Lue keskustelun säännöt.
Mitä kertoa lapselle eron syyksi, jos oikea syy on miehen väkivaltaisuus?
17.02.2022 |
Lähinnä henkinen mutta myös fyysisen uhka. Lapsi täyttää kohta viisi vuotta. Hänelle on aina syyt ja ymmärrettävät perustelut olleet tärkeitä. Toisaalta en haluaisi puhua hänelle pahaa isästä mutta toisaalta en halua valehdella syyksi mitään sellaista että ”äiti ja isä ei vain enää tykänneet riittävästi toisistaa”.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Totuus. Se että olet huolissasi lapsesi ja omasta turvallisuudesta. Lapset ovat muutenkin herkkiä ymmärtämään tosiasioita ja silloin kun oma vanhempi paljastuu valehtelijaksi, henkinen trauma voi vaikeuttaa elämää paljon enemmän ja pitempään kuin totuuden kertominen.
Tästä periaatteessa olen samaa mieltä. Mutta miten sitten selittää lapselle että sinun täytyy kuitenkin tavata isää vaikka isä uhkaa turvallisuutta?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kertoisi noin pienelle. Oletan ettei tuon ikäinen ymmärrä tilannetta,
Vierailija kirjoitti:
Kysy sossusta/neuvolasta apuja
Sossusta? Mitä apua sieltä voi tällaiseen saada?
Ap
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi noin pienelle. Oletan ettei tuon ikäinen ymmärrä tilannetta,
Jotenkin minun on selitettävä lapselle miksi eroamme. Mikä sitten olisi hyvä tapa kertoa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea syy tietysti. Ja valvotut tapaamiset. Soita lastensuojeluun.
Ei pidä noin tarkkaan kertoa. Sano vain ettei ole enää rakkautta ettekä halua olla enää yhdessä. Miksi haluaisit lapselle ahdistusta ja pelkoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikea syy tietysti. Ja valvotut tapaamiset. Soita lastensuojeluun.
En tule saamaan valvottuja tapaamisia. Mies on ollut aggressiivinen ja uhkaava mutta ei koskaan ole käynyt päälle eli minulla ei ole mitään lääkärintodistusta jostain vammoista tms.
Ap
Jos et halua kertoa syytä, sano että aikuiset ovat päättäneet näin. Ei lapselle tarvitse perustella enempää, aikuiset tekee omat valinnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä noin tarkkaan kertoa. Sano vain ettei ole enää rakkautta ettekä halua olla enää yhdessä. Miksi haluaisit lapselle ahdistusta ja pelkoa?
En tietenkään halua hänelle ahdistusta ja pelkoa. Mutta onhan tuo nyt ihan vale että eron syy olisi rakkauden loppuminen.
Ap
Vaikea tilanne. Tämän on vähän off topic, mutta:
Minulla oli aikanaan sama ongelma, tosin lapset olivat jo alaluokilla. Eksä oli narstiNEN.
En muista, miten eron selittäminen meni, mutta aloin sanoittamaan lapselle ääneen, mitä toiselle ihmiselle ei saa tehdä. Siis yleisellä tasolla, en puhunut isästä, vaikkakin puhuin juuri niistä isän väkivaltaisista osista.
Puhuin, kuinka jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, eikä kenelläkään ole asiaa tulla sanomaan, miltä jonkun pitää tuntua. Kerroin fyysisestä koskemattomuudesta, syyllistämisestä ja väärästä syyllisyydestä. Osoitin, miten ihmiset manipuloivat toisiaan. Puhuin oikeasta ja väärästä.
Lapset oppivat näkemään isänsä. He eivät vaurioituneet hänestä niin pahasti kuin etukäteen pelkäsin. Tosin molemmat jollain tasolla pelkäävät isäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle voi sanoa että ette tahdo riidellä enää ja se onnistuu helpommin kun ette asu yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä noin tarkkaan kertoa. Sano vain ettei ole enää rakkautta ettekä halua olla enää yhdessä. Miksi haluaisit lapselle ahdistusta ja pelkoa?
En tietenkään halua hänelle ahdistusta ja pelkoa. Mutta onhan tuo nyt ihan vale että eron syy olisi rakkauden loppuminen.
Ap
Eihän ole vale. Ei kukaan uhkaa ja käyttäydy aggressiivisesti rakkaitaan kohtaan. Mies ei rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidillä ja isällä ei ole hyvä olla yhdessä, meidän on parempi asua eri paikoissa.
Lapselle ei tarvitse kertoa yksityiskohtia. Valehdella ei saa, mutta ei myöskään tarvitse kertoa enempää kuin mitä lapsi kysyy. Näin olen saanut lastenpsykologilta joskus luennolla kuulla.
Jos hän kysyy miksi, voit sanoa että tulee liikaa riitaa. Varsinaisesta väkivallasta (uhasta) en noin pienelle kertoisi.
Mulla ei ole tähän hyvää vastausta. Itse samassa tilanteessa, erosta jo useampi vuosi. Sanoin, että erottiin pahojen riitojen takia ja siksi, että lapsilla olisi riidaton koti. Lapset muistavat, millaisiin ”riitoihin” tällä viittaan. Lapset joutuivat joitakin kertoja todistamaan isänsä todella asiatonta käytöstä, tönimistä tms. Olen yrittänyt asetella sanani huolellisesti niin, että en hauku heidän isäänsä kuitenkaan, sillä se on lapsille vahingollista. Jos/kun lapset kasvaessaan kyselevät lisää, yritän vastata parhaani mukaan totuudenmukaisesti, ikätasoisesti ja niin, että se ei ole ristiriidassa heidän isäänsä kohtaan tunteman kiintymyksen kanssa. Mielestäni voi aivan hyvin sanoa, että joku oli väärin tehty, kunhan ei mene henkilökohtaisuuksiin tai lyttää koko ihmistä maanrakoon.
Lapsi tuntee jo ihan vauvana kodin ilmapiirin. Valitettavasti. Muistan kuinka pienet sisarukset kopassa pelkäsivät kun isä raivosi. Osasimme pitää puolemme, en ikinä vaan unohda.
Parisuhteen ongelmat eivät kuulu lapsille. Tärkeintä selittää lapselle että molemmat vanhemmat välittää lapsesta eikä ero ole lapsen syytä.
Ette sovi toisillenne.
Kerro: isä ja äiti rakastaa lasta ja tekee asioita hänen parhaansa eteesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikea syy tietysti. Ja valvotut tapaamiset. Soita lastensuojeluun.
En tule saamaan valvottuja tapaamisia. Mies on ollut aggressiivinen ja uhkaava mutta ei koskaan ole käynyt päälle eli minulla ei ole mitään lääkärintodistusta jostain vammoista tms.
Ap
En nyt halua olla ikävä ihminen, mutta jos mitään fyysistä ei ole tapahtunut, niin kysehän on silloin kahden ihmisen näkemyksestä, miltä tilanteet ovat tuntuneet.
On silloin varmasti fiksua vaan sanoa rakkauden loppuneen, eikä sepittää mitään "isi hakkaa äitiä" tarinoita, kun mitään ei ole tapahtunut. Ellei tavoite ole nimenomaan vieraannuttaa lapsi isästä noin, ja yrittää saada yksinhuoltajuus. Tältä tilanne ei kuitenkaan vaikuttanut.
Lapsi on varmasti jo tarhassa tavannut muita lapsia, joiden vanhemmat ovat eronneet. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Yli puolet eroaa. On harvinaisempaa olla eroamatta nykyään.
Totuus. Se että olet huolissasi lapsesi ja omasta turvallisuudesta. Lapset ovat muutenkin herkkiä ymmärtämään tosiasioita ja silloin kun oma vanhempi paljastuu valehtelijaksi, henkinen trauma voi vaikeuttaa elämää paljon enemmän ja pitempään kuin totuuden kertominen.