Ärsyttää kun ystävä ei lue viestejä!

Löysin tämän viestin. Tilanne on edelleen sama. Eli minä olen se aktiivinen ja hän vasta kun vastaa. On oikeasti erakkoluonteinen, eikä tämä ole henkilökohtaista toisinsanoen ei pidä yhteyttä muihinkaan. Siksi yritän ymmärtää häntä vaikka minulle se on vaikeaa. Olemme tästä jutelleetkin, mutta mihin se muuttuisi.

Sitten kuitenkin kun nähdään, niin meillä on äärettömän hauskaa. Viihdyn ihan erinomaisesti hänen seurassa ja kyllä hän sanoo samaa.

Miten voisin oppia hyväksymään hänen erilaisuutensa ilman ettei tarvitsisi aina ajatella ettei yhtään välitä Opettelemista on kyllä minulla.

ap

Ap, ystäväsi on itsekäs ja/tai ei oikeasti välitä seurastasi. Jos välittäisi, niin voisi sen verran kyllä tsempata että edes joskus ottaisi itsekin yhteyttä / ehdottaisi tekemistä. Se nyt ei kuitenkaan  niin ylivoimaista voi olla, jos oikeasti välittäisi tunteistasi.

Jospa sä pommitatkin liikaa?

Niin tai näin, et sinä voi toista muuttaa. Hyväksy se, tai ole itsekin ottamatta yhteyttä. Erikoisista asioista sitä ihmiset jaksavatkin palstalla avautua...

Mieheni tekee Whatsapp-keskusteluissa erään kaverin kanssa niin, että ei avaa Whatsappia, jotta ei jää merkintää viestin lukemisesta. Viesti kuitenkin näkyy tullessaan puhelimen ylälaidasta avautuvassa valikossa sisältöineen, joten pystyy lukemaan sen avaamatta sovellusta. Karttelee kaveria, koska on masentavaa ja manipuloivaa seuraa.

Itse en pidä tästä tavasta, mielestäni asiat pitäisi puhua suoraan.

Mun pitää oikeasti tsempata itseäni että huomaan itse olla välillä se aktiivinen joka kyselee kuulumiset ja ehdottaa tapaamista, harvat arkivapaat haluan useimmiten viettää omissa oloissani joten on aina vähän kynnys ehdotella siihen kaverin tapaamista mutta pyrin silti tekemään niin. Varsinkin yhden ystävän kanssa tästä on tullut vähän ongelma, hän on todella aktiivinen viestittelijä ja sitten sillein passiivisaggressiivisesti valittaa "muista kavereistaan" kun he eivät ikinä ole aktiivinen osapuoli ystävyydessä vaan AINA hän joutuu laittamaan viestin ensin. On ihan selvää että noin sanoessaan hän tarkoittaa myös minua ja muille kavereilleen varmasti valittaa minusta ihan samalla tavalla. Mutta syyllistyn hänen sanoistaan ja yritän huomata että jos vaikka päivään emme viestittele niin minä laitan sen avausviestin ja kyselen kuulumiset. Eri asia on sitten miten hyvin hän sen rekisteröi ja muistaa vaikka viikon päästä.. 

Olemme siis yli kolmekymppisiä molemmat ja hän saattaa silti laittaa vaikka viisi viestiä peräkkäin jos en heti vastaa ja kysellä että toimiiko tää, tuleeko nää perille ja missäs oot kun et vastaa o.O  Lisäksi hän useimmiten haluaa valittaa omasta elämästään (joko mies, lapset, ex mies tai vanhemmat ovat tehneet jotakin kamalaa taas) ja kaipaa vain jotakuta myötäilemään että voi että, onpa kamalaa ja kyllä sinä olet oikeassa. 

Eli syitä  miksi minä olen passiivisempi viestittelyssä: Hän itse viestittää lähes päivittäin, ei minulle ehdi siinä ajassa tulla mitään asiaa mitä lähtisin viestittämään. Olen töissä, hän hoitovapaalla. Vapaapäivinäkin minulla on varsinkin aamut ja aamupäivät usein kiirettä, sitten hänen lapsensa onkin päiväunilla (ja mamma myös) ja iltapäivästä jo lapset tulevat koulusta kotiin ja haluan jutella heidän kanssaan. Hän on minua paljon sosiaalisempi ihminen, minä en kaipaa perheen ulkopuolista ihmiskontaktia lainkaan vapaapäivänä, hän sekoaa jos joutuu olemaan kotona vain parikin päivää. Hänelle ystävät ovat kuin perhe, hänellä ei ole sisaruksia eikä juuri muuta läheistä perhettä ja on rakentanut ystävistä itselleen tiiviin verkoston. 

Ehkä nuo kaikki on vain tekosyitä ja olen huono ystävä mutta tällainen olen ollut aina ja silti hän on minut ystäväkseen valinnut. 

Mä olen tuommonen huonosti vastaaja. Monesti en vaan ehdi tai jaksa vastailla johonkin tyhjänpäiväiseen viestiin samalla kun itse pitää saada jotain tehtyä. Mulla on myös monesti puhelin äänettömällä ja en yksinkertaisesti tiedä että viestejä on tullutkaan. Silloin en tietenkään hoksaa niitä lukeakaan. Whatsapp on jotenkin kummallinen väline yhteydenpitoon, koska mullakin on kavereita jotka jaarittelevat siellä kaikkea mahdollista työpaikan juoruista kahvinjuontiin ja odottavat näihin viesteihin jotain vastausta ja kommenttia mut sitten kun minä kirjoitan jotain niin sitä ei noteerata mitenkään. Wa:ssa on helppo harrastaa tuollaista minä-keskeistä yksinpuhelua. Siihen pitää vaan osata suhtautua oikein ja antaa olla vaikka ärsyttäisikin. Ap:lke vielä, jos sulla on kaverisi kanssa hauskaa silloin kun tapaatte ihan kasvotusten niin sehän on tosi hyvä merkki teidän ystävyydestä!

Mun veli on samanlainen. Vituttaa välillä koittaa saada se kiinni kun ei vastaa puheluun eikä huomaa viestejä. Tulee joskus parin päivän päästä vastaus, että "oho en hoksannut kattoa kännykkää kun oli äänettömällä, oliko jotain asiaa?" Juu ei oo enää.

Minä olen introvertti erakkoluonne ja juuri tuollainen hidas vastailija. Yritin pitkään muuttua ja koin huonoa omaatuntoa siitä, kunnes tajusin, että kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia, eikä huippusosiaalisilla ihmisillä ole mitään yksinoikeutta määritellä "normaalin" yhteydenpidon rajoja.

Paras ystäväni on täysin vastakohtani, hän tahtoo tavata ystäviä päivittäin ja viestittelee niitä näitä jatkuvasti sekä päivittää monta kertaa päivässä someen. Itse selailen silloin tällöin somea ja kohteliaisuudesta tykkään tai laitan sydämen kommentiksi toisinaan. En myöskään jaksa tavata ystäviä usein enkä tahdo ympärilleni suurta ihmisjoukkoa, minulle kerta kuukaudessa riittää hyvin. Kaipaan paljon omaa aikaa, sillä kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen vie minulta valtavasti energiaa.

Nykyään en enää pyytele anteeksi omaa normaalia käytöstäni, eiväthän ystävänikään pahoittele sitä, että heidän normaali jatkuva kommunikointinsa imee minusta energiaa! Olemme kaikki omanlaisiamme ja opettelemme hyväksymään ja kunnioittamaan toisiamme sellaisina kuin olemme. Kukaan ei ole toista parempi, eikä ketään vaadita muuttumaan. Sosiaaliset pommittavat viestejä, ja erakot vastailevat sitten joskus kun heillä on sopiva hetki.

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä minustakin ihmissuhteissa pätee vastavuoroisuus. Ihmettelen et aina puolustellaan niitä jotka haluavat olla "rauhassa" tai "yksin"

Niin mutta eihän ketään voi pakottaa olemaan vastavuoroinen, ystävyyssuhteissa on ihan samoja tilanteita kuin rakkaussuhteissakin, joskus toinen on vaan kiinnostuneempi kuin toinen. Tällä vähemmän "vastavuoroisella" saattaa olla ihan ruuhkaksi asti ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

No toi ei ole vielä pahakaan. Mulla "ystävä" käy whatsapissa ja facebookissa, mutta juuri minun viestit saattaa jättää lukematta. Voi jopa ensiksi itse kysyä kuulumisiani, sitten minuutissa kadota ks. viestipaikasta, ja ei enää avaa vastausviestiäni jopa kuukausiin, vaikka käy ks sosiaalisessa mediassa ja näkyy useinkin online tilassa. En keksi mitään muuta tällaiselle käytökselle, kuin että toisella menee niin päin peetä ettei halua oikeasti tietää toisen kuulumisia. Siis ettei ihan konkreettisesti halua avata sitä viestiä, koska ei halua kuulla että toisella menee hyvin. Suokaa anteeksi vainoharhaisuuteni, mutta mitään järkeenkäypää selitystä en tähän keksi. Minä itse luen sellaistenkin viestit joista en edes niin välitä, sillä uskallan vastata kyllä lyhyestä tms. jos en halua enempää viestitellä. Uskallan jopa olla vastaamatta viestiin, jos ei kiinnosta. Mutta kyllä pääsääntöisesti luen aina viestit, mitä minulle lähetetään. Niin kai normaalit ihmiset tekevät, kun huomaavat itselleen viestin tulleen.

Itse olen kovin introvertti. Ja sillon kun masentaa paljon tai on ongelmia niin ei jaksaisi vastailla muiden kysymisiin. En tarkoita sitä loukkauksena missään nimessä ja musta on mukava kuulla muiden kuulumisia, en vaan jaksa enkä halua rasittaa muita omilla ongelmilla jos ei juuri mitään hyvää sanottavaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä minustakin ihmissuhteissa pätee vastavuoroisuus. Ihmettelen et aina puolustellaan niitä jotka haluavat olla "rauhassa" tai "yksin"

Tottakai pätee vastavuoroisuus, mutta siitähän ei ole nyt kyse! Millä oikeudella se aktiivisempi määrittelee sopivan viestittelytahdin? Ehkä se passiivisempi olisi vastavuoroinen, jos hänelle annettaisiin siihen mahdollisuus? Hän määrittelee omalta kohdaltaan sen viestittelytahdin itse, hänelle vastavuoroisuus voi olla sitä, että lähettää viestin vaikka kerran kuukaudessa tai vain kun jotain merkittävää tapahtuu.

Jätän usein viestit lukematta, koska minua ahdistaa pelkkä jaarittelu. Pidän ihmisistä, jotka kirjoittavat esim. Fb:ssä kirjeentapaisia viestejä, joihin voi vastata harkiten omassa rauhassaan. Koen tsättäilyviestit jopa henkisenä väkivaltana itseäni kohtaan, koska toinen näkee että olen lukenut sen ja on samalla ilman suostumustani velvoittanut minut vastaamaan jotain. En osaa sanoa, etten halua kirjoitella kirjoittamisen ilosta ilman mitään asiaa. Whatsapp on minulle ihan sama kuin tekstari. En tajua, miksi kukaan lähettelee sillä jaaritteluviestejä.

Oma kommunikointitapani on eri kuin se, mikä on nykyään norminmukaista. Minulla on paljon ystäviä, jotka ymmärtävät kommunikointitapojani ja myös sitä että viihdyn omassa seurassani enkä aina huomaa että on kulunut kuukausi viimeisestä yhteydenotosta. He ottavat sitten yhteyttä, eivätkä laske kenen "vuoro" olisi milloinkin. Olen kyllä onnekas, kun he hyväksyvät minut sellaisena kuin olen, sillä tämä asia rikkoo helposti ystävyyssuhteita.