Puolison lapsen käytös hävettää
Olen melko tuoreessa suhteessa mieheen, jolla on yksi lapsi. Miehellä on hyvin vapaa kasvatustyyli ja lapsi on käytökseltään vallaton, vie miestä kuin pässiä narussa. Kotioloissa tämän kestän, mutta julkisesti liikkuessa hävettää. Tekisi mieli selitellä kaikille, että lapsi ei ole omani :D.
Ongelma on nyt se, että mies pyysi hänen ja lapsensa mukaan yhteen koko päivän kestävään tapahtumaan. Ja en siis halua lähteä, koska lapsen käytös hävettää niin paljon. Mies tietää, että minulla ei ole muita suunnitelmia (koska ensin esitti asian niin etten tiennyt lapsen tulevan mukaan). Kuinka voisin kieltäytyä lähtemästä loukkaamatta miestä? Nythän varmaan heti yhdistää asian lapseensa, koska ensin asiasta innostuin.
Kommentit (42)
Onneksi ei olla miehen lasten kanssa tekemisissä!
Vierailija kirjoitti:
Miten meinasit, että suhteenne voisi jatkua jos et hyväksy lasta?
Nimen omaan henkilö ei hyväksy suhtessa miehen lasta. Miksi jatkat? tilanne ei mutuu jos suhtennen joskus menisi aviolitto tasolle ja saisitte oman lapsen? Mies ei syrjäytä lastaan toisesta suhtesta,Jos sitä haaveilet? Lasket väärin?Lapsi vaistoaa et pidä hänestä ,syy käytäytyy itse miten huvitaa ja toivoo hävyt siitä niin kauas kuin pippuri kasvaa.Etkä palaa takaisin!Muista tuo lapsi on aina numero yksin SINÄ TULET VIMESENÄ!
Ööööh. Ei kuulosta ihan neurotyypilliseltä 7-vuotiaalta. Kuulostaa ehkä max 3-4-vuotiaan käytökseltä.
Vaikka ette asu yhdessä, hankalalta kuulostaa. Onko mies siis päättänyt potkaista lapsen pellolle, kun tämä täyttää 18, sillä eihän ole edes olemassa mitään tiettyä ikää, jolloin "pitää" muuttaa pois kotoa, se vaihtelee ihan tilanteen mukaan. Ja tässä tapauksessa luulen, että lapsi päättää tuon asian ihan täysin isänsä tahdosta välittämättä. Ja aika usein nuori aikuinen tulee lapsuudenkotiinsa esim. viikonloppuvierailuille. Entä kun tämä saa lapsia ja he tulevat papan luokse hoitoon? Et tiedä millainen aikuinen lapsesta kehittyy eli pärjäättekö sittenkään. Ja ylipäänsä kestätkö ajatusta, että kotiisi sitten pelmahtaa itsellesi "outoja" ihmisiä?
Jos lapsi on niin vaikea, ettet ap kestä viettää tämän kanssa yhtäkään päivää ja syynä on miehen olemattomat kasvatustaidot, niin miten voit ap mitenkään "ihailla" tällaista miestä? Entä jos vastaan tulee joku muu tilanne, jossa tämän täytyy olla jämäkkä, näitähän elämässä riittää, niin alistuuko silloinkin?
Toki sitten on se toinen puoli eli tiedätkö ap miten lapsi käyttäytyy vaikka koulussa tai kavereiden kanssa? Minulla on nimittäin yksi erityislapsi, nyt jo aikuinen, eikä heidän käytöksensä nyt vain ole ihan normaalia, vaikka kaikkensa tekisi. Esim. juuri joku äänenkäyttö voi olla vaikeaa hallita. Siis luultavasti lapsi on ihan normaali, vain huonosti kasvatettu, mutta tarkistanpa kuitenkin.
En vieläkään ymmärrä naisia jotka ottaa miehen jolla lapsi. Ennemmin yksin. Seuraava kysymys.
Aloittaja on outo. Eihän tuollainen lapsen käytös ole millään skaalalla normaalia lähelläkään. Aiotko kestää sitä vielä kymmenen vuotta? Entä kun lapsi kasvaa ja alkaa olla sietämätön teini? Miten voit ylipäätään rakastaa miestä, joka on noin onneton kasvattajana? Herää nyt ja mieti mitä haluat elämnäsi olevan vaikka kolmen vuoden päästä ja että onko siihen mahdollisuutta nykymenolla.
Vierailija kirjoitti:
Jos itse haluat pitemmällä tähtäimellä lapsia, niin kannattaako jatkaa suhdetta mieheen, jonka kanssa et tule niitä haluamaan. Ja mitä, jos mies alkaa haluamaan lisää lapsia?
Lisäksi: jos et oo tervetullut miehen luokse silloin, kun lapsi on hänen luonaan, niin hänellä ei ole varaa loukkaantua, jos et halua lähteä tapahtumaan, johon hän on menossa lapsen kanssa.
En halua lapsia enkä niitä voi saadakkaan. Mies ei myöskään ole koskaan unelmoinut omista lapsista. Ex oli miehen tietämättä käynyt poistamassa kierukan ja he saivat lapsen. Exällä on päihdeongelma eikä juuri ole lapsen elämässä ollut vauva-ajan jälkeen, joten vastuu isällä. Exän vanhemmat ovat aktiivisesti lapsen elämässä, lähes viikko-viikko tyylinen "huoltajuus-sopimus". Ap
Vierailija kirjoitti:
7 v. Kirkuu kaupassa ja heittelee tavaroita sun muuta? Todellakin jotain on vinossa ja pahasti. Miehellä pahemmin jos ei hänelläkään hälytyskellot soi. Nyt on aika avata se suu.
Mutta tekeeköhän hän tuota vain silloin kun isän tyttöystävä on mukana?
Ja toisaalta tietääköhän aloittajan poikaystävä miksi suhde ei ole edennyt yhdessä asumiseen ja minkä takia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse haluat pitemmällä tähtäimellä lapsia, niin kannattaako jatkaa suhdetta mieheen, jonka kanssa et tule niitä haluamaan. Ja mitä, jos mies alkaa haluamaan lisää lapsia?
Lisäksi: jos et oo tervetullut miehen luokse silloin, kun lapsi on hänen luonaan, niin hänellä ei ole varaa loukkaantua, jos et halua lähteä tapahtumaan, johon hän on menossa lapsen kanssa.
En halua lapsia enkä niitä voi saadakkaan. Mies ei myöskään ole koskaan unelmoinut omista lapsista. Ex oli miehen tietämättä käynyt poistamassa kierukan ja he saivat lapsen. Exällä on päihdeongelma eikä juuri ole lapsen elämässä ollut vauva-ajan jälkeen, joten vastuu isällä. Exän vanhemmat ovat aktiivisesti lapsen elämässä, lähes viikko-viikko tyylinen "huoltajuus-sopimus". Ap
Oliskohan tämä kuitenkin provo? Ei kyllä yleensä kierukkaa laiteta kuin vasta synnyttäneille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse haluat pitemmällä tähtäimellä lapsia, niin kannattaako jatkaa suhdetta mieheen, jonka kanssa et tule niitä haluamaan. Ja mitä, jos mies alkaa haluamaan lisää lapsia?
Lisäksi: jos et oo tervetullut miehen luokse silloin, kun lapsi on hänen luonaan, niin hänellä ei ole varaa loukkaantua, jos et halua lähteä tapahtumaan, johon hän on menossa lapsen kanssa.
En halua lapsia enkä niitä voi saadakkaan. Mies ei myöskään ole koskaan unelmoinut omista lapsista. Ex oli miehen tietämättä käynyt poistamassa kierukan ja he saivat lapsen. Exällä on päihdeongelma eikä juuri ole lapsen elämässä ollut vauva-ajan jälkeen, joten vastuu isällä. Exän vanhemmat ovat aktiivisesti lapsen elämässä, lähes viikko-viikko tyylinen "huoltajuus-sopimus". Ap
Aika surullinen tausta lapsella siis. Ei ihme, että mies on niin herkkänahkainen ja löperö hänen kanssaan. Tarvitsisi kuitenkin jonkun ammattilaisen tukea kasvatusasioiden kanssa. Mitä niitä on matalan kynnyksen perhesossuja ja psykologeja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten meinasit, että suhteenne voisi jatkua jos et hyväksy lasta?
Mielestäni tässä on kyllä enemmän kyse siitä etten hyväksy miehen tapaa kasvattaa (lähinnä olla kasvattamatta) kuin etten hyväksyisi lasta. Syytön se lapsi on ettei häntä ohjata eikä rajoja aseteta.
Emme asu yhdessä lapsen ollessa isällään ja tätä on tarkoitus jatkaa kunnes lapsi muuttaa omilleen. Uskoisin siis, että parisuhde voi tästä huolimatta jatkua hyvinvoivana. Ap
Ja ajattelit ratkaista ongelman keksimällä tekosyitä, sen sijaan, että reilusti puhuisit asiasta. Oletko vajaaälyinen vai muuten vaan tyhmä.
Vaikka provohan se on tämäkin.
Eli mies on curling isä? Sitä on ollut nyt pinnalla.
omalla lapsipuolella oli vastaavia ongelmia silloin, kun aloin seurustella mieheni kanssa, mutta hän oli kyllä vähän nuorempi. Mutta miehellä ei ollut mitään käsitystä kasvattamisesta ja rajojen asettamisesta, ja kun lapsi oli hänellä useimmiten vain pari päivää kerrallaan, tosin usein, niin ei varmaan edes halunnut puuttua asiaan vaan kesti ja hemmoitteli. En minäkään osannut enkä halunnut puuttua asiaan, mistä johtui, etten erityisemmin pitänyt lapsesta.
Sitten muutimme yhteen ja lapsikin muutti pääasiassa meille asumaan (minulta ei tietenkään kysytty mitään), ja sen jälkeen tilanne alkoikin muuttua parempaan. Kun lapsi oli enemmän meillä, raski mieskin asettaa rajoja, ja valehtelematta voin sanoa, että lapsi ei siitä kiukustunut vaan päinvastoin, hän tuntui tyytyäväiseltä ja rauhoittukin, jatkuva temppuilu loppui. Lopulta meillä oli oikein mukavaa yhdessä ja minäkin aloin tykätä lapsesta.
Ymmärrän, että on tilanteissa, joissa lapsi on vain lyhyen aikaa kerrallaan paikalla, ei rakastava vanhempi raski olla ankara edes tilanteissa, joissa järki jo sanoo, että rajat on asetettava. Vaikka lapsi temppuilemalla nimenomaan hakee niitä rajoja, ja vaikka saattaa alkuun protestoida, niin ei välttämättä mene kauaa, kun jo rauhoittuu ja lapsellakin on helpompi olla. Tämä toki tilanteissa, joissa lapsella ei ole mitään neurologista tms. ongelmaa, joka saa käyttäytämään huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7 v. Kirkuu kaupassa ja heittelee tavaroita sun muuta? Todellakin jotain on vinossa ja pahasti. Miehellä pahemmin jos ei hänelläkään hälytyskellot soi. Nyt on aika avata se suu.
Mutta tekeeköhän hän tuota vain silloin kun isän tyttöystävä on mukana?
Ja toisaalta tietääköhän aloittajan poikaystävä miksi suhde ei ole edennyt yhdessä asumiseen ja minkä takia?
Käytös on samanlaista ollaan kaupassa, mummulassa, kotona... tietenkään en voi tarkkaan tietää mitä silloin tapahtuu, kun en ole paikalla, mutta olen puheista ymmärtänyt tämän olevan jokapäiväinen tapa toimia lapselle. Myös koulussa.
Ollaan yhdessä sovittu miehen kanssa asumiskuviot. Minä en halua lapsiperhearkea eikä mies halua muuttaa yhteen ennenkuin lapsi on muuttanut omilleen. Ollaan siis asiasta täysin samaa mieltä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse haluat pitemmällä tähtäimellä lapsia, niin kannattaako jatkaa suhdetta mieheen, jonka kanssa et tule niitä haluamaan. Ja mitä, jos mies alkaa haluamaan lisää lapsia?
Lisäksi: jos et oo tervetullut miehen luokse silloin, kun lapsi on hänen luonaan, niin hänellä ei ole varaa loukkaantua, jos et halua lähteä tapahtumaan, johon hän on menossa lapsen kanssa.
En halua lapsia enkä niitä voi saadakkaan. Mies ei myöskään ole koskaan unelmoinut omista lapsista. Ex oli miehen tietämättä käynyt poistamassa kierukan ja he saivat lapsen. Exällä on päihdeongelma eikä juuri ole lapsen elämässä ollut vauva-ajan jälkeen, joten vastuu isällä. Exän vanhemmat ovat aktiivisesti lapsen elämässä, lähes viikko-viikko tyylinen "huoltajuus-sopimus". Ap
Höpö, höpö, ei kierukkaa laiteta ensimmäiseksi ehkäisyksi. Pöljä.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Oman halusi mukaan. Etkä nyt halua, joten mikä ongelma?
Kun mies alunperin asiasta kysyi, en tiennyt lapsen osallistuvan myös ja olin innokas lähtemään. Nyt jos perun, loukkaan miestä, koska hän tajuaa lapsen olevan syy. Kun hän jo tietää ettei minulle ole sillä päivälle mitään suunnitelmia. Mieleni muuttui, kun kuulin lapsen tulevan mukaan. Ap
Ehkä mä sit kuitenkin koittaisin miettiä, että jospa mä kestäisin yhden kuppasen päivän pientä häpeää, kerta näemmä et muuten heidän kanssa sitten aikaa vietä.
Elämä on paljon helpompaa, jos ei nolostu kaikesta ja välittää vähän vähemmän siitä mitä MUUT ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse haluat pitemmällä tähtäimellä lapsia, niin kannattaako jatkaa suhdetta mieheen, jonka kanssa et tule niitä haluamaan. Ja mitä, jos mies alkaa haluamaan lisää lapsia?
Lisäksi: jos et oo tervetullut miehen luokse silloin, kun lapsi on hänen luonaan, niin hänellä ei ole varaa loukkaantua, jos et halua lähteä tapahtumaan, johon hän on menossa lapsen kanssa.
En halua lapsia enkä niitä voi saadakkaan. Mies ei myöskään ole koskaan unelmoinut omista lapsista. Ex oli miehen tietämättä käynyt poistamassa kierukan ja he saivat lapsen. Exällä on päihdeongelma eikä juuri ole lapsen elämässä ollut vauva-ajan jälkeen, joten vastuu isällä. Exän vanhemmat ovat aktiivisesti lapsen elämässä, lähes viikko-viikko tyylinen "huoltajuus-sopimus". Ap
Lapsiparka. Kuka on se ihminen, joka pitää hänestä todella huolta? Ei huolenpitoa ole se, ettei saa sanaa suustaan, kun tarve vaatii. Sivusta olen seurannut tällaista kuviota, missä sinänsä rakastava isä ei ole osannut ja ehtinyt lapsia hoitaa, mutta eipä hätää, apuun rientävät ihanat isovanhemmat ja jopa isoisovanhemmat. Tuloksena lapset sekaisin kuin seinäkellot. Lapsilla ei mitään yhtä tiettyä kiinnekohtaa, kotia. Turvattomuutta yritettiin kompensoida kaikella hauskalla tyyliin vietetään niin monta joulua lahjoineen kuin lapset haluavat, koska ovathan nämä kärsineet. Toki on kurjaa ja julmaa, mitä mies on kokenut, mutta jos ottaa lapsen vastuulleen, ei voi enää selitellä, että enhän olisi tätä halunnut. Jos ei halua, yhteys lastensuojeluun.
Siskoni seurusteli miehen kanssa, jolla oli lapsi ja sisko kertoi vastaavia kauhutarinoita. Kukaan muu kuin hän ei huomannut lapsessa vastaavaa käytöstä, ei edes niissä tilanteissa, joissa sisko sanoi olevansa hermoraunio lapsen käytöksen takia. Ihan tavallinen lapsi, joka otti muutaman juoksuaskeleen tai hyppäsi tai pysähtyi ihmettelemään leppäkerttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse haluat pitemmällä tähtäimellä lapsia, niin kannattaako jatkaa suhdetta mieheen, jonka kanssa et tule niitä haluamaan. Ja mitä, jos mies alkaa haluamaan lisää lapsia?
Lisäksi: jos et oo tervetullut miehen luokse silloin, kun lapsi on hänen luonaan, niin hänellä ei ole varaa loukkaantua, jos et halua lähteä tapahtumaan, johon hän on menossa lapsen kanssa.
En halua lapsia enkä niitä voi saadakkaan. Mies ei myöskään ole koskaan unelmoinut omista lapsista. Ex oli miehen tietämättä käynyt poistamassa kierukan ja he saivat lapsen. Exällä on päihdeongelma eikä juuri ole lapsen elämässä ollut vauva-ajan jälkeen, joten vastuu isällä. Exän vanhemmat ovat aktiivisesti lapsen elämässä, lähes viikko-viikko tyylinen "huoltajuus-sopimus". Ap
Oliskohan tämä kuitenkin provo? Ei kyllä yleensä kierukkaa laiteta kuin vasta synnyttäneille.
Kyllä laitetaan kierukoita synnyttämättömille (esim itselleni). Ja mistä tiedetään oliko exällä jo ennestään lapsia?
Mies kasvattamaan lastaan tai ero. Ajattele kun se käytöstavaton ipana siitä kasvaa ja muuttuu vaikka väkivaltaiseksi. Ei hyvä.