Kumpi on normaali mieheni vaiko minä?

Et taida olla tunne-elämältäsi ihan aikuinen? Tietenkään oikeasti kukaan ei kuulu toiselle ihmiselle, mutta syvästi rakastaessaan ihminen voi sanoa, että kuulut minulle ja se kenelle niin sanotaan, on onnesta soikeana, jos hänkin rakastaa sanojaa. Ei siinä kummankaan identiteetti tai yksilöllisyys tai vapaus katoa mihinkään vaan se on symboli suuresta rakkaudesta.

Toisen omana olemista ei pidä ymmärtää kirjaimellisesti.

Vapaus on vain illuusio. Sinä olet systeemin orja, niinkuin me kaikki.

Olen elänyt tuon vaiheen ohi jo edellisessä suhteessani ja tullut siihen lopputulokseen, että täytyy seistä viimekädessä omilla jaloillaan eikä miehen. Pääsin edellisessä suhteessa tuohon vaiheeseen ja vasta silloin koin, että rakkaus on aitoa, kun toista ei yritä kahlita.

ap