Lue keskustelun säännöt.
Miesystäväni nipisti lastani!
01.07.2015 |
Olemme olleet puolisen vuotta parisuhteessa. Mies on ollut luonteeltaan rauhallinen ja muut huomioonottava. Pojallani joka on 4-vuotias on melko paljon tottelemattomuutta ja saa usein raivokohtauksia. Hänellä on rajoja, mutta fyysinen kuritus kohdaltani ei ole koskaan tullut kysymykseenkään. Muutama päivä sitten lapseni vinkumassa ja raivatessa kauppareissun päätteeksi autossa miesystäväni menetti malttinsa ja huusi ensin useampaan otteeseen lapselleni ja lopuksi nipisti Wtf!? Olen tästä asiasta vieläkin ihan tolaltani. Näemme miehen kanssa tänään, minulla ei ole tunnetta että haluaisin edes koskea häneen, vaikka keskustelimme asian sinä päivänä ns. selväksi olen nyt kelaillut tätä enemmän. Erinäisistä syistä johtuen ero suhteesta tuntuisi nyt lähes mahdottomalta, ja toisaalta en kestä että näitä tilanteita tulisi enää ikinä, hän lupasi ettei tule, mutta tämäpä tuskin lienee realistista. Toinen lapseni ei omien sanojensa mukaan halua tavata häntä, ja minun tulee toimia tämän mukaan. Valitettavasti olen jo kerran aiemmin yrittänyt erota, mutta olen joutunut tämän jälkeen kahdesti niin pahoihin dissosiaatio tiloihin ja paniikkikohtauksiin useampia päiviä kestäneessä yksinäisyydessä. Ystäviä on mutta ovat lapsettomia työ ja harrastuskiireineen. Kesällä seurakunnan ja muut tukiryhmät joissa käydään ovat kiinni. Isovanhempia kuormitustaan jo liiaksi. Lasten isällä on meitä kohtaan lähestymiskielto, hänestä ei tukea päinvastoin. Olen melko sekaisin, tiedän että lapsen etu on yhtä tärkeä kuin omani, mutta pelkään menettäväni heidät jos jään liian yksin. Mies ystävästä on ollut todella paljon sekä henkistä tukea, seuraa että taloudellistakin tukea meille. Motivaatio on tulevaisuutta kohtaan ollut aivan eri kuin aiemmin, mutta nyt tuntuu että olosuhteet pakottavat taas saatanan yksinäisen yh helvettiin ilman ketään kelle jakaa ja ilman läheisyyttä. Minulla kaksi mt diagnoosia jotka tekevät tästä vielä entistä haasteellisempaa, opiskelen myös yh arjen lisäksi AMK:ssa. En voi sietää yksinäisyyttä (alan mennä psykoosiint tai apatiaan tai dissosiaatioihin) yli 2vrk yksinoloa (lasten) kanssa. Tiedän että lasteni turvallisuuden tulisi tietysti olla ykkösasia. Tukiperhettä on haettu ja kaikkia muita tukitoimia paitsi ls-. Muutamiin otteisiin arvioitu ettei ls tarvetta. Ulkopuoliset eivät ole koskaan tehneet ilmoitusta, vaan minä itse.
Kommentit (65)
Jos olisin tuo mies, en sanoisi pahasti. Sanoisin hyvästi. Takavalot vaan loistaisivat kesäillassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätös tuntuu niin vaikealta. Asiasta on vain keskusteltava paljon. Täälläkin on niin eriäviä mielipiteitä siitä yli vai alireagoinko. En vain halua että tilanne koskaan toistuisi tai tulisi pahemmaksi. Yksittäisen näpistykset voi mielestäni antaa anteeksi. Ei täällä kukaan ole täydellinen. Ap.
Kukaan lapsi ei ansaitse pahoinpitelyä! Ei nipistelyä, tukkapöllyä, huutamista, läpsimistä, lyömistä yms. Jos aikuinen ihminen ei saa lasta puhumalla uskomaan, on syytä hakeutua ammattiavun piiriin. Vika löytyy useimmissa tapauksissa aikuisesta itsestään. On erittäin hälyttävää jos miesystäväsi nipistelee ja huutaa. Lapset asetetaan aina etusijalle. Eroa heti ja jos et kestä yksinoloa pyydä tukea. Jos jäät huonoon suhteeseen, olet vaarassa menettää lapsesi kokonaan, sillä kyllä tässä katsotaan ettet kykene ajattelemaan lastesi etua kun annat miesystäväsi pahoinpidellä lapsiasi. Yhteen kertaan tuo ei jää.
Terve aikuinen ihminen ei hermonsa menettäessäkään ala nipistelemään ketään. Lapselle saa suuttua, mutta tuollainen sadistinen impulssi joka saa tuottamaan kipua lapselle on todella sairasta.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 13:25"]
Jos olisin tuo mies, en sanoisi pahasti. Sanoisin hyvästi. Takavalot vaan loistaisivat kesäillassa!
[/quote]
Koska olet niitä joiden mielestä lasten fyysinen kuritus on ok eikä siitä edes voi keskustella? Sinullekin on ok että naisystävä nipistelisi mennen tullen lapsiasi tai jotain pahempaa, vaikkei edes ota muuten kasvatuksellista vastuuta tai ole äiti. Ymmärrä että emme asu yhdessä, vaikka hän halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 13:31"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 13:25"]
Jos olisin tuo mies, en sanoisi pahasti. Sanoisin hyvästi. Takavalot vaan loistaisivat kesäillassa!
[/quote]
Koska olet niitä joiden mielestä lasten fyysinen kuritus on ok eikä siitä edes voi keskustella? Sinullekin on ok että naisystävä nipistelisi mennen tullen lapsiasi tai jotain pahempaa, vaikkei edes ota muuten kasvatuksellista vastuuta tai ole äiti. Ymmärrä että emme asu yhdessä, vaikka hän halusi.
[/quote]
Ei muuta kuin hyvästi! Siinä se asia tulisi käsiteltyä suorin vedoin!
No mielestäni olet ihailtavasti kuitenkin pohtinut eri vaihtoehtoja. Rakastatko miestäsi noin muuten vai oletko hänen kanssaan, jotta oma elämäsi sujuisi? Nipistäminen on ihan ehdottoman väärin omasta mielestäni. Antaisin kuitenkin uuden mahdollisuuden miehelle jos hän olisi selvästi ymmärtänyt keskustelun jälkeen tehneensä väärin ja olisi pyytänyt lapselta anteeksi. Olethan korostanut riittävästi lapsiperhe-elämän negatiivisia puolia, ettei se tosiaan ole mitään auvoista onnea? Uskotko miehestä ylipäätään olevan lapsiperhe-elämään? Jos jatkosa ilmenisi mitään vastaavaa, lähtisin silloin heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se nipistys nyt sitten tarkoitti? On pikkuisen eri asia ottaa esim riehuvaa lasta lopulta käsivarresta kiinni (rajoittaakseen lapsen liikkumista ettei riko tavaroita/itseään) niin että lapsi kokee sen nipistyksenä, kuin vaikkapa tahallaan ottaa kiinni paikoillaan istuvaa lasta poskesta ja puristaa kovaa. Molemmat on "nipistyksiä", mutta ihan eri tason asioita - ensimmäisestä en kritisoisi ketään, toinen kuulostaa psykopaatilta.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 13:12"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 12:27"]
Niin kumpi tässä nyt on tärkeämpää: se, ettet sinä jää yksinhuoltajaksi ilman parisuhdetta, vai lapsesi oikeus fyysiseen koskemattomuuteen?
Eroa miehestä ja ota yhteys lastensuojelun sosiaalityöntekijään, niin saat apua.
[/quote]
Vastakkain asettelu on vinoutunut. Ja voin vastata että molemmat ovat erittäin tärkeitä. Lapsen fyysisen koskemattomuuden tulee toteutua ja mikä haluan parisuhteen, mutta tiedän ettei tämä ole ainut mahdollinen parisuhde. Haluaisitko tähdentää ajatuksesi miksi olisi ainuttakaan syytä oottaa yhteyttä lastensuojeluun? Me emme myöskään asu yhdessä. Miesystävä ei myöskään tapaa lastani jollei itse lapsi halua. Nyt ei halua, eikä tapaa. Ap.
[/quote]
Luettuani aloituksen totesin sinun jo päättäneen, että et halua yksin jäädä etkä miestä jättää, joten lapsesi pahoinpitely ja miehesi aggressio on tässä tapauksessa ok. Itse uskon, ettei se tuohon jää, mutta tärkeintähän on, ettet sinä jää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaisi kaikilla lasten nipistämisen puolustajilla olla eri ääni kellossa jos se nipistäjä olisikin vaikka päiväkodin hoitaja.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 13:27"]
Kukaan lapsi ei ansaitse pahoinpitelyä! Ei nipistelyä, tukkapöllyä, huutamista, läpsimistä, lyömistä yms. Jos aikuinen ihminen ei saa lasta puhumalla uskomaan, on syytä hakeutua ammattiavun piiriin. Vika löytyy useimmissa tapauksissa aikuisesta itsestään. On erittäin hälyttävää jos miesystäväsi nipistelee ja huutaa. Lapset asetetaan aina etusijalle. Eroa heti ja jos et kestä yksinoloa pyydä tukea. Jos jäät huonoon suhteeseen, olet vaarassa menettää lapsesi kokonaan, sillä kyllä tässä katsotaan ettet kykene ajattelemaan lastesi etua kun annat miesystäväsi pahoinpidellä lapsiasi. Yhteen kertaan tuo ei jää.
[/quote]
Kaikki tuet on haettu lapsiperheitten kotipalvelusta, seurakunnalta ja perhetyöstä. Siitä olen eri mieltä että lapset asetetaan aina etusijalle, koska siinä piilee vaara. Kaikkien etu on yhtä tärkeää, sillä oikein ajateltuna vanhemman etu on myös lasten etu sillä vanhemman psyykkinen tila ja toimintakyky heijastuu väistämättä lapseen. Se jääkö se yhteen kertaan, ei ole sinun kristallipallosi varassa, mutta on tottakai riski olemassa. Suuremmassa riskissä olen menettää lapseni yksinäiseeyden aiheuttaman toimintakyvyn laskun takia ja tätä vähän pelkään. Miesystävän pahoinpitelyn takia en voi koskaan lapsiani menettää, jos selkeä pahoinpitely ilmenisi läimäisy yms. se on heti ero rikosilmoituksen kera. Pikkunipistys, josta siis ei jäänyt jälkeä, ei olisi käräjillä edes katsottava pahoinpitelyksi, vaikka ruumiillinen kuritus on väärin. Jos nipistyksesä olisi tullut mustelma olisi se ehdottoman raskauttavaa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisen tulevaisuuden kuvittelet suhteellenne, jos toinen lapsesi ei halua edes tavata miestä?
Jos olisin em. tilanteessa, näyttäisin miehelle ovea jos koskisi tuon jälkeen vielä lapseeni. On olemassa ihmisiä (tässäkin ketjussa), joiden mielestä nipistäminen ei ole iso juttu. Ehkä miehesi kuuluu näihin. Sinä et halua lastasi näin kasvattaa, ja olet sen nyt tehnyt selväksi. Kai miehesi pyysi lapselta anteeksi?
Ja pelko psykoosista, paniikkikohtauksista, taloudellinen tuki ja yleisesti se, ettei viihdy yyhoona eivät minun mielestäni ole hyviä syitä jatkaa parisuhdetta, etenkään jos se vaikuttaa negatiivisesti lapsiin.
Ap. Onko miesystävsi tarpeeksi vahva kestämään kaikki ne haasteet mitkä perheesi tuo hänelle:
- toisen miehen pahankuriset lapset
- sinun mielenterveysongelmasi
- rikkinäisen perheesi
- rahattomuutenne (???), oliko näin, kun sanoit että hän on taloudellsiesti tärkeä.
Käänsin asian näin päin. Miehellä on ollut aika paljon vaikeita käsiteltäviä asiota kun on kanssasi. Mitä hän itse saa suhteestanne? onko hän tarpeeksi vahva hoitamaan teitä? Olisiko hänelle sopivampi lapseton terve nainen?
Nipistely ei ole hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi olet edes tehnyt lapsia jos olet noin saatanan sekaisin???? ei jessus mitä porukkaa
yritä kasvattaa ne muksusi paremmiksi ennen kuin tilanne pahenee
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 13:48"]Mahtaisi kaikilla lasten nipistämisen puolustajilla olla eri ääni kellossa jos se nipistäjä olisikin vaikka päiväkodin hoitaja.
[/quote]
Ihan eri juttu. Vähän sama kuin että lapsesi potkaisee sua vs. vartija potkaisee. Kummasta räyhäät?
Nipistys on fyysistä pahoinpitelyä, huutaminen psyykkistä pahoinpitelyä. Laki kieltää pahoinpitelyn. Kyllä se näin on että tässä on lasten kehitys vaarassa ja sinä et sitä pysty itse hahmottamaan. On kyllä kyseenalaista antaa lasten olla kanssasi, jos oikeasti yksinäisyys on noin vaikeaa että tulet psyykkisesti sairaaksi. Vai liioitteletko oireitasi? Ole sinä nyt aikuinen ja ajattele ensin omia lapsiasi. Kyllä sinun vuorosi tulee ihan varmasti. Kestätkö muuten sellaista tilannetta, kun aikuiset lapsesi syyttävät sinua siitä että et ollut heille turvallinen äiti? Vaikka heillä oli paha olo lapsena ja he pelkäsivät sinun miesystävääsi eikä koskaan oikein uskaltaneet sinulle kertoa siitä. Tai sinä et lapsen kertomusta uskonut, et voinut uskoa että lapsi kokee asiat eri tavalla kuin aikuinen ja tällainen nipistely ja huutaminen tuntuu lapsesta aivan painajaismaiselta. Kestätkö aikuisilta lapsilta tällaisia syytöksiä? Kestätkö sitä että aikuiset lapsesi eivät halua tulla luonasi käymään eivätkä halua olla missään tekemisissä kanssasi?
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 13:43"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 13:12"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 12:27"]
Niin kumpi tässä nyt on tärkeämpää: se, ettet sinä jää yksinhuoltajaksi ilman parisuhdetta, vai lapsesi oikeus fyysiseen koskemattomuuteen?
Eroa miehestä ja ota yhteys lastensuojelun sosiaalityöntekijään, niin saat apua.
[/quote]
Vastakkain asettelu on vinoutunut. Ja voin vastata että molemmat ovat erittäin tärkeitä. Lapsen fyysisen koskemattomuuden tulee toteutua ja mikä haluan parisuhteen, mutta tiedän ettei tämä ole ainut mahdollinen parisuhde. Haluaisitko tähdentää ajatuksesi miksi olisi ainuttakaan syytä oottaa yhteyttä lastensuojeluun? Me emme myöskään asu yhdessä. Miesystävä ei myöskään tapaa lastani jollei itse lapsi halua. Nyt ei halua, eikä tapaa. Ap.
[/quote]
Luettuani aloituksen totesin sinun jo päättäneen, että et halua yksin jäädä etkä miestä jättää, joten lapsesi pahoinpitely ja miehesi aggressio on tässä tapauksessa ok. Itse uskon, ettei se tuohon jää, mutta tärkeintähän on, ettet sinä jää yksin.
[/quote]
Hyvä provosointiyritys, mutta jos sinulla on lukutaitoa, ymmärrät ettei ole ok. En olisi tänne hyeenapalstalle myöskään tilannettani huvikseni avannut jos olisi ok vaan hymistelty muitta mutkitta eteenpäin. Mietin nyt edelleen totaaliero goodbye vaihtoehtoa edelleen, kuin myös vaihtoehtoa että tapailen häntä vain ilman lapsia kunnes saan itselleni selkeästi henkisesti vahvan olon tehdä "oikean" päätöksen ja ehdotan hänelle terapiaa tai yhteisterapiaa jossa kävisimme kaikki muutaman kerran. Jos ei ole motivoitunut ja tosissaan niin unohdan suhteen tulavaisuuden, en anna tavata lapsia ja tapailisin silloin kuin huvittaa, ahdistaa yksinolo liikaa tai jos enää edes huvittaa. Olen kokenut aidosti rakastavani häntä tähän asti, mutta se tunne on nyt kyllä katkolla, rakastumisen tunteesta ei ole siis enää tietoakaan , mutta yritän rakastaa tietoisesti. Aito rakkaus kun on tahtomista ja sisältää myös armon. Miesystävää on ajateltava myös, voi hyvinkin olla että hänenkin kannaltaan on parempi jos tiemme eroavat. Hän itse ainakin toistaiseksi kuitenkin kiistää tämän. Mies on täysin kokematon lasten kanssa, häntä on pahoinpidelty lapsena ja äitiään, hän ei ole koskaan käynyt terapiassa ja on iältään vasta 25. Hänessä on erittäin paljon myös rakastettavia luonteenpiirteitä.
Noi voi vittu taas. Nico-Petteri sai traumat nipistyksestä. Tää on niin tätä nykyaikaa.
Itse en osaa suhtautua nipistykseen (vai mikä lie ollut kädestä tarttuminen) noin hysteerisesti. Kakara kyllä on jo unohtanut koko asian.
Mutta muuten toi kuvio kuulostaa ihan pimeältä. Ihmettelen, miksi mies on tuollaiseen mt-ongelmakimppuun sekaantunut. Erotkaa, ei tosta mitään muuten tuu. Ja ap ottakoon itteään niskasta kii ja olkoon aikuinen.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 12:43"]
Rehellisesti, en pidä tuota lapsen nipistämistä juuri minään, etenkään jos kyse on yksittäisesti/harvoista kerroista. Olen itse ollut melko kovapäinen lapsi, jolle nyt vaan ei saanut aina tolkkua muuta kuin niskasta ilmaan nostamalla ja ei, en ole häiriintynyt tästä näin aikuisiällä, vaan minulle menee oikein hyvin ja olen oikeastaan kiitollinen, että vanhempani puuttuivat niskurointiini heti nuorelta iältä asti.
Eniten minä lähtisin kertomasi perusteella hakemaan apua sinulle. Jos ei mietitä minun mielipidettäni tapahtuneeseen tai tapahtunutta lainkaan, niin kysehän on pelkistettynä siitä, että sinä laitat oman etusi lapsen edun edelle, koska olet sairas. Etkö siis voisi mennä esim. terapeutille puhumaan tai hankkia muuta apua ja hakemalla apua tarkoitan nimenomaan itsellesi.
[/quote]
Ei kannata lähteä tekemään omia olettamuksia vaikken aloitusviestissä ole kaikkea avannut. Avaan nyt kuitenkin sinulle että kaikki hakattavissa olevat avut on haettu _ihan kaikki_. Edellisestä ls. arvioista ei ole kauaa, ei ole asiantuntijoiden mukaan tarvetta. Perhetyöntekijö kävi kotona muutama ov sitten. Olen käynyt yli 10 vuotta psykoterapiaa, kelan tuki loppu eikä ole varaa yksityiseen terapiaan 70e kerta, olisiko itselläsi? Lääkärissä kävin viimeksi eilen ja lääkkeet on. Ap.