Jokainen miessuhde on tehnyt minut epävarmaksi ja onnettomaksi!
Sen huomaan siitä, että lakkaan tekemästä innolla itseäni kiinnostavia asioita, stressaan koko ajan omaa kelpaamistani ja jotenkin lannistun ja lamaannun. Yksin ollessani itsetuntoni on paljon parempi ja saan enemmän aikaan jne... Mistä johtuu?
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 22:02"]Onko kellään ollut sama tilanne? Ap
[/quote]
Varmaan aika monella. Itse en ole perhe ja tiiviin parisuhteen puolesta puhuja. Vapaus rakentaa itsetuntoa eikä tarvitse kokoajan "kyseenalaistaa omaa kelpaamistaan".
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 22:04"][quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 22:03"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 22:02"]Oliko isäsuhteesi etäinen? [/quote] teini-iästä eteenpäin kyllä. Ap
[/quote]Okei mulla sama, siksi kysyin.
[/quote] kyllä se voi hyvinkin johtua isäsuhteesta. Sekin nimittäin on yhteistä kaikille miehille, että jonkinlaisia mielenterveysongelmia on ollut, kuten isälläkin... Ap
Sama juttu, mutta ne kaikki miehet olleet jotenkin outoja tai mielenvikaisia. Jotenkin uskon että sen oikean kanssa ei ehkä tuntuisi tuolta... En tiedä
Tarvitset rohkaisevia ja positiivisia miesystäviä ja ehkä korvaavan isähahmon. Jos miessukupuoli on jäänyt sulle etäiseksi, niin se on tehnyt epävarmaksi. Ei ole sinussa vika, eikä ketään synny lesboksi se on valitettavasti harha ja valhe jonka jotkut nielee.
Sinä olet kaunis nainen ja aivan varmasti löydät moniakin hyviä miesehdokkaita, valkkaat vain parhaimman.
Olen jo ollut 10 vuotta naimisissa :( ap
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 22:08"]
Tarvitset rohkaisevia ja positiivisia miesystäviä ja ehkä korvaavan isähahmon. Jos miessukupuoli on jäänyt sulle etäiseksi, niin se on tehnyt epävarmaksi. Ei ole sinussa vika, eikä ketään synny lesboksi se on valitettavasti harha ja valhe jonka jotkut nielee.
Sinä olet kaunis nainen ja aivan varmasti löydät moniakin hyviä miesehdokkaita, valkkaat vain parhaimman.
[/quote]Miesystäviä, en siis tarkoita että ole monen kanssa, vaan vain ystäviä ensin. Vain yksi saa sinut vaimoksi.
11 jatkaa. Minunkin isäsuhde ollut aina huono. Isä ongelmainen, eikä ole huolehtinut/ollut läsnä. Lietsoi vain turvattomuutta
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 22:09"]Olen jo ollut 10 vuotta naimisissa :( ap
[/quote] olen tosiaan ollut jo pitkään naimisissa miehen kanssa, jolla oli traumatisoiva äitisuhde. Arvatenkin elämä on ollu aika kamalaa. Ap
Eli ap on 10 vuotta ollut aikaansaamaton, epävarma ja itseensä tyytymätön. Hieno elämä sulla!
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 22:12"]Eli ap on 10 vuotta ollut aikaansaamaton, epävarma ja itseensä tyytymätön. Hieno elämä sulla!
[/quote] niinpä. Itse asiassa pidempäänkin, kun emme nyt välittömästi naimisiin menneet. Ap
No miksi sä et arvosta itseäsi? Riiput toisessa, valitat ja mietit syitä toiminnallesi? Alkaa olla vähän myöhäistä enää itkeä noin suurta mokaa.
Ero ja terapeutille.
Huonoja miehiä on tosi paljon. Ei kannata menettää itsetuntoaan niiden kanssa vaan laittaa välit poikki.
No mitä sinä haluat minun sanovan? Vaihda miestä? Kyllä sinulla on tainnut olla väärät miehet. Etkä itsekään ole ehjä.
Minulla käynyt samoin. Nyt olen päättänyt elää yksin. Itsetunto on paljon parempi, voin tehdä minua kiinnostavia asioita, iloita omista pienistä saavutuksistani, luoda tavoitteita elämään eikä tarvitse miettiä, mitä mieltä mies olisi.
Minulla oli oikein lämmin isäsuhde. Isä myös arvosti minua. En ole kuitenkaan onnistunut löytämään sopivaa miestä. Tosi outoja tyyppejä on tullut elämääni.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 22:24"]
Huonoja miehiä on tosi paljon. Ei kannata menettää itsetuntoaan niiden kanssa vaan laittaa välit poikki.
[/quote]
Tossa ap teki kriittisen virheen. Jokainen tulee elämässään törmäämään epämiellyttäviin ja itselle epäsopiviin tyyppeihin: fiksu ja omasta hyvinvoinnistaan vastuullinen osaa aikaisessa vaiheessa viheltää pelin poikki niiden kanssa.
On ihan selvää, että kuka tahansa normaalilla itsetunnolla varustettu ei halua nähdä jotain, joka saa sellaisetkin perusjutut kuten omat kiinnostuksenkohteet unohtumaan.
valitse kumppanisi paremmin. ei muuta.
Minulla taas isäsuhde on aina ollut ihan hyvä, joillain tavoilla myös läheisempi kuin äitisuhde. Näen itsessäni monia isän piirteitä. Silti parisuhteissa olo on jotenkin ahdistavaa ja lannistavaa, ja minäkin tosiaan olen ollut yli kymmenen vuotta naimisissa. Aina välillä unohdan, etten saa paneutua mielenkiinnonkohteisiini enkä sopia omia menoja - silloin tulee kotona hankaluuksia. Silloin muistan, etää tämänhän takia minä omista jutuistani olenkin vetäytynyt. Nyt kun seksikin on suhteesta näivettynyt (eikä mies nyt oikeastaan halua tehdä asialle mitään, minä toki olen kaikenlaista yrittänyt), huomaan ihmetteleväni, että mitä minä oikein tässä suhteessa teen. Ehkäpä sen takia roikun tässä, että perheenä meillä kuitenkin tehdään asioita, ehkä siksi, että pelkään miehen etääntyvän lapsistaan, jos ei asu heidän kanssaan, ehkä mukavuudenhalusta, kun pelkään, miten lapset sopeutuvat, jos koulu vaihtuu taas. Mietin, että onko tällainen parisuhteilu nyt ollenkaan fiksu ja minulle sopiva juttu, ehkei se vain sovi kaikille.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 22:11"][quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 22:09"]Olen jo ollut 10 vuotta naimisissa :( ap
[/quote] olen tosiaan ollut jo pitkään naimisissa miehen kanssa, jolla oli traumatisoiva äitisuhde. Arvatenkin elämä on ollu aika kamalaa. Ap
[/quote]
Eli meillä samat taustat miesten taustoja myöten. Ymmärrän oikein hyvin mistä puhut.
Mulla on sama juttu..