Kuinka paljon haukkumista ja vastaanvänkyttämistä siedätte lapseltanne?

Meillä rangaistuskeinona on tv-kielto aina viikoksi kerrallaan. Välillä auttaa ja välillä ei. Jos teidän poika tykkää pelailla tietokoneella, pelikielto voisi tehota. Pointtina on se, että rangaistusaika on niin pitkä, että se todella tuntuu.



Meillä tyttö ei ollut aluksi moksiskaan, kun joutui telkkarikieltoon ensin viikoksi, ja vähän ajan kuluttua uudestaan kahdeksi viikoksi. Mietittiin jo, että pitäisikö laittaa kirjojen lukukieltokin kaiken lisäksi, mutta onneksi käytös parani.



Ja meilläkin on ihan samat motiivit kuin teillä, että jos näitä nenille hyppimisiä ei kitke pois tarpeeksi ajoissa, ei lapselle mahda mitään enää murrosiässä. Tällä hetkellä tosin tuntuu siltä, että olemme valmiita vaikka sitomaan lapsen käsiraudoilla sängynjalkaan, jos se on tarpeen. ;D

Niin ja sillä pärryyttelyllä tarkoitin sitä, että lapsi tietoisesti sylkee meidän päälle. Joka on siis tosi epäkohteliasta.

Muutenhan lapset saa päristellä :)

Ei sitä ennenkään puhelimia ollut...

onko mustasukkainen? hakeeko huomiota? annatko hänelle tarpeeksi omaa aikaasi? entä saako tarpeeksi " hoitaa" vauvaa?



en nyt suoralta kädeltä alkaisi vaan rankaisemaan, vaan ekaks analysoisin, mikä on ko. käytöksen takana.



toisaalta, jos on aina ollut ns. hankala tapaus, niin sitten kovat otteet kehiin :)

Pahin mitä hyväksyn reagointina kieltoihin on kiukuttelu... tyyliin mä en halua... mökötys ja ' raskain jaloin kävely' on myös meidän lasten yleisessä käytössä. Eli saavat siis osoittaa mieltään jos käsky ei miellytä, mutta toteltava on jos ei osaa OIKEIN HYVIN perustella miksi olisi hyvä toimia toisin. Joustan siis jos lapsi osaa nätisti sanoa että mä haluaisin nyt kuitenkin tehdä näin koska....



Jos sä annat haukkua itteäsi nyt kun lapsesi on ton ikäinen, niin todennäköisesti ota turpiisi kun ikää on muutama vuosi lisää.



Mun neuvo on että JOKAISESTA tymittelystä tai luurin korvaan lyömisestä tulee kunnon sanktio. Kotiarestia, tietokoneella pelaamisen kieltoa, karkkipäivän menetystä. Mitä vain mikä oikeasti kolahtaa lapseen. Ja kamala saarna joka ikinen kerta. Lapsen TÄYTYY kunnioittaa vanhempiaan. Jos hän ei opi sitä kotona niin hän ei opi sitä koskaan missään. Tulee ongelmia koulussa, poliisin kanssa. Voi olla että rajat löytyy vasta vankilasta jos et nyt niitä laita.

Ja olen ollut aika tiukka noissa tyhmittelyissä, koska en voi sietää tuollaista puhetapaa. Meillä vanhempien tyhmittelystä tulee välittömästi tunti arestia ja jos homma jatkuu tyhmällä vänkyttämisellä, on lapsi illan kotona. Lapsi sanoo, ettei kenenkään muun äiti ole yhtä tiukka ja olen maailman kamalin äiti. Siksi kai itsellekin on tullut mieleen, että olenkohan liian ankara.



AP

Meillä poika ei ole vielä saanut kännykkää, mutta jos uskaltaisi (kukaan lapsista) lyödä mulle luurin korvaan, puhelin lähtisi heti.



Vastaanväittelyä kuuntelen, jos on jotain järkevää sanottavaa lapsella, mutta haukkumista en yhtään.



Vastaväitteitäkään en hyväksy, jos ne tulee selvän käskyn jälkeen Esim siivoa tavarasi lattialta, harjoittele soittoläksy. Ilmoitan etten kuuntele vastaväitteitä ja paras alkaa tehdä käskettyä asiaa heti. Pojalle saa usein huutaa ennen kuin hän aloittaa homman.



Meillä tehtävien laiminlyönnistä seuraa " kotiarestia" eli kavereille ei pääse. Ulos omalle pihalle kyllä silloinkin. Puhelin saatetaan ottaa isommilta pois, rahat voidaan ottaa pois tai perua jokin sovittu meno.



Näillä eväillä pysyvät tiukasti kurissa.

No, paljonkin katselen kiukuttelua ja oikuttelua. Lapsi saa olla erimieltä ja pahalla päällä. Mutta jos alkaa haukkumaan ja omaa äitiään eli mua solvaamaan niin siinä menee ehdoton raja. Sitä en hyväksy. Siinä kohtaa otan kaikki keinot käyttöön, eli saatan vaikka sanoa että sanakin vielä niin radio lähtee hyllylle viikoksi. No jos sanoo, radio lähtee. Jos vielä jatkaa saatan sanoa että selvä sitten olet loppupäivän kotiarestissa. Jos vielä jatkaa niin on kotona. Jos vielä senkin jälkeen jatkaa saatan sanoa että sitten olet huomennakin kotona. Jne...



Eli rangaistuksia vain perään. Sitten jos oikein hurjaksi käy niin pistän nurkkaan seisomaan. Missään nimessä ei saa antaa periksi. Kova kovaa vastaan vaan vaikka se ei aina ole helppoa. Mutta noi on niitä hetkiä kun lapsi testaa sua. Luottamus menee jos et ole vakaa kuin kallio.



Niin ja aina lopuksi kun lapsi hieman rauhoituu otan olkapäistä kiinni ja tuijotan lasta suoraan silmiin ja sanon että " sä ET puhu omalle äidillesi tuolla tavalla, KUKAAN eikä varsinkaan oma lapseni puhu mulle noin rumia... jne ja sitten paasaan asiasta niin että varmasti menee perille. Edes hetkeksi.



Meillä kans joskus lyönyt luuria korvaan mutta se tietää kotiarestia ja sitä että kännykkä takavarikoidaan.

Meillä ei lapsi kahta kertaa löisi luuria minulle korvaan, koska sen jälkeen hänellä ei enää olisi millä lyödä luuri korvaan. Ei se kännykkä nyt kuitenkaan niin äärimmäisen tärkeä turvaväline ole, kyllä ilman sitä pärjää vielä monikin lapsi.



Meillä ei kyllä tilanne edes pääsisi noin pahaksi, koska olisimme jo puuttuneet paljon aikaisemmin lapsen käytökseen.



Ehdotan ap:lle todella tiukkaa kurinpalautusta. Säännöt voi luoda vaikka yhdessä lapsen kanssa ja yhdessä päättää mitkä on rangaistukset. Yleensä lapset on siinä tosi hyviä, olisivat itselleen jopa paljon ankarampia kuin aikuiset... ja itse laadittuja sääntöjä on helpompi noudattaakin, koska aina voi tiukan paikan tullen muistuttaa kuka säännöt laati.



JA siis tarkoitan tällä sitä, että oikeasti istutte pöydän ääreen ja keskustelette asioista lapsen kanssa.



Jos lapsi ei ole vielä sillä tasolla, että homma onnistuu, sitten päätätte miehenne kanssa mistä säännöistä haluatte ehdottomasti pidettävän kiinni, ja aloitatte huolehtimisen niistä. SIis esim. että vanhemmille ei puhuta epäkunnioittavasti ja koulusta tullana suoraan kotiin.

ennenkuin on liian myöhäistä. Itsellä on 10 v. poika ja aivan samanlaisia " oireita" meinasi jossain vaiheessa tulla. Eli yritti änkyttää vastaan, löi luuria korvaan , ei vastannut puhelimeen ollenkaan jne. Varsinkin kun oli ollut pidempiä aikoja mummolassa(jossa kuria ei niinkään pidetä) niin käytös huonontui heti. Itse en kyllä suostu kuuntelemaan minkäänlaista aiheetonta vastaan

väittämistä tai varsinkaan enää tuota luurin korvaan lyömistä. Muutaman kerran kun poika löi luuria korvaan, niin muutaman päivän kotiaresti palautti kyllä käytöksen kohdalleen. Pisimmillään on ollut 5 päivää arestissa (eli omalta pihalta ei saanut lähteä mihinkään)

Tietysti juuri tuossa 8v. kieppeillä tulee sellainen itsenäistymistaistelu ja vanhemmista eroon pyrkiminen esille ja silloin varsinkin saattaa tuota kuvailemaasi ämpyröintiä esiintyä (on siinä suhteessa ihan normaalia kehitystä), mutta ei kannata päästää todellakaan liian pitkälle, muuten saattaa jäädä ns. päälle ja muutaman vuoden päästä olet " lirissä" .

Keskustella tietysti kannattaa lapsen kanssa, mitä seurauksia saattaa tuollaisesta käytöksestä olla pidemmällä tähtäimellä ja miltä se sinusta tuntuu. Jos lapsi haukkuu tai nimittelee, niin siihen kyllä myös kannattaa laittaa ehdoton stoppi, käyttökelpoisia rangaistuksia mm. aresti, jonkin mieluisan tekemisen kieltäminen tai peruuttaminen määräajaksi, viikkorahan peruutus (jos on). Voit yrittää myös palkintosysteemiä, eli sovitte lapsen kanssa, että jos käytös muuttuu parempaan suuntaan niin palkitset lapsen jotenkin. Kannattaa antaa myös positiivista palautetta heti, kun lapsi käyttäytyy jollain lailla mukavasti (on kohtelias, auttavainen, tulee ajallaan kotiin jne.)

Tsemppiä!

Ei tulis kuuloonkaan tuollainen toiminta. Jos tommonen paikka tulee eteen niin laitan kyllä sellaiset sanktiot päälle että seuraavan kerran lapsi todella miettii kolmeen kertaan ennen kuin edes ajattelee käyttäytyvänsä noin.

Jos koulusta ei tulla sovitusti kotiin, niin siitähän voidaan päätellä, että ei osaa koulumatkaansa kulkea, joten äiti tulee sitten hakemaan. Voi koulumatkasäännöt muistua mieleen, kun kerran joutuu koulusta kävelemään kotiin pitäen kiinni pikkusiskon/veljen vaunujen aisasta. (No okei, ei ehkä kuitenkaan ihan koulunpihasta asti tarvitsisi vaunuissa roikkua, tarkoitus ei kuitenkaan ole tehdä lapsesta kiusaamisen kohdetta.) Meillä ei kukaan solvaa ketään, joten sen yrityksistä pamahtaa heti vähintään päivä kotiarestia ja telkkari- ja pelikieltoa. Ja jos homma jatkuu, rangaistus kasvaa. Meillä tosin 12-vuotias saattaisi suutuspäissään mennä järjettömän pitkälle vastaan vänkytyksessään ja hankkia vaikka puoli vuotta kotiarestia ajattelematta, joten yleensä viimeistään puolentoista viikon kohdalla peli vihelletään poikki ja poika nurkkaan häpeämään, ettei tule keränneeksi itselleen aivan kohtuuttomia rangaistuksia.



Kannattaa kuitenkin muistaa se sääntö, että jokaista negatiivista puuttumista kohden tarvitaan kymmenen positiivista juttua. Eli vaikka toisaalta tiukka kuri on tarpeen, pitää samanaikaisesti huolehtia siitä, että lapsi saa riittävästi positiivista huomiota ja vanhempien aikaa. Etenkin jos teillä on pieni vauva, voi osa kiukuttelusta johtua ihan mustasukkaisuudesta ja sitähän ei rangaistuksilla paranneta. Pystyisitkö järjestämään teille kahdenkeskistä aikaa ilman pikkusisarusta säännöllisesti? Ehkä voisitte käydä yhdessä iltakävelyllä iltaisin ja samalla jutella kaikesta maan ja taivaan välillä, myös mahdollisesti lasta painavista asioista?

Meinaan että onko kaikki päässyt siihen pisteeseen että nyt vasta huomaatte tuollaisen käytöksen? Vai onko tuo kaikki alkanut ihan yhtäkkiä?

Tuo sinun vastauksesi kuulosti tosi epäkunnioittavalta.

Vierailija:

Tuo sinun vastauksesi kuulosti tosi epäkunnioittavalta.

???

Pojan kaveripiirissä on monta suunsoittajaa jotka puhuvat vanhemmilleen mitä sattuu. Olen mm. kerran todistanut " saatanan homo!" -huudahdusta. (Ja tähän kommentiksi että tällaisen jälkeen meillä päästäisiin arestista ehkä ensi vuonna). Tähän asti poika on ollut se kiltti tyyppi, joka ei hauku ketään, mutta nyt on homma muuttunut. Meillä poika ehkä protestoi tätä kurinpitoakin vastaan, kun on ainut joka ei saa pelata kiellettyjä pelejä ei katsella K-reitattuja elokuvia. En tiedä, onko tämä nyt jotain kapinaa vai mitä. Mutta aika vaikealta tuntuu tämä muuttunut tilanne.



AP

ja ihan turha teidän vauvojen tai taaperoiden vanhempien on sanoa että meillä ei ainakaan tuollainen käy päinsä koskaan. Odottakaa vain muutaman vuoden niin kyllä mieli muuttuu teilläkin. Uskokaa vaan.

Meillä tuolalisesta käytöksestä saa pelikieltoa, arestia tai TV:n katsonmiskieltoa (riippuu mistä lapsi on eniten kiinnostunut) mutta en todellakaan sano että meillä ei tuollasita saa koskaan sanoa tai että jokaisesta uhittelusta välittömästi kaikki uhkailut käyttöön. Välillä voi antaa anteeksikin ;-) Muistakaa vaan mitä itse teineinä äidillenne puhuitte ! Turha täällä jeesustella jos oma lapsi on 3 v

Mulla ei olis tullu mieleenkään lapsena/nuorena käyttäytyä omia vanhempiani (tai ylipäätään ketään) kohtaan tuolla tavalla. Siitä olis heti kerrasta tullu joku semmoinen rangaistus että olisi takuulla menny opetus perille.



Ja tähän pyrin myös oman lapseni kanssa.