Lue keskustelun säännöt.
Kun kaverimies kertookin olevansa ihastunut.
29.06.2015 |
Huoh, kerrottakoon taustatiedoksi että olen ollut naimisissa 5 vuotta ja yhdessä mieheni kanssa 8 vuotta. Eli elämä on melko tasaista.
Noh tutustuin tähän kaverimieheen yhteisten kavereiden ja harrastuksen kautta ja olen pitänyt hauskana tyyppinä. Kavereitahan ei koskaan voi olla liikaa oli ne sitten miehiä tai naisia.
Nyt viikonloppuna sitten nähtiin taas harrastuksen merkeissä isommalla porukalla ja loppuillasta kyseinen herra sitten humalassa alkoi tunnustaa ihastumistaan ja sitä miten olisi kiinnostunut jos en vaan olisi naimisissa. Mies siis oli työvuorossa joten olin "yksin" liikkeellä muiden kavereiden kanssa.
Tilanne on hämmentävä. Ensinnäkin, olen ollut niin kauan parisuhteessa, että en ole tottunut siihen että joku tulee osoittamaan kiinnostusta. Toiseksi olen joskus ajatellut että hitsin vitsit, jos en olisi naimisissa tuo ihminen kiinnostaisi minua.
Ja ei, en ole pettämässä miestäni. En edes harkitse asiaa. Mutta kyllähän tämä vähän hämmentää ja muuttaa ystävyyssuhdetta. En tiedä muistaako kyseinen herra tunnustustaan ja näin ollen vähän jännitän seuraavaa kohtaamista, sillä en halua menettää tätä ihmistä ystävänä.
Noin, sainpa avauduttua. Kun en oikein voi kenellekään lähimmälle ystävälle puhua, enkä halua aiheuttaa omalle puolisolleni turhaa mustasukkaisuutta, saati ongelmia tälle herralle sillä ovat myös tuttuja keskenään.
Kommentit (56)
Mulla on miespuolisia kavereita ja en tiedä yhdenkään olleen ihastuneen muhun. He ovat mahtavia tyyppejä, mutta tiedän, ettei parisuhde toimisi heidän kanssaan ja en haluaisi edes sellaista heidän kanssaan. Yhteen olin kyllä ihan aluksi ihastunut. Kun opin tuntemaan enemmän, tajusin, että olemme aivan liian erilaisia ja tunteet alkoivat kadota. Vietetään aikaa samoissa porukoissa ja ei ole koskaan ollut muuten mitään ongelmia. Että ei voi sanoa, etteikö ystävyys toimisi vastakkaisten sukupuolten välillä. Aloittajan tilanteeseen sanoisin, että jatkakaa vain kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos ihastunut osapuoli alkaa lähentelemään tai hänen ihastuksena menee yli, kannattaa ottaa etäisyyttä. Ei musta ystävyyttä kannata pilata heti tuollaisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista. Olen itse tällainen ihastunut kaverimies, jos nyt parin vuoden jälkeen enään voi ihastumisesta puhua. Hän ei tosin seurustele tai ole muutoinkaan varattu, mutta ei vain ole minusta ollenkaan kiinnostunut miehenä. Olemme työkaveteita ja tämän "prosessin" aikana olemme ystävystyneet muutenkin. Ei se helppoa ole ollut, ei minulle eikä varmaan hänellekään, mutta en kadu mitään eikä varmasti hänkään. Tietyt asiat vaan kuuluvat tähän kaveruuteen, tietyt eivät. Järkevin ja helpoin ratkaisu olisi tietysti ollut unohtaa koko juttu ja mennä eteenpäin, elää elämäänsä. Mutta jos toisen kanssa vain käy ajatustavat ja ajatusten polut niin hyvin yhteen, tuntuisi hullulta pakottaa itseään olemaan kuin näin ei olisikaan. Turhauttaahan se välillä. Mutta joka tällaisessa tilanteessa aikoo elää, sanoisin, että kyllä se mahdollista on. Tärkeintä on antaa toiselle se elintila, itsenäisyys ja arvokkuus mikä on välttämätöntä. Se voi edellyttää pitkiä ikäviä keskusteluita, ja tietenkin tosiasioiden tunnustamista, mutta on mahdollista. En lähde suosittelemaan, mutta en ampuisi heti alaskaan.
Ap miettii nyt mitä itse haluaa, ei mitä muut tekisivät hänen tilanteessaan tai mitä tämä kaverimies haluaisi. Olet vain itsesi pomo. Jos haluat tilanteen säilyvän nykyisellään, niin selvinpäin puhut kaverimiehelle, että et halua häneltä mitään. Et jossittele ja sano mitään "ehkä jonakin päivänä", vaan selkeästi, että ei. Toinen tajua kyllä jos on vähänkään normaalijärkinen ja sinä et millään tavoin anna muuta olettaa.
Jos vähänkin luulet, että sinusta ei kieltämiseen ole ja ruoho aidan takana kiinnostaakin, niin laitat miehesi kanssa poikki heti. Et siis lähde kokeilemaan olisiko toinen jamppa parempi kuin oma mies ja itket sitten jo pesää antaneena täällä kun on niin vaikeaa. Jos siis haluat normaali tilanteen säilyvän, niin lopetat kaverin tuijottelun, vaatteittesi ja hiustesi mietiskelyn ajatuksella mistä kaveri tykkäisivät, lopetat hänen miettimisen täysin mahdottomana ajatuksena ja keskityt mieheesi täysillä. Mutta tuskinpa osaat. Olet juuri sellainen, että lähdet nyt tuijottelemaan kaveria, sönköttämään hänelle silmät loistaen ja vain ja ainoastaan mietit mitä kaveri teki ja sanoi. Ihastut ihastuksen tunteeseen siis, ei mihinkään muuhun.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 02:35"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 01:41"]
Turhan jyrkästi jotkut täällä tuomitsevat mies-nainen-kaveruussuhteen mahdottomaksi. Oma kokemus on, että sen kanssa pärjää kun vain päättää, ettei lähde tunteidensa johdateltavaksi. (...)
[/quote]
No sinähän tuossa juuri todistat, että ei voi olla vaan kavereita, vaan joko päädytään parisuhteeseen tai ainakin mieskaveri haluaisi niin...se, että siitä päästään yli ilman pettämistä/seksiä/tms. on ihan eri asia.
[/quote]Olenkohan ilmaissut itseni jotenkin heikosti, kun porukka nyt takertuu tähän. Mielestäni ap kysyikin juuri sitä, miten tilanteesta pääsee eteenpäin. Ja minun kokemukseni on, että siitä pääsee oikein hyvin, kaveruuden kärsimättä. Ei se sinänsä haittaa jos tunteet ovat tulleet julki, vaan olennaista on se, miten niiden kanssa toimitaan. Ja sehän ei minunkaan elämääni vaikuta mitenkään vaikka kaverimies yhä mielessään hautoisi jotain tunteita minua kohtaan, jos hän ei niitä enää tuo julki. Tosin luulen, että kun se ihastuminen on kerran nostettu pöydälle ja käsitelty, niin se on sitten saatu pyyhkäistyä pois takaraivosta vaivaamasta ja ihastuskin haihtunut pikkuhiljaa. Ja vaikka näin ei olisikaan, minun kannaltani sillä ei ole merkitystä.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 09:13"][quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 02:35"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 01:41"]
Turhan jyrkästi jotkut täällä tuomitsevat mies-nainen-kaveruussuhteen mahdottomaksi. Oma kokemus on, että sen kanssa pärjää kun vain päättää, ettei lähde tunteidensa johdateltavaksi. (...)
[/quote]
No sinähän tuossa juuri todistat, että ei voi olla vaan kavereita, vaan joko päädytään parisuhteeseen tai ainakin mieskaveri haluaisi niin...se, että siitä päästään yli ilman pettämistä/seksiä/tms. on ihan eri asia.
[/quote]Olenkohan ilmaissut itseni jotenkin heikosti, kun porukka nyt takertuu tähän. Mielestäni ap kysyikin juuri sitä, miten tilanteesta pääsee eteenpäin. Ja minun kokemukseni on, että siitä pääsee oikein hyvin, kaveruuden kärsimättä. Ei se sinänsä haittaa jos tunteet ovat tulleet julki, vaan olennaista on se, miten niiden kanssa toimitaan. Ja sehän ei minunkaan elämääni vaikuta mitenkään vaikka kaverimies yhä mielessään hautoisi jotain tunteita minua kohtaan, jos hän ei niitä enää tuo julki. Tosin luulen, että kun se ihastuminen on kerran nostettu pöydälle ja käsitelty, niin se on sitten saatu pyyhkäistyä pois takaraivosta vaivaamasta ja ihastuskin haihtunut pikkuhiljaa. Ja vaikka näin ei olisikaan, minun kannaltani sillä ei ole merkitystä.
[/quote]
Toivottavasti kaikki osapuolet, myös (oletettu) kumppanisi vilpittömästi jakavat saman näkemyksen. Muuten näissä tilanteissa kylvetään tulevan tragedian aineksia. Yksi julistaa ettei tunteita ole, ainakaan siinä määrin että haluaisi irtautua nykykumppanista. Toinen sopeutuu ja esittää hyväksyvänsä tilanteen, mutta jää läheiseen yhteydenpitoon. Eihän sitä tiedä jos toisen tilanne muuttuu, tulee vaikka parisuhdekriisi tai muu elämäntilanne jossa nykyinen kumppani ei täytä kaikkia tarpeita ja uskollinen ystävä nouseekin entistä suurempaan arvoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 23:50"]Huoh, kerrottakoon taustatiedoksi että olen ollut naimisissa 5 vuotta ja yhdessä mieheni kanssa 8 vuotta. Eli elämä on melko tasaista.
Noh tutustuin tähän kaverimieheen yhteisten kavereiden ja harrastuksen kautta ja olen pitänyt hauskana tyyppinä. Kavereitahan ei koskaan voi olla liikaa oli ne sitten miehiä tai naisia.
Nyt viikonloppuna sitten nähtiin taas harrastuksen merkeissä isommalla porukalla ja loppuillasta kyseinen herra sitten humalassa alkoi tunnustaa ihastumistaan ja sitä miten olisi kiinnostunut jos en vaan olisi naimisissa. Mies siis oli työvuorossa joten olin "yksin" liikkeellä muiden kavereiden kanssa.
Tilanne on hämmentävä. Ensinnäkin, olen ollut niin kauan parisuhteessa, että en ole tottunut siihen että joku tulee osoittamaan kiinnostusta. Toiseksi olen joskus ajatellut että hitsin vitsit, jos en olisi naimisissa tuo ihminen kiinnostaisi minua.
Ja ei, en ole pettämässä miestäni. En edes harkitse asiaa. Mutta kyllähän tämä vähän hämmentää ja muuttaa ystävyyssuhdetta. En tiedä muistaako kyseinen herra tunnustustaan ja näin ollen vähän jännitän seuraavaa kohtaamista, sillä en halua menettää tätä ihmistä ystävänä.
Noin, sainpa avauduttua. Kun en oikein voi kenellekään lähimmälle ystävälle puhua, enkä halua aiheuttaa omalle puolisolleni turhaa mustasukkaisuutta, saati ongelmia tälle herralle sillä ovat myös tuttuja keskenään.
[/quote]
Mikäli olet varma ettet halua lähempää suhdetta tähän kaveriin suosittelen että kerrot heti avoimesti miehellesi että kyseinen henkilö on saanut päähänsä älyttömiä ideoita, että olet ne torjunut ja toivot tilanteen loppuvan. Tämä on hyvä "vakuutus" sinulle, miehellesi ja parisuhteellenne. Kahdenkeskinen ajanvietto ja juuri minkäänlainen suora yhteydenpito ihastujan kanssa on nähdäkseni tästä lähtien erittäin huono idea.
Jos nämä ratkaisut tuntuvat kovin tylsiltä ja rajoittavilta, niin toivotan hyvää jatkomatkaa, kaasu pohjassa ja turvavyö auki.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 02:11"]Mies ei siis sanonut olevansa kiinnostunut, vaan sanoi, että olisi kiinnostunut jos et olisi naimisissa.
Rauhoitu siis.
[/quote]
Todella vakuuttavaa järkeilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota hetkeksi etäisyyttä, kunnes pahin järkytys on ohi. Älä enää suostu keskustelemaan aiheesta. Ja jos et halua päätyä pettämään on sinunkin paras unohtaa koko asia! En suosittele, että tapaat miestä enää kahdestaan, koska
A) siinä on aina riski, että tulee tehtyä jotain mikä kaduttaa -tilanteessahan on jatkossa tietty sähköisyys päällä (itse mietit jo, että jos et olisi varattu ja vaikutit jopa harmistuneelta)
B) mies saattaa rohkaistua sinun hakeutuessa kahdestaan hänen kanssaan ja tehdä aloitteita, jotka torjut, mutta sitten melkein toteamaan ettei ystävyys toimi
C) minusta liikutaan harmaalla alueella, jos ehdoin tahdoin mennään kahvittelemasn uhastuneen miehen luo, tottakai se oma ukkosi loukkaantuisi ja ihmettelisi, miksi sinne pitää tunkea.
Kysehän ei ole siitä, että voiko sinuun luottaavaan siitä, miksi pitää ruokkia miehen tunteita ja todellakin ne noilla juttuhetkillä vain voimistuu. Hälyttävintä minusta täsdä on silti se, että menit kuitenkin niin pitkälle, että totesit, että omat tunteesi olisivat vastaavat, jos et olisi naimisissa. Tämä nyt tarkoittaa sitä, että sinulla on jo jotain ihastumisen siementä ollut tai on ainakin nyt! Toisin sanoen, jos et olisi naimisissa lähtisit heti miehen kelkkaan... no, ne tunteet on olemassa kyllä sitten vihkisormuksesta huolimatta ja siitä, että et sio pettää. Ota nyt hemmetisti etäisyyttä ennenkuin omat hormonit aktivoituu ja järki pakenee päästä, kun ihastushuuma iskee...
Huoh, koskakohan naiset oppii, että miehiä harvoin kiinnostaa ystävyys naisen kanssa ilman taka-ajatuksia. Ok, onhan minullakin miehenä naispuolisia "kavereita", mutta nämä ovat avovaimoni ystäviä, minun ystävien tyttöystäviä/puolisoita tai työkavereita, joiden kanssa jauhaa kyllä paskaa porukassa, mutta ei voisi vittuakaan kiinnostaa viettää aikaa heidän kanssaan kahdestaan. Jos teillä hyvät naiset on miespuolisia "kavereita", jotka viettävät teidän kanssanne mielellään aikaa välittämättä siitä, onko seurueen muissa jäsenissä paljon vaihtelua tai oletteko jopa kahdestaan, niin kyseiset kaverit todennäköisesti kärkkyvät vain pillua.
Toki on lisäksi paljon naisia, jotka nauttivat miesten huomiosta ja ihailusta ja tämän takia keräävät ympärilleen epätoivoisia kaverimiehiä, tietäen varsin hyvin heidän todelliset toiveensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tekisin itse? No meillä on miehen kanssa rehellinen suhde. En harkitsisikaan jatkossa meneväni kaverille, joka on minuun ihastunut, tiedustelematta ensin miehen mielipidettä. En ehkä haluaisi enää silti jatkossa tavata kahdestaan. Se, etää salaat asian, kun mies tulee mustasukkaiseksi, on minusta jo vähän huolestuttavaa... Entäs sitten, jos et meinaa pettää (oletetaan nyt, että päätös kanssa pysyy). Eikö sen pitäisi riittää, että mies pahoittaa mielensä ja tuntee mustasukkaisuutta? Eikö toisen tunteita tarvitse huomioida? Valehdellaan mielummin, että voi tehdä mitä lystää... Kai muuten tiedät, että se mitä ei tiedä ei satuta on pettäjien puolustus numero 1.
Ihan oikeasti kuulostat nyt vähän siltä, että kierrät kuin kissa kuumaa puuroa. Tekisi mieli maistaa niin pirusti, mut vakuutat meille _ja samalla ehkä itsellesi_ ettet oikeasti tekisi niin. Kuitenkin jatkat sen puurolautasen kiertämistä ja koukkaat välillä vähän lähempää ja sitten kauempaa, samalla miettien ettei kenellekäön tarvi kertoa, kun en mä siihen kuitenkaan koske. Väitän, että ihastus on jo alkanut ja nyt keksit itsellesi tekosyitä olla katkaisematta välejä ja voit tavata tätä sielunkumppania jatkossakin.
Jos et pistä ystävyyttä hetkeksi hyllylle, on selvää miten homma etenee. Aiempi kirjoittaja puhui hyvin hormoneista. Ihastuminen on kemiaa, yksi sopiva ärsyke (miehen tunnustus) aloittaa kemiallisen prosessin, joka saa aivokemiat heittämään häränpyllyä. Olet varmasti jo tuossa iässä nähnyt, miten eroja on tullut, kun puoliso on täysin hullaantunut toiseen. Jos sitä ihastusta tapaa , jopa ihan vaan näkee säännöllisesti, hormonit ruokkivat ihastusta kuin bensa liekkejä. Näin se luonto toimii... Toki kampoihin voi pistää, mutta hormonien aiheuttama huuma vetää ajatukset mieheen ja vähentää muiden asioiden merkitystä. Ne saavat sinut selittelemään omia tekoja sallituiksi vaikka tiedostat olevasi arveluttavalla tiellä. Kannattaako oikeasti ottaa riski, että järki katoaa kuten monelta muultakin? Yleensä aivokemia palautuu ajan kanssa, kun se ei saa lisää hönkää jatkuvasta tapaamisesta tai haaveilusta. Lopeta siis se ruokkiminen,
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 10:27"][quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 02:11"]Mies ei siis sanonut olevansa kiinnostunut, vaan sanoi, että olisi kiinnostunut jos et olisi naimisissa.
Rauhoitu siis.
[/quote]
Todella vakuuttavaa järkeilyä.
[/quote]
Kovasti ap yrittää selittää, miten voi jatkossakin tavata miestä eikä ole mitään vaaraa. Jos se noin kovasti asian kieltää, voimme jo varmaan alkaa lyödä vetoa lopputuloksesta. Tosin, eiköhän niitä veikkauksia tulevain yhteen suuntaan :( No, oma syy omaan kurjuuteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 00:36"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 00:29"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 00:25"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 00:16"][quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 00:15"] Sitä saa mitä tilaa. [/quote] Anteeksi mutta miten olen tämän tilannut? [/quote] Älä nyt esitä tyhmää. Kysy keltä tahansa mieheltä onko koskaan ollut ihastunut kaveriinsa, joka on nainen.
[/quote]
Eli mielestäsi mies ja nainen ei voi olla ystäviä ilman syvempiä tunteita?
[/quote]
Tutkimusten mukaan näissä kaverisuhteissa naiset ovat mukana kavereina, mutta miehet odottavat joko suhdetta tai seksiä. Naiset luulevat miesten olevan pelkkinä kavereina liikkeellä ja miehet ovat samalla tavalla varmoja, että molempia kiinnostaa enempikin.
[/quote]
Mä oon valitetttavasti omalla kokemuksellani huomannut tämän kanssa ja se on auttanut ymmärtämään miksi mieheni on hieman mustasukkainen näistä kaverimiehistä. Jossain vaiheessa ne on melkein kaikki vonganneet seksiä päissään. :( Ja kyse on miehistä, jotka olen tuntenut koko aikuisikäni, noin 20 vuotta. Onneksi suurin osa alkaa olla naimisissa, joten voidaan taas tapailla harrastusten yms. merkeissä rauhassa.
Kyllähän tästä näkee, että vaikkaneuvoa kysytään, niin ei siitä miehestä olla luopumassa. Niin jyrkästi ap on ottanut sen kannan, ettei tässä ole mitään vaaraa. Seli seli. Olisi kiinnostunut, jos ei olisi varattu...? Jos et tuosta tajua, että on jo kiinnostunut ja halajaa epätoivoisesti vastakaikua, olet joko uskomattoman tyhmä tai sitten hyvinkin perillä tilanteesta, mutta kiellät tilanteen ja selittelet asiat sua miellyttävään suuntaan. Pistä välit hetkeksi poikki äläkä ikinä palaa noin läheiseen ystävyyteen. Jos nyt sivuutetaan se, että voit vahingossa päätyä panemaan sitä ja leikitään, että asia ei enää ikinä tule esille. Mitäs sitten? Miehen fiilikset katoaa sormia napsauttamalla? Juu ei! Jos ei pistä hommalle stoppia, niin pidät miestä löysässä hirressä, eikä se pääse sun yli ja jatkamaan elämäänsä. Toivottavasti, et ole niitä naisia, jotka tykkää tuntea itsensä halutuiksi ja pitää toista koukussa sellaisella flirttailun ja välinpitämättömyyden vaihtelulla? Jos olet oikea kaveri otat etäisyyttä, kun mies ei siihen sattuneesta syystä kykenetai sitä edes halua, vaikka niin on pidemmällä aikavälillä parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä takiaa p luulet miehen sulle tunnustaneen tunteensa? Ei noita sanota ilman, että on mukana edes pieni toivonhippunen vastaavista tunteista... Ehkä selittävät haluavansa olla rehellisiä jne, mutta AINA ihastumisen/rakastumisen tunnustamisen motiivi on pohjimmiltaan se toive jatkosta. Joskus jopa tiedostamatta ja vaikka tietäisi sen mahdottomaksi. Mikään muu ei aja varsinkaan varatulle sitä tunnustamaan! Olet joko tosi naiivii tai tekeydyt sellaiseksi, että voit saada pienestä kiusauksesta jännitystä elämään. Kyllähän se varmasti imartelee ja vähän saa perhosia vatsaan, kun monen avioliittovuoden jälkeen saa uudelta mieheltä huomiota. Älä erehdy kuitenkaan luulemaan sen olevan jotain syvempää. Ihastukset tulee ja menee, nyt sitten testataan teidän avioliiton vahvuus. Aika kovasti olet valmis riskeeraamaan, jos et heti ota etäisyyttä. Toki ei se ensimmäinen liitto olisi, joka kaatuu heti ekaan kiusaukseen... Teillähän taisi olla niitä aviovuosia 5? Katsotaan tuleeko sitää kuuluisaa 7 vuoden kriisiä tai siis oletteko vielä silloin yhdessä...
Voi Av palsta.
Teidän mielestä siis pitäisi aloittaa kauhea draama aviomiehen kanssa. Saada tämä mustasukkaiseksi ja koko ystävä piiri sekaisin. Katkaista välit kaikkien kanssa ettei vaan tule mitään kiusauksia.
Eiköhän tässä nyt koiteta luovia niin että kaikki voivat jatkaa elämäänsä niin kuin se on.
Ja ymmärrän. Pitkässä suhteessa ei ehkä enää ole tottunut ihastumisen tunteeseen, tai siihen että joku tunnustaa ihastustaan.
Kunhan AP tietää itse mitä tekee niin ei kai se meille muille kuulu.
Toivottavasti välinne säilyy ja tämä kaveri ei kauheasti häpeä selvinpäin tapahtunutta.
Aviomiehesi saattaisi muuten tulkita kahvittelujen jatkumisen miehen härnäämisenä tai mikä nyt olisi hyvä sana... että vähän niinkuin annat vastakaikua huomiona ja jätkä siinä kahvitellessa riisuu sua katseellaan, haistaa sun hajuveden ohi kulkiessasi ja lopulta illalla vetää käteen sua miettien. Et viitsi kertoa, koska tulisi mustasukkaiseksi. Voisin sanoa, että entäs, jos ukkosi kävisi kahvittelemassa häneen ihastuneen neitosen luona. En kuitenkaan viitsi, koska sinulla on oma lehmä nyt ojassa ja toki vakuuttaisit luottavasi mieheesi kuin kallioon, etkä närkästyisi vaikka mimmi jotai yrittäisi ja ukko silti siellä juoksisi... Jotenkin luulisin, että käytännössä menisi jotenkin toisin xD
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 11:37"]
Voi Av palsta.
Teidän mielestä siis pitäisi aloittaa kauhea draama aviomiehen kanssa. Saada tämä mustasukkaiseksi ja koko ystävä piiri sekaisin. Katkaista välit kaikkien kanssa ettei vaan tule mitään kiusauksia.
Eiköhän tässä nyt koiteta luovia niin että kaikki voivat jatkaa elämäänsä niin kuin se on.
Ja ymmärrän. Pitkässä suhteessa ei ehkä enää ole tottunut ihastumisen tunteeseen, tai siihen että joku tunnustaa ihastustaan.
Kunhan AP tietää itse mitä tekee niin ei kai se meille muille kuulu.
Toivottavasti välinne säilyy ja tämä kaveri ei kauheasti häpeä selvinpäin tapahtunutta.
[/quote]
Kyllähän kuuluu, jos jutun tuo tänne ratkaistavaksi.
Missä kohtaa on sanottu että AP kahvittelee tämän kaverin kanssa?
No ei niin missään...
Ihanasti nää jutut paisuu!
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 11:37"]Voi Av palsta.
Teidän mielestä siis pitäisi aloittaa kauhea draama aviomiehen kanssa. Saada tämä mustasukkaiseksi ja koko ystävä piiri sekaisin. Katkaista välit kaikkien kanssa ettei vaan tule mitään kiusauksia.
Eiköhän tässä nyt koiteta luovia niin että kaikki voivat jatkaa elämäänsä niin kuin se on.
Ja ymmärrän. Pitkässä suhteessa ei ehkä enää ole tottunut ihastumisen tunteeseen, tai siihen että joku tunnustaa ihastustaan.
Kunhan AP tietää itse mitä tekee niin ei kai se meille muille kuulu.
Toivottavasti välinne säilyy ja tämä kaveri ei kauheasti häpeä selvinpäin tapahtunutta.
[/quote]
Rehellinen avaus miehelle on paras tapa välttää draama. Vai onko parempi että mies saa asiasta tiedon muuta kautta?
Onhan se hyvä jos tietää mitä tekee, mutta AP on yksiselitteisesti sanonut ettei tiedä.
[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 01:41"]
Turhan jyrkästi jotkut täällä tuomitsevat mies-nainen-kaveruussuhteen mahdottomaksi. Oma kokemus on, että sen kanssa pärjää kun vain päättää, ettei lähde tunteidensa johdateltavaksi. Olen saanut kaverista poikakaverin pariinkin kertaan (kun olen ollut sinkkuna), ja olen myös torjunut tällaisen suhteen pariinkin kertaan (jos olen ollut suhteessa tai sen päättymisen käsittely on ollut vielä kesken). Näissä tapauksissa kaveri tyytyi kohtaloonsa ja jonkin ajan kuluttua löysi jonkun muun, ja meidän ystävyytemme ei kärsinyt tästä episodista millään tavalla vaan oikeastaan paremminkin lujittui. Myönnän, että erään kohdalla itsekin tunsin suurta houkutusta, mutta olen todella onnellinen, että silloin vastustin kiusausta. Meidän suhteemme kasvoi siitä erittäin kauniiksi, sisaruussuhteen kaltaiseksi läheiseksi ystävyydeksi.
[/quote]
No sinähän tuossa juuri todistat, että ei voi olla vaan kavereita, vaan joko päädytään parisuhteeseen tai ainakin mieskaveri haluaisi niin...se, että siitä päästään yli ilman pettämistä/seksiä/tms. on ihan eri asia.