Lue keskustelun säännöt.
Mistä tukea, kun voimat ovat loppu?
04.07.2015 |
Mistä voi saada tukea jos tuntuu siltä, että on ihan täysin jumissa elämässä ja ei pääse eteenpäin? Olen nyt elänyt liian kauan stressissä ja epävarmuudessa, elämäntilanne on melko kuormittava ja tulevaisuus ahdistaa. Koin nyt hiljattain todella suuren pettymyksen, mikä tuntuu katkaisseen kamelin selän kokonaan. Ahdistaa ihan kamalasti. Vastoinkäymiset alkavat olla liikaa ja kaikki tuntuu toivottomalta. Lääkärille meno epäilyttää, koska todennäköisesti sieltä ei saa muuta kun pillerireseptin kouraan ja se ei tilannettani ratkaise, koska kyseessä ovat elämäntilanteeseen liittyvät tekijät, jotka saavat voimaan huonosti. Toki lääkkeillä voisi mahdollisesti lieventää ahdistuneisuutta. Nämä elämäntilanteeseen liittyvät tekijät ovat sellaisia, että en pysty niihin tällä hetkellä oikein vaikuttamaan. Joka tapauksessa tuntuu siltä, että en vain jaksa enää soutaa vastatuuleen. Olen opiskelija ja psykologin kanssa keskustellut aiemmin, enkä ole oikein kokenut saaneeni hyötyä.
Kommentit (76)
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 20:45"]
Yths: 2 psykiatrin tapaamista plus n.5 psykologin käyntiä. Sit jatko muualla. Eli resursseja ei ole.
[/quote]
Näinhän se menee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 20:04"]Antaisin mitä vaan, että voisin olla onnellinen juuri nyt. Kesäkin on viimein saapunut, mutta tuntuu ettei jaksa nauttia siitä ollenkaan. Ap
[/quote]
Sä pyörität samoja asioita eestaas. Lähde jonnekin.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 20:09"]
Täällä istun ja itken. En pysty tällä hetkellä muuhun kuin istumaan tässä koneella ja ajattelemaan, että jossain muualla joku toinen istuu ja on yhtä pahoilla mielin ja ahdistunut. Minulla on poika, joka on opiskellut yliopistossa kaksi vuotta, kaukana kotoa. Ollaan pidetty yhteyttä, rakastan poikaani, mutta hän on ylpeä eikä ole halunnut kertoa pahasta olosta äidilleen. Nyt hän on kesätöissä ja asuu kotona. Olen koko ajan vaistonnut jotain, mutta eilen löysin piipun hänen huoneestaan. Asiat loksahtelevat paikoilleen, kaikki pienet yksityiskohdat, jotka kertovat hänen olleen todennäköisesti jo kauan huumeiden käyttäjä. En voi kertoa tästä muille kuin miehelleni. Äitini on vanha ja heikko. Isäni ei osaa keskustella. Muut lapseni ovat nuorempia ja eivät voi auttaa. Naisystävilleni en voi paljastaa tällaista, koska asun pienellä paikkakunnalla. Olen valmis kuolemaan, kun sieluuni sattuu niin. Minun rakas, lahjakas poikani...
[/quote]
Teet kärpäsestä härkäsen. Kannabis on vähemmän haitallista kun juopottelu. Ainiin mutta kun se on laitonta. Vää vää vää.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 20:29"]
Kun on henkisesti väsynyt tai raisittunut, pitää rasittaa kehoa eli tunnin hikilenkki saa kaikki maailman huolet unohtumaan - eikä maksa mitään! Sen jälkeen maittaa unikin. Ilman hyvää unta kenekään pallo ei pysy kasassa.
Kirjoita joka päivälle pieni tehtävälista. Aloita pienistä asioista. Yritä miettiä, mitkä kaikki asiat ovat hyvin ja mistä olet kiitollinen ja mitkä kaipaavat korjaamista. Pyydä apua rohkeasti. Sukulaiset voivat varmaan auttaa talousasioissa tms.
[/quote]
Tunnin ja kahdenkin hikilenkkejä tehty. Se mikä auttaa pienempiin stresseihin ei auta välttämättä isompiin.
Koittakaa ymmärtää jos mitenkään kykenette ajattelemaan asioita muultakin kuin omien ympyröidenne sisältä.
Sinä jos laastarilla sait pintanaarmusi kuntoon, ei tarkoita että joku toinen voisi samalla tavalla toimia kaikkien sisäelintensä pihalle purskutessa.
Vertaistuki on erittäin hyvä. Saa perspektiiviä omiin asioihin ja tajuaa että ei ne omat ongelmat niin ainutkertaisia olekkaan. Kaikilla, siis KAIKILLA, on jotain ongelmia ja niiden määrä/laatu vaihtelee.
Itselläkin ulosotossa kymmeniä tuhansia velkaa ihan oman hölmöyden ja sairauden takia, mies jätti yh:ksi pari vuotta sitten toisen naisen vuoksi, lapsella on terveysongelmia, pari vkoa sitten tapailemani mies jätti minut juuri kun luulin löytäneeni rakkauden, en viihdy työssäni ja vuokra-asuntoni on ihan hirveä muttei ole vara muuttaa. Ei siinä kesä ja kärpäset juuri innosta.
Mutta ne asiat joita ei voi muuttaa täytyy hyväksyä ja keskittyä niihin joissa muutos on mahdollinen. Kliseistä ja hemmetin raskasta mutta on yritettävä pieni murunen kerrallaan. Ap:lle nyt ihan hitosti voimaa käsitellä näitä asioita!! Kirjoita murheet vaikka paperille ylös ja mieti niitä katsomalla eikä päässä pyörittämällä. Voi tulla eri näkökulmia asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyisitkö huolehtimaan vain itsestäsi vai onko sinulla lapsia? Minä pystyin jättämään sen edelleen rakkaan ihmisen taakseni, joka teki elämästäni raskasta. Myöhemmin olen jaksanut hyvin ja lapset ovat yksi hyvä syy jaksaakin.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 20:29"]
Kun on henkisesti väsynyt tai raisittunut, pitää rasittaa kehoa eli tunnin hikilenkki saa kaikki maailman huolet unohtumaan - eikä maksa mitään! Sen jälkeen maittaa unikin. Ilman hyvää unta kenekään pallo ei pysy kasassa.
Kirjoita joka päivälle pieni tehtävälista. Aloita pienistä asioista. Yritä miettiä, mitkä kaikki asiat ovat hyvin ja mistä olet kiitollinen ja mitkä kaipaavat korjaamista. Pyydä apua rohkeasti. Sukulaiset voivat varmaan auttaa talousasioissa tms.
[/quote]
Tunnin ja kahdenkin hikilenkkejä tehty. Se mikä auttaa pienempiin stresseihin ei auta välttämättä isompiin.
Koittakaa ymmärtää jos mitenkään kykenette ajattelemaan asioita muultakin kuin omien ympyröidenne sisältä.
Sinä jos laastarilla sait pintanaarmusi kuntoon, ei tarkoita että joku toinen voisi samalla tavalla toimia kaikkien sisäelintensä pihalle purskutessa.
[/quote]
Uskon itse vahvasti lenkkeilyn ja muutenkin terveellisten elämäntapojen voimaan. Jotenkin juuri nyt vaan elämäntilanne tuntuu niin stressaavalta, että en ole muutamaan päivään saanut juurikaan edes syödyksi mitään... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeissakin asioissa vertaistuki voi olla joskus parasta. Jos löytäisit sellaisen ryhmän. Paljon voimia sinulle.
Olen itse vastaavassa tilanteessa ja kokenut jo töissäkin loppuunpalamisen. Ei se töissä käyminen helpota mitenkään, jos kaikki voimat menee siihen, että pääsee edes konkreettisesti työpaikalle. Minulta petti lopulta muisti, kun vaan sinnittelin ja laittoivat pitkälle sairaslomalle. Kävin vuoden psykiatrisella polilla jossa lähinnä yritettiin keksiä sopiva diagnoosi ja kokeilin vuoden aikana valtavan määrän lääkkeitä. Lopulta totesivat elämäntilanteen liian kuormittavaksi mutta mitään keinoja sen keventämiseksi ei ole.
Lähinnä taloudellinen tilanne on niin vaikea ettei velkaneuvontakaan pystynyt auttamaan.
Minulta on muutaman vuoden sisällä mennyt kaikki paitsi lapset ja sekin aiheuttaa tuskaa, kun ajattelen mitä tilanne aiheuttaa lapsille vielä.
Kaikki apua tarjoavat tahot on nyt kokeiltu ja tilanne vaan mutkistuu koko ajan. En itsekään pysty lähtemään enää edes ulos, koska tärisen kauttaaltaan koko ajan ja henkikään ei kulje ja kyllä, myös paniikkihäiriölääkkeitä kokeiltu tuloksetta.
Ainut mistä olen saanut edes lievää helpotusta on paljon parjattu Lyrica ja tätä ottamalla suuren annoksen olen päässyt välillä jopa töihin ja ulos asunnosta.
Joskus elämässä on vaan liian paljon konkreettisia ongelmia ja ellei niihin pysty vaikuttamaan niin joku lääkitys varmaankin auttaisi sietämään niin, että toimintakyky edes osittain säilyisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohtui vielä se, että karsin kaikki voivottelevat ja ongelman ratkaisua yrittävät tuttavat, koska oli liian kuormittavaa kuunnella kaikenlaisia ohjeita koko ajan. Lenkkeily luonnon helmassa auttaa varman lievemmässä ahdistuksessa. Ja tuo vesilasi vertaus on muuten hyvä mutta kaipaisin myös ohjetta miten ahdistus ja elämäntilanne oikeasti päästetään käsistä?
Ystävä, joka uskaltaa sanoa ääneen elämäni olevan liian raskas taakka ja umpikujassa on auttanut hetken. .t.66
Mulla on sama tilanne. Menin opintopsykologille. Hän oli vasta harjoittelija ja suhtautui minuun suurella lämmöllä ja empatialla, mutta olin liian vaikea tapaus hänelle, eivätkä ongelmanikaan olleet pelkästään opiskelussa. Opiskelu itse asiassa sujuu ihan hyvin. Menin YTHS:lle, sain ajan yleislääkärille, joka kirjoitti lääkkeet ja lähetteen mielenterveyspuolelle. Lomien jälkeen pitäisi tulla paperit terapiaa varten, mutta tiedä sitten onko Kelalla varaa sitä kustantaa.
Voin nyt paremmin, mutta lääkkeet tosiaan vain nostavat mielialaa, eivät poista masennuksen perimmäistä syytä, joka on elämäntilanteessani ja henkilöhistoriassani. En kuitenkaan jaksa käydä sitä läpi ellen voi muuten paremmin sitä ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken murheen ja stressin jälkeen aurinko paistaa entistä kirkkaammin vielä jonain päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mee toiselle hoitajalle jonnekin.
Kriisikeskus? Ainkain oulussa on sellainen.
Tsemppiä ap. Joskus on niin raskasta, ettei millään meinaa jaksaa.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 12:33"]
Tsemppiä ap. Joskus on niin raskasta, ettei millään meinaa jaksaa.
[/quote]
Niinpä. Riittävän kauan kun on stressiä ja painetta, niin riittää että tulee se viimeinen niitti... sitten tuntuu vaan ettei enää jaksa tarpoa ylämäkeen. Ap
"Psykologi opetti stressin hallintaa yleisölle. Kun hän nosti lasin vettä, kaikki odottivat, että hän kysyy, onko se puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä.
Sen sijaan hän kysyi hymy kasvoillaan: "Kuinka raskas tämä vesilasi on?” Arvauksia huudettiin grammojen tarkkuudella.
Hän vastasi: "Absoluuttisella painolla ei ole väliä. Se riippuu siitä, kuinka kauan pidän sitä. Jos minä pidän sitä hetken, paino ei ole ongelma. Jos pidän sitä tunnin, kättäni alkaa jo särkeä. Jos pidän sitä koko päivän, käteni muuttuu tunnottomaksi ja käsi tuntuu halvaantuneelta. Kussakin tapauksessa paino lasissa ei muutu, mutta mitä kauemmin kannattelen sitä, sen raskaammaksi se muuttuu. "
Hän jatkoi: "Stressi ja huolet elämässä ovat kuin tuo vesilasi. Ajattelet ja pohdit huoliasi ja mitään ei tapahdu. Kun ajattelet niitä hieman pidempään ne alkavat satuttaa. Ja jos ajattelet niitä koko päivän, tunnet olevasi halvaantunut etkä kykene tekemään mitään. "
On tärkeää muistaa päästää irti huolistasi. Niin pian kuin voit, laita kaikki taakka pois. Älä kanna niitä läpi päivän, illan ja yön.
Muista laittaa lasi alas!"
Oletko varma, ettei itse psykologilla käynti auttanut vai etteikö vain kyseisen psykologin kanssa synkannut? Senkaltaisessa hoitosuhteessa on tärkeää, että klikkaa, vaikka helposti ajattelisi että eihän sen väliä, hehän saavat palkkaa ja itse tarvitsen apua. Tätä eräs psykologini aikanaan minulle kertoi, kun puhuimme hoidon hyödystä ja avusta. Allekirjoitan sen täysin, sillä olen käynyt psykologin luona jonka kanssa ei natsannut yhtään, toki ihan perus juttelu luontui mutta puoliväkisin. Vaihdoin psykologia ja hän oli ihan kuin "sielunsiskoni", ei siis missään tapauksessa kaveri tms vaan enemmän vaan persoonani kaltainen ja yhtäkkiä hoidosta tulikin huomattavasti hyödyllisempää.
Sen ei tarvitse olla henkilökohtaista tyylillä "tuo on idiootti" mutta siinä mielessä henkilökohtaista, että kemiat kohtaavat.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 12:52"]
"Psykologi opetti stressin hallintaa yleisölle. Kun hän nosti lasin vettä, kaikki odottivat, että hän kysyy, onko se puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä.
Sen sijaan hän kysyi hymy kasvoillaan: "Kuinka raskas tämä vesilasi on?” Arvauksia huudettiin grammojen tarkkuudella.
Hän vastasi: "Absoluuttisella painolla ei ole väliä. Se riippuu siitä, kuinka kauan pidän sitä. Jos minä pidän sitä hetken, paino ei ole ongelma. Jos pidän sitä tunnin, kättäni alkaa jo särkeä. Jos pidän sitä koko päivän, käteni muuttuu tunnottomaksi ja käsi tuntuu halvaantuneelta. Kussakin tapauksessa paino lasissa ei muutu, mutta mitä kauemmin kannattelen sitä, sen raskaammaksi se muuttuu. "
Hän jatkoi: "Stressi ja huolet elämässä ovat kuin tuo vesilasi. Ajattelet ja pohdit huoliasi ja mitään ei tapahdu. Kun ajattelet niitä hieman pidempään ne alkavat satuttaa. Ja jos ajattelet niitä koko päivän, tunnet olevasi halvaantunut etkä kykene tekemään mitään. "
On tärkeää muistaa päästää irti huolistasi. Niin pian kuin voit, laita kaikki taakka pois. Älä kanna niitä läpi päivän, illan ja yön.
Muista laittaa lasi alas!"
[/quote]
Miten se "lasi" laitetaan alas. On aivan eri asia laittaa konkreettinen vesilasi pöydälle, kuin pyyhkiä pyyhekumilla vaikeat asiat päästään pois.
Minne laitan tämän vaikean masennukseni pois? Joka paikassa muistutetaan etten ole minkään arvoinen ja elämäni on turhaa.
[/quote]
Komppi.
Välillä vituttaa nämä "olet onnellinen kun alat vain olemaan onnellinen"- tyyliset kommentit. Ihme pätemistä. Jos se olisi noin hemmetin helppoa, niin eikait kukaan olisi masentunut. Menee samaan kategoriaan kuin Ota itseäsi niskasta kiinni niin kyllä se siitä..
*palmface
[/quote]
Tuo on ihan täyttä asiaa, että pitäisi pystyä laittamaan se lasi alas... ja päästää irti huolista. Koska niillä on lamaannuttava vaikutus siinä vaiheessa kun niitä on liikaa ja liian kauan. Mutta sitten tapahtuu vielä joku takapakki mikä sinetöi homman täysin ja sen jälkeen tuntuu, että taakka on niin raskas että sitä on mahdoton saada siirrettyä pois. Aivot eivät lopeta murehtimista vaikka kuinka yrittäisi. Koko elämä näyttäytyy näiden huolien läpi, valtaavat jokaisen elämänalueen. Vaikeaa on myös toipua pettymyksestä ja yrittää asennoitua tulevaisuuteen... miten voi edes kerätä rohkeutta yrittää mitään, kun onnistuminen on niin epävarmaa eikä mieli tai keho enää missään nimessä kestäisi toista tällaista pettymystä. Ap