Jokainen miessuhde on tehnyt minut epävarmaksi ja onnettomaksi!

Kerroin eilenillalla miehelle, että koen näin. Ihmeekseni ei sanonut että no eroa sitten, vaan että nyt kun asian tiedostat niin eikö sille voi tehdä jotain. Ap

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 23:08"]Samoin! Olen myös aikonut tehdä aloituksen tästä aiheesta av:lle. Minulla on hyvä isäsuhde, välit läheisemmät kuin äitiini. Miehet eivät ole olleet mielipuolia, vaikka ehkä osa jollain tavalla manipuloivia. Ne kilteiksi väitetyt hiljaiset nörtit ovat olleet tosi ikäviä. Usein jos mies on edes jonkin verran hiljainen, mutta silti aina menossa sinne tänne, niin sekin ahdistaa. Miten voi luottaa ihmiseen, joka ei avaudu mistään ja jonka ystäväpiirissä miehet pettävät? Minulle tulee aina sellainen tunne, että minä vain teen ja annan suhteessa kaikkeni, kun toinen vain on. Ja silti en riitä. Se syö naista.

Paras miessuhteeni on ehkä hieman alkoholiongelmaiseen mieheen, jonka kanssa ei ole ollut seksiä. On läheisyyttä ja satunnaisia tapaamisia. Tosin hänkin on saanut pahoitettua mieleni pari kertaa ulkonäkökommenteilla, mutta se on pientä. Tällä tavalla on menty jo melkein kolme vuotta ja voin paljon paremmin kuin aiemmin.
[/quote]Kertoo kyllä jotain edellisistä miehistä jos paras suhde on ollut seksitön suhde alkoholiongelmaiseen mieheen. Toisaalta, henkinen yhteys on suhteessa loppujen lopuksi tärkein, moni nainen tai mies lähtisi kuitenkin suhteesta kolmen vuoden seksittömyyden jälkeen.

Helpottavaa kuulla, että muilla samat fiilikset. Ap

Samassa veneessä kellutaan! Täällä kans yks samoista tunteista kärsivä.

Hävitätkö itsesi parisuhteessa? Et olekaan enää minä, vaan alat mukautumaan toisen ihmisen elämään. Läheisriippuvuutta tms.

uskon, että yksi ongelmien .ydin löytyy aina siitä, ettei enää kuuntele omaa sisintään, usko omia tunteitaan ja tarpeitaan, vaan alkaa liikaa tekemään mitä toinen haluaa.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 21:53"]Sen huomaan siitä, että lakkaan tekemästä innolla itseäni kiinnostavia asioita, stressaan koko ajan omaa kelpaamistani ja jotenkin lannistun ja lamaannun. Yksin ollessani itsetuntoni on paljon parempi ja saan enemmän aikaan jne... Mistä johtuu?
[/quote]
Olet seurustellut väärien miesten kanssa. Odota rauhassa sitä oikeaa.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 22:33"][quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 22:24"]

Huonoja miehiä on tosi paljon. Ei kannata menettää itsetuntoaan niiden kanssa vaan laittaa välit poikki.

[/quote]

Tossa ap teki kriittisen virheen. Jokainen tulee elämässään törmäämään epämiellyttäviin ja itselle epäsopiviin tyyppeihin: fiksu ja omasta hyvinvoinnistaan vastuullinen osaa aikaisessa vaiheessa viheltää pelin poikki niiden kanssa.

On ihan selvää, että kuka tahansa normaalilla itsetunnolla varustettu ei halua nähdä jotain, joka saa sellaisetkin perusjutut kuten omat kiinnostuksenkohteet unohtumaan.
[/quote]
Ei osaa viheltää peliä poikki jos on omassa isäsään tottunut sellaiseen kohteluun. Se on silloin normaalitila jonka osaa ehkä netissä diagnosoida toiselle mutta sitä ei erota omassa suhteessaan niinkuin kaks ei erota vettä.
Mulla oli etäinen ja vain negaa tarjoava mies isänä ja menin naimisiin tismalleen samanlaisen kanssa. Vuosikymmenten kurjan elämän jälkeen mies lähti viikon ajaksi keikkatyöhön etelään ja mun elämä rupesi muuttumaan, nyt alan kohta tuntemaan itseni samanlaiseksi kuin nuorena opiskelijana kun olin päässyt pois kotihelvetistä mutta en vielä hankkiutunut sinne takaisin.

Kaks ei erota vettä tietysti kala ei erota :D

Ja voi vee, tarkoitan että mies on viikot pois kotoa ja olen ruvennut muuttumaan toiseksi ihmiseksi, olen saanut tilaa ja happea.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 08:37"]Odota rauhassa sitä oikeaa.

[/quote]

Kaikille ei koskaan tule valittavaksi mitään "oikeaa" miestä.

Minulla rajuja hylkäämisenkokemuksia lapsuudessa ja nainen johon opin luottamaan oli vasta lasteni äiti, joka tosin sairastui eikä enää ollut luottamukseni arvoinen. (Pettämistä ei voi laittaa sairauden syyksi milloinkaan) ja hänen jälkeensä olen ollut muutamassa lyhyehkössä suhteessa, joissa joudun tosissani tekemään töitä että homma pysyy tasapainossa eikä omat kokemukseni näy toiminnassani negatiivisesti. Mutta on se vaam vaikeaa. Erityisesti väsyneenä/stressaantuneena.

34v mies

Mulla samantapaista, paitsi en mieti omaa "kelpaamistani". Mutta siis tuntuu etten aidosti voi olla oma itseni parisuhteessa, en silti vaikka mies olisi kuinka ihana ja mukava. Sitten alkaa yhdessäolo ahdistaa jos sitä on liikaa. 

Olen vaan päätellyt, että olen erakkoluonne, ja olenkin jo 8 vuotta eron jälkeen sinkkuna tyytyväisenä elellyt. 

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 09:11"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 08:37"]Odota rauhassa sitä oikeaa.

[/quote]

Kaikille ei koskaan tule valittavaksi mitään "oikeaa" miestä.
[/quote]
Entä sitten? Mieluummin minä ainakin olen yksin kuin huonossa parisuhteessa.

Väärä mies. Kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Up

Onko kellään ollut sama tilanne? Ap

Oliko isäsuhteesi etäinen?

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 22:02"]Oliko isäsuhteesi etäinen?
[/quote] teini-iästä eteenpäin kyllä. Ap

Ehkä olet lesbo? 

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 22:03"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 22:02"]Oliko isäsuhteesi etäinen? [/quote] teini-iästä eteenpäin kyllä. Ap

[/quote]Okei mulla sama, siksi kysyin.