Millainen ihminen saa kumppanikseen haluamansa henkilön?

Parempi.

Eiköhän tuo ole täysin yksilöllistä kuka kehenkin ihastuu. 

Vierailija kirjoitti:

Parempi.

Millä tavoin parempi? Eli parempi kuin ap vai? Vai tasokkaampi kuin ihastuksensa kohde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi.

Millä tavoin parempi? Eli parempi kuin ap vai? Vai tasokkaampi kuin ihastuksensa kohde?

Jos varattua yrittää, niin pitää olla jollain tasolla parempi kuin hänen nykyinen kumppaninsa.

Ja kyllä tasokkaampi kuin ihastuksen kohde on.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo ole täysin yksilöllistä kuka kehenkin ihastuu. 

Tässä voidaan ajatella yleisellä tasolla esim. siten, että millainen nuorehko nainen saa käytännössä kenet tahansa haluamansa ihmisen (myös varatun ja vaikkapa paljon itseään vanhemman) parisuhteeseen kanssaan? Mitä sen henkilön pitää tehdä ja millaiselta hänen tulee näyttää? Millaista sosiaalista ja aineellista pääomaa hänellä tulee olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo ole täysin yksilöllistä kuka kehenkin ihastuu. 

Tässä voidaan ajatella yleisellä tasolla esim. siten, että millainen nuorehko nainen saa käytännössä kenet tahansa haluamansa ihmisen (myös varatun ja vaikkapa paljon itseään vanhemman) parisuhteeseen kanssaan? Mitä sen henkilön pitää tehdä ja millaiselta hänen tulee näyttää? Millaista sosiaalista ja aineellista pääomaa hänellä tulee olla?

Aika kuvitteellinen tilanne ja tuo käytännössä kenet tahansa vie minusta pohdinnan utopistiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi.

Millä tavoin parempi? Eli parempi kuin ap vai? Vai tasokkaampi kuin ihastuksensa kohde?

Jos varattua yrittää, niin pitää olla jollain tasolla parempi kuin hänen nykyinen kumppaninsa.

Ja kyllä tasokkaampi kuin ihastuksen kohde on.

Sivuhavaintona tässä mietin tilannetta, jossa 18-vuotiaana ihan nättinä ja nuorena naisena ihastuin yliopistossa n. 35-vuotiaaseen, seurustelusuhteessa eläneeseen proffaani. Ilmeisesti olin siis vähemmän tasokas kuin hän ja hänen kumppaninsakin. Hajosin tuolloin todella pahasti saamiini pakkeihin. Masennuin siis todella.

Enemmän kyllä kiinnostaa, miten naisesta tulee niin reppana, että se ihastuu itseään paljon vanhempaan ja varattuun mieheen?

Luuserimeininkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo ole täysin yksilöllistä kuka kehenkin ihastuu. 

Tässä voidaan ajatella yleisellä tasolla esim. siten, että millainen nuorehko nainen saa käytännössä kenet tahansa haluamansa ihmisen (myös varatun ja vaikkapa paljon itseään vanhemman) parisuhteeseen kanssaan? Mitä sen henkilön pitää tehdä ja millaiselta hänen tulee näyttää? Millaista sosiaalista ja aineellista pääomaa hänellä tulee olla?

Aika kuvitteellinen tilanne ja tuo käytännössä kenet tahansa vie minusta pohdinnan utopistiseksi. 

Ok, mulla on kahdesti oikean elämän kokemusta vastaavasta. Ekassa tapauksessa olin nuori (18-vuotias) ensimmäisen vuoden opiskelija, ihan nätti ja tyylikäskin (mutten malli- tai missitasoa aivan), loistin opinnoissani ja ihastuin yliopistolla hieman kirveelläveistetyllä tavalla boheeminkomeaan 35-vuotiaaseen proffaani. Sain pakit ja masennuin. Mikä teki minusta ns. liian huonon ja millainen nainen ei olisi saanut pakkeja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi.

Millä tavoin parempi? Eli parempi kuin ap vai? Vai tasokkaampi kuin ihastuksensa kohde?

Jos varattua yrittää, niin pitää olla jollain tasolla parempi kuin hänen nykyinen kumppaninsa.

Ja kyllä tasokkaampi kuin ihastuksen kohde on.

Sivuhavaintona tässä mietin tilannetta, jossa 18-vuotiaana ihan nättinä ja nuorena naisena ihastuin yliopistossa n. 35-vuotiaaseen, seurustelusuhteessa eläneeseen proffaani. Ilmeisesti olin siis vähemmän tasokas kuin hän ja hänen kumppaninsakin. Hajosin tuolloin todella pahasti saamiini pakkeihin. Masennuin siis todella.

Eli olit todella typerä ja erityisen lapsellinen jopa 18-vuotiaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän kyllä kiinnostaa, miten naisesta tulee niin reppana, että se ihastuu itseään paljon vanhempaan ja varattuun mieheen?

Luuserimeininkiä.

Mä en tiennyt, että mies oli varattu, enkä tiennyt hänen ikäänsäkään. Hän oli rouhealla tavalla komea ja fiksu sekä mielenkiintoinen ja pidin hänen äänestään ja aksentistaan. En kiinnostunut kenestäkään opiskelijakaverista (tai kenestäkään muustakaan) lainkaan.

T. Se ihastuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo ole täysin yksilöllistä kuka kehenkin ihastuu. 

Tässä voidaan ajatella yleisellä tasolla esim. siten, että millainen nuorehko nainen saa käytännössä kenet tahansa haluamansa ihmisen (myös varatun ja vaikkapa paljon itseään vanhemman) parisuhteeseen kanssaan? Mitä sen henkilön pitää tehdä ja millaiselta hänen tulee näyttää? Millaista sosiaalista ja aineellista pääomaa hänellä tulee olla?

Aika kuvitteellinen tilanne ja tuo käytännössä kenet tahansa vie minusta pohdinnan utopistiseksi. 

Ok, mulla on kahdesti oikean elämän kokemusta vastaavasta. Ekassa tapauksessa olin nuori (18-vuotias) ensimmäisen vuoden opiskelija, ihan nätti ja tyylikäskin (mutten malli- tai missitasoa aivan), loistin opinnoissani ja ihastuin yliopistolla hieman kirveelläveistetyllä tavalla boheeminkomeaan 35-vuotiaaseen proffaani. Sain pakit ja masennuin. Mikä teki minusta ns. liian huonon ja millainen nainen ei olisi saanut pakkeja?

Olet surrut niitä pakkeja ennenkin. Vaikuttaa siltä, että niistä on tullut sinulle pakkomielle jopa siinä määrin, että kannattaisi miettiä ammattiapua. 18-vuotiaan saamat pakit kuuluisi unohtaa parissa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi.

Millä tavoin parempi? Eli parempi kuin ap vai? Vai tasokkaampi kuin ihastuksensa kohde?

Jos varattua yrittää, niin pitää olla jollain tasolla parempi kuin hänen nykyinen kumppaninsa.

Ja kyllä tasokkaampi kuin ihastuksen kohde on.

Sivuhavaintona tässä mietin tilannetta, jossa 18-vuotiaana ihan nättinä ja nuorena naisena ihastuin yliopistossa n. 35-vuotiaaseen, seurustelusuhteessa eläneeseen proffaani. Ilmeisesti olin siis vähemmän tasokas kuin hän ja hänen kumppaninsakin. Hajosin tuolloin todella pahasti saamiini pakkeihin. Masennuin siis todella.

Eli olit todella typerä ja erityisen lapsellinen jopa 18-vuotiaaksi.

Ok, mutta mitä tein ns. väärin ja mitä minussa oli vikana? Millä tavalla olin mielestäsi typerä ja lapsellinen? Mulla ei ollut lainkaan seurustelukokemusta vielä.

T. Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo ole täysin yksilöllistä kuka kehenkin ihastuu. 

Tässä voidaan ajatella yleisellä tasolla esim. siten, että millainen nuorehko nainen saa käytännössä kenet tahansa haluamansa ihmisen (myös varatun ja vaikkapa paljon itseään vanhemman) parisuhteeseen kanssaan? Mitä sen henkilön pitää tehdä ja millaiselta hänen tulee näyttää? Millaista sosiaalista ja aineellista pääomaa hänellä tulee olla?

Aika kuvitteellinen tilanne ja tuo käytännössä kenet tahansa vie minusta pohdinnan utopistiseksi. 

Ok, mulla on kahdesti oikean elämän kokemusta vastaavasta. Ekassa tapauksessa olin nuori (18-vuotias) ensimmäisen vuoden opiskelija, ihan nätti ja tyylikäskin (mutten malli- tai missitasoa aivan), loistin opinnoissani ja ihastuin yliopistolla hieman kirveelläveistetyllä tavalla boheeminkomeaan 35-vuotiaaseen proffaani. Sain pakit ja masennuin. Mikä teki minusta ns. liian huonon ja millainen nainen ei olisi saanut pakkeja?

Tosissaanko tuollaista kyselet ja mietit?

Oletko edelleen 18-vuotias ja kehittymätön?

Ap onko tunteet molemminpuolisia, eli mieskin ihastunut sinuun? Sitten ei pitäisi olla mitään ongelmaa.

Älykäs, karismaattinen ja hyvännäköinen. Me muut joudumme enemmän ja vähemmän tyytymään. Ellei halua sitten yksin elää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi.

Millä tavoin parempi? Eli parempi kuin ap vai? Vai tasokkaampi kuin ihastuksensa kohde?

Jos varattua yrittää, niin pitää olla jollain tasolla parempi kuin hänen nykyinen kumppaninsa.

Ja kyllä tasokkaampi kuin ihastuksen kohde on.

Sivuhavaintona tässä mietin tilannetta, jossa 18-vuotiaana ihan nättinä ja nuorena naisena ihastuin yliopistossa n. 35-vuotiaaseen, seurustelusuhteessa eläneeseen proffaani. Ilmeisesti olin siis vähemmän tasokas kuin hän ja hänen kumppaninsakin. Hajosin tuolloin todella pahasti saamiini pakkeihin. Masennuin siis todella.

Eli olit todella typerä ja erityisen lapsellinen jopa 18-vuotiaaksi.

Ok, mutta mitä tein ns. väärin ja mitä minussa oli vikana? Millä tavalla olin mielestäsi typerä ja lapsellinen? Mulla ei ollut lainkaan seurustelukokemusta vielä.

T. Sama

Kukaan fiksu ja normaaliin ajatteluun kykenevä 18-vuotias ei mene iskemään 35-vuotiasta proffaansa, saati masennu tai edes ihmettele saamiaan pakkeja.

Kuulostaa ihan joltain sekopää-narsistipennun meiningiltä, jos kuvittelee saavansa kaiken mitä haluaa, masentuu jos ei saa ja miettii ylipäätään asiaa noin, että olisi jotenkin ”parempi” tai ”huonompi” niiden pakkien perusteella.

Kukaan empaattinen ihminen ei ylipäätään yritä varattua.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän kyllä kiinnostaa, miten naisesta tulee niin reppana, että se ihastuu itseään paljon vanhempaan ja varattuun mieheen?

Luuserimeininkiä.

:D ihan luuserimeinikiä on sellainen ettei edes kykene ihastumaan tai rakastumaan siihen ihmiseen. Ainoastaan siihen mitä hän voi sinulle tarjota ja minkälainen status hänellä on ym.

Voi voi kun olet ihan reppana ilman aitoja omia mielipiteitä tai haluja.

Vain ja ainoastaan varakas mies saa kenet haluaa, miehet eivät ota mitään Merkell tyyppisiä naisia vaikka niillä olisi rahaa ja super kauniit naisetkaan eivät saa komeita nuoria miehiä, vaan joutuvat ottamaan Trumppeja sun muita, kun niillä on rahaa ja valtaa.

Kyllähän suhteen syntymiseksi tarvitaan molemminpuolinen ihastus. Ihastus taas tuntuu spontaanisti. Voit yrittää hakea ihastuksesi huomiota ja yrittää tehdä häneen vaikutuksen. Jos hän huomaa sinut, hän saattaa ihastua sinuun. Mutta jos huomattuaan sinut ei ihastu, kannattaa lopettaa ajan ja vaivojen tuhlaaminen.

Meressä on paljon kaloja ja peräti puolet ihmiskuntaa on vastakkaista sukupuolta.  Ei siis kannata ripustautua yhteen ihastukseen, vaan jatkaa reippaasti eteenpäin. Ihastukset yleensä unohtuvat nopeasti, varsinkin kun tilalle löytyy uusi.