Onko lapsemme nimi oikeasti näin vaikea vai pitäisikö nimi osata?
Meillä on 3-vuotias Aaron. Nimi tulee suvusta isoisopapalta eli ei ole mikään moderni nimi. Ajateltiin, että on nykyään melko yleinen nimi ja on kauan ollut kalenterissakin, joten ei pitäisi olla ongelmaa.
Säännöllisesti törmään siihen, että pojan nimeä ei osata, vaan Aaronin sijaan sanotaan Aaro esim. päiväkodissa, lääkärissä jne. Vaikka kuinka selvästi artikuloisi lapsen nimen, niin silti se vääntyy muotoon Aaro. Nimen taivutuskin tuottaa monille vaikeuksia. Aaronin pallon sijaan sanotaan Aaron pallo jne.
Onko lapsemme nimi oikeasti näin vaikea vai pitäisikö tuo osata? Omana kouluaikana oli esim. paljon Joonas-nimisiä, mutta en muista, että heidän kohdalla olisi ollut vastaavaa Joonas-Joona-nimien sekoittumista. Tajuaisin myös, jos nimi olisi jotenkin erikoinen "uniikkinimi" ja sen takia menisi sekaisin, mutta on ihan perinteinen nimi.
Kommentit (50)
Kautta aikojen on nimet sanottu puhekielessä suomeksi, erkit saattoivat olla oikeasti Erikejä, Antit Anderseja ja Riitat Britoja.
Esikoisellani oli kouluaikoina kaveri Aaron enkä ainakaan koskaan kuullut, että kukaan olisi sekoillut sen nimen kanssa. Ei minusta ole vaikea. Onhan n-loppuisia etunimiä muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Konsonanttiin loppuvat nimet on vaan vaikeita joillekin. Näitähän on nykyään tosi paljon: Eliel, Leon, Alvar jne.
T. Matiaksen äiti, joka on kuullut vaikka mitä "Matiaan palloa" vuosien aikana :D
Matiaan on kyllä ihan oikea genetiivimuoto nimestä Matias. Rinnakkainen muodolle Matiaksen.
Eiköhän ajan kans helpota, kun Aaronin kaimoja tulee koko ajan lisää ja nimi yleistyy. Sama käy monien muiden nimien kans.
Vierailija kirjoitti:
Meillä toisinpäin, on Aaro ja sanotaan usein Aaroniksi...
Miten helvetissä Aaroa voi sanoa Aaroniksi ???
Laittamalla englanninkielisen nimen, saa lempinimeksi jotain suomeksi helpommin taipuvaa.
Aaron -> Aaro, Arska yms..
Anton -> Antsa, Ana yms.
Asun ulkomailla ja lapsellani on ei-suomalainen, mutta ei täysin vieras nimi. Hänkin on jo tottunut, että Suomessa kaverit ja sukulaiset vääntävät nimen suomalaiseen muotoon, eikä me edes yritetä korjata. Tyyliin Cathrine - Katriina. Tämä on tietenkin eri asia, kun ei asuta Suomessa.
Omalla tytöllä on Suomessa harvinainen, mutta kuitenkin ihan helposti lausuttava nimi tyyliä Elin tai Erin. Olen kuullut vuosien aikana niin monta versiota, etten edes muista. Yksi harrastuksessa ollut vanhempi vetäjä ei jaksanut missään vaiheessa opetella lapsen nimeä vaan kutsui tätä vuoden aina jotenkin kiertäen.
Kuinka vaikeaa on nämä nimi jutut laittaa niille kuuluvaan osioon?
Aaron on kiva nimi, mutta suomen kielessä vähän hankala, koska nimi on jo ikään kuin valmiiksi genetiivimuodossa: Aaro~Aaron. Joonas on ihan eri juttu, ei voi verrata. Joonan-nimisellä voi olla samoja ongelmia.
Ei Aaron ole yhtään vaikea, mutta ihmeelliset asiat voi yhtäkkiä olla koulussa vaikeita.
Paras oli se, kun mieheni nimi joka on ihan vaan Tuisku oli johonkin kirjeeseen saatu muuntumaan muotoon Poisko. Siis oikeasti.
Joillekin vaan kaikki on niin vaikeaa ja jos saavat jotain päähänsä, niin sinne on vaikea saada sitä oikeaa perille.
Luulisi, että Eemeli olisi helppo ja yksinkertainen nimi suomalaiselle, mutta milloin joku kutsuu siitä huolimatta Eemil tai Emil, ihan päivähoidossakin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä samankaltaiset nimet tuppaa muutenkin sekoittumaan. Hanna ja Sanna. Jenni ja Jenna.
Valtteri, Waltteri, Walter...
Samu on usein Samuli.
Miks ootte antaneet lestadiolaisnimen lapselle?
Minun nimeni on Riitta.
Toiset sanoo Riitalle ja toiset Riittalle.
Ja tämän kanssa olen joutunut elämään melkein 60 vuotta 😷
Kyllä Aaron on ihan normaali nimi joka kaikkien pitäisi osata taivuttaa oikein ongelmitta. Toki ymmärrettävää että kuulee väärin, mutta sitten voi jo esitellessä korostaa että siinä on N lopussa.
Yksittäinen moka nimen kans on ok. Toistuvasti väärin sanominen ei ole.
🧒 🦸♂️
Terveisin Aaro