Lue keskustelun säännöt.
Puolison lapsen käytös hävettää
18.02.2022 |
Olen melko tuoreessa suhteessa mieheen, jolla on yksi lapsi. Miehellä on hyvin vapaa kasvatustyyli ja lapsi on käytökseltään vallaton, vie miestä kuin pässiä narussa. Kotioloissa tämän kestän, mutta julkisesti liikkuessa hävettää. Tekisi mieli selitellä kaikille, että lapsi ei ole omani :D.
Ongelma on nyt se, että mies pyysi hänen ja lapsensa mukaan yhteen koko päivän kestävään tapahtumaan. Ja en siis halua lähteä, koska lapsen käytös hävettää niin paljon. Mies tietää, että minulla ei ole muita suunnitelmia (koska ensin esitti asian niin etten tiennyt lapsen tulevan mukaan). Kuinka voisin kieltäytyä lähtemästä loukkaamatta miestä? Nythän varmaan heti yhdistää asian lapseensa, koska ensin asiasta innostuin.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot suoraan. Ongelmahan ei minnekään katoa, vaan pysyy. Kannattaa sanoa niin ehkä mieskin herää.
Ainoa ketä saat hävetä on miehes, joka ei osaa/ jaksa lastansa kasvattaa.
Jos olisin sinun tilanteessasi, sanoisin tästä asiasta suoraan miehelle silläkin uhalla että mies loukkaantuu ja pahimmassa tapauksessa pistää välit poikki. Et voi etukäteen tietää, miten miehesi reagoi rehellisyyteen, ehkä miehesi herää jos asian rohkeasti nostat pöydälle käsittelyyn. Itse en vain pystyisi elämään sillä tavalla, että epärehellisesti nielisin näin merkittävän ja itseäni häiritsevän asian.
Vierailija kirjoitti:
Miten meinasit, että suhteenne voisi jatkua jos et hyväksy lasta?
Mielestäni tässä on kyllä enemmän kyse siitä etten hyväksy miehen tapaa kasvattaa (lähinnä olla kasvattamatta) kuin etten hyväksyisi lasta. Syytön se lapsi on ettei häntä ohjata eikä rajoja aseteta.
Emme asu yhdessä lapsen ollessa isällään ja tätä on tarkoitus jatkaa kunnes lapsi muuttaa omilleen. Uskoisin siis, että parisuhde voi tästä huolimatta jatkua hyvinvoivana. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan. Ongelmahan ei minnekään katoa, vaan pysyy. Kannattaa sanoa niin ehkä mieskin herää.
Mies ottaa todella raskaasti kaikki pienetkin vihjailut tai vinkit, jotka mitenkään liittyy lapseensa. Joten en puutu lapsen asioihin. Emme asu yhdessä = en yövy miehen kotona silloin kun lapsi on siellä. Enimmäkseen siis mies elää lapsiarkea kahdestaan lapsensa kanssa, minä saan osallistua oman haluni mukaan. Ap
PItäiskö sille miehelle sanoa, että sen rakkadenhedelmä on pilaantunut ja sä lähdet jos ei meno muutu. Mutta taidat olla rahan perässä ja siksi yrität vaan niellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan. Ongelmahan ei minnekään katoa, vaan pysyy. Kannattaa sanoa niin ehkä mieskin herää.
Mies ottaa todella raskaasti kaikki pienetkin vihjailut tai vinkit, jotka mitenkään liittyy lapseensa. Joten en puutu lapsen asioihin. Emme asu yhdessä = en yövy miehen kotona silloin kun lapsi on siellä. Enimmäkseen siis mies elää lapsiarkea kahdestaan lapsensa kanssa, minä saan osallistua oman haluni mukaan. Ap
Niin. Oman halusi mukaan. Etkä nyt halua, joten mikä ongelma?
Miten se lapsi sitten käyttäytyy? Etkö itse voi ohjata lasta julkisilla paikoilla?
Mun mielestä julkisilla paikoilla kaikki saavat puuttua lapsen huonoon käytökseen. Sitä on yhteiskunnan tavoille oppiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Niin. Oman halusi mukaan. Etkä nyt halua, joten mikä ongelma?[/quote]
Kun mies alunperin asiasta kysyi, en tiennyt lapsen osallistuvan myös ja olin innokas lähtemään. Nyt jos perun, loukkaan miestä, koska hän tajuaa lapsen olevan syy. Kun hän jo tietää ettei minulle ole sillä päivälle mitään suunnitelmia. Mieleni muuttui, kun kuulin lapsen tulevan mukaan. Ap
Huisii kirjoitti:
Miten se lapsi sitten käyttäytyy? Etkö itse voi ohjata lasta julkisilla paikoilla?
Mun mielestä julkisilla paikoilla kaikki saavat puuttua lapsen huonoon käytökseen. Sitä on yhteiskunnan tavoille oppiminen.
Mies ei tykkää yhtään, jos puutun lapsen kasvatukseen. Loukkaantuu ja asettuu kaikessa lapsen puolelle. Niinpä olen asian antanut olla.
Lapsi pitää aivan järkyttävää meteliä koko ajan. Jos ollaan vaikka kaupassa, niin huutaa ja mölyää taukoamatta. Juoksentelee, tiputtelee hyllyiltä tavaroita (isä menee perässä ja nostelee ne takaisin hyllyyn) yms. Jos joskus isä jotain rajoja yrittääkin asettaa, alkaa itkupotkuhuutoraivo ja sillä viimeistään lapsi saa tahtonsa läpi. Kaikki "julkinen" oleminen on siis härdelliä ja katastrofia. Kyseessä 7v tyttö. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
PItäiskö sille miehelle sanoa, että sen rakkadenhedelmä on pilaantunut ja sä lähdet jos ei meno muutu. Mutta taidat olla rahan perässä ja siksi yrität vaan niellä.
Meillä ei ole millään tavalla yhteiset raha-asiat. Molemmilla on omat kodit ja näin mennään kunnes lapsi muuttaa omilleen. Ap
Minkä ikäinen lapsi on? Pienimille voi sanoa, että olet aikuinen ja aikuista totellaan. Teet selväksi, ettet katsele tietynlaista käytöstä laisinkaan. Mitä isompi, sen enemmän kersalla "luulisi/olettaisi" ymmärrystä olevan. Lapsi on sun seurassa - ollaan sun säännöillä myös.
Mutta olisi hyvä puhua ukolle suoraan että kersan käytös hävettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sairastut silleen sopivasti, niin ei tarvitse lähteä.
Minä erosin koska mies ei osannut kasvattaa lapsiaan. 7v ja 9v jotka kirkuvat, pieksevät toisiaan, eivät edes aikuisen käskystä ole hiljaa kun ollaan esim tekemässä jotain välttämätöntä asiaa. 7v kirkui niin lujaa että miehen naapurit useampaan kertaan tulivat kysymään mikä on hätänä, kunnes luovuttivat kyselyn. Mitään hätää ei ole, mutta lapsi vaatii huomiota/halua päästä pois tilanteista ja saattaa alkaa huutamaan keskellä katua että "ÄLÄ SATUTA MINUA, MIKSI SATUTAT MINUA TAAS" kun aikuinen kieltää poukkimasta tiellä vaarallisesti muiden edessä tms. Emme asuneet yhdessä mutta en pystynyt kunnioittamaan ihmistä jolla ei ole mitään rajoja lapsilleen ja jolle on ok antaa lasten häiritä muita ihmisiä. Lasten kanssa oli mahdotonta viettää aikaa koska he joko kirkuivat tai riitelivät keskenään. Uskomattoman stressaavaa kun äkisti joku alkaa vain kirkua niin lujasti että muilta repeää pää. Ja siis mistään muusta ei ole kyse kuin että lasten äiti on aina huutanut asiansa ja kuria lapsille ei pidetä, joten meno tuskin muuttuu. Mies meni tossuna samoilla linjoilla. Välillä on miestä ikävä mutta enimmäkseen ei. En voi olla ihmisen kanssa joka ei saa lapsiaan kuriin eikä pärjää normaalissa arjessa aiheuttamatta muille huomattavaa haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin koska mies ei osannut kasvattaa lapsiaan. 7v ja 9v jotka kirkuvat, pieksevät toisiaan, eivät edes aikuisen käskystä ole hiljaa kun ollaan esim tekemässä jotain välttämätöntä asiaa. 7v kirkui niin lujaa että miehen naapurit useampaan kertaan tulivat kysymään mikä on hätänä, kunnes luovuttivat kyselyn. Mitään hätää ei ole, mutta lapsi vaatii huomiota/halua päästä pois tilanteista ja saattaa alkaa huutamaan keskellä katua että "ÄLÄ SATUTA MINUA, MIKSI SATUTAT MINUA TAAS" kun aikuinen kieltää poukkimasta tiellä vaarallisesti muiden edessä tms. Emme asuneet yhdessä mutta en pystynyt kunnioittamaan ihmistä jolla ei ole mitään rajoja lapsilleen ja jolle on ok antaa lasten häiritä muita ihmisiä. Lasten kanssa oli mahdotonta viettää aikaa koska he joko kirkuivat tai riitelivät keskenään. Uskomattoman stressaavaa kun äkisti joku alkaa vain kirkua niin lujasti että muilta repeää pää. Ja siis mistään muusta ei ole kyse kuin että lasten äiti on aina huutanut asiansa ja kuria lapsille ei pidetä, joten meno tuskin muuttuu. Mies meni tossuna samoilla linjoilla. Välillä on miestä ikävä mutta enimmäkseen ei. En voi olla ihmisen kanssa joka ei saa lapsiaan kuriin eikä pärjää normaalissa arjessa aiheuttamatta muille huomattavaa haittaa.
Ja siis otin asian useasti esille mutta koska mihinkään ei saatu muutosta ja miestä alkoi hävettää kun meni kun meno oli sellaista vaikka hän mitä yritti (tuon ikäisiä on hyvin vaikea saada muuttamaan käytöstään joka toisessa kodissa sallitaan ja johon on vahva mallioppiminen taustalla) että se taas vaikutti väleihimme ja lopulta halusin koko tilanteesta pois. On kohtuutonta joutua kärsimään muiden lasten vuoksi tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Huisii kirjoitti:
Miten se lapsi sitten käyttäytyy? Etkö itse voi ohjata lasta julkisilla paikoilla?
Mun mielestä julkisilla paikoilla kaikki saavat puuttua lapsen huonoon käytökseen. Sitä on yhteiskunnan tavoille oppiminen.
Mies ei tykkää yhtään, jos puutun lapsen kasvatukseen. Loukkaantuu ja asettuu kaikessa lapsen puolelle. Niinpä olen asian antanut olla.
Lapsi pitää aivan järkyttävää meteliä koko ajan. Jos ollaan vaikka kaupassa, niin huutaa ja mölyää taukoamatta. Juoksentelee, tiputtelee hyllyiltä tavaroita (isä menee perässä ja nostelee ne takaisin hyllyyn) yms. Jos joskus isä jotain rajoja yrittääkin asettaa, alkaa itkupotkuhuutoraivo ja sillä viimeistään lapsi saa tahtonsa läpi. Kaikki "julkinen" oleminen on siis härdelliä ja katastrofia. Kyseessä 7v tyttö. Ap
Mä kyllä ojentaisin silti vaikka miesten ei tykkäisi. Jos kerran julkisilla paikoilla ollaan niin eihän se ole mikään miehen oma alue, jossa hän saa päättää miten käyttäydytään. Ehkä olisi ihan hyväkin jos mies kunnolla asiasta loukkaantuisi. Tajuaisi alkaa tekemään asialle jotain.
Ja ehkä se lapsikin saattaisi huomata asian, jos joku muu kuin vanhempansa tiukkasävyisesti ojentaisi, kun käyttäytyy huonosti. Omalle isälle uskaltaa pullikoida, mutta vetäisikö vieraamalle itkupotkuraivarit..
Onhan myös ap sulla itselläsikin oikeus loukkaantua esim metelistä ja tavaroiden viskomisesta. Hermoja raastavaahan se on.
Jos itse haluat pitemmällä tähtäimellä lapsia, niin kannattaako jatkaa suhdetta mieheen, jonka kanssa et tule niitä haluamaan. Ja mitä, jos mies alkaa haluamaan lisää lapsia?
Lisäksi: jos et oo tervetullut miehen luokse silloin, kun lapsi on hänen luonaan, niin hänellä ei ole varaa loukkaantua, jos et halua lähteä tapahtumaan, johon hän on menossa lapsen kanssa.
7 v. Kirkuu kaupassa ja heittelee tavaroita sun muuta? Todellakin jotain on vinossa ja pahasti. Miehellä pahemmin jos ei hänelläkään hälytyskellot soi. Nyt on aika avata se suu.
Miten meinasit, että suhteenne voisi jatkua jos et hyväksy lasta?