En tykkää oikein mistään lahjoista - siis en koskaan haluaisi mitään lahjoja. Siis tavaroita. Muilla samaa?
Tulee ihan harmitus, että minne minä nyt tuon tavaran pistän.
Kommentit (9)
Ihan sama, valitettavasti. Sarjakortti kylpylään oli mieluinen lahja. Samoin on ihanaa saada joululahjaksi kotona leivottua, jota ei ite osaa leipoa.
Sama. En keksi mitään tavaraa, minkä haluaisin. Inhoan kaikkea ylimääräistä ja käyttötavaraa ostan sitä mukaan kun tarvin uutta, eli harvoin.
Ihmettelen miksi pitää antaa lahjoja silloin kun joku vanhenee. En minä ainakaan tarvitse mitään ja jos jotakin tarvitsen, niin ei sitä kukaan muu osaa minulle ostaa. En tarvitse viidettä halpisporakonetta tai hylsysarjaa ja jos joku antaa rahaa niin vaivaudun ja tulee tunne, että antaja ajattelee minun olevan sen verran saamaton, etten itse osaa sitä hankkia.
Kukat on ok, paitsi tulilatvat. En halua enää yhtään tulilatvaa.
Mulle saa mielellään antaa suklaata, kukkia, kirjan tai lahjakortin johonkin palveluun. Muunlaisia lahjoja en oikeastaan kaipaa.
Sama, onneksi koko suku ja vähät ystävät kunnioittaa tätä.
En myöskään osta muillekaan esim, tuliaisiksi kuin jotakin syötävää tai kukkia joka niistä tykkää.
Villasukat on mieluinen lahja,tai kukat. Muuta en tahdo.
Mulla ei ole samaa. Olen niin köyhä, että jokainen lahja (pienikin) on ilahduttanut, vaikka ei olisikaan ollut juuri sopiva, kivan värinen tms.
Mutta joo, jos olisin töissä ja talous vakaalla pohjalla, niin sitten en varmaan kaipaisi. Varmasti kukat saisi minut hymyilemään silloinkin, ja jokin itselle sopiva herkku toisi myös olon, että toinen on ajatellut minua/välittää/haluaa ilahduttaa. Mutta tietenkään en haluaisi silloin krääsää nurkkiin pyörimään, jos voisin valita itse laadukasta ja mieluista.
Hep! Ainoa lahja mitä oikeasti osaan arvostaa on villasukat.