Harmittaa vieläkin, kun unohdin 20 vuotta sitten parhaan uimapukuni hotelliin. Mitä te olette kadottaneet tai unohtaneet?

AP, miksi et kysynyt uikkaria takaisin sieltä hotellista? Olisivat varmasti lähettäneet.

Rannekellon viime marraskuussa. Ostin sen viime kesänä. Hukkasin käydessäni luuydintutkimuksessa.

Lahjaksi saamani pyyhkeen hotelliin Israelissa.

Suojasin patjaa menkoilta ja sinne jäi.

47 vuotta sitten sormenpituinen kilpa-auto Teneriffan hiekkarannalle.

Mua harmittaa pojan lapsena kadottamana lempipyyhe. Molemmat sai enoltaan joululahjaksi samanlaiset ja toisella on on tallessa ja käytössä yhä aikuisena.  Mutta olen tullut siihen tulokseen, että se varmaan jäi mummolan ulkosaunaan. Mummola meni sukulaiselle irtaimistoineen, sisälsi siis myös liinavaatteita ja oli jo myyty, kun hoksasin mihin se on jäänyt. En oikein enää kehdannut muutama vuoden kysellä. Vaihtoehto että mummo on ajatellut sitä omakseen ja ottanut pois muuttaessa mukanaan tai se jäi irtaimistoon. Poika on saanut uuden vastaavan, mutta silti se harmittaa vieläkin. 

Päinvastoin. Olen saanut hotellien uimaosastolta uimahousuja, uimalasit, uimapukuja. Kannattaa käydä juuri ennen sulkemista.😜

Rippiristini ketjuineen jäi tallinnalaisen hotellin yöpöydälle kaksituhatta luvun alussa, koska se oli tiellä kun tyttöystävän kanssa harrastimme seksiä.

Sain pikkutyttönä isältä poronsarvesta kaiverretun sormuksen Lapin reissulla. Hiihtohississä istuessani räpläsin sormusta ja se putosi sinne jonnekin rinteisiin. Harmittelen asiaa yhä ja minulla on tallessa isän kirjoittama postikortti, miten hän seuraavalla Lapin reissullaan "etsi sormusta". Luotin siihen, että isä kyllä löytää vielä sen sormuksen. 

Mieheni oli ostanut minulle toivomani Ristomatti Ratian suunnitteleman punaisen Marimekko-salkun. Olimme vasta nuoria opiskelijoita ja asuimme opiskelija-asunnossa.

Yksi kerta minulla oli kotiin tullessa niin monta kassia ja nyssykkää, että unohdin salkun ratikkapysäkin penkille! Kun menin etsimään, sitä ei enää ollut.

Mieheni ei suuttunut, totesi vain, että selvästi yritän päästä hänestä eroon... Tapauksesta on jo kauan ja mieskin entinen, mutta edelleen minua harmittaa, miten huonoa huolta pidin toisen vähillä rahoillaan ostamasta kalliista lahjasta.

Varmaan enemmän juureksia ja perunaa, vois muutenkin vähän siirtyä siihen. Leikkeleet pois ja enemmän leivän tekoa itse.  

Hawanna Cuba takkini on kadonnut, kenelläkään muulla ei ollut samanlaista koulussa 70 luvulla.

M57

Minulla on kateissa v. 2001 Englannista perhospuistosta matkamuistoksi ostamani nahkainen kirjanmerkki. Muistan selvästi merkin olleen kirjahyllyn päällä lysterilasisessa kulhossa. Muuton jälkeen laatikoita purkaessa kulho oli kyllä nätisti pakattuna muiden lasitavaroiden joukossa, mutta kirjanmerkkiä ei missään. Kaikkia kirjojani en kyllä ole plärännyt läpi olisinko voinut laittaa sen talteen jonkun väliin, kirjastossa en ole käynyt vuosikausiin enkä ole omia kirjojanikaan kenellekään lainannut. Olen tietysti voinut pakata muuttotouhussa sen johonkin toiseen laatikkoon muiden pikkutavaroiden joukkoon mutta sekin tuntuu hiukan hassulta koska mitään muita pikkuesineitä ei ole kadonnut.

Ostin kauniin mustavalkoisen sateenvarjon ja kun oli ekaa päivää käytössä, unohdin kauppakesksn vessaan.

Nuorena ja laihana mulla oli lempikesämekko, ohuet olkaimet ja ylhäältä tiukka helmasta leveä, jotain keveää viskoosisekoitetta ja sinisellä pohjalla vihreitä  pilkkuja. Tätini oli sen minulle ulkomailta tuonut. Yhtenä kuumana kesäpäivänä joku sitten  vei mekkoni uimarannalta pyyhkeen päältä samalla kun kaverin varvastossutkin, ei olisi uskonut pikkukaupungista 90luvulla :(

Olin ensimmäistä kertaa yksin festareilla parikymppisenä. Oli tosi helteinen päivä, asusteena siis shortsit, toppi ja hieno farkkuliivi, josta tykkäsin kovasti. Jossain vaiheessa tuli kuuma ja kannoin kädessä tuota farkkuliiviä, pikkulaukku vain mukana. Vessassa käsiä pestessä laskin farkkuliivin pesualtaan reunalle ja siihen unohdin.

Tajusin tuon hetken päästä kun olin vessoista poistunut ja lähdin etsimään, mutta joku oli sen ehtinyt ottaa matkaansa. Jäin alueelle suunniteltua pitemmäksi aikaa, epätoivoisesti yritin katsastaa josko joku oli vetänyt liivini päällensä. Soitin vielä heti maanantaina ko. tapahtuman löytötavaroihin josko joku olisi sinne vienyt sen, mutta ei ollut.

Vieläkin harmittaa, vaikka aikaa kohta 10 vuotta.

Mulla oli sellainen metallinen vieteritipu, jolla leikin sellaista että heittelin sitä nurmikkoon. Tiesin, että pitää olla tosi tarkka ja katsoa mihin sen heittää että sen löytää.

Sitten irrotin hetkeksi katseeni... ja vieteritipu katosi.

Omituista kylläkin, mutta minäkin olen unohtanut mieleiseni uimapuvun lomakohteeseen. Vuonna 2017 olin mieheni kanssa ensimmäisellä Thaimaan reissulla ja kävimme Kwai-joen retkellä. Yön vietimme Kwai-joella lauttahotellissa. Meidät vietiin pitkähäntäveneillä parin kilometrin päähän ylävirtaan ja auringon laskiessa kelluimme Kwai-jokea pitkin alavirtaan lauttahotellille. Kun seuraavana iltana palasimme hotelliin, huomasin jättäneeni bikinit lauttahotelliin. Olin kauan etsinyt istuvia bikineitä ja olin löytänyt ne juuri ennen lomaa. Ne olivat hyvin kalliit mutta niin hyvät, että lomalta palattuani kävin ostamassa samanlaiset siitä liiviliikkeestä, josta olin ne alkuperäiset löytänyt.

Multa katosi myös täydelliseksi tuunaamani uimapuku: sellainen tummansininen valkopilkullinen, jossa ihana hamehelma. Olin tuunannut liian suuren kaula-aukon vanhasta uimapuvusta leikkaamallani palalla. Koko noin 44 jos sattuu vastaan tulemaan...

Joskus mietin, olisiko voinut käydä niin, että pussi unohtui kaverin autoon ja homehtui sinne, päätyäkseen sitten suoraan roskiin.