Mikä se syömishäiriön hoitokeino nyt on? Minulla ei ole hajuakaan. Jos lapsella on syömishäiriö, mitä pitää tehdä?

Haluaisin tietää. Eikö kukaan tiedä?

Pitää vahvistaa teinin omakuvaa positiivisesti.

Kaikkeen et voi aikuisena vaikuttaa, joten hae ajoissa teinillesi apua.

Kaveripiiri vaikuttaa, seurustelusuhteet yms. Laihtuva voi saada aluksi paljon positiivista palautetta.

Sama kuin ennenkin, eli psykiatrinen hoito. Jos on jo ehtinyt fyysisesti liian heikkoon kuntoon, niin tarvittaessa ensin osastolle letkuihin.

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin ennenkin, eli psykiatrinen hoito. Jos on jo ehtinyt fyysisesti liian heikkoon kuntoon, niin tarvittaessa ensin osastolle letkuihin.

Entä jos on vain syömättömyyttä kotioloissa ja ei ole vielä luuranko? Ja entä jos ei suostu psykiatrille?

Niin, ja onko syy vanhemmissa?

Sama ketju uudestaan?

Vierailija kirjoitti:

Sama ketju uudestaan?

Mitä? En ole nähnyt tällaista ketjua koskaan. ap

Lähete yleislääkärin kautta syömishäiriöpolille. Siellä arvoivat, minkälaisella hoidolla edetä. On psyk, sisät, ravintoter opastusta ja hoitoa, osastohoitoa, yksilö- ja ryhmäapua. Monenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja onko syy vanhemmissa?

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Lähete yleislääkärin kautta syömishäiriöpolille. Siellä arvoivat, minkälaisella hoidolla edetä. On psyk, sisät, ravintoter opastusta ja hoitoa, osastohoitoa, yksilö- ja ryhmäapua. Monenlaista.

Mutta mikä on syömishäiriön syy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin ennenkin, eli psykiatrinen hoito. Jos on jo ehtinyt fyysisesti liian heikkoon kuntoon, niin tarvittaessa ensin osastolle letkuihin.

Entä jos on vain syömättömyyttä kotioloissa ja ei ole vielä luuranko? Ja entä jos ei suostu psykiatrille?

Jos ei suostu, niin sitten vaikka väkisin.

Käsittääkseni anorektikot piilottavat heille annettua ruokaa tai heittävät sen roskiin. Että heihin ei pysty oikein mikään. Mitä siinä voi sitten tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää. Eikö kukaan tiedä?

Sallimalla teinin kasvaa aikuiseksi, pohjimmiltaan liittyy seksuaalisuuteen ja ehkä myös luonnehäiriöön. Vanhemmat eivät osaa luopua kasvatustehtävästään, mutta syömishäiriöinen voi myös alkaa kontrolloimaan koko perhettä. Koko perheen ongelma ihmissuhteissa ikävä kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähete yleislääkärin kautta syömishäiriöpolille. Siellä arvoivat, minkälaisella hoidolla edetä. On psyk, sisät, ravintoter opastusta ja hoitoa, osastohoitoa, yksilö- ja ryhmäapua. Monenlaista.

Mutta mikä on syömishäiriön syy?

Ei sille ole mitään yksiselitteistä syytä.

Puheeksiotto! Älä syyllistä, tuomitse tai arvostele. Ota yhteyttä ammattilaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Puheeksiotto! Älä syyllistä, tuomitse tai arvostele. Ota yhteyttä ammattilaisiin.

Jos ottaa puheeksi, eikö anorektikko lakkaa syömästä sitäkin vähää, mitä on siihen asti syönyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puheeksiotto! Älä syyllistä, tuomitse tai arvostele. Ota yhteyttä ammattilaisiin.

Jos ottaa puheeksi, eikö anorektikko lakkaa syömästä sitäkin vähää, mitä on siihen asti syönyt?

Sekin on mahdollista. Mutta anorektikot ovat ovelia, eli lapsi saattaa muka parantaa tapansa eli opetella uusia keinoja syömättömyyden piilotteluun. Varsinkin jos vanhemmat tekevät sen virheen, että alkavat tehdä entistä tuhdimpaa ruokaa.

Kannatta kuitenkin vielä miettiä onko oma käytöksesi tukenut lastasi vai oletko huomaamattasi kotona puhunut paljon ruoasta, kiloista jne. Oletko itse himoliikkuja ja katsot kieroon tukevia. Lapsi näkee millainen olet.

Teini terveydenhoitajalle, mistä hänet ohjataan eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Puheeksiotto! Älä syyllistä, tuomitse tai arvostele. Ota yhteyttä ammattilaisiin.

Tämä. Oletko sanonut lapselle, että olet huolissasi hänen syömisistään? Ei varmaan kannata kovin aggressiivisesti painostaa syömään, itsehän kukin päättää mitä suuhunsa laittaa, mutta pitäisin asiaa säännöllisin väliajoin esillä. Jos jättää asian sikseen, kun lapsi ei halua puhua, lapsi voi luulla, että et enää olekaan huolissasi eikä itse ehkä uskalla enää ottaa asiaa puheeksi, jos myöhemmin alkaa itsekin olla huolissaan.

Terveydenhoitajaan tai johonkin muuhun tahoon voisit ehkä koittaa ottaa itsekin yhteyttä, vaikka lapsi itse ei olisikaan halukas vastaanotolle, ja kysyä apua. Ei sitä tiedä, osaavatko auttaa mitenkään, mutta tuskin siitä haittaakaan on.