Voiko fetisseistä "oppia" pois?

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on täysin päinvastoin kuin mitä seksivalistuksessa opetetaan. Pornon katsominen voi aiheuttaa ja aiheuttaakin pysyvää vauriota seksuaalisuudelle. Jos opit kiihottumaan vaikka raiskausmateriaalista niin ei se pois lähde. Näin ainakin minun kokemukseni mukaan.

Käsketäänkö seksivalistuksessa muka katsomaan pornoa?

Itse en katso pornoa käytännössä lainkaan, kerran vuodessa tyyliin yhden muutaman minuutin, jos sitäkään. Minulla on kuitenkin todella paljon erilaisia mieltymyksiä, joiden voisi luulla liittyvän esim. juuri pornon kulutukseen. Ne vaan ovat minussa. Haluan kumppanin, jolle ne ovat Ok ja haluan voida ilmentää näitä mieltymyksiäni intiimielämässäni.

Kiinnostava kysymys! Olen miettinyt samaa, voisinko oppia fetissistä pois, mutta tuo pornon jättäminen pois ei oikein auta, koska pornoa ei älyttömästi ton fetissin kohdalta löydy enkä pahemmin pornoa katso. Sitä paitsi fetissi on sellainen, jota ei pysty todellisessa maailmassa toteuttamaan, koska fysiikan lait estävät sen. Mitä tekisitte tilanteessani? Miten yrittäisitte päästä pois fetissistä, jota ei pysty toteuttamaan oikeassa maailmassa eikä se ole moraalisesti epäilyttävä?

Luulen, että tärkeintä sinun olisi hyväksyä, että sinulla nyt on tuollainen fetissi. Ei se tee sinusta sen huonompaa ihmistä kuin muistakaan.

Pakkoajatuksiin, pedofiliaan, paniikkihäiriöön, ympäristöherkkyyksiin ja vastaaviin elämää häiritseviin asioihin suhtaudutaan terveydenhuollossa samalla tavalla. Ei niistä pääse sillä että yrittää kaikin voimin olla ajattelematta niitä (yritäpä vain olla seuraavat viisi minuuttia ajattelematta pilkullista elefanttia), mutta voi yrittää hyväksyä ne ja miettiä, miten niiden kanssa voisi elää. Ja sitä kautta ne alkavat yleensä hallita elämää vähemmän, ja voivatpa jotkin noista kokonaan poistuakin. Taipumus voi jäädä, mutta se ei sitten enää tunnukaan niin häiritsevältä.

Murrosiässä ennen pornoa herännyt fetissi on suorastaan elimellinen osa seksuaalisuuttasi. Ei se ole mihinkään katoamassa. Jos ei kyse ole toista vahingoittavasta toiminnasta, niin mikä siinä niin kamalaa on? Kannat ihan turhaa häpeää. Etsi kumppani, jonka kanssa voit toteuttaa fetissiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se pornoton elämä riippuvaisella onnistu muuten kuin että katkaisee netit joka laitteesta kokonaan. Ei sellasesta "nyt lopetan" tule ainakaan mitään ja ennemmin tai myöhemmin sortuu taas.

Ja mitenköhän tämäkin tulisi onnistumaan, kun nykyään ei käytännössä oikein voi elää ilman nettiä kun kaikki asiat pitää hoitaa itse sähköisesti.

mutta... kysymyshän kuuluu: miksi siitä pitäisi opetella pois? kieltämättä mieleen nousee vähän kaikenlaisia kauhukuvia siitä, että mikä fetissi on kyseessä, jos nimenomaan siitä pitää päästä eroon.

Miten tänä fetissi haittaa arkielämääsi?

Olen iloinen, että tulit tuon kertomaan .

Juuri noin pitääkin menetellä, jos aikoo

voittaa riippuvuuden. Sinun tulisi nyt vaan

löytää toisia sellaisia, joilla on tuo sama

tavoite ja sellaisia joihin voit luottaa tai

anonyymisena jakaa kokemuksia. Kun

toisellakin on sama tavoite ,niin kertominen

ja toinen toisensa kannustaminen auttaa

ponnistelemaan eteenpäin. Siinä ei heti

kannata pitkiä suunnitelmia tehdä, vaan

sanoa itselleen : tänään olen vapaa ja

putsi

Hankala (mahdoton) on irtautua fetissistä. Mutta kiinnostaako sinua joku muukin seksissä tai voitko saada nautintoa asioista, jotka ovat fetissisi ja "normaali seksin" välissä?

Voisi olla helpompi löytää parisuhde tai seksisuhde, joka tyydyttää molempia, jos pystyt joustamaan omista mieltymyksistä. Ja toisaalta löydät parin jota kiinnostaa ainakin jossain määrin samat asiat kuin sinua seksissä.

Vierailija kirjoitti:

Miten tänä fetissi haittaa arkielämääsi?

Vääristää seksuaalista identiteettiä, aiheuttaa ahdistuneisuutta, epätoivoa ja itseinhoa. Tuossapa muutama konkreettinen esimerkki siitä, miten asia minuun henkisellä tasolla vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

mutta... kysymyshän kuuluu: miksi siitä pitäisi opetella pois? kieltämättä mieleen nousee vähän kaikenlaisia kauhukuvia siitä, että mikä fetissi on kyseessä, jos nimenomaan siitä pitää päästä eroon.

Ainut positiivinen asia jonka keksin on, ettei kyseessä ole onneksi toisiin ihmisiin kohdistuva väkivallalla fantasiointi eikä muutenkaan liity fyysiseen kurittamiseen mitenkään.

-ap

Voisit vaikka tutustua vertaistukitoimintaan

katsomalla Na suomi sivulta lähimmän

kokouspaikan ja käydä rohkeasti sisälle.

He ottavat ystävällisesti vastaan. Tietääkseni

sillä ei ole väliä mihin on koukuttunut kunhan

itse kokee johonkin adiktoituneensa .

Avoimiakin tilaisuuksia heillä on, johon

ainakin pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tänä fetissi haittaa arkielämääsi?

Vääristää seksuaalista identiteettiä, aiheuttaa ahdistuneisuutta, epätoivoa ja itseinhoa. Tuossapa muutama konkreettinen esimerkki siitä, miten asia minuun henkisellä tasolla vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

mutta... kysymyshän kuuluu: miksi siitä pitäisi opetella pois? kieltämättä mieleen nousee vähän kaikenlaisia kauhukuvia siitä, että mikä fetissi on kyseessä, jos nimenomaan siitä pitää päästä eroon.

Ainut positiivinen asia jonka keksin on, ettei kyseessä ole onneksi toisiin ihmisiin kohdistuva väkivallalla fantasiointi eikä muutenkaan liity fyysiseen kurittamiseen mitenkään.

-ap

Tää on ihan arvaus, mutta seksuaali-identiteetistä tulee mieleen, että toivoisitko olevasi se penetroiduttava osapuoli? Ahdistus onkin homofobiaa? Silloin olisi varmaankin helpompi päästä siitä fobiasta eroon helpommin kuin fetissistä. Tai ehkä "forced bi", cuckolding (miten se nyt mahdetaan kirjoittaa). Netistä löytyy varmaan vertaistukea ainakin englanniksi. Itsekin olen joutunut sen mietinnän käymään läpi, että "olenko nyt sitten homoseksuaali?", kun yksi mainitsemistani asioista on iso osa omaa seksuaalisuuttani. Ja kyllä se vastaus oli selkeä ja auttoi hämmennyksen ja ahdistuksen ohi. Jos meni ihan pieleen arvaus, niin toivottavasti tästä kuitenkin jotain apua on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tänä fetissi haittaa arkielämääsi?

Vääristää seksuaalista identiteettiä, aiheuttaa ahdistuneisuutta, epätoivoa ja itseinhoa. Tuossapa muutama konkreettinen esimerkki siitä, miten asia minuun henkisellä tasolla vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

mutta... kysymyshän kuuluu: miksi siitä pitäisi opetella pois? kieltämättä mieleen nousee vähän kaikenlaisia kauhukuvia siitä, että mikä fetissi on kyseessä, jos nimenomaan siitä pitää päästä eroon.

Ainut positiivinen asia jonka keksin on, ettei kyseessä ole onneksi toisiin ihmisiin kohdistuva väkivallalla fantasiointi eikä muutenkaan liity fyysiseen kurittamiseen mitenkään.

-ap

Tää on ihan arvaus, mutta seksuaali-identiteetistä tulee mieleen, että toivoisitko olevasi se penetroiduttava osapuoli? Ahdistus onkin homofobiaa? Silloin olisi varmaankin helpompi päästä siitä fobiasta eroon helpommin kuin fetissistä. Tai ehkä "forced bi", cuckolding (miten se nyt mahdetaan kirjoittaa). Netistä löytyy varmaan vertaistukea ainakin englanniksi. Itsekin olen joutunut sen mietinnän käymään läpi, että "olenko nyt sitten homoseksuaali?", kun yksi mainitsemistani asioista on iso osa omaa seksuaalisuuttani. Ja kyllä se vastaus oli selkeä ja auttoi hämmennyksen ja ahdistuksen ohi. Jos meni ihan pieleen arvaus, niin toivottavasti tästä kuitenkin jotain apua on.

Tuohon se vahvasti liittyy.

Kun käsittelit asiaa ja näitä tunteita niin tulitko lopulta mihinkään itseäsi tyydyttävään loppupäätelmään? Koetko, että vertaistuesta ja omien ajatusten käsittelemisestä oli apua muuttuneen minäkuvan hyväksymisessä? Itseinhon tunne ja siihen liittyvät kysymykset ihan lähtien (hetero) perheen perustamisesta ja omista biologisista lapsista on aika vaikeita kysymyksiä käsiteltäväksi.

-ap

Jos olet pääkaupunkiseudulla, niin voisin

olettaa, että Helsingin saalem seurakunnassa

olis tuohon proplematiikkaan käytännön

kokemusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tänä fetissi haittaa arkielämääsi?

Vääristää seksuaalista identiteettiä, aiheuttaa ahdistuneisuutta, epätoivoa ja itseinhoa. Tuossapa muutama konkreettinen esimerkki siitä, miten asia minuun henkisellä tasolla vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

mutta... kysymyshän kuuluu: miksi siitä pitäisi opetella pois? kieltämättä mieleen nousee vähän kaikenlaisia kauhukuvia siitä, että mikä fetissi on kyseessä, jos nimenomaan siitä pitää päästä eroon.

Ainut positiivinen asia jonka keksin on, ettei kyseessä ole onneksi toisiin ihmisiin kohdistuva väkivallalla fantasiointi eikä muutenkaan liity fyysiseen kurittamiseen mitenkään.

-ap

Tää on ihan arvaus, mutta seksuaali-identiteetistä tulee mieleen, että toivoisitko olevasi se penetroiduttava osapuoli? Ahdistus onkin homofobiaa? Silloin olisi varmaankin helpompi päästä siitä fobiasta eroon helpommin kuin fetissistä. Tai ehkä "forced bi", cuckolding (miten se nyt mahdetaan kirjoittaa). Netistä löytyy varmaan vertaistukea ainakin englanniksi. Itsekin olen joutunut sen mietinnän käymään läpi, että "olenko nyt sitten homoseksuaali?", kun yksi mainitsemistani asioista on iso osa omaa seksuaalisuuttani. Ja kyllä se vastaus oli selkeä ja auttoi hämmennyksen ja ahdistuksen ohi. Jos meni ihan pieleen arvaus, niin toivottavasti tästä kuitenkin jotain apua on.

Tuohon se vahvasti liittyy.

Kun käsittelit asiaa ja näitä tunteita niin tulitko lopulta mihinkään itseäsi tyydyttävään loppupäätelmään? Koetko, että vertaistuesta ja omien ajatusten käsittelemisestä oli apua muuttuneen minäkuvan hyväksymisessä? Itseinhon tunne ja siihen liittyvät kysymykset ihan lähtien (hetero) perheen perustamisesta ja omista biologisista lapsista on aika vaikeita kysymyksiä käsiteltäväksi.

-ap

Kyllä mua auttoi tieto, että on muitakin jotka sellaisesta tykkää. Ja se että monet naiset sanoi että "ei se oo homoilua, jos haluaa nimenomaan naista". Kävin myös mm. mielikuvien avulla läpi miltä tuntuisi olla miehen kanssa. Meni joitakin kuukausia, kunnes ymmärsin että en halua miestä vaan pelkästään muovia (ja sen naisen käyttelemässä sitä). Nyt ajatukset miehistä ei inhota, mutta ei myöskään saa minkäänlaisia haluja aikaan. Ja kyllä nyt olen vakuuttunut, että olen hetero ja se tekee olon vapaammaksi ja eheämmäksi kun ei tarvitse epäillä itseään. Lapsia en ole koskaan halunnut, joten en osaa mikä vaikutus sillä on.

Niin, onko sinulla oikeasti fetissi? Eli et pysty saamaan tyydytystä ilman että fetissin kohde on läsnä joko ajatuksissa tai fyysisesti. Ja oli sitten kyse itsetyydytyksestä tai sukupuolisesta kanssakäymisestä.

Itselläni on ja en pysty em asioihin ilman fetissini olemassaoloa, mäin on jatkunut jo yli 35 vuotta. Enää en pyristele irti, eikä minun tarvitse sillä minut hyväksytään tällaisenaan.

Pornon katselu itsessään ei aiheuta fetissiä, sieltä saa korkeintaan virikkeitä sen täyttämiseen.

Mä oon heteronainen ja välillä työntelen anaalitappeja mieheeni, voisin työntää dildonkin jos hän pyytäisi. En pidä häntä homona tai biinä. Aika perussettiä mun mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon heteronainen ja välillä työntelen anaalitappeja mieheeni, voisin työntää dildonkin jos hän pyytäisi. En pidä häntä homona tai biinä. Aika perussettiä mun mielestä.

Minulla on fetissi miehen panemiseen liittyen, nainen siis olen ja samaten pidän sitä ihan normisettinä nykyisin.

En näe siinä mitään homoa, jos kerran mies on hetero. Ehkä tämä ap:n aihe ei liity niinkään pornoon vaan homouden pelkoon. Pelkästään penetroinnin haluamisessa ei ole homoudesta kyse, vaan anaalin kautta eturauhasen kiihottaminen on tosi yleinen heteromiesten fantasia. 

Ei kai tuo nyt ole nykyään mitenkään harvinaista, että mies haluaa anaaliseksiä vastaanottavana osapuolena naiselta. Minäkin pyörittelin asiaa mielessäni ja kun rohkaistuin seksin suhteen melko konservatiiville puolisolleni kertomaan vuosia sitten, ei hän ollut asiasta millänsäkään, vaan kokeiltiin sitten sormetusta sekä erilaisia leluja. Haaveilin myös fistauksesta. Minulla ei kuitenkaan varsinaista fetissiä asiasta ole, eikä peppuni penetrointi lopulta oikein anna erityisiä kiksejä. Puolisokaan ei siitä itse mitään saa, joten eturauhaskiihottimen satunnaista käyttöä ja satunnaista sormeilua lukuunottamatta ei enää juurikaan tuota harrastella. Toisinpäin kyllä harrastetaan säännöllisesti vaihteluna, koska puolisoni pitää kovasti kakkosleikeistä ja minä kiihotun hänen niistä leikeistä kovin.

En ole mikään psykologi tms mutta en usko että tällaisen fetissin paljastaminen olisi nykyajassa mikään elämän täysin päälaelleen kääntävä asia. Jos mahdollinen puolisosi ei asian kanssa voi elää, niin taatusti löytyy ihmisiä jotka voivat ja jopa itsekin saavat kiksejä tehdessään sinulle hyvää. Tiedän että asioista puhuminen on usein vaikeaa, mullakin on vielä yksi kinkympi asia listalla, jota en ole kehdannut puolisolle ehdottaa. En vaikka tähän saakka minun peräaukkoni nuoleminen on ollut ainoa ehdottamani asia, jota hän ei ole suostunut kokeilemaan. Esimerkiksi mainittu kakkonen ja fistaaminen kumpaankin aukkoon ovat säännöllisiä vaihteluita meillä ja vaikka parikymmentä vuotta luulin hänen inhoavan spermaa muualla kuin sisällään, siitä lopulta puhuttuamme saan laueta mihin haluan ja lupasi ottaa spermani joskus myös suuhunsa uudestaan.