Lue keskustelun säännöt.
Voiko työtön mielenterveysongelmainen mies saada kivan naisen?
03.07.2015 |
Mielenterveysongelmat eivät ole mitään arvaamatonta, vaarallista tai agressiivista sortimenttia, vaan kysessä on sosiaalisten tilanteiden fobia ja siitä syntyvä ahdistus. Työttömyys taas on seurausta edellämainitusta.
Muuten olen ihan mukava, fyysisesti terve, liikuntaa harrastava ja omasta mielestäni kelvollista juttuseuraa. Olen kaikenlaisista asioista kiinnostunut ja pidän oppimisesta.
Tuntuu aika toivottomalta hakea seuraa baarista tai deittipalvelusta, koska väistämättähän melko varhaisessa vaiheessa käy selväksi aiemmin mainittu työttömyyteni ja jos en halua alkaa valehtelemaan, niin myös mielenterveysongelmat tulevat luupin alle hyvissä ajoin. On sanomattakin selvää, ettei kenenkään unelmakumppani ole työtön eikä hullu, mutta rohkenen silti esittää arvioitavaksenne sen kysymyksen, että onko tällaisen tapauksen mahdollista saada mukava nainen?
Kommentit (36)
Riippuu vähän siitä minkäsortin mielenterveysongelma miehellä olisi. Itse olen seurustelut nuorena miehen kanssa jolla oli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Oli hyviä aikoja ja sitten niitä todella huonoja aikoja jollon tuntu että masennun kohta itsekin, jos jään tähän suhteeseen roikkumaan. Päätin että tämmöstä paskaa en halua koko loppuelämääni katsella. Erosin miehestä. Ja se oli todella vapauttavaa kun ei tarvinut enää "kannatella" toista ja todistella jatkuvasti jollekin ihmiselle että et ole huono ihminen jne... aina tuli niitä juttuja "oon ihan huono ihminen, kaikki haluaa että kuolen pois." "kukaan ei tykkää minusta, kaikki on mua vastaan." jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika alhainen statushan sinulla on. Etenkin jos asut syrjäseudulla, peli on täysin menetetty, sillä nuoret sinkkunaiset ovat kaupungissa.
Jos tilasi vieläpä on parantumaton, terapia nyt ei selvästikään auta, mutta voisiko joku toinen lääke auttaa?, tilanne on aika hankala. Toki on niitä naisia, jotka keräävät renttuja puoleensa tai sitten voit nettikeskusteluissa - ei deittipalstalla - löytää sielunkumppanin. Se olisi onnistunut paremmin 15 v sitten, kun netissä saatettiin vuosikin tsättäillä ennen livetreffejä. Nykyään toiminta on nopeampaa.
Kyllä jotkut mt-ongelmaiset tulevat hyvin toimeen keskenään. Mulla on yksi bipokaveri, joka seurustelee bipon kanssa. Tosin he ovat eri numerotyyppiä ja niinpä toisen yrittäessä itsaria toinen on edelleen järjissään, kun ei ole itsetuhoinen lainkaan.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:20"]Varoituksen sana: jos jossain vaiheessa löydät itsellesi jonkun potentiaalisen tyttöystäväkandidaatin, niin ei kannata alkaa yhteen sellaisen kanssa, jolla on itsellään samantyyppinen ongelma. Siinä nimittäin mitä todennäköisimmin käy niin, että vaan ärsytätte ja provosoitte toisianne ja ongelman haittavaikutukset kertautuvat kahdella. Tukea ei toiselle pysty antamaan, jos on itse samalla lailla viallinen. Pätee muihinkin mt-ongelmiin kuin vain sosiaalisten tilanteiden pelkoon.
[/quote]
Juu ja ei... Jaetut ongelmat voivat tosiaan olla kaksiteräinen veitsi, mutta ihan yhtä hyvin samoista ongelmista kärsivää voi kannustaa eteenpäin ja kehittyä itse siinä samalla. Ainakin näin koen itse.
Kyllä voi saada kivan naisen. Pitää vaan ruvetarohkeesti menemään paikkoihin, joissa ihmisiä on. Kirjastot ja ryhmät, harrastukset. Työttömien omat jutut. Mennä mukaan. Siellä niitä kivoja tapaa. Ei se ole statuksesta kiinni. Voi kohdata ihmisen ihminen.
ole utelias. Pidä itsestäsi ja pidä itsestäsi huolta. Se on olennaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:28"]
Aika alhainen statushan sinulla on. Etenkin jos asut syrjäseudulla, peli on täysin menetetty, sillä nuoret sinkkunaiset ovat kaupungissa.
Jos tilasi vieläpä on parantumaton, terapia nyt ei selvästikään auta, mutta voisiko joku toinen lääke auttaa?, tilanne on aika hankala. Toki on niitä naisia, jotka keräävät renttuja puoleensa tai sitten voit nettikeskusteluissa - ei deittipalstalla - löytää sielunkumppanin. Se olisi onnistunut paremmin 15 v sitten, kun netissä saatettiin vuosikin tsättäillä ennen livetreffejä. Nykyään toiminta on nopeampaa.
Kyllä jotkut mt-ongelmaiset tulevat hyvin toimeen keskenään. Mulla on yksi bipokaveri, joka seurustelee bipon kanssa. Tosin he ovat eri numerotyyppiä ja niinpä toisen yrittäessä itsaria toinen on edelleen järjissään, kun ei ole itsetuhoinen lainkaan.
[/quote]
Tuossa nettikeskusteluasiassa voisi olla ajatuksen siementä. Rentun kategoriaan en oikein mene, ellei samaan katokseen sitten lueta kaikkia työttömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset rakastuvat renttuihin -sanonnalla tarkoitetaan niitä lihaksikkaita ja tatuoituja linnakundeja ja vastaavia rehenteleviä pahiksia. Ujo mies on niin äärimmäisen epärenttu kuin olla ja voi.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:31"]
Jos omistat ison kikkelin.
[/quote]
Riittääkö, jos seinällä roikkuu mursun penisluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:06"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:53"]
Eipä se ainakaan helppoa ole, jos ei ole työssäkäyville miehillekään. Parasta olisikin saada sos.fobiasi hallintaan, jotta pääsisit takaisin työelämään ja sitä kautta parisuhteen saaminenkin helpottuisi. Ongelmasi ei siis ole parisuhteen puute, vaan elämääsi rajoittava fobia. Nyt kaikin voimin ja sinnikkäästi ongelmien alkusyyn kimppuun, jotta pääset elämässä eteenpäin.
[/quote]
Totta joka sana mitä kirjoitit. Ongelmaa on yritetty korjata keskusteluterapialla, lääkityksellä ja siedätyksellä. Mikään ei ole tuonut helpotusta ja tällä hetkellä mitään terapiasuhdetta tai lääkitystä ei ole. Siedätystä tietysti yritän harrastaa omatoimisesti niin paljon kuin rahkeita rittää.
Itse asiassa eniten helpotusta on tuonut kyseisen ongelman hyväksyminen osaksi omaa persoonaa. Ajatus on se, että hyväksyessään itsensä sellaisena kuin on, voi elää tänään, sen sijaan, että odottaisi elämän alkavan sitten kun ongelma on hoidettu. Toisaalta asian hyväksyminen vaatii sen, ettei aseta itselleen epärealistisia odotuksia. Useimmat ammatit olisivat kaltaiselleni aivan sula mahdottomuus, tai ainakin olisi mahdotonta nauttia elämästään, jos työmaalla ja töitä ennakkoon jännittäessä elämä olisi jatkuvaa ahdistusta.
Alkusyytä ongelmalleni ei ole erinäisistä keskusteluterapioista huolimatta löytynyt. Lapsuuteni oli ihan vakaa ja onnellinen, joskin lievää koulukiusaamista sain murrosiässä osakseni. Oma tulkintani on, ettei menneisyydestä löydy mitään "syytä", vaan tämä persoonani on sellainen joksi minut on tarkoitettu. Toki kaikesta huolimatta toivon, että persoonani kehittyisi siihen suuntaan, etteivät ihmisjoukot enää aiheuttaisi ylitsepääsemätöntä ahdistusta.
[/quote]
Sinä kuulostat älykkäält ja empaattiselta. Ei pitäisi olla ongelmaa löytää kumppani
Kyllä on. Tärkeät ihmissuhteet kuuluvat KAIKILLE! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:31"]
Kyllä voi saada kivan naisen. Pitää vaan ruvetarohkeesti menemään paikkoihin, joissa ihmisiä on. Kirjastot ja ryhmät, harrastukset. Työttömien omat jutut. Mennä mukaan. Siellä niitä kivoja tapaa. Ei se ole statuksesta kiinni. Voi kohdata ihmisen ihminen.
ole utelias. Pidä itsestäsi ja pidä itsestäsi huolta. Se on olennaista.
[/quote]
En nyt tarkoituksella ole iso-mulkku, mutta jos tuota lihavoitua tekstinkohtaa lukee kuin piru raamattua, niin sen voi tulkita niin, että kun luovut ongelmastasi, niin sinulla ei enää ole ongelmaa. Totta sinällään.
Ap, kuvaat miestä, joka muistuttaa tietyssä mielessä melko paljon omaa miestäni. Tai no ainakin tuolta osin, että työssä käyminen on melko mahdotonta tietyistä mielenterveydellisistä seikoista johtuen. Naimisissa olemme olleet 15 vuotta. Ja kyllä, olen kiva ja elämässä hyvin pärjäävä nainen :) Talouspuoli on minun vastuullani ja nykyään pärjäämme oikein mukavasti.
Mieheni on erittäin älykäs ja osaava. Mutta sitten on se toinen puoli: rajun koulukiusaamisen seurauksena syntynyt masentuneisuus ja mikä pahinta, oman toiminnan ohjauksessa pienenkin (sosiaalisen) paineen alla syntyvä panikointi. Tästä on seurannut yliopisto-opintojen keskeyttäminen ja pitkäaikainen työttömyys. Pienimuotoista yritystoimintaa on ollut, mutta sekin on hyvin nihkeää.
Ole rehellinen ja oma itsesi. Mieheni vei minulta aikoinaan jalat alta suloisella olemuksellaan. Tiesin parilla silmäyksellä, että hänellä on takanaan vaikeita kokemuksia (ekoilla treffeillä kysyin, onko hän koulukiusattu...) Kait minuun iski hoivavietti, mutta toisaalta myös himoitsin häntä kovasti ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:44"]
Ap, kuvaat miestä, joka muistuttaa tietyssä mielessä melko paljon omaa miestäni. Tai no ainakin tuolta osin, että työssä käyminen on melko mahdotonta tietyistä mielenterveydellisistä seikoista johtuen. Naimisissa olemme olleet 15 vuotta. Ja kyllä, olen kiva ja elämässä hyvin pärjäävä nainen :) Talouspuoli on minun vastuullani ja nykyään pärjäämme oikein mukavasti.
Mieheni on erittäin älykäs ja osaava. Mutta sitten on se toinen puoli: rajun koulukiusaamisen seurauksena syntynyt masentuneisuus ja mikä pahinta, oman toiminnan ohjauksessa pienenkin (sosiaalisen) paineen alla syntyvä panikointi. Tästä on seurannut yliopisto-opintojen keskeyttäminen ja pitkäaikainen työttömyys. Pienimuotoista yritystoimintaa on ollut, mutta sekin on hyvin nihkeää.
Ole rehellinen ja oma itsesi. Mieheni vei minulta aikoinaan jalat alta suloisella olemuksellaan. Tiesin parilla silmäyksellä, että hänellä on takanaan vaikeita kokemuksia (ekoilla treffeillä kysyin, onko hän koulukiusattu...) Kait minuun iski hoivavietti, mutta toisaalta myös himoitsin häntä kovasti ;)
[/quote]
Rohkaiseva tarina =)
Tuo ihmisten katseiden alla työskennellessä syntyvä paniikki kuvaa sataprosenttisesti minun tilaani.
Voi saada. Mullakin pari nättiä tyttöä pyörii kimpussa. Työtön oon ja tietävät että kuljen päätohtorilla. Ei se tunnu haittaavan kun kuitenkin käyttäydyn muuten ihan normaalisti. Vaivana mulla on masennus ja ahdistus.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:20"]
Varoituksen sana: jos jossain vaiheessa löydät itsellesi jonkun potentiaalisen tyttöystäväkandidaatin, niin ei kannata alkaa yhteen sellaisen kanssa, jolla on itsellään samantyyppinen ongelma. Siinä nimittäin mitä todennäköisimmin käy niin, että vaan ärsytätte ja provosoitte toisianne ja ongelman haittavaikutukset kertautuvat kahdella. Tukea ei toiselle pysty antamaan, jos on itse samalla lailla viallinen. Pätee muihinkin mt-ongelmiin kuin vain sosiaalisten tilanteiden pelkoon.
[/quote]
Jotenkin on hirveän vaikeaa kuvitella asian olevan tällä tavalla. Ennemminkin luulisi löytyvän molemminpuolista tukea ja ymmärrystä. Toki minulla ei ole asiasta kokemusta! Jos jollain on, niin kommentit olisivat hyvin tervetulleita.