahtuvat pöydän ääressä.Oletko tullut ajatelleeksi, että miniä saattaa olla masentunut?
Kyllä. Olen nätisti kehoittanut hakemaan apua koska koko perhe kärsii. Sanoo että "ei mua mikään vaivaa". Paino on jo 3numeroinen ja varmasti sekin jo vaivaa. Oli tosin lähes saman painoinen ennen perhettä.
Täällä Vauvassa on paljon vastaavanlaisia äitejä, masentuneita ja katkeroituneita. Se on surullista. Ehkä pahan olon purkaminen palstoille tuo heille edes vähän lohtua.
Onneksi on kaltaisiasi käärmeitä sitten myös. Not.
Näitä lukiessa alkaa pahasti ihmetyttämään nykyisten äitien mielenterveys. Pikkuasioista tehdään elämää isompia ongelmia ja eristetään lapset sukulaisista ja normaalista elämästä. Ei ihme, että lehdissä on jatkuvasti juttua curling-vanhemmista. Sääliksi käy isovanhempia näitten sääntödiktaattorien kourissa.
T: vela
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Aloittajalla on samanlaisia harhoja kuin mun anopilla. Pari juttua.
1. Väität poikasi välttelevän sinua minun takiani. Väärin. Hän ihan vapaasta tahdostaan on ottanut reippaan hajuraon. Olet ilkeä, manipuloiva tyranni. Miksi hän ramppasi luonasi haukuttavana?
2. Kuten jo todettu: isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapsiin. Olisit aikoinaan pitänyt omistasi huolen ja luonut heihin hyvän suhteen. Kolkuttaako omatunto? (Vitsi, vitsi. Ei narsistilla ole omaatuntoa).
3. Vaikka muuta väität, et ole turvallinen aikuinen lapsilleni. Muistatko kun syötit lapselleni ruokaa, jolle hän on allerginen? Asia, josta oli sinulle kerrottu monta kertaa. Mutta kun "ei meidän suvussa ennenkään ole ollut allergioita"! Paitsi tyttärelläsi. Ja mun lapsilla.
4. Poikasi ei päästä lapsia luoksesi, koska ei halua, ei edes uskalla. Miksi ei? Koska olet valehteleva ja epäluotettava, etkä vahingossakaan noudata sääntöjämme esim nukkumaanmenoajoista. Lisäksi puhut pahaa lasten vanhemmista kaikille, myös lapsilleni. Tämä muuten on yhdessä tehty päätös. Haukut taas kerran väärää puuta.Itkekää ihan kaikessa rauhassa. Ehkä jonain päivänä tajuat, että sinun jatkuva jyrääminen perheessämme on ajanut poikasi ja minut siihen pisteeseen, että oli itsemme kannalta välttämätöntä pistää välit poikki. Yritimme kaikkemme, mutta mikään sanominen ei mennyt perille. Kuin aidan seinälle olisi puhunut.
Itse keitit myrkkysi. Nauti nyt lopputuloksesta.
Mille ihmeen aidan seinälle?
Miksi mummolassa pitäisi olla samat säännöt kuin kotona? Etenkään jos seuraava päivä ei ole hoito- / koulupäivä, niin lapset varmaan voisivat mummolassa mennä nukkumaan omaan tahtiinsa.
Allergiselle oireita aiheuttavan ruoan syöttäminen on toki väärin. Mutta pitäähän mummun kokeilla, että pääsee sitten kehaisemaan, että syötin sille sitä ja tätä, eikä mitään oireita tullut!
Miksi siellä ei voi olla samoja sääntöjä ja aikatauluja?
En ole tuo jolta, kysyit. Lasten on hyvä oppia jo pienestä pitäen, että eri paikoissa on erilaiset säännöt. Kotona on kodin säännöt, mummolassa mummolan säännöt, kaverin kotona kaverin vanhempien säännöt, päiväkodissa päiväkodin säännöt, kirkossa omat sääntönsä, samoin ravintoloissa jne jne. Omilla lapsillani oli mummolassa aina mummolan säännöt ja ne olivat eri kuin kotona. Lapseni oppivat hyvin varhain, että joka paikassa ei voikaan olla kuten kotona. Tietenkään missään ei pidä tehdä asioita tai antaa lapsen tehdä asioita, jotka vaarantavat lapsen terveyden. Lasteni parita kaverista joskus huomasin, että heille tuotti suuria vaikeuksia noudattaa meidän kotimme sääntöjä. Esim miten kissaa saa kohdella tai saako lapset juoksennella ympäri asuntoa (ei saanut vaan meillä lapset leikkivät kavereineen lapsen huoneessa eikä edes sisaruksen huoneeseen saanut mennä, kun sisaruksella oli kaveri kylässä). Lapsilla, jotka olivat kykenemättömiä noudattamaan meidän kotimme sääntöjä, ei ollut toistamiseen asiaa meille leikkimään. Ulkona saivat olla yhdessä, mutta meille sisälle ei ollut asiaa. Onneksi lapsillani oli myös kavereita, joilla ei tällaisia vaikeuksia ollut.
Osittain ok, eli tuon kissan kohtelun osalta. Mutta muuten kuulostat aika natsilta.
Mä varmaan olenkin ollut aika natsimutsi. Myönnän. Mutta mun lapseni ovat oikein hyvin ymmärtäneet, että kun sisaruksella on kavereita, heidän annetaan leikkiä rauhassa. Ja sama on koskenut molempia. Lapsillani oli aina myös asunnon suurimmat makuuhuoneet, joten lasten huoneissa oli ihan riittävästi tilaa leikkiä. Ei ollut mitään tarvetta leikkiä muissa huoneissa. Muissa huoneissa ei edes ollut mitään, millä lapset olisivat voineet leikkiä. Natsimutsiudestani huolimatta vielä teini-iässäkin lasteni kaverit viihtyivät erittäin hyvin meillä. Saivat olla rauhassa eikä kukaan häirinnyt. Paitsi minä, kun hihkaisin keittöstä, haluaako nuoriso ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa alkaa pahasti ihmetyttämään nykyisten äitien mielenterveys. Pikkuasioista tehdään elämää isompia ongelmia ja eristetään lapset sukulaisista ja normaalista elämästä. Ei ihme, että lehdissä on jatkuvasti juttua curling-vanhemmista. Sääliksi käy isovanhempia näitten sääntödiktaattorien kourissa.
T: vela
Onko nämä siis pikkuasioita?
- on ruoka-ajat, siis että ei koko ajan syödä, sinällään ihan sama milloin ne on kunhan ei ole 24/7
- että syödään pöydässä
- että ei jatkuvasti tehdä ennen kaikkea kaikkea vain siksi että me vanhemmat on kielletty, mm sohvalla syöminen
- että turvallisuudesta ei tingitä eli esimerkiksi jalkakäytävällä pidetään kädestä
- että pyöräillessä on kypärä myös aikuisilla
- että telkkarista ei katsota "Auschwitzin vankiet viime hetket" -elokuvaa alle kouluikäisten kanssa
- että aikuinen on aikuinen, eikä lapsikatraan tyhmin ja uhmarohkein peränpitäjä
Tai se että lasta ei päästetä juoksentelemaan autojen sekaan kuten Kuopiossa se lapsi joka kuoli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäidillä ei ole lapsenlapsiin mitään oikeutta. Eikä kyllä lapsenlapsia kohtaan mitään velvollisuuksiakaan.
Tiedämme tuon. Senpä takia muutimme Teneriffalle heti kun pääsimme eläkkeelle. Meitä isovanhempia on täällä paljon jotka on vieroitettu lapsenlapsista.
Usein on niin, että poikaparka on täysin vaimonsa tossun alla. On perheenäitejä jotka alistavat ja terrorisoivat koko perhettä. Sääliksi käy lapsiraukat jotka pelkääväät omaa äitiään. Itku kurkussa koittavat anella, että saisivat jäädä mummolaan vielä vähäksi aikaa, mutta vihainen äiti tulee ja kiskoo väkisin pois.
Tuota näytelmää ei kannata jäädä katsomaan ja murehtimaan, vaan muuttaa kauniiseen, lämpimään kesään niin pian kuin suinkin mahdollista.☀️🌴Siis se "vihainen äiti" kasvattaa sitä lasta, kun tietää aikataulusta lipeämisen seuraukset.
Sen verran katkeralta kuulostat, että varmaan kylmiin väleihin on syynsä. Mutta bauti toki auringosta. Muista aurinkorasva!
Toki me mummot ja papat suuresti nautimme kesän lämmöstä. Ja kiitos, kyllä aurinkovoiteet laitamme aina tarpeen mukaan. Lastenlapsille soitamme videopuheluita kun päsmäri ei ole kotona. Joulu- ja synttäripaketit lähetämme tietysti.
Bienvenidos isovanhemmat tänne mukavaan seuraan! 🍓
Kiitos, kuulostaa hyvältä. Minä (vaari) olen jo melkein eläkkeellä ja voin tehdä etätöitä vaikka Kanarialta. Vaimo (mummu) aloittaa eläkepäivät juhannukselta. Ensi syksystä olisi mahdollisuus pitempiaikaiseen asumiseen etelässä. Teneriffaa tai Gran Canariaa ajateltu.
Tässä ideaa itsellekin. Jäädään miehen kanssa molemmat eläkkeelle 2030, ja minä olen ollut sitä mieltä, että voisin eläkkeellä vielä töiden tekoa jatkaakin, mutta mies ei. Ratkaisu: muutetaan Kanarialle ja minä teen etätöitä sillä välin, kun mies loikoilee auringossa tai käy lenkillä.
Miksi tätä oli alapeukutettu?
Se oli varmaan joku elämämkoululainen, joka viettää eläkepäivänsäkin ihan vain kotimaassa, sossun kustannuksella.
Mun anoppini vei lapsen leikkipuistoon ja kertoi jättäneensä tämän (kaksivuotiaan) yksin sinne ja menneensä piiloon ja katsonut sitten sieltä piilosta kun lapsi oli hätääntynyt.
Siis haloooo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Aloittajalla on samanlaisia harhoja kuin mun anopilla. Pari juttua.
1. Väität poikasi välttelevän sinua minun takiani. Väärin. Hän ihan vapaasta tahdostaan on ottanut reippaan hajuraon. Olet ilkeä, manipuloiva tyranni. Miksi hän ramppasi luonasi haukuttavana?
2. Kuten jo todettu: isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapsiin. Olisit aikoinaan pitänyt omistasi huolen ja luonut heihin hyvän suhteen. Kolkuttaako omatunto? (Vitsi, vitsi. Ei narsistilla ole omaatuntoa).
3. Vaikka muuta väität, et ole turvallinen aikuinen lapsilleni. Muistatko kun syötit lapselleni ruokaa, jolle hän on allerginen? Asia, josta oli sinulle kerrottu monta kertaa. Mutta kun "ei meidän suvussa ennenkään ole ollut allergioita"! Paitsi tyttärelläsi. Ja mun lapsilla.
4. Poikasi ei päästä lapsia luoksesi, koska ei halua, ei edes uskalla. Miksi ei? Koska olet valehteleva ja epäluotettava, etkä vahingossakaan noudata sääntöjämme esim nukkumaanmenoajoista. Lisäksi puhut pahaa lasten vanhemmista kaikille, myös lapsilleni. Tämä muuten on yhdessä tehty päätös. Haukut taas kerran väärää puuta.Itkekää ihan kaikessa rauhassa. Ehkä jonain päivänä tajuat, että sinun jatkuva jyrääminen perheessämme on ajanut poikasi ja minut siihen pisteeseen, että oli itsemme kannalta välttämätöntä pistää välit poikki. Yritimme kaikkemme, mutta mikään sanominen ei mennyt perille. Kuin aidan seinälle olisi puhunut.
Itse keitit myrkkysi. Nauti nyt lopputuloksesta.
Mille ihmeen aidan seinälle?
Miksi mummolassa pitäisi olla samat säännöt kuin kotona? Etenkään jos seuraava päivä ei ole hoito- / koulupäivä, niin lapset varmaan voisivat mummolassa mennä nukkumaan omaan tahtiinsa.
Allergiselle oireita aiheuttavan ruoan syöttäminen on toki väärin. Mutta pitäähän mummun kokeilla, että pääsee sitten kehaisemaan, että syötin sille sitä ja tätä, eikä mitään oireita tullut!
Miksi siellä ei voi olla samoja sääntöjä ja aikatauluja?
Eihän koulussa, päiväkodissa tai yökyläpaikassakaan ole samat säännöt kuin kotona.
Kyllä meillä on.
Sitten on uhmaikäinen anarkistimummo 63 vee, jonka mielestä sovinnaisuus on Saatanasta.
Meillä oli sama aikataulu kotona ja pk:ssa. Säännötkin hyvin pitkälle samat. Lelut, kengät, jne paikoilleen, syödään pöydässä, puhutaan nätisti, ei sotketa.
Anopille esim tuo pöydässä syöminen oli suuri kauhistus. Kyllä lapsen pitää saada juosta pitkin taloa ja murustaa, käsillä syöminen on ok vielä 5-vuotiaana jne.
Minun äidilleni ruoka-ajat ja pöydässä syöminen on lasten rääkkäämistä.
Tätä kyllä ihmettelen kun meillä oli lapsuudessani sekunnintarkat ruoka-ajat ja lautanen piti syödä aina tyhjäksi.
Minun vanhempani ovat syntyneet siinä 1930-40 -luvun taitteissa ja me lapset 60-70 -luvulla. Meillä oli sääntö, että tarjottu ruoka piti syödä. Jos sitä ei syönyt, sitä samaa ruokaa tarjottiin lämmitettynä seuraavalla sille ruoasta kieltäytyneelle, kun muut jo söivät uutta ruokaa. Ihan sairasta. Oma lapsikin ikänsä on ollut nirso syömisiensä suhteen, mutta ikinä ei ole ollut pakko syödä mitään.
Kaivoitteko itse kuoppanne siinä vaiheessa kun huomasitte ettei poikanne halua kuulla teidän haukkuvan/kritisoivan vaimoaan mutta jatkoitte silti vaimosta valittamista. Olisi pitänyt siinä kohtaa ymmärtää, että parempi olla sanomatta mitään niin kuin poikanne toivoo niin saatte pitää pojan ja lapsenlapset elämässänne. Mutta ei, aina piti päästä sanomaan ja olemaan (teidän mielestänne) oikeassa. Miksi ette vain olleet hiljaa asiasta ja kunnioittaneet poikanne toivetta? Loppujen lopuksihan totuus on että tässäkin tilanteessa on kaksi puolta ja palstalle on kerrottu vain teidän versio. Totuushan voi olla että haukutte miniää turhaan ja siksi olette menettäneet lapset elämästänne.
Niin ja tämä natsimutsi kyllä ymmärtää niitä lapsilleen sääntöjä haluavia vanhempia, joiden omien vanhempien tai appivanhempien luona ei ole lainkaan sääntöjä. Ja siten lasten turvallisuus vaarantuu. Sen sijaan en ymmärrä sellaista, että jos kotona on lounas klo 11, se täytyy myös mummolassa olla klo 11 eikä esimerkiksi klo 12. Kun mä kutsun lapsiani perheineen esim sunnuntaipäivälliselle, mä kerron kellonajan ja he sitten tulevat tai ovat tulematta sen mukaan, sopiiko kellonaika heille vai ei. Mutta jos mä katselen lapsen kanssa piirrettyjä telkkarista ja samalla syödään sohvalla iltapalaa, niin se on mun päänsärkyni, jos lapsi tiputtaa sohvalleni ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa alkaa pahasti ihmetyttämään nykyisten äitien mielenterveys. Pikkuasioista tehdään elämää isompia ongelmia ja eristetään lapset sukulaisista ja normaalista elämästä. Ei ihme, että lehdissä on jatkuvasti juttua curling-vanhemmista. Sääliksi käy isovanhempia näitten sääntödiktaattorien kourissa.
T: vela
Kiitos hyvästä kommentista nimim. "vela" ja kaikkea hyvää sinulle.
Terv. Isovanhemmat Teneriffalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Aloittajalla on samanlaisia harhoja kuin mun anopilla. Pari juttua.
1. Väität poikasi välttelevän sinua minun takiani. Väärin. Hän ihan vapaasta tahdostaan on ottanut reippaan hajuraon. Olet ilkeä, manipuloiva tyranni. Miksi hän ramppasi luonasi haukuttavana?
2. Kuten jo todettu: isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapsiin. Olisit aikoinaan pitänyt omistasi huolen ja luonut heihin hyvän suhteen. Kolkuttaako omatunto? (Vitsi, vitsi. Ei narsistilla ole omaatuntoa).
3. Vaikka muuta väität, et ole turvallinen aikuinen lapsilleni. Muistatko kun syötit lapselleni ruokaa, jolle hän on allerginen? Asia, josta oli sinulle kerrottu monta kertaa. Mutta kun "ei meidän suvussa ennenkään ole ollut allergioita"! Paitsi tyttärelläsi. Ja mun lapsilla.
4. Poikasi ei päästä lapsia luoksesi, koska ei halua, ei edes uskalla. Miksi ei? Koska olet valehteleva ja epäluotettava, etkä vahingossakaan noudata sääntöjämme esim nukkumaanmenoajoista. Lisäksi puhut pahaa lasten vanhemmista kaikille, myös lapsilleni. Tämä muuten on yhdessä tehty päätös. Haukut taas kerran väärää puuta.Itkekää ihan kaikessa rauhassa. Ehkä jonain päivänä tajuat, että sinun jatkuva jyrääminen perheessämme on ajanut poikasi ja minut siihen pisteeseen, että oli itsemme kannalta välttämätöntä pistää välit poikki. Yritimme kaikkemme, mutta mikään sanominen ei mennyt perille. Kuin aidan seinälle olisi puhunut.
Itse keitit myrkkysi. Nauti nyt lopputuloksesta.
Mille ihmeen aidan seinälle?
Miksi mummolassa pitäisi olla samat säännöt kuin kotona? Etenkään jos seuraava päivä ei ole hoito- / koulupäivä, niin lapset varmaan voisivat mummolassa mennä nukkumaan omaan tahtiinsa.
Allergiselle oireita aiheuttavan ruoan syöttäminen on toki väärin. Mutta pitäähän mummun kokeilla, että pääsee sitten kehaisemaan, että syötin sille sitä ja tätä, eikä mitään oireita tullut!
Miksi siellä ei voi olla samoja sääntöjä ja aikatauluja?
Miksei teillä voi olla samat säännöt ja aikataulut kuin mummolassa?
Koska haluan elää näin:
- on ruoka-ajat, siis että ei koko ajan syödä, sinällään ihan sama milloin ne on kunhan ei ole 24/7
- että syödään pöydässä
- että ei jatkuvasti tehdä ennen kaikkea kaikkea vain siksi että me vanhemmat on kielletty, mm sohvalla syöminen
- että turvallisuudesta ei tingitä eli esimerkiksi jalkakäytävällä pidetään kädestä
- että pyöräillessä on kypärä myös aikuisilla
- että telkkarista ei katsota "Auschwitzin vankiet viime hetket" -elokuvaa alle kouluikäisten kanssa
- että aikuinen on aikuinen, eikä lapsikatraan tyhmin ja uhmarohkein peränpitäjä
Ottamatta kantaa muuhun, niin miten se sinua haittaa, jos lapsesi sotkevat isovanhempiensa sohvan? Vai velvoittavatko he sinut pesemään sen?
Mua huolestuttaa se lapsi. En tiedä monetko koirankuset siihen sohvaan on imeytyneet. Karvoja on myös runsaasti. Lapsi kun siihen laskee leipänsä ja pistää uudestaan suuhunsa, niin... Hyi hitto.
Jokainen tietty elää tavallaan. Anoppilassa lapsi ei voinut mennä pissalle, kun wc oli niin likainen. Pikaisesti lähdettiin kotiin, ettei tule juuri kuivaksi oppineelta housuja. Mulla tarttui siellä sormi pöntön huuhtelunappiin. Miksihän emme ikinä edes harkinneet yökyläilyä, kun oltiin vielä puheväleissä?
Koittakaa miniät, anopit, apet, mummot ja muut muistaa kunnioitus, että se lapsonen kärsii tappeluista. Koittakaa kaikesta huolimatta löytää se kuuluisa sopu! Lapsellakin on oikeus sekä äitiinsä, isäänsä, että isovanhempiinsa, tykkäsivät nämä aikuiset toisistansa tai eivät. Koittakaa te aikuiset olla niitä aikuisia ja älkää myrkyttäkö viatonta mieltä omilla kaunoillanne. Itse kun erosin miehestäni tiesin heti, etten halua pilata ja polttaa siltoja kaikkiin mieheni sukulaisiin, sillä he ovat osa lasteni sukua. Olisiko minulla ollut oikeus myrkyttää heidän välinsä sen vuoksi, että itse en tullut enää yksiin mieheni kanssa? En suinkaan ollut kaikesta samaa mieltä anopin/apen kanssa ja kävimmekin kipakat keskustelut eron hetkellä, mutten antanut vihan sokaista itseäni. Onneksi en antanut, sillä nyt olen itse saanut tukea ex-suvultani ja lapseni ovat saaneet molemmat mummulat ilman välirikkoja. En myöskään ole vyöryttänyt omia lapsuuden traumojani omille lapsilleni, vaan olen antanut heidän ja omien vanhempieni muodostaa omat välit, ja ihan hyvät ovat, vaikka omat fiilikseni omiin vanhempiini eivät aina olisi. Rikolliset yms. ovat asia erikseen, puhun nyt suurinpiirtein normaaleista ihmissuhteista, jotka sisältävät monenlaisia mielipiteitä ja tunteita.
Tää aihe on samanlaista pa*kaa vuodesta toiseen. Olen tytär/miniä ja välit molempiin mummoihin ja pappoihin kunnossa. Mummoloissa on paljon siistimpää ja paikat paremmassa järjestyksessä kuin meillä kotona.
Isovanhemmat eivät itse syö makeita joten niitä ei hankita lapsillekaan.
Ovat lenkkeileviä ja hoikkia 6-kymppisiä ja paremmassa kunnossa kuin minä keski-ikäinen 36vuotias.
On pelkkää ajanhukkaa näitä lukea tai kommentoida. Välillä tulee sorruttua kun luulee, että ihmiset olisivat viisastuneet.
Ihan sama on sotien kanssa, eivät ihmiset viisastu.