Lue keskustelun säännöt.
Olemme päätyneet ulkomaiseen adoptioon!
01.07.2015 |
Mieheni ja minä emme halua biologista lasta. Olemme laittamassa ulkomaista adoptiota vireille. Toiveena olisi sisaradoptio eli kaksi tyttöä esim Intiasta tai Kiinasta. Lähtömaalla ei kuitenkaan ole suurempaa merkitystä. Humanitääriset syyt ovat koko adoptioajatuksemme taustalla, samoin sen että haluamme adoptoida tytön. Lisäksi biologinen vanhmuus ei ole meidän juttu, emmekä ole sitä edes yrittäneet. Olemme kolmekymppisiä, hyvissä ammateissa ja varakkaita. Haluaisimme kuulla kommentteja ja ennen muuta kokemuksia muilta pareilta, jotka ovat valinneet ulkomaisen adoption buologisen vanhemmuuden sijasta.
Kommentit (35)
Olen ihmetellyt näitä naispoliitikkoja jotka julkisuudessa itkevät adoptionsa hitautta, ja simsalabim äkkiä onkin saatu jostain lapsi heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 10:35"]
Tämä adoptiotouhu on aivan pimeetä. On tunnettava tietyt asiat, mitä saa ja ei saa sanoa. Ystäväpariskuntani jäi vaille adoptiolasta, kun eivät osanneet pelata. Ovat vaan niin umpirehellisiä. Heistä olisi tullut oikeasti todella hyvät ja rakastavat vanhemmat. Iso talo ja vakityöt molemmilla. Olis käynyt tyttö tai poika.
[/quote]
Tiedän "onnistuneita" adoptioita, joissa "äidit" ovat työskennelleet/olleet vapaaehtoisia lasu-toiminnassa. Hyväsisko -rinki järkkää. Ei siinä rehellisyydellä ole mitään tekemistä.
[/quote] Minäkin tiedän onnistuneita adoptioita, joissa ei ole mitään henkilökohtaisia suhteita työtä tekeviin sosiaalityöntekijöihin. Heität aika pahan syytöksen adoptioneuvontaa antavien sosiaalityöntekijöiden päälle. Adoptioneuvonta kestää kuitenkin vuoden, joten siinä voi tulla esille sellaisia asioita, jotka eivät puolla adoptiota.
[/quote]
No sitä vartenhan on ringit. Aina joku tuntee jonkun. Ei tarvitse olla just se bff.
Niinpä. Ennen vanhaan adoptio oli selkeää ja helppoa. Mielestäni suomalaiset adoptiovälittäjät ovat vain kauheita rahastajia. Pyörittävät isoa bisnestä epätoivoisesti lasta haluavien rahoilla. Tästä pitäisi tehdä joku dokkari. Rahaa kuluu helposti valtavia määriä tuohon prosessiin. Mitä järkeä?
.
Sekin on omituista, ettei pari saa itse valita lastaan. (Toimisto valitsee lapselle parhaan perheen, sanovat) Mutta eikös se paras vanhempi-lapsisuhde syntyisi lapseen, jonka on itse saanut valita. Telkkarista tuli kerran ohjelma, jossa parit kävivät lastenkodissa Usassa valkkaamassa lasta. Tutustuivat eri lapsiin siellä ja tiesivät tiedot niistä.
.
Siis mielestäni riittäisi pieni parin viikon iltakurssi ja selvitys, ettei hakijoilla ole mt-ongelmia. Siinä se.
Eli niinku ketä? Minusta adoptiolapsia on vain Suvi Lindenillä ja Eva Biaudet'lla ja jälkimmäinen adoptoi silloin kun ei ollut jonoja ja Linden joutui odottamaan kyllä vuosia.
Rahaa ei kyllä kulu valtavia määriä. Vain matkakulut voi olla isot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran monta adoptioäitiä tunnen, että tekisin ehkä ennemmin abortin kuin antaisin lastani adoptioon.
Lapset mätsätään yleensä siellä kohdemaassa. Ja lapsia on paljon vähemmän kuin tarjokkaita vanhempia, joten tietty sitten joku jää ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miten ikivanha amerikkalinen adoptio liittyy tähän keskusteluun??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:56"]
Lapset mätsätään yleensä siellä kohdemaassa. Ja lapsia on paljon vähemmän kuin tarjokkaita vanhempia, joten tietty sitten joku jää ilman.
[/quote]
Kyllä niitä adoptiovanhempia haastatellaan ihan Suomessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki kv. adoptiovanhemmat "haastatellaan" Suomessa eli on pakko käydä adoptioneuvonta ja saada adoptiolupa ennen kuin paperit voi lähettää sinne kohdemaahan, jossa sitten sikäläiset viranomaiset valitsevat lapselle tarjokkaiden joukosta vanhemmat.
Ei kyllä paljon tieto päätä paina.
Mua kiinnostais tietää kuinka moni pari eroaa adoptiolapsen tulosta huolimatta tai sen jälkeen. Naistenlehdissä on ollut juttuja näistä ja tiedän muutaman tosielämästäkin. Siis prosentuaalinen osuus adoptioista, joku tilasto tai taulukko. Ja mitä tapahtuu eron jälkeen, lapsille siis.
Eikö ainakin näissä tapauksissa ole viranomaiset tehneet virhearvioinnin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niillä viranomaisilla ole kristallipalloa... Adoptioperheet on ihan tavallisia perheitä. Ja harvempi heistä eroaa kuin biolapsiperheistä.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 10:35"]
Tämä adoptiotouhu on aivan pimeetä. On tunnettava tietyt asiat, mitä saa ja ei saa sanoa. Ystäväpariskuntani jäi vaille adoptiolasta, kun eivät osanneet pelata. Ovat vaan niin umpirehellisiä. Heistä olisi tullut oikeasti todella hyvät ja rakastavat vanhemmat. Iso talo ja vakityöt molemmilla. Olis käynyt tyttö tai poika.
[/quote]
Tiedän "onnistuneita" adoptioita, joissa "äidit" ovat työskennelleet/olleet vapaaehtoisia lasu-toiminnassa. Hyväsisko -rinki järkkää. Ei siinä rehellisyydellä ole mitään tekemistä.
[/quote] Minäkin tiedän onnistuneita adoptioita, joissa ei ole mitään henkilökohtaisia suhteita työtä tekeviin sosiaalityöntekijöihin. Heität aika pahan syytöksen adoptioneuvontaa antavien sosiaalityöntekijöiden päälle. Adoptioneuvonta kestää kuitenkin vuoden, joten siinä voi tulla esille sellaisia asioita, jotka eivät puolla adoptiota.
[/quote]
Ihan adoptoijan itse kertomasta tiedän että adoptiota ei estänyt sellainenkaan tapahtuma, mikä olisi taviksella johtanut mahdollisesti sijoitukseen.