Hyväksyttekö mukisematta sen, että suhde väljähtyy vuoden jäljeen

Kyllähän se huumaava alkuaika on ihanaa, mutta pitemmän päälle liian rasittavaa. Sanoisin etten pelkästään hyväksy vaan nautin suhteen arkipäiväistymisestä alun jälkeen. Ei se muuten mitään teeskentelyä ole jos alussa ollaan umpirakastuneita.

Mites tästä mukisisi? Alkuhuumassa sitä nyt haluaa olla koko ajan toisen kanssa, mutta kun se menee ohi, niin taustalla alkaa olla se vanha elämä. Jos yhteisiä juttuja on löytynyt, niin löytyy myös yhteistä aikaa. Jos ei löydy, niin on selkeästi väärän ihmisen kanssa. 

Mutta just tällaiset aamiainen pitää syödä yhdessä säännöt on niitä, jotka tekevät suhteesta rasittavan. Siis toki kaikilla on on yhteiset asiat, joita tehdään yhdessä ja joillekin se voi olla yhteinen aamuhetki, mutta ei esimerikisi minulle. 

En hyväksy edes kolmen vuoden jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Mites tästä mukisisi? Alkuhuumassa sitä nyt haluaa olla koko ajan toisen kanssa, mutta kun se menee ohi, niin taustalla alkaa olla se vanha elämä. Jos yhteisiä juttuja on löytynyt, niin löytyy myös yhteistä aikaa. Jos ei löydy, niin on selkeästi väärän ihmisen kanssa. 

Mutta just tällaiset aamiainen pitää syödä yhdessä säännöt on niitä, jotka tekevät suhteesta rasittavan. Siis toki kaikilla on on yhteiset asiat, joita tehdään yhdessä ja joillekin se voi olla yhteinen aamuhetki, mutta ei esimerikisi minulle. 

En ole koskaan halunnut olla koko ajan toisen seurassa, aivan sama kuinka tuore suhde on.

Mutta jos suhteen eka vuosi on ollut just sitä kaikkea mitä suhteelta on halunnutkin ja koko ajan on ollut riittävästi myös omaa aikaa, omia harrastuksia ja omia kavereita. Ja sitten alatkin yksin odottelemaan, koska toinen taas ehtis viettämään aikaa yhdessä.

Ap

Ei ole väljähtynyt minun suhde, paranee vaan. Täytyy kuitenkin antaa toiselle tilaa myös olla oma itsensä, ei niitä huonoja puoliaan kukaan halua heti esitellä. Seksi on vähentynyt kun lapsia on tullut niin paljon ettei ole paljon lapsi vapaata aikaa mutta kerran viikossa vähintään etsitään sille aika. Onneksi on etätyöt.

Äitimamma kirjoitti:

Ei ole väljähtynyt minun suhde, paranee vaan. Täytyy kuitenkin antaa toiselle tilaa myös olla oma itsensä, ei niitä huonoja puoliaan kukaan halua heti esitellä. Seksi on vähentynyt kun lapsia on tullut niin paljon ettei ole paljon lapsi vapaata aikaa mutta kerran viikossa vähintään etsitään sille aika. Onneksi on etätyöt.

Kannattiko pilata kaikki lapsien tekemisellä?

Vierailija kirjoitti:

Mites tästä mukisisi? Alkuhuumassa sitä nyt haluaa olla koko ajan toisen kanssa, mutta kun se menee ohi, niin taustalla alkaa olla se vanha elämä. Jos yhteisiä juttuja on löytynyt, niin löytyy myös yhteistä aikaa. Jos ei löydy, niin on selkeästi väärän ihmisen kanssa. 

Mutta just tällaiset aamiainen pitää syödä yhdessä säännöt on niitä, jotka tekevät suhteesta rasittavan. Siis toki kaikilla on on yhteiset asiat, joita tehdään yhdessä ja joillekin se voi olla yhteinen aamuhetki, mutta ei esimerikisi minulle. 

Teetkö rakastuneena asioita, joista et kuitenkaan oikeesti tykkää? Esim yhteinen aamuhetki?

Koska näin kuitenkin todennäköisesti usein tapahtuu, mitä asian hyväksymättömyys auttaa? Totta kai olen vapaa ottamaan avioeron vaikka tällä sekunnilla. Maailma muuttuu, ihmiset muuttuu, elämäntilanteet muuttuu. Sellaista se on.

No jotkut asiat on syytä hyväksyä, kuten vanheneminen, muutos ym.

Siis onhan ihan tutkittu, että suhteissa on sellanen "häämatkaa" muistuttava aikakausi, mikä kestä 6kk-24kk yleisemmin. Sen jälkeen suhde ei enää ole niin ihanaa ja uutta ja alkaa jo lässähtämään. Ootteko huomannut, että yleisemmin tuona aikana myös monet suhteet katkeaa? Muistan myös lukeneeni, että 10-15v jälkeen yleisemmin tulee suuri kriisi suhteessa ja silloin riippuu siitä, miten vahva suhde on että pääseekö pariskunta sen ylitse.

Eikä väljähdy... Nyt on 12 vuotta takana ja edelleen on ihan loistavaa... Tietysti lapset ovat muuttaneet tilannetta... Mutta viimeksi tällä viikolla lapset hoitoon ja kouluun, vaimon kanssa sänkyyn, välillä päiväunet ja sitten uudestaan taas, huomattiin että just koululainen tulee jo kotiin. Päivä meni rakastellessa, mutta olo oli sitäkin parempi molemmilla. Mies 36v

Tietysti suhde muuttuu kun aikaa kuluu. Se kuuluu normaaliin elämään. Sitä rakastumisen tunnetta kuvataan sitten myöhemmin rakastamiseksi ja toisesta välittämiseksi. Se on sitten se kiintymissuhde ja normaalia arkea.

Osa ihmisistä haluaa elää symbioosissa kumppaninsa kanssa ja toisissa suhteissa katto on korkealla ja seinät leveällä. Entä jos sinä haluaisit syödä aamiaista seitsemältä ja kumppanisi yhdeltätoista? Olisitko valmis mukautumaan kumppanisi tahtoon, että tekisitte samoin? Vai olettaisitko, että toinen muuttaa tapansa? Vai tekisittekö kompromissin ja söisitte yhdeksältä?

En, alan vaatimaan mieheltä suurempaa panostusta ja minun huomioimista vaikka itse en sitä halua tehdä

Endorfiineilla mennään alkuhuumassa. Silloin voi seistä vaikka päällään toisen takia. Sitten ne kemikaalit alkavat vähetä. Mutta kumpikin vaihe on totta. Aivan samoin kuin vaikkapa juoksemisessa mutta nurinperin. Ensin tuntuu tympeältä ja tekee mieli lopettaa mutta lopussa koittaa endorfiinishotti.

Vierailija kirjoitti:

Siis onhan ihan tutkittu, että suhteissa on sellanen "häämatkaa" muistuttava aikakausi, mikä kestä 6kk-24kk yleisemmin. Sen jälkeen suhde ei enää ole niin ihanaa ja uutta ja alkaa jo lässähtämään. Ootteko huomannut, että yleisemmin tuona aikana myös monet suhteet katkeaa? Muistan myös lukeneeni, että 10-15v jälkeen yleisemmin tulee suuri kriisi suhteessa ja silloin riippuu siitä, miten vahva suhde on että pääseekö pariskunta sen ylitse.

Haluan nähdä sen tilaston, jonka mukaan kriisit tulevat seitsemän vuoden sykleissä tai että erotilastoissa olisi piikki juuri 10-15 vuoden kohdalla.

Meillä on menossa 47. aviovuosi ja ihanaa on veläkin. Meillä on omat makkarit kuorsaamisen vuoksi, mutta muuten ollaan yhdessä melkein koko ajan, lenkillä mies käy yksin. Mutta olemme antaneet toisen olla oma itsensä, aamuvirkku syö yksi puuronsa ja iltavirkku lukee öisin. Hyväksymme erilaisuuden. Telkkaria katsomme sylikkäin ja kauniita eleitä ja sanoja viljelemme aina. Et voi muuttaa kuin itsesi, et voi vaatia rakkautta ja huomiota, voit antaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Äitimamma kirjoitti:

Ei ole väljähtynyt minun suhde, paranee vaan. Täytyy kuitenkin antaa toiselle tilaa myös olla oma itsensä, ei niitä huonoja puoliaan kukaan halua heti esitellä. Seksi on vähentynyt kun lapsia on tullut niin paljon ettei ole paljon lapsi vapaata aikaa mutta kerran viikossa vähintään etsitään sille aika. Onneksi on etätyöt.

Kannattiko pilata kaikki lapsien tekemisellä?

Lopulta enemmän se antaa kun on elämässä muutakin kuin oma itsensä ja kumppani... Meillä ainakaan ei lasten takia jätetä seksiä pois. Jos jokin hallitsee elämää ja rajoittaa niin työt. Itse tekee vuorotyötä silleen että aamua ja iltaa, vaimo vuorotyötä, myös öisin ja aina eri aikaan töissä kuin mä... Lasten vuoksi voitais panna vaikka joka päivä... Mies 36v

Meillä ei ole ikinä väljähtänyt 34-vuoteen mutta on suhde muuttunut iän ja sairauksien johdosta ja iän, ikäkriisien myötä kumpikin mutta ne eivät ole mihinkään eroon johtaneet. Johtuu hyvästä huumorista eikä takerruta mitättömiin pikkuasioihin. Vaihtamalla ne ongelmat eivät muutu muuta kuin muuttuu näyttämö ja samat ongelmat viedään aina uusiin suhteisiinkin. 

Vuosi on niin lyhyt aika että helppoa lähteä erilleen vielä kun ehtii eikä ole perhettä perustettu jos noin tyytymätön ja huijattu olo on. 

Kun kaksi erilaista ihmistä koittaa yhdessä elää niin kummallakin voi olla ihan erilaiset käsitykset minkälaisia traditioita sen suhteen vaaliminen tarkoittaa ja pitää sisällään. Pidetäänkö samoja yllä koko ajan vai luovutaanko osasta ja mitäs sitten kun elämäntilanteet muuttuvat ja ihmiset muuttuvat iän myötä jokainen.