Mitkä aikuisuuden haaveesi eivät toteutuneetkaan?

En päässyt yliopistoon, en saanut omakotitaloa maalta, lapsi ei ollut terve, en saanut olla ikääni turvallisessa vakityössä, en ole matkustellut enkä rikastunut. Tiedän, että lapsen terveyttä lukuunottamatta nuo muut olisivat olleet mahdollisia, kun olisin tehnyt hiukan toisia valintoja ja panostanut lukioaikana koulunkäyntiin enemmän. 

Oikeastaan kaikki tuli toteutettua josta olen todella onnellinen!

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 15:08"]

Kiva ketju, mutta ihan erilaisia vastauksia kuin olisin odottanut. Kuvittelin lukevani täältä jotain "omakotitalon sijaan pitikin tyytyä rivariin" tyylisiä, mutta monilla on näköjään suurempiakin ongelmia. Itse siis vasta 22

[/quote]

Joo olisikin tosiaan pelkästään tuon tasoisia toteutumattomia unelmia. Tai onhan niitäkin, omakotitalon sijaan piti tyytyä kerrostalokaksioon kun ei sitä miestä, lapsia ja perhettä halusta huolimatta saanut. Ei siis edes päässyt asumaan niinkuin haluaisi ja joo, varmaan pitäisi olla tyytyväinen että on edes katto pään päällä mutta ei tämä vaan miellytä. Ei ole toteutunut isot eikä pienet toiveet.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 15:31"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 15:08"]

Kiva ketju, mutta ihan erilaisia vastauksia kuin olisin odottanut. Kuvittelin lukevani täältä jotain "omakotitalon sijaan pitikin tyytyä rivariin" tyylisiä, mutta monilla on näköjään suurempiakin ongelmia. Itse siis vasta 22

[/quote]

Joo olisikin tosiaan pelkästään tuon tasoisia toteutumattomia unelmia. Tai onhan niitäkin, omakotitalon sijaan piti tyytyä kerrostalokaksioon kun ei sitä miestä, lapsia ja perhettä halusta huolimatta saanut. Ei siis edes päässyt asumaan niinkuin haluaisi ja joo, varmaan pitäisi olla tyytyväinen että on edes katto pään päällä mutta ei tämä vaan miellytä. Ei ole toteutunut isot eikä pienet toiveet.

[/quote]

Tähän kun vielä lisää yksinäisyyden, niin elämä on totta tosiaan mallillaan. Se ystäväpiiri on perheellistynyt ja vapaa-aika vietetään sitten perheen kesken. Tottakai sitä voi tehdä asioita yksinkin, mutta kyllä se on iso asia saada jakaa kokemukset ja tehdä asioita yhdessä.

Kai kaikilla on jotain haaveita jäänyt toteuttamatta. Mua ei ole jääneet kaivelemaan vanhat haaveet, on tullut uusia tilalle, joita toteutan jatkuvasti. Elämä kuljettaa, eikä kenelläkään se mene niin kuin yläasteella suunnitteli.

Voisi kysyä, mistä saavutuksistasi olet ylpeä? :)

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 15:39"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 15:31"]

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 15:08"]

Kiva ketju, mutta ihan erilaisia vastauksia kuin olisin odottanut. Kuvittelin lukevani täältä jotain "omakotitalon sijaan pitikin tyytyä rivariin" tyylisiä, mutta monilla on näköjään suurempiakin ongelmia. Itse siis vasta 22

[/quote]

Joo olisikin tosiaan pelkästään tuon tasoisia toteutumattomia unelmia. Tai onhan niitäkin, omakotitalon sijaan piti tyytyä kerrostalokaksioon kun ei sitä miestä, lapsia ja perhettä halusta huolimatta saanut. Ei siis edes päässyt asumaan niinkuin haluaisi ja joo, varmaan pitäisi olla tyytyväinen että on edes katto pään päällä mutta ei tämä vaan miellytä. Ei ole toteutunut isot eikä pienet toiveet.

[/quote]

Tähän kun vielä lisää yksinäisyyden, niin elämä on totta tosiaan mallillaan. Se ystäväpiiri on perheellistynyt ja vapaa-aika vietetään sitten perheen kesken. Tottakai sitä voi tehdä asioita yksinkin, mutta kyllä se on iso asia saada jakaa kokemukset ja tehdä asioita yhdessä.

[/quote]

Tottakai se on, ei kai sitä mitään asioita tehtäisi porukalla jos yksin tekeminen olisi mukavampaa.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 01:08"]

Teininä unelmoidaan ja haaveillaan suuria. Mitkä haaveesi jäivät toteutumatta? Oliko se kenties välivuosi Ranskassa tai seikkailu pitkin maailmaa? Tänne saa kertoa.

Minulta jäi toteutumatta Suuri Romanssi. Sellaista odottanen vielä. :)

[/quote]

No ainakin urahaaveet,ei musta sitten tullutkaan Suurta Kirjailijaa,tai edes äikänopea.Tällä hetkellä hyllytän kirjoja kirjastossa,sen lähemmäs unelma-ammattia en päässyt :D 

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 01:13"]Enää on yksi haave, haluaisin olla kehitysvammainen.
[/quote]

Outo kommentti...

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 01:13"]

Enää on yksi haave, haluaisin olla kehitysvammainen.

[/quote]

Jatka vain sinnikkäästi palstailua,täällä kirjoitettelulla tuntuu olevan aivoja surkastuttava vaikutus :D

Jos elämä olisi mennyt niin kuin teininä suunnittelin,minulla pitäisi olla unelmatyö,unelmakoti ja unelmamies.Niin k kaikki astiat Koko-merkkiä.Ei mennyt elämä ihan käsikirjoituksen mukaan:olin pari vuotta valmistumisen jälkeen työttömänä,nyt puolen vuoden työllistämistyössä,asun yksiössä huonomaineisella alueella ja miesystävä on kaukana unelmasta,pikemminkin painajainen.Ystävän kanssa juuri joku aika sitten mietittiin,missä kohtaa asiat alkoivat mennä vikaan,hänellä oli samansuuntaisia haaveita ja todellisuus ei vastannut niitä.Nyt kolmekymppisenä en voi kuin ihmetellä,miksi odotin aikuisuutta niin innokkaasti.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 15:45"]

Kai kaikilla on jotain haaveita jäänyt toteuttamatta. Mua ei ole jääneet kaivelemaan vanhat haaveet, on tullut uusia tilalle, joita toteutan jatkuvasti. Elämä kuljettaa, eikä kenelläkään se mene niin kuin yläasteella suunnitteli.

Voisi kysyä, mistä saavutuksistasi olet ylpeä? :)

[/quote]

Se ei ollut tän ketjun pointti.

up

Vain yksi aikuisuuden unelma toteutui eli avioliitto. Kaikki muut unelmat eivät toteutuneet. Ei tullut vakityötä, ei omaa asuntoa, ei lapsia. Olen nelikymppinen.

Lapsuus oli kohtuullisen ankea, etten edes muista mistä olisin uskaltanut unelmoida. Joten siihen nähden en kamalasti voi valittaa.. Vanhempana unelmoin kyllä vielä toisesta lapsesta. Se ei toteutunut, mutta hyvä näin yhdenkin äitinä, kun nuorena pelkäsin äitiyttä..

Vakituinen työpaikka omalta alalta. Olisin onnellinen jopa pidemmästä määräaikaisuudesta jollain vähänkin siedettävällä alalla. Pääsin lukion jälkeen yliopistoon ensimmäisellä yrityksellä, mutta näköjään alanvalinnasta lähtien kaikki on mennyt työmarkkinoita ajatellen päin helvettiä... nykyään haaveilen lähinnä siitä, että saisin upgradattua statukseni pitkäaikaistyöttömästä luuserista työkyvyttömyyseläkeläiseksi (krooninen masennus, joka pahentunut työttömyyden seurauksena).

Periaatteessa kaiken sain, on vaimo, lapset, uusi omakotitalo ja uudet autot sekä hyväpalkkainen vakityö.

No vaimon kanssa ei ole enää mitään yhteistä.
Lapset toivat mukanaan paljon enemmän vastuuta kuin osasin kuvitella.
Omakotitalo on ihan väärällä paikkakunnalla.
Autot menettää arvoaan ja kuntoaan hirmuista kyytiä.
Työhöni olen täysin kyrpiintynyt.

Nyt haaveilen yksin elämisestä. Elämäni on nykyhetkellä pelkkää suorittamista, itselleni ei ole aikaa.
Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella...

Musta ei tullut kuuluisaa näyttelijää eikä designeria, en asu Lontoossa enkä Pariisissa. Rohkeus puuttui, olisi pitänyt hypätä yrittäjäksi. Nyt toisella alalla, pärjännyt ok, mutta ei tää mun unelmani ole. Uravalinta on mun harmain alue, oon kuitenkin reilu 30.

Rakkauden löysin, lapsen sain ja sen huvilan saaristosta joskus vielä ostan.

Normaaliraitis perhe.

En ole terve, en ole saanut pysyvää parisuhdetta, en ole kirjoittanut kirjaa, en ole saanut opiskeluja loppuun, en saa töitä, ei ole rahaa esim. matkustella.

Kaikki vähänkin realistiset haaveet ovat toteutuneet. Olen saanut rakastaa ja vastaanottaa rakkautta, mennä rakastamani miehen kanssa naimisiin, jäädä lapsettomaksi mutta silti kokenut rikasta perhe-elämää, olen pystynyt elättämään itseni, olen menestynyt työssäni ja ollut jonkin aikaa myös "pomona" ja minulla on ollut omistusasunto keskustassa.

Toteutumatta ovat jääneet ne jutut, joiden olen tiennyt olevan pelkkiä haaveita, ei tavoitteita, eli kattoterassillinen koti Manhattanilla sekä Nobelin palkinto tai muu sen tasoinen tiedepalkinto. Ne ovat kuitenkin ohjanneet valintojani ihan oikeaan suuntaan.