Harmittaa vieläkin, kun unohdin 20 vuotta sitten parhaan uimapukuni hotelliin. Mitä te olette kadottaneet tai unohtaneet?

Kadotin Japanista erikoisliikkeestä ostamani kangaskukkaron. Ei ollut kallis, mutta todella mieleinen. Tipahti jonnekin kadulle kiireessä laukkua tonkiessani. Ajattelin, että seuraavalla matkalla voin hakea samanlaisen kukkaron, mutta tuli korona ja Japani sulki rajansa suomalaisilta.

Teininä jätin uuden collegepuseroni Oulun tuomiokirkon takahuoneeseen (olin kuoron kanssa esiintymässä). Silloin harmitti, koska tuohon aikaan sain uusia vaatteita tosi harvoin. Vielä nykyäänkin mietin joskus tuota puseroa, vaikka nykyään on kyllä vara ostaa uusia vaatteita. :-D

Kerran Kreikasta ostamani avaimenperä putosi jossain koulumatkalla. Se oli muistaakseni ensimmäistä kertaa käytössä, ja vaikka kävelin matkaa jonkin aikaa edestakaisin, en löytänyt :(

Viime syksynä hukkasin yhden ihanan tarran, jonka olin saanut kaupanpäällisenä yksiltä markkinoilta. En ehtinyt kiinnittää sitä mihinkään, eikä minulla ole aavistustakaan minne olen sen voinut laittaa. Tilasin myyjältä sitten lisää vastaavanlaisia, mutta silti hieman harmittaa.

Ylioppilaslakki opiskelija-asunnon kaapin päälle, kun muutin pois. Siitä on lähes 30v.

RKP:n vaaliteltoilta saatu leppäkerttuheijastin, joka oli kasilaukussa kiinni, oli irronnut ja kadonnut. Se vähän harmittaa, oli ihan kiva heijastin, sopivan pieni.

Yhdessä muutossa vuosia sitten joutui ilmeisesti roskikseen musta jätesäkki, johon olin pakannut vilttejä ja tyynyjä ja laukkuja, mukana Gollan ihan uusi oranssi hieno läppärilaukku. Se harmitti oikeasti, vilteistä ja muista ei niin väliä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kellon laivalle. Ei muka löytynyt, vaikka pystyin tarkkaan kertomaan minne jäi.

Miten niin muka? Jos joku sen pölli, niin miten sen voisi laivahenkilöstö löytää?

Hyttisiivojathan menevät heti hytteihin kun asiakas lähtee.Tuskinpa siellä muut laukkoo.

Vierailija kirjoitti:

Isoäidin kutomat suosikkilapaset. Tulin taksilla pienessä sievässä himaan ja ilmeisesti olin jättänyt ne siihen penkille kun poistuin. Soitin seuraavana päivänä taksiyhtiöön, mutta alle 20€ arvoisia esineitä ei kuulemma tarvi säilyttää. Paljon on tavaroita tullut hukattua, mutta nuo on jääneet harmittamaan vielä vuosien jälkeenkin.

Tuo on taas joku suhareitten tapa varastaa toisten omaisuutta.

Mun kaveri neuloi mulle joskus 10-15 vuotta sitten sellaisen ison, pörröisen, paksun ja pehmeän mustan pipon jossa oli tavallaan "korvat" kun se oli typistetty sinne päälaelle tietyllä tavalla :D

Tuo kyseinen pipo oli mulla päässä käytännössä joka päivä ja sitten erään kerran se jäikin jostain syystä yhden toisen kaverin kämppään eikä sitä siellä enää ollut kun seuraavan kerran kyselin asiasta :( Liekkö mennyt parempaan käyttöön vai lentänyt roskiin tjsp. En saa koskaan tietää, mutta harmittaa ihan vietävästi vieläkin.

-m30

Vierailija kirjoitti:

Unohdin juuri ostamani, kalliit ja ihanat talvihanskat taksin takapenkille. Huomasin asian vasta seuraavana aamuna. Kuitti oli tallessa, ja soitin numeroon, mutta eipä siellä auton takapenkillä enää niitä hanskoja ollut. Harmitti vietävästi.

Eihän niitä hanskoja siellä enää ollut koska kuski oli ottanut ne itselleen.

Pitääkö tuntea nyt syyllisyyttä, kun on joskus löytänyt jonkun esineen, eikä katsonut tarpeelliseksi viedä löytötavaratoimistoon?

Ekan ja vikan arpajaisvoittoni.

Voitin jäätuuran ja innoissani teininä menin tekemään järvelle avantoa. Ei ollut lenkki ranteen ympäri ja sinnehän se sit mulahti järven pohjaan :(

Asuin ulkomailla hetken. Minulla oli kiva kämppis. Lainasin usein yhtä hänen huiviaan, tavallinen huivi mutta tykkäsin väreistä tosi paljon. Hän antoi sen minulle kun tiemme erosivat.

Hukkasin sen parin vuoden päästä kun joku illanvietto venähti pitkäksi ja kosteaksi. Kävin löytötavaratoimistossakin kun harmitti niin paljon, mutta ei se tietenkään löytynyt.

Rakkaan nalleni lapsena Tampereen juna-asemalle tai sinne päin. Ei löytynyt kun äiti lähti etsimään vähän ajan päästä kun oli vienyt minut ensin mummolaan (jonne olimme muutenkin junalla tulleet).

Muistan sen nallen vieläkin kaipauksella 49vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kellon laivalle. Ei muka löytynyt, vaikka pystyin tarkkaan kertomaan minne jäi.

Miten niin muka? Jos joku sen pölli, niin miten sen voisi laivahenkilöstö löytää?[/quote

Totta, mutta se pöllijä voi olla sitä laivahenkilöstöäkin, ja kukaan ei tunnusta kun kysellään. Oma uusi takkini jäi hotellihuoneeseen. Soitin samana päivänä sinne eikä mistään löytynyt, muka. Siivooja pölli, satavarmasti.

Hukkasin kaulaliinan Ikeaan. Kysyin seuraavana päivänä. Löytötavarat oli jo lähetetty löytötavaratoimistoon. Sieltä se kaulaliina löytyi, mutta siitä piti maksaa lunastusmaksu vitonen tai jotain. Harmitti, vaikka löytyi.

Nahkatakin. En tiedä minne ja milloin, mutta yhtenä päivänä oli poissa se takki.

Kävin Irlannissa Dublinissa, hukkasin rahani, kusin housuuni, kadotin kunniani ja unohdin itseni.

ddddd kirjoitti:

Kävin Irlannissa Dublinissa, hukkasin rahani, kusin housuuni, kadotin kunniani ja unohdin itseni.

Jakomäessä sinä olet käynyt tuon perusteella.

Kävimme ala-asteella koulun kanssa retkellä Ranuan eläinpuistossa.

Olin ekaluokalla ja sain vanhemmilta rahaa retkelle mukaan matkamuistoja varten.

Eläinpuistossa on lelukauppa ja valikoin sieltä hyvin pitkän pohdinnan jälkeen upean jättikäärmepehmolelun, se oli kauniin fuksian värinen ja sillä oli hienot jäänsiniset silmät ja samettinen kieli, hintaa oli 21 euroa.

Se oli iso raha pienelle ja hypistelin sitä ihanaa kieltä vaikka kuinka kauan retken aikana.

Jossain vaiheessa siirryimme ruokailemaan ja minulla oli kamala vessahätä, mutta en uskaltanut käydä vessassa vieraassa paikassa etten eksyisi.

Pissahätä oli niin kova että itketti enkä enää pystynyt ajattelemaan selkeästi, en tiedä ollenkaan jäikö käärmeeni ravintolaan vai otinko sen bussiin mukaan, kun koko matka meni vessahädässä kärvistellessä.

Kun pääsimme takaisin Kajaaniin ja olin jo isän kyydissä autossa, huomasin ettei käärme enää ollut mukanani.

Itkun kanssa soitettiin matkayhtiöt ja muut, mutta lelua ei enää löytynyt.

Vieläkin muistelen vaikka aikaa on yli 10 vuotta tapahtuneesta.