Lue keskustelun säännöt.
Voiko työtön mielenterveysongelmainen mies saada kivan naisen?
03.07.2015 |
Mielenterveysongelmat eivät ole mitään arvaamatonta, vaarallista tai agressiivista sortimenttia, vaan kysessä on sosiaalisten tilanteiden fobia ja siitä syntyvä ahdistus. Työttömyys taas on seurausta edellämainitusta.
Muuten olen ihan mukava, fyysisesti terve, liikuntaa harrastava ja omasta mielestäni kelvollista juttuseuraa. Olen kaikenlaisista asioista kiinnostunut ja pidän oppimisesta.
Tuntuu aika toivottomalta hakea seuraa baarista tai deittipalvelusta, koska väistämättähän melko varhaisessa vaiheessa käy selväksi aiemmin mainittu työttömyyteni ja jos en halua alkaa valehtelemaan, niin myös mielenterveysongelmat tulevat luupin alle hyvissä ajoin. On sanomattakin selvää, ettei kenenkään unelmakumppani ole työtön eikä hullu, mutta rohkenen silti esittää arvioitavaksenne sen kysymyksen, että onko tällaisen tapauksen mahdollista saada mukava nainen?
Kommentit (36)
Toki on. Kannattaa jatkossakin olla rehellinen ja toivoa että joku kiva nainen nappaa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minulle kelpaisi jos olisin sinkku =)
Mieheni oli työtön kun tapasimme (ja on muuten taas kerran työtön). Tuollaiset mielenterveysongelmat eivät olisi minulle mitenkään kynnyskysymys.
Ei ole. Ruma ja mäkättävä ''valkoinen roska''-nainen sensijaan on mahdollista saada.
Yst. terv. Kauniita naisia pyörittävä ''komea ja rikas'' mies
Tottakai! Olet vaan oma itsesi, etkä yritä esittää muuta niin varmasti olet hurmaava!
Tottakai voi. Terv. Mtv-ongelmallinen nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:45"]
Tottakai voi. Terv. Mtv-ongelmallinen nainen
[/quote]
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDd
Eipä se ainakaan helppoa ole, jos ei ole työssäkäyville miehillekään. Parasta olisikin saada sos.fobiasi hallintaan, jotta pääsisit takaisin työelämään ja sitä kautta parisuhteen saaminenkin helpottuisi. Ongelmasi ei siis ole parisuhteen puute, vaan elämääsi rajoittava fobia. Nyt kaikin voimin ja sinnikkäästi ongelmien alkusyyn kimppuun, jotta pääset elämässä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmasi oli siis keskeisesti sosiaalisten tilanteiden fobia. Haluatko mahdollisen naisesi auttavan sinua siitä eroon eli vetävän mukaan porukoihin, kyläilyihin, harrastuksiin?
Vai haluatko keskittyä naisystäväsi seuraan ja jatkaa eristäytyvää elämäntapaa? Toivotko että naiselle riittää sinun seurasi? Voi olla naiselle rankka rooli ja omaa elämää rajoittava, ei ehkä siksi houkuttele, vaikka aluksi vaikuttaisitkin hänestä symppikseltä tyypiltä.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:53"]
Eipä se ainakaan helppoa ole, jos ei ole työssäkäyville miehillekään. Parasta olisikin saada sos.fobiasi hallintaan, jotta pääsisit takaisin työelämään ja sitä kautta parisuhteen saaminenkin helpottuisi. Ongelmasi ei siis ole parisuhteen puute, vaan elämääsi rajoittava fobia. Nyt kaikin voimin ja sinnikkäästi ongelmien alkusyyn kimppuun, jotta pääset elämässä eteenpäin.
[/quote]
Totta joka sana mitä kirjoitit. Ongelmaa on yritetty korjata keskusteluterapialla, lääkityksellä ja siedätyksellä. Mikään ei ole tuonut helpotusta ja tällä hetkellä mitään terapiasuhdetta tai lääkitystä ei ole. Siedätystä tietysti yritän harrastaa omatoimisesti niin paljon kuin rahkeita rittää.
Itse asiassa eniten helpotusta on tuonut kyseisen ongelman hyväksyminen osaksi omaa persoonaa. Ajatus on se, että hyväksyessään itsensä sellaisena kuin on, voi elää tänään, sen sijaan, että odottaisi elämän alkavan sitten kun ongelma on hoidettu. Toisaalta asian hyväksyminen vaatii sen, ettei aseta itselleen epärealistisia odotuksia. Useimmat ammatit olisivat kaltaiselleni aivan sula mahdottomuus, tai ainakin olisi mahdotonta nauttia elämästään, jos työmaalla ja töitä ennakkoon jännittäessä elämä olisi jatkuvaa ahdistusta.
Alkusyytä ongelmalleni ei ole erinäisistä keskusteluterapioista huolimatta löytynyt. Lapsuuteni oli ihan vakaa ja onnellinen, joskin lievää koulukiusaamista sain murrosiässä osakseni. Oma tulkintani on, ettei menneisyydestä löydy mitään "syytä", vaan tämä persoonani on sellainen joksi minut on tarkoitettu. Toki kaikesta huolimatta toivon, että persoonani kehittyisi siihen suuntaan, etteivät ihmisjoukot enää aiheuttaisi ylitsepääsemätöntä ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi, mistä muuten tulee sanonta 'miksi naisset aina rakastuu renttuihin?' ja itse olen työtön mt ongelmainen nainen mutta seurustelen ihanan työssökäyvän miehen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:06"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:53"]
Eipä se ainakaan helppoa ole, jos ei ole työssäkäyville miehillekään. Parasta olisikin saada sos.fobiasi hallintaan, jotta pääsisit takaisin työelämään ja sitä kautta parisuhteen saaminenkin helpottuisi. Ongelmasi ei siis ole parisuhteen puute, vaan elämääsi rajoittava fobia. Nyt kaikin voimin ja sinnikkäästi ongelmien alkusyyn kimppuun, jotta pääset elämässä eteenpäin.
[/quote]
Totta joka sana mitä kirjoitit. Ongelmaa on yritetty korjata keskusteluterapialla, lääkityksellä ja siedätyksellä. Mikään ei ole tuonut helpotusta ja tällä hetkellä mitään terapiasuhdetta tai lääkitystä ei ole. Siedätystä tietysti yritän harrastaa omatoimisesti niin paljon kuin rahkeita rittää.
Itse asiassa eniten helpotusta on tuonut kyseisen ongelman hyväksyminen osaksi omaa persoonaa. Ajatus on se, että hyväksyessään itsensä sellaisena kuin on, voi elää tänään, sen sijaan, että odottaisi elämän alkavan sitten kun ongelma on hoidettu. Toisaalta asian hyväksyminen vaatii sen, ettei aseta itselleen epärealistisia odotuksia. Useimmat ammatit olisivat kaltaiselleni aivan sula mahdottomuus, tai ainakin olisi mahdotonta nauttia elämästään, jos työmaalla ja töitä ennakkoon jännittäessä elämä olisi jatkuvaa ahdistusta.
Alkusyytä ongelmalleni ei ole erinäisistä keskusteluterapioista huolimatta löytynyt. Lapsuuteni oli ihan vakaa ja onnellinen, joskin lievää koulukiusaamista sain murrosiässä osakseni. Oma tulkintani on, ettei menneisyydestä löydy mitään "syytä", vaan tämä persoonani on sellainen joksi minut on tarkoitettu. Toki kaikesta huolimatta toivon, että persoonani kehittyisi siihen suuntaan, etteivät ihmisjoukot enää aiheuttaisi ylitsepääsemätöntä ahdistusta.
[/quote] olet älykäs ja lämpimän oloinen ihminen. Löydät varmasti naisen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:00"]
Ongelmasi oli siis keskeisesti sosiaalisten tilanteiden fobia. Haluatko mahdollisen naisesi auttavan sinua siitä eroon eli vetävän mukaan porukoihin, kyläilyihin, harrastuksiin? Vai haluatko keskittyä naisystäväsi seuraan ja jatkaa eristäytyvää elämäntapaa? Toivotko että naiselle riittää sinun seurasi? Voi olla naiselle rankka rooli ja omaa elämää rajoittava, ei ehkä siksi houkuttele, vaikka aluksi vaikuttaisitkin hänestä symppikseltä tyypiltä.
[/quote]
No en minä itselleni terapeuttia ole hakemassa, eli siinä mielessä naisen ei tarvitsisi itselleen ottaa mitään paineita minun "pelastamisestani". Varmasti sellainen kultainen keskitie olisi paras, eli sellainen tilanne, että naisen kanssa liikkuisin enemmän ihmisten ilmoilla kuin nykyään, mutta en välttämättä niin paljoa kuin psyykkisesti terveet ihmiset.
Voit kyllä saada mukavan, työttömän ja mielenterveysongelmaisen naisen. Mutta kelpaako noilla kriteereillä? Eikö, no ei kai sitten terveille työssäkäyville naisillekaan kaltaisesi mies.
Todella vaikeata tulee olemaan kyllä. Lukutaidottamalla ja uimataidottamalla yöntimolla käy parempi flaksi.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:13"]
Voit kyllä saada mukavan, työttömän ja mielenterveysongelmaisen naisen. Mutta kelpaako noilla kriteereillä? Eikö, no ei kai sitten terveille työssäkäyville naisillekaan kaltaisesi mies.
[/quote]
Tietysti kelpaa! Ehkä elämä olisi helpointa juuri samassa tilanteessa olevan kanssa. Ei tarvitsisi kaiken muun mukana raahattavan syyllisyyden lisäksi murehtia sitä, että toinen ihminen haaskaa elämäänsä minun kanssani.
Varoituksen sana: jos jossain vaiheessa löydät itsellesi jonkun potentiaalisen tyttöystäväkandidaatin, niin ei kannata alkaa yhteen sellaisen kanssa, jolla on itsellään samantyyppinen ongelma. Siinä nimittäin mitä todennäköisimmin käy niin, että vaan ärsytätte ja provosoitte toisianne ja ongelman haittavaikutukset kertautuvat kahdella. Tukea ei toiselle pysty antamaan, jos on itse samalla lailla viallinen. Pätee muihinkin mt-ongelmiin kuin vain sosiaalisten tilanteiden pelkoon.
Monet mielenterveysongelmaiset löytävät toisensa, ja siinä on ainakin se hyvä puoli että toinen ymmärtää miksi jotkut normaaleina pidettävät asiat voivat tuntua vaikeilta jne. - tietysti huonona puolena vaikeuksia saattaa olla enemmän suhteessa, mutta niistä on mahdollista selvitä kunhan yhteensopivuutta ja rakkautta löytyy. Kannattaa olla avoin ja miettiä esim. vertaistukiryhmiä jne., jos niistä vaikka löytyisi samojen juttujen kanssa kamppailevia naisia. :)
Joku rakastuu suhun vielä joku päivä