Lue keskustelun säännöt.
HS: Kriisiryhmä pohtimaan varhaiskasvatuksen haasteita
16.02.2022 |
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008614978.html
Kaipa siihen muutakin tarvitaan kuin työvaatteet. Opettajan palkalla on vaikea asua Helsingissä.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi toimiva päivähoito romutettiin ja korvattiin toimimattomalla varhaiskasvatuksella? Tämä on se oikeasti keskeinen kysymys.
Helsingissä ei se päivähoitokaan toiminut, se oli sitä määräaikaisuuksilla kikkailua ja ryhmäkokosääntöjen rikkomista ja kaikenlaista filunkipeliä jo ennen varhaiskasvatustakin.
Nyt on sitten raahattu ummikkolapsia kaikki pöpeliköt täyteen, poistettu se kuntalisä ja lisäksi sitten tuli vielä tuo varhaiskasvatushömpötys.
Varhaiskasvatus on hieno asia, en minä sitä kritisoisi yhtään. Mikään muu ei vastaa nykypäivän tarpeisiin siinä, että perheet ovat eritytyneet äärimmäisen paljon ja silti kaikkien lasten tulisi selvitä samaan peruskouluun ja saada siellä samat mahdollisuudet opiskella. Lisäksi nykyajan haasteet ovat yhä moninaisemmat. Nykyajan päiväkotilapsilla on puhelimet ja netit ja nitä käytetään ahkerasti. Muumilauluilla ei vastata niihin haasteisiin mitä virtuaalimaailma lapsille asettaa. Puolet lapsistahan nykyisin myös lukee ja kirjoittaa kouluun mennessään, kyllä siellä oppimiskapasiteettia on jo varhaiskasvatukselle. Ongelma mielestäni on opettajien palkka, joka ei vastaa Helsingin tarpeisiin. Mistään Järvenpäästä taas ei kannata enää aamuseiskaksi lähteä pendelöimään Vuosaaren päiväkoteihin.
Virtuaalimaailmaan vastataan varhaiskasvatussuunnitelmilla (valtakunnallinen vasu, kuntavasu, päiväkotivasu, ryhmävasu ja lasten omat vasut) sekä sillä, että tilaisuutta missä muumilauluja lauletaan ei enää kutsuta laulutuokioksi vaan musikaalisten taitojen edistämiseksi.
Eli se on sitä loputonta raporttien laadintaa ja liirumlaarumia. Ihan turhaa.
On se kamalaa, että pyritään yksilölliseen opetukseen ja tukeen kullekin lapselle ja kirjataan se ylös, kun voi olla työvoiman vaihtuvuutta. Parempihan se olisi vaan sylitellä kasvotonta lapsimassaa, jonka tilanteesta ei ole kelään mitään hajua.
Kirjaamiseen ja suunnitteluun käytettävä aika on pois lasten huomioimisesta.
Niitä kaikkia tehtyjä papereita ei usein edes ole aikaa lukea.
Lasten huomioiminen yksilöinä toimi paljon paremmin silloin, kun kaikesta ei vielä tarvinnut olla mustaa valkoisella.
Aivan bullshittiä. Jos siellä ei tehdä paperille suunnitelmaa ja käydä niitä vasukeskusteluja, siellä päiväkodissa ei ole mitään käsitystä mistä se lapsi aamuisin tulee ja minne se illalla lähtee. Ei mitään käsitystä siitä mitä se osaa ja mitä se tarvitsee. Jos se lapsi sitten alkaa käyttäytyä kurjasti tai kummasti, niin niihin ei osata antaa minkäänlaista tukea, koska ei ymmärretä kokonaisuudesta hevon kukkua. Ja vaikka siellä olsi joku Mirkku huomioimassa, niin Mirkut vaihtuu ja lapsen tilanteesta ei ole mitään käsitystä.
Vielä 90-luvulla tarhatädit osasivat havainnoida lapsia ja varsinkin keskustella lasten vanhempien kanssa. Siten ne tiedot saatiin ja lapset tulivat nopeasti tutuiksi. Ilmeisesti sama ei suju tämän päivän varhaiskasvattajilta.
Se ei suju, koska henkilöstö vaihtuu jatkuvasti. Se ei myöskään suju siksi, että vanhemman kanssa voidaan joutua käyttämään tulkkia. Päiväkodeissa on myös paljon erityislapsia erityistarpeineen, on sijoitettuja lapsia, on vammaisia lapsia. Kyse ei ole siitä, että pellavapään vanhempi kertoo, että meidän Lillille nyt ei kevytmaitoa päivällä vaan punaista maitoa, vaan paljon isommista asioista, jotka ilman kirjallisisa suunnitelmia voivat johtaa siihen, että lapsi siellä päiväkodissa pahimmassa tapauksessa heittää henkensä, kun kukaan ei kirjannut minnekään vaikkapa kala-allergiaa tai insuliinitarpeita.
Sitä suuremmalla syyllä pitäisi palauttaa se kotihoidontuen kuntalisä .Miksi kukaan normaali vanhempi tuollaisene lastaan haluaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosionomeille takaisin pätevyys varhaiskasvattajiksi. Nyt potkittu paljon pois ja tilayei saada ketään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi toimiva päivähoito romutettiin ja korvattiin toimimattomalla varhaiskasvatuksella? Tämä on se oikeasti keskeinen kysymys.
Helsingissä ei se päivähoitokaan toiminut, se oli sitä määräaikaisuuksilla kikkailua ja ryhmäkokosääntöjen rikkomista ja kaikenlaista filunkipeliä jo ennen varhaiskasvatustakin.
Nyt on sitten raahattu ummikkolapsia kaikki pöpeliköt täyteen, poistettu se kuntalisä ja lisäksi sitten tuli vielä tuo varhaiskasvatushömpötys.
Varhaiskasvatus on hieno asia, en minä sitä kritisoisi yhtään. Mikään muu ei vastaa nykypäivän tarpeisiin siinä, että perheet ovat eritytyneet äärimmäisen paljon ja silti kaikkien lasten tulisi selvitä samaan peruskouluun ja saada siellä samat mahdollisuudet opiskella. Lisäksi nykyajan haasteet ovat yhä moninaisemmat. Nykyajan päiväkotilapsilla on puhelimet ja netit ja nitä käytetään ahkerasti. Muumilauluilla ei vastata niihin haasteisiin mitä virtuaalimaailma lapsille asettaa. Puolet lapsistahan nykyisin myös lukee ja kirjoittaa kouluun mennessään, kyllä siellä oppimiskapasiteettia on jo varhaiskasvatukselle. Ongelma mielestäni on opettajien palkka, joka ei vastaa Helsingin tarpeisiin. Mistään Järvenpäästä taas ei kannata enää aamuseiskaksi lähteä pendelöimään Vuosaaren päiväkoteihin.
Virtuaalimaailmaan vastataan varhaiskasvatussuunnitelmilla (valtakunnallinen vasu, kuntavasu, päiväkotivasu, ryhmävasu ja lasten omat vasut) sekä sillä, että tilaisuutta missä muumilauluja lauletaan ei enää kutsuta laulutuokioksi vaan musikaalisten taitojen edistämiseksi.
Eli se on sitä loputonta raporttien laadintaa ja liirumlaarumia. Ihan turhaa.
On se kamalaa, että pyritään yksilölliseen opetukseen ja tukeen kullekin lapselle ja kirjataan se ylös, kun voi olla työvoiman vaihtuvuutta. Parempihan se olisi vaan sylitellä kasvotonta lapsimassaa, jonka tilanteesta ei ole kelään mitään hajua.
Kirjaamiseen ja suunnitteluun käytettävä aika on pois lasten huomioimisesta.
Niitä kaikkia tehtyjä papereita ei usein edes ole aikaa lukea.
Lasten huomioiminen yksilöinä toimi paljon paremmin silloin, kun kaikesta ei vielä tarvinnut olla mustaa valkoisella.
Aivan bullshittiä. Jos siellä ei tehdä paperille suunnitelmaa ja käydä niitä vasukeskusteluja, siellä päiväkodissa ei ole mitään käsitystä mistä se lapsi aamuisin tulee ja minne se illalla lähtee. Ei mitään käsitystä siitä mitä se osaa ja mitä se tarvitsee. Jos se lapsi sitten alkaa käyttäytyä kurjasti tai kummasti, niin niihin ei osata antaa minkäänlaista tukea, koska ei ymmärretä kokonaisuudesta hevon kukkua. Ja vaikka siellä olsi joku Mirkku huomioimassa, niin Mirkut vaihtuu ja lapsen tilanteesta ei ole mitään käsitystä.
Vielä 90-luvulla tarhatädit osasivat havainnoida lapsia ja varsinkin keskustella lasten vanhempien kanssa. Siten ne tiedot saatiin ja lapset tulivat nopeasti tutuiksi. Ilmeisesti sama ei suju tämän päivän varhaiskasvattajilta.
Se ei suju, koska henkilöstö vaihtuu jatkuvasti. Se ei myöskään suju siksi, että vanhemman kanssa voidaan joutua käyttämään tulkkia. Päiväkodeissa on myös paljon erityislapsia erityistarpeineen, on sijoitettuja lapsia, on vammaisia lapsia. Kyse ei ole siitä, että pellavapään vanhempi kertoo, että meidän Lillille nyt ei kevytmaitoa päivällä vaan punaista maitoa, vaan paljon isommista asioista, jotka ilman kirjallisisa suunnitelmia voivat johtaa siihen, että lapsi siellä päiväkodissa pahimmassa tapauksessa heittää henkensä, kun kukaan ei kirjannut minnekään vaikkapa kala-allergiaa tai insuliinitarpeita.
Kala-allergian tai insuliinin tai astmapiipun kirjaaminen ei ennenkään vaatinut maisteria.
Vai oikeen kriisiryhmä.
Ottakaa kuka tahansa opettaja tai hoitaja joka on tehnyt varhaiskasvatuksessa töitä esim. viimeiset 10 vuotta. Eiköhän sieltä aika varmasti ja tarkasti tule ne ongelmakohdat esille.
Ainiin ja niihin ratkaisuihuin tarvitaan RAHAA. RAHAA RAHAA JA RAHAA. Istua voidaan vaikka maailman tappiin siinä ja tässä työryhmässä. Mutta nyt ollaan siinä pisteessä että näitä ongelmia ei enää korjata millään muulla kuin RAHALLA. Kaikki muu on jo moneen kertaan leikattu ja nipistetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi toimiva päivähoito romutettiin ja korvattiin toimimattomalla varhaiskasvatuksella? Tämä on se oikeasti keskeinen kysymys.
Helsingissä ei se päivähoitokaan toiminut, se oli sitä määräaikaisuuksilla kikkailua ja ryhmäkokosääntöjen rikkomista ja kaikenlaista filunkipeliä jo ennen varhaiskasvatustakin.
Nyt on sitten raahattu ummikkolapsia kaikki pöpeliköt täyteen, poistettu se kuntalisä ja lisäksi sitten tuli vielä tuo varhaiskasvatushömpötys.
Varhaiskasvatus on hieno asia, en minä sitä kritisoisi yhtään. Mikään muu ei vastaa nykypäivän tarpeisiin siinä, että perheet ovat eritytyneet äärimmäisen paljon ja silti kaikkien lasten tulisi selvitä samaan peruskouluun ja saada siellä samat mahdollisuudet opiskella. Lisäksi nykyajan haasteet ovat yhä moninaisemmat. Nykyajan päiväkotilapsilla on puhelimet ja netit ja nitä käytetään ahkerasti. Muumilauluilla ei vastata niihin haasteisiin mitä virtuaalimaailma lapsille asettaa. Puolet lapsistahan nykyisin myös lukee ja kirjoittaa kouluun mennessään, kyllä siellä oppimiskapasiteettia on jo varhaiskasvatukselle. Ongelma mielestäni on opettajien palkka, joka ei vastaa Helsingin tarpeisiin. Mistään Järvenpäästä taas ei kannata enää aamuseiskaksi lähteä pendelöimään Vuosaaren päiväkoteihin.
Virtuaalimaailmaan vastataan varhaiskasvatussuunnitelmilla (valtakunnallinen vasu, kuntavasu, päiväkotivasu, ryhmävasu ja lasten omat vasut) sekä sillä, että tilaisuutta missä muumilauluja lauletaan ei enää kutsuta laulutuokioksi vaan musikaalisten taitojen edistämiseksi.
Eli se on sitä loputonta raporttien laadintaa ja liirumlaarumia. Ihan turhaa.
On se kamalaa, että pyritään yksilölliseen opetukseen ja tukeen kullekin lapselle ja kirjataan se ylös, kun voi olla työvoiman vaihtuvuutta. Parempihan se olisi vaan sylitellä kasvotonta lapsimassaa, jonka tilanteesta ei ole kelään mitään hajua.
Kirjaamiseen ja suunnitteluun käytettävä aika on pois lasten huomioimisesta.
Niitä kaikkia tehtyjä papereita ei usein edes ole aikaa lukea.
Lasten huomioiminen yksilöinä toimi paljon paremmin silloin, kun kaikesta ei vielä tarvinnut olla mustaa valkoisella.
Aivan bullshittiä. Jos siellä ei tehdä paperille suunnitelmaa ja käydä niitä vasukeskusteluja, siellä päiväkodissa ei ole mitään käsitystä mistä se lapsi aamuisin tulee ja minne se illalla lähtee. Ei mitään käsitystä siitä mitä se osaa ja mitä se tarvitsee. Jos se lapsi sitten alkaa käyttäytyä kurjasti tai kummasti, niin niihin ei osata antaa minkäänlaista tukea, koska ei ymmärretä kokonaisuudesta hevon kukkua. Ja vaikka siellä olsi joku Mirkku huomioimassa, niin Mirkut vaihtuu ja lapsen tilanteesta ei ole mitään käsitystä.
Vielä 90-luvulla tarhatädit osasivat havainnoida lapsia ja varsinkin keskustella lasten vanhempien kanssa. Siten ne tiedot saatiin ja lapset tulivat nopeasti tutuiksi. Ilmeisesti sama ei suju tämän päivän varhaiskasvattajilta.
Se ei suju, koska henkilöstö vaihtuu jatkuvasti. Se ei myöskään suju siksi, että vanhemman kanssa voidaan joutua käyttämään tulkkia. Päiväkodeissa on myös paljon erityislapsia erityistarpeineen, on sijoitettuja lapsia, on vammaisia lapsia. Kyse ei ole siitä, että pellavapään vanhempi kertoo, että meidän Lillille nyt ei kevytmaitoa päivällä vaan punaista maitoa, vaan paljon isommista asioista, jotka ilman kirjallisisa suunnitelmia voivat johtaa siihen, että lapsi siellä päiväkodissa pahimmassa tapauksessa heittää henkensä, kun kukaan ei kirjannut minnekään vaikkapa kala-allergiaa tai insuliinitarpeita.
Sairaille ja vammaisille lapsille on omat juttunsa. Ei kukaan ennenkään heittänyt henkeään sen takia, että ei olisi tiedetty diabeteksesta tai kala-allergiasta. Sama pätee huostaanotettuihin lapsiin ja tulkin tarpeeseen, jota myös on ollut jo vuosikymmeniä.
Kovasti mainostetaan sitä, että lapsen vasu olisi "keskeinen työkalu varhaiskasvatusyksikön arjessa" mutta käytännössä se on yleensä pala paperia joka pölyttyy mapissa. Monessa paikassa ne lapsen vasut pyritään tekemään myös mahdollisimman lyhyinä, jotta aikaa jäisi tähdellisempään hommaan. Byrokratian vaatimukset täytetään siis, mutta ei lähdetä tekemään byrokratiasta isompaa kuin mitä välttämättä tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhepäivähoito takaisin, kiitos. Ja turha kirjallinen työ pois. Pieni lapsi tarvitsee ennen kaikkea paljon hoitajan huomiota ja tutun pienen ryhmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi toimiva päivähoito romutettiin ja korvattiin toimimattomalla varhaiskasvatuksella? Tämä on se oikeasti keskeinen kysymys.
Helsingissä ei se päivähoitokaan toiminut, se oli sitä määräaikaisuuksilla kikkailua ja ryhmäkokosääntöjen rikkomista ja kaikenlaista filunkipeliä jo ennen varhaiskasvatustakin.
Nyt on sitten raahattu ummikkolapsia kaikki pöpeliköt täyteen, poistettu se kuntalisä ja lisäksi sitten tuli vielä tuo varhaiskasvatushömpötys.
Varhaiskasvatus on hieno asia, en minä sitä kritisoisi yhtään. Mikään muu ei vastaa nykypäivän tarpeisiin siinä, että perheet ovat eritytyneet äärimmäisen paljon ja silti kaikkien lasten tulisi selvitä samaan peruskouluun ja saada siellä samat mahdollisuudet opiskella. Lisäksi nykyajan haasteet ovat yhä moninaisemmat. Nykyajan päiväkotilapsilla on puhelimet ja netit ja nitä käytetään ahkerasti. Muumilauluilla ei vastata niihin haasteisiin mitä virtuaalimaailma lapsille asettaa. Puolet lapsistahan nykyisin myös lukee ja kirjoittaa kouluun mennessään, kyllä siellä oppimiskapasiteettia on jo varhaiskasvatukselle. Ongelma mielestäni on opettajien palkka, joka ei vastaa Helsingin tarpeisiin. Mistään Järvenpäästä taas ei kannata enää aamuseiskaksi lähteä pendelöimään Vuosaaren päiväkoteihin.
Virtuaalimaailmaan vastataan varhaiskasvatussuunnitelmilla (valtakunnallinen vasu, kuntavasu, päiväkotivasu, ryhmävasu ja lasten omat vasut) sekä sillä, että tilaisuutta missä muumilauluja lauletaan ei enää kutsuta laulutuokioksi vaan musikaalisten taitojen edistämiseksi.
Eli se on sitä loputonta raporttien laadintaa ja liirumlaarumia. Ihan turhaa.
On se kamalaa, että pyritään yksilölliseen opetukseen ja tukeen kullekin lapselle ja kirjataan se ylös, kun voi olla työvoiman vaihtuvuutta. Parempihan se olisi vaan sylitellä kasvotonta lapsimassaa, jonka tilanteesta ei ole kelään mitään hajua.
Kirjaamiseen ja suunnitteluun käytettävä aika on pois lasten huomioimisesta.
Niitä kaikkia tehtyjä papereita ei usein edes ole aikaa lukea.
Lasten huomioiminen yksilöinä toimi paljon paremmin silloin, kun kaikesta ei vielä tarvinnut olla mustaa valkoisella.
Aivan bullshittiä. Jos siellä ei tehdä paperille suunnitelmaa ja käydä niitä vasukeskusteluja, siellä päiväkodissa ei ole mitään käsitystä mistä se lapsi aamuisin tulee ja minne se illalla lähtee. Ei mitään käsitystä siitä mitä se osaa ja mitä se tarvitsee. Jos se lapsi sitten alkaa käyttäytyä kurjasti tai kummasti, niin niihin ei osata antaa minkäänlaista tukea, koska ei ymmärretä kokonaisuudesta hevon kukkua. Ja vaikka siellä olsi joku Mirkku huomioimassa, niin Mirkut vaihtuu ja lapsen tilanteesta ei ole mitään käsitystä.
Vielä 90-luvulla tarhatädit osasivat havainnoida lapsia ja varsinkin keskustella lasten vanhempien kanssa. Siten ne tiedot saatiin ja lapset tulivat nopeasti tutuiksi. Ilmeisesti sama ei suju tämän päivän varhaiskasvattajilta.
Se ei suju, koska henkilöstö vaihtuu jatkuvasti. Se ei myöskään suju siksi, että vanhemman kanssa voidaan joutua käyttämään tulkkia. Päiväkodeissa on myös paljon erityislapsia erityistarpeineen, on sijoitettuja lapsia, on vammaisia lapsia. Kyse ei ole siitä, että pellavapään vanhempi kertoo, että meidän Lillille nyt ei kevytmaitoa päivällä vaan punaista maitoa, vaan paljon isommista asioista, jotka ilman kirjallisisa suunnitelmia voivat johtaa siihen, että lapsi siellä päiväkodissa pahimmassa tapauksessa heittää henkensä, kun kukaan ei kirjannut minnekään vaikkapa kala-allergiaa tai insuliinitarpeita.
Sairaille ja vammaisille lapsille on omat juttunsa. Ei kukaan ennenkään heittänyt henkeään sen takia, että ei olisi tiedetty diabeteksesta tai kala-allergiasta. Sama pätee huostaanotettuihin lapsiin ja tulkin tarpeeseen, jota myös on ollut jo vuosikymmeniä.
Kovasti mainostetaan sitä, että lapsen vasu olisi "keskeinen työkalu varhaiskasvatusyksikön arjessa" mutta käytännössä se on yleensä pala paperia joka pölyttyy mapissa. Monessa paikassa ne lapsen vasut pyritään tekemään myös mahdollisimman lyhyinä, jotta aikaa jäisi tähdellisempään hommaan. Byrokratian vaatimukset täytetään siis, mutta ei lähdetä tekemään byrokratiasta isompaa kuin mitä välttämättä tarvitsee.
Tuollaiset mappiin pölyttymään laitetut vasut kun ovat lain rikkomista. Varhaiskasvatuslaki lähtee siitä, että vasu ohjaa lapsen yksilöllistä hoitoa ja kasvatusta. Ei ilmeisesti teidänkään päiväkodissa riitä ammattitaito täyttämään edes lain perusvaatimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi toimiva päivähoito romutettiin ja korvattiin toimimattomalla varhaiskasvatuksella? Tämä on se oikeasti keskeinen kysymys.
Helsingissä ei se päivähoitokaan toiminut, se oli sitä määräaikaisuuksilla kikkailua ja ryhmäkokosääntöjen rikkomista ja kaikenlaista filunkipeliä jo ennen varhaiskasvatustakin.
Nyt on sitten raahattu ummikkolapsia kaikki pöpeliköt täyteen, poistettu se kuntalisä ja lisäksi sitten tuli vielä tuo varhaiskasvatushömpötys.
Varhaiskasvatus on hieno asia, en minä sitä kritisoisi yhtään. Mikään muu ei vastaa nykypäivän tarpeisiin siinä, että perheet ovat eritytyneet äärimmäisen paljon ja silti kaikkien lasten tulisi selvitä samaan peruskouluun ja saada siellä samat mahdollisuudet opiskella. Lisäksi nykyajan haasteet ovat yhä moninaisemmat. Nykyajan päiväkotilapsilla on puhelimet ja netit ja nitä käytetään ahkerasti. Muumilauluilla ei vastata niihin haasteisiin mitä virtuaalimaailma lapsille asettaa. Puolet lapsistahan nykyisin myös lukee ja kirjoittaa kouluun mennessään, kyllä siellä oppimiskapasiteettia on jo varhaiskasvatukselle. Ongelma mielestäni on opettajien palkka, joka ei vastaa Helsingin tarpeisiin. Mistään Järvenpäästä taas ei kannata enää aamuseiskaksi lähteä pendelöimään Vuosaaren päiväkoteihin.
Virtuaalimaailmaan vastataan varhaiskasvatussuunnitelmilla (valtakunnallinen vasu, kuntavasu, päiväkotivasu, ryhmävasu ja lasten omat vasut) sekä sillä, että tilaisuutta missä muumilauluja lauletaan ei enää kutsuta laulutuokioksi vaan musikaalisten taitojen edistämiseksi.
Eli se on sitä loputonta raporttien laadintaa ja liirumlaarumia. Ihan turhaa.
On se kamalaa, että pyritään yksilölliseen opetukseen ja tukeen kullekin lapselle ja kirjataan se ylös, kun voi olla työvoiman vaihtuvuutta. Parempihan se olisi vaan sylitellä kasvotonta lapsimassaa, jonka tilanteesta ei ole kelään mitään hajua.
Kirjaamiseen ja suunnitteluun käytettävä aika on pois lasten huomioimisesta.
Niitä kaikkia tehtyjä papereita ei usein edes ole aikaa lukea.
Lasten huomioiminen yksilöinä toimi paljon paremmin silloin, kun kaikesta ei vielä tarvinnut olla mustaa valkoisella.
Aivan bullshittiä. Jos siellä ei tehdä paperille suunnitelmaa ja käydä niitä vasukeskusteluja, siellä päiväkodissa ei ole mitään käsitystä mistä se lapsi aamuisin tulee ja minne se illalla lähtee. Ei mitään käsitystä siitä mitä se osaa ja mitä se tarvitsee. Jos se lapsi sitten alkaa käyttäytyä kurjasti tai kummasti, niin niihin ei osata antaa minkäänlaista tukea, koska ei ymmärretä kokonaisuudesta hevon kukkua. Ja vaikka siellä olsi joku Mirkku huomioimassa, niin Mirkut vaihtuu ja lapsen tilanteesta ei ole mitään käsitystä.
Vielä 90-luvulla tarhatädit osasivat havainnoida lapsia ja varsinkin keskustella lasten vanhempien kanssa. Siten ne tiedot saatiin ja lapset tulivat nopeasti tutuiksi. Ilmeisesti sama ei suju tämän päivän varhaiskasvattajilta.
Se ei suju, koska henkilöstö vaihtuu jatkuvasti. Se ei myöskään suju siksi, että vanhemman kanssa voidaan joutua käyttämään tulkkia. Päiväkodeissa on myös paljon erityislapsia erityistarpeineen, on sijoitettuja lapsia, on vammaisia lapsia. Kyse ei ole siitä, että pellavapään vanhempi kertoo, että meidän Lillille nyt ei kevytmaitoa päivällä vaan punaista maitoa, vaan paljon isommista asioista, jotka ilman kirjallisisa suunnitelmia voivat johtaa siihen, että lapsi siellä päiväkodissa pahimmassa tapauksessa heittää henkensä, kun kukaan ei kirjannut minnekään vaikkapa kala-allergiaa tai insuliinitarpeita.
Sairaille ja vammaisille lapsille on omat juttunsa. Ei kukaan ennenkään heittänyt henkeään sen takia, että ei olisi tiedetty diabeteksesta tai kala-allergiasta. Sama pätee huostaanotettuihin lapsiin ja tulkin tarpeeseen, jota myös on ollut jo vuosikymmeniä.
Kovasti mainostetaan sitä, että lapsen vasu olisi "keskeinen työkalu varhaiskasvatusyksikön arjessa" mutta käytännössä se on yleensä pala paperia joka pölyttyy mapissa. Monessa paikassa ne lapsen vasut pyritään tekemään myös mahdollisimman lyhyinä, jotta aikaa jäisi tähdellisempään hommaan. Byrokratian vaatimukset täytetään siis, mutta ei lähdetä tekemään byrokratiasta isompaa kuin mitä välttämättä tarvitsee.
Tuollaiset mappiin pölyttymään laitetut vasut kun ovat lain rikkomista. Varhaiskasvatuslaki lähtee siitä, että vasu ohjaa lapsen yksilöllistä hoitoa ja kasvatusta. Ei ilmeisesti teidänkään päiväkodissa riitä ammattitaito täyttämään edes lain perusvaatimuksia.
No se on just sitä kriisiä... Ja turhia nuo ovat.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi toimiva päivähoito romutettiin ja korvattiin toimimattomalla varhaiskasvatuksella? Tämä on se oikeasti keskeinen kysymys.
Helsingissä ei se päivähoitokaan toiminut, se oli sitä määräaikaisuuksilla kikkailua ja ryhmäkokosääntöjen rikkomista ja kaikenlaista filunkipeliä jo ennen varhaiskasvatustakin.
Nyt on sitten raahattu ummikkolapsia kaikki pöpeliköt täyteen, poistettu se kuntalisä ja lisäksi sitten tuli vielä tuo varhaiskasvatushömpötys.
Varhaiskasvatus on hieno asia, en minä sitä kritisoisi yhtään. Mikään muu ei vastaa nykypäivän tarpeisiin siinä, että perheet ovat eritytyneet äärimmäisen paljon ja silti kaikkien lasten tulisi selvitä samaan peruskouluun ja saada siellä samat mahdollisuudet opiskella. Lisäksi nykyajan haasteet ovat yhä moninaisemmat. Nykyajan päiväkotilapsilla on puhelimet ja netit ja nitä käytetään ahkerasti. Muumilauluilla ei vastata niihin haasteisiin mitä virtuaalimaailma lapsille asettaa. Puolet lapsistahan nykyisin myös lukee ja kirjoittaa kouluun mennessään, kyllä siellä oppimiskapasiteettia on jo varhaiskasvatukselle. Ongelma mielestäni on opettajien palkka, joka ei vastaa Helsingin tarpeisiin. Mistään Järvenpäästä taas ei kannata enää aamuseiskaksi lähteä pendelöimään Vuosaaren päiväkoteihin.
Virtuaalimaailmaan vastataan varhaiskasvatussuunnitelmilla (valtakunnallinen vasu, kuntavasu, päiväkotivasu, ryhmävasu ja lasten omat vasut) sekä sillä, että tilaisuutta missä muumilauluja lauletaan ei enää kutsuta laulutuokioksi vaan musikaalisten taitojen edistämiseksi.
Eli se on sitä loputonta raporttien laadintaa ja liirumlaarumia. Ihan turhaa.
On se kamalaa, että pyritään yksilölliseen opetukseen ja tukeen kullekin lapselle ja kirjataan se ylös, kun voi olla työvoiman vaihtuvuutta. Parempihan se olisi vaan sylitellä kasvotonta lapsimassaa, jonka tilanteesta ei ole kelään mitään hajua.
Kirjaamiseen ja suunnitteluun käytettävä aika on pois lasten huomioimisesta.
Niitä kaikkia tehtyjä papereita ei usein edes ole aikaa lukea.
Lasten huomioiminen yksilöinä toimi paljon paremmin silloin, kun kaikesta ei vielä tarvinnut olla mustaa valkoisella.
Aivan bullshittiä. Jos siellä ei tehdä paperille suunnitelmaa ja käydä niitä vasukeskusteluja, siellä päiväkodissa ei ole mitään käsitystä mistä se lapsi aamuisin tulee ja minne se illalla lähtee. Ei mitään käsitystä siitä mitä se osaa ja mitä se tarvitsee. Jos se lapsi sitten alkaa käyttäytyä kurjasti tai kummasti, niin niihin ei osata antaa minkäänlaista tukea, koska ei ymmärretä kokonaisuudesta hevon kukkua. Ja vaikka siellä olsi joku Mirkku huomioimassa, niin Mirkut vaihtuu ja lapsen tilanteesta ei ole mitään käsitystä.
Vielä 90-luvulla tarhatädit osasivat havainnoida lapsia ja varsinkin keskustella lasten vanhempien kanssa. Siten ne tiedot saatiin ja lapset tulivat nopeasti tutuiksi. Ilmeisesti sama ei suju tämän päivän varhaiskasvattajilta.
Se ei suju, koska henkilöstö vaihtuu jatkuvasti. Se ei myöskään suju siksi, että vanhemman kanssa voidaan joutua käyttämään tulkkia. Päiväkodeissa on myös paljon erityislapsia erityistarpeineen, on sijoitettuja lapsia, on vammaisia lapsia. Kyse ei ole siitä, että pellavapään vanhempi kertoo, että meidän Lillille nyt ei kevytmaitoa päivällä vaan punaista maitoa, vaan paljon isommista asioista, jotka ilman kirjallisisa suunnitelmia voivat johtaa siihen, että lapsi siellä päiväkodissa pahimmassa tapauksessa heittää henkensä, kun kukaan ei kirjannut minnekään vaikkapa kala-allergiaa tai insuliinitarpeita.
Sairaille ja vammaisille lapsille on omat juttunsa. Ei kukaan ennenkään heittänyt henkeään sen takia, että ei olisi tiedetty diabeteksesta tai kala-allergiasta. Sama pätee huostaanotettuihin lapsiin ja tulkin tarpeeseen, jota myös on ollut jo vuosikymmeniä.
Kovasti mainostetaan sitä, että lapsen vasu olisi "keskeinen työkalu varhaiskasvatusyksikön arjessa" mutta käytännössä se on yleensä pala paperia joka pölyttyy mapissa. Monessa paikassa ne lapsen vasut pyritään tekemään myös mahdollisimman lyhyinä, jotta aikaa jäisi tähdellisempään hommaan. Byrokratian vaatimukset täytetään siis, mutta ei lähdetä tekemään byrokratiasta isompaa kuin mitä välttämättä tarvitsee.
Tuollaiset mappiin pölyttymään laitetut vasut kun ovat lain rikkomista. Varhaiskasvatuslaki lähtee siitä, että vasu ohjaa lapsen yksilöllistä hoitoa ja kasvatusta. Ei ilmeisesti teidänkään päiväkodissa riitä ammattitaito täyttämään edes lain perusvaatimuksia.
Missään ei ole sanottu, että kuinka usein niitä pitää lukea, jotta ne "ohjaisivat". Kerta vuoteen riittää siis hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne pitäisi saada sellaiseksi, että ne vnahemmat jotka haluaa pelkkää päivähoitoa saisi sitä ja ne perheet jotka on jotain lasuperheitä olisi istten eri yksikössä.
Eihän tässä ole mitään järkeä että kaikkien elämä kärsii kun jonneahmed on huostattu.
Lastenhoitajien palkkoja pitäisi myös korottaa. Ei brutto 2300€/kk riitä pääkaupunkiseudulla elämiseen jos on perhettä, tuilla saa saman elintason.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kun taksiuudistuksessa, koulu-uudistuksessa, soteuudistuksessa jne.. Ylhäältä halutaan päteä ja vaikuttaa suuren palkkansa arvoisilta. Ei kuitenkaan tunneta asiaa ja kenttää.
Onko kriisiryhmä jo laittanut hupparit tilaukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaiva sama kuin kaikessa tekemisessä Suomessa. Hyvät lait ja säännöt, niiden noudattamatta jättämisestä ei ole mitään seuraamuksia kenellekään. Vastuu ei myöskään kuulu enää kenellekään vaan aina jollekin toiselle. Tärkeinä on saada rahaa säästymään. Kenelle?
Oudointa on se, että edes rahalla ei voi ostaa laatua. Samaa myydään yksityisellä puolella. Hienot puheet, totuus muuta.
Itse olen köyhä, joten yksityinen ei edes ole vaihtoehto, mutta mietin usein miksi hyvin toimeentulevat suostuvat näin huonoon laatuun, kun on kyse omien lastensa tulevaisuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Vaiva sama kuin kaikessa tekemisessä Suomessa. Hyvät lait ja säännöt, niiden noudattamatta jättämisestä ei ole mitään seuraamuksia kenellekään. Vastuu ei myöskään kuulu enää kenellekään vaan aina jollekin toiselle. Tärkeinä on saada rahaa säästymään. Kenelle?
Oudointa on se, että edes rahalla ei voi ostaa laatua. Samaa myydään yksityisellä puolella. Hienot puheet, totuus muuta.
Itse olen köyhä, joten yksityinen ei edes ole vaihtoehto, mutta mietin usein miksi hyvin toimeentulevat suostuvat näin huonoon laatuun, kun on kyse omien lastensa tulevaisuudesta?
Ei se yksityinen päivähoito maksa enempää.
Vierailija kirjoitti:
Sama kun taksiuudistuksessa, koulu-uudistuksessa, soteuudistuksessa jne.. Ylhäältä halutaan päteä ja vaikuttaa suuren palkkansa arvoisilta. Ei kuitenkaan tunneta asiaa ja kenttää.
Niin ja eihän sitä suunnittelijan paikkaa voi säilyttää, jos ei keksi uutta muutosta jatkuvasti. Lisäksi nämä työryhmä ja projektit joihin toki erillisrahoitus.
Oikeasti pikkulapset tarvitsee hoivaa eikä opetusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaiva sama kuin kaikessa tekemisessä Suomessa. Hyvät lait ja säännöt, niiden noudattamatta jättämisestä ei ole mitään seuraamuksia kenellekään. Vastuu ei myöskään kuulu enää kenellekään vaan aina jollekin toiselle. Tärkeinä on saada rahaa säästymään. Kenelle?
Oudointa on se, että edes rahalla ei voi ostaa laatua. Samaa myydään yksityisellä puolella. Hienot puheet, totuus muuta.
Itse olen köyhä, joten yksityinen ei edes ole vaihtoehto, mutta mietin usein miksi hyvin toimeentulevat suostuvat näin huonoon laatuun, kun on kyse omien lastensa tulevaisuudesta?
Ei se yksityinen päivähoito maksa enempää.
Ei niin, jos kunta ostaa sen sinun lapselle. Se mitä ihmettelen on se, että edes rahalla ei voi ostaa laatua. Yksityisen varhaiskasvatuksen taso on sama kuin julkisen,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaiva sama kuin kaikessa tekemisessä Suomessa. Hyvät lait ja säännöt, niiden noudattamatta jättämisestä ei ole mitään seuraamuksia kenellekään. Vastuu ei myöskään kuulu enää kenellekään vaan aina jollekin toiselle. Tärkeinä on saada rahaa säästymään. Kenelle?
Oudointa on se, että edes rahalla ei voi ostaa laatua. Samaa myydään yksityisellä puolella. Hienot puheet, totuus muuta.
Itse olen köyhä, joten yksityinen ei edes ole vaihtoehto, mutta mietin usein miksi hyvin toimeentulevat suostuvat näin huonoon laatuun, kun on kyse omien lastensa tulevaisuudesta?
Ei se yksityinen päivähoito maksa enempää.
Ei niin, jos kunta ostaa sen sinun lapselle. Se mitä ihmettelen on se, että edes rahalla ei voi ostaa laatua. Yksityisen varhaiskasvatuksen taso on sama kuin julkisen,
Kelalta saa siihen yksityisen hoidon tuen, joka paikkaa sen erotuksen. Kunta ei liity asiaan mitenkään.
Hoitopuolella sama. Tullut runsaasti lisää paperitöitä ja tarkkailua ja taulukoita yms
Sitten ne täytetään ja arkistoidaan. Kukaan ei niitä lue ja lopulta ne arkistosta silputaan.
Kaikki se paperityö on asukas työstä pois