Autolla ajamisen sietämätön vaikeus

Jännitin tosi paljon taas ajamista ja tuntui etten osannut ajaa enää ollenkaan. Ei auttanut kuin istua yksin ratin taakse ja lähteä ajamaan. Miestä tai lapsia en ottanut kyytiin ennen kuin sain taas vähän enemmän itsevarmuutta.

Mutta toisaalta toisesta on hyötyä reitin neuvomisessa. Jännitän niin paljon ajamista, että menisin varmaan paniikkiin, jos huomaisin ajavani väärään suuntaan ja ympärillä olisi paljon muuta liikennettä.

tarvittaessa kysy tunteja autokoulusta.

Mulla oli aivan sama ongelma. Oli vuosien tauko ajamisessa ja hillitön pelko, että ajan onnettomuuden. Mutta se meni ohi, ajamalla, ajamalla, ajamalla. Nyt ei enää paniikkia.

Aja vaikka pelkkiä tuttuja reittejä ensin, maantieajoa niin ei tarvi niin paljoa keskittyä kaistoihin ja valoihin. Itsellä meni jännittämiset ohi kun ajoin työkseni puolitoista vuotta pakettiautoa. Jotenkin suhtauduin ajamiseen erilailla tuntipalkalla kuin muutoin. Ja kyllä se työpaikan logo auton kyljessä pisti vähän ajattelemaan kuinka ajeli.

Sain ajokortin silloin aikanaan 18-vuotiaana. Sen jälkeen muutin Helsinkiin opiskelemaan eikä minulla ollut autoa käytössäni vuosikausiin. Vierähti siis hyvinkin 6-7 vuotta niin etten istunut ratin taakse kertaakaan.



Sitten kun hankittiin auto ajelin muutaman kerran silloin tälläin lyhyitä, helppoja matkoja. Kunnes sitten kerran iso rekka vaihtoi kaistaa suoraan päälleni. Sen jälkeen en ole ajanut.



Vuoden kuluttua olen menossa takaisin töihin, ja hoitovapaan aikana työpaikkani on muuttanut kauemmaksi. Minun on siis vuodessa joko opittava ajamaan tai käytettävä päivittäisiin työmatkoihin lähemmäs kolme tuntia bussilla ja junalla.



Olen aivan paniikissa pelkästä ajatuksestakin.



Onko kellään kokemusta autokoulun ajotunneista aikuisille, joilla on jo ajokortti mutta unohtunut ajotaito olisi heräteltävä uudelleen?

Kortin saamisen jälkeen ajoin jonkin verran vanhempien autoa ja kun muutin omilleni tuli ajettua harvemmin,kun ei ollut mitä ajaa. Jossain vaiheessa en sitten ollut ajanut enää pitkään aikaan ja ajaminen alkoi pelottaa. Myöhemmin mies pakotti ajamaan muutamia kertoja, että alkaisin taas uskaltaa ajaa. Noh, Sehän vaan pahensi pelkoja, kun toinen hermoilee ja huutaa vieressä ja sanoo jokaisesta pikku virheestä.

Aloin ajamaan ensin ihan yksin ja pikkuhiljaa ottamaan muitakin kyytiin. Ajan mielestäni jo melko hyvin, mutta jo pelkästään miehen kyytiin ottaminen saa minut niin hermostuneeksi, että kaikki menee taas päin peetä.

Hassua, että ihminen johon muuten elämässä eniten kaikista luotan, ja joka muuten on niin rauhallinen ja kannustava, onkin pelkääjän paikalla se pahin peikko. Tsemppiä, ap ja muut kohtalotoverit!

Ja kun on kyse henkilöstä, jolla on jo ajokortti niin sitten keskustellaan vaan opettajan kanssa, että minkälaiselle opetukselle olisi tarvetta. On vaan ne ajotunnit niin pirun kalliita. Tosin joskus yksi tai kaksi tuntiakin voi riittää, kun kannustava ja rauhallinen, hyvä opettaja kertoo, sinulle ettet sinä nyt niin huono kuski olekaan kun luulet.

Ps. Kun katsoo Britannian huonoin kuski- tv-ohjelmaa (tms.) niin itsetunto paranee ainakin pikkasen, kun huomaa että on niitä huonompiakin.

Mutta siis hanki varmuutta ajamalla sellaisissa paikoissa, joissa ei tule yllätyksiä vastaan (kuten yksisuuntainen).

Opittuasi tämän, laajenna korttelin verran ajoreittiä. Kun etuajo-oikeudet ja liikennemerkit tulee automaattisesti muistista, et hätkähdä vieraammassakaan paikassa eteen tulevia tilanteita.



Ja aja ILLALLA ensin! Silloin on vähemmän liikennettä. ÄLÄ AJA SUNNUNTAISIN, sillä silloin on kaikki muutkin törpöt liikenteessä ja suurempi riski kolareille.

ajotaito ehti kadota ennenkuin oikeastaan opin edes kunnolla ajamaan :(

En tiedä milloin uskaltaisin seuraavan kerran edes kokeilemaan... yksin en uskalla lähteä rattiin jostain syystä mutta oma mies on niin täydellinen kuski (omasta mielestään ;)) että en varmaan sitäkään kestäisi. Lapsen kanssa pitäisi varmaan joskus ruveta ajamaan (harrastuksiin jne) mutta en tiedä mitä siitä tulee, pelkään ihan älyttömästi että ajan kolarin tms.

Mulla oli sama kun muutettiin ulkomailla, en kertakaikkiaan uskaltanut ajaa. Ajokulttuuri oli erilaista, kaistat kapeampia, paljon enemmän liikennettä, en tuntenut ympäristöä, muut ajajat imelestäni aggressiivisia jne jne jne. Mutta sitten kun tilanne meni siihen että lapset eivät olisi voineet mennä harrastuksiin eikä suunnilleen oltais ehditty käydä kaupassa niin päätin että nyt tämä nössöily saa loppua. Mulla on kortti ja mä osaan ajaa. No, eka viikko oli vähän sellasta jännittämistä mutta nyt olen ollut puoli vuotta reippaana ja suorastaan rakastan ajamista.

eli jätä se ukko kotiin. Ja jos alkaa tiuskimaan kyydissä olessa niin pysäytä auto sopivassa kohdassa ja kerro et herra on hyvä ja kävelee jos ei voi olla ajamatta vaikka ei ratin takana ole.

kun muuttunut elämäntilanne pakotti hänet kuskiksi. Se oli kuulemma ainoa keino päästä eroon ajopelosta. Muutama ajotunti kuulemma auttoi jo paljon.

niin eipä kai muuta konstia ole kuin että alat ajelemaan pieniä ja lyhyitä reittejä ensin ja sitten laajennat aluetta vähitellen, iltaisin todellakin rauhallisempaa tai lähde ajelulle vaikka aikaisin lauantai- tai sunnuntaiaamuna! Kyllä se siitä lähtee sujumaan kunhan saat itsellesi varmuutta, aloita heti ennenkuin ensi liukkaat ja lumet ehtii tulla maahan! Mäkin olin muutamia vuosia sitten arka ajelemaan mutta olosuhteiden pakosta oli ruvettava ajamaan autoa. Nyt uskallan jo ajaa eikä tarvii turhaan jännittää!

Itselläni nousee vieläkin karvat pystyyn, kun muistan, minkälaista oli olla ex-miehen kuskina!!!! Olin lopulta niin hermoheikko ukkelin raivoamisesta ja vittuilusta, että aloin hermoilla jo pelkästä tiedosta, että olen kuskina. Tein hermostuksissani ihan kauheasti virheitä. Välttelin ajamista ja pidin itseäni maailman huonoimpana kuskina.



Nyt minulla on aivan toisenlainen " ajo-opettaja" . Nykyinen mieheni on ymmärtäväinen, kärsivällinen ja kannustava. Ajotaitoni onkin kehittynyt muutamassa vuodessa huimaa vauhtia. Surkuhupaisinta oli, että alussa nuo vanhat tuntemukset tulivat tämänkin ihanan miehen istuessa viereeni. Niin suuri merkitys on psyykellä: saattaa estää koko järkevän toiminnan.



Jätä se ukko tosiaan kotiin ja harjoittele yksin tai oikean ajo-opettajan kanssa. Sinustakin voi tulla kelpo kuski! Tsemppiä :)