Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perinnönjako hajotti sisarusten välit
Viimeinen isovanhemmistani, isoäitini kuoli neljä vuotta sitten.
Hänellä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, vanhin tyttäristä on siis minun äitini.
Sisaruksilla on kaikilla ollut hyvät välit aina, ja ollaan oltu läheisissä tekemisissä. Kuitenkin äitini on huolehtinut eniten vanhemmistaan , ja käynyt lähes joka päivä heidän luonaan ja ollut ns omahoitajan työtä tehnyt, aina siitä saakka kun isoisäni kunto alkoi heikentyä siihen saakka kun sitten myös isoäidistäni aika jätti. Hoiti kauppareissut, talon askareita ja lääkärireissut yms. Välillä katsoin miten uuvuttavaa se hänelle oli , tietysti itsekin auttaen. Muut kolme sisarusta kävivät toisinaan pistäytymässä vanhemmillaan mutta vastuu oli täysin äidilläni.
Isoäidin kuoleman jälkeen perinnönjako tuntuu hajottaneen välit täysin ja sitä on vaikea seurata sivusta. Isoäitini muisti testamentissaan äitiäni enemmän kuin muita sisaruksia, sillä hän koki äitini olleen eniten läsnä ja apuna. Muisti myös toisia lapsiaan mutta perintö ei siis aivan tasan jakautunut neljän sisaruksen kesken.
Kaksi sisaruksista on lähes katkaissut välit äitiini tämän vuoksi. Äitiäni tämä sattuu sillä hän kokee menettäneensä nyt siskon ja veljen. Toinen veli kertoo ajattelevansa että ihan reilusti tämä meni, kun äiti on uhrannut melkein oman elämänsä kun oli lähes omaishoitajan lailla isovanhemmistani pitämässä huolta.
Vaikea tilanne ja vaikea asettua kenenkään puolelle. Välit tuntuvat menneen ja välissä on iso kuilu sisarusten välillä.
Kommentit (674)
Huh. Tulipa mieleeni viime päivien toinen kommenttiketju jonka otsikkona joku kysyi ” miksi tällä palstalla ollaan niin ilkeitä?”
Toisaalta mitä muuta voi odottaa anonyymilta keskustelupalstalta.
Täälläkin joitain kommentteja kuinka äiti valinnut huonekalut ennemmin kuin sisaruksensa, hoitanut mummua perinnön kiilto silmissä .. itsekäs äiti kun haluaa huonekalut eikä sisaruksia yms. Hienovaraista.
Pääasia että itse tiedän ettei asiat ole noin. Toki maailmaan mahtuu paskaa sakkia ja paskoja vanhempia , paskoja perintöriitoja, paskoja jälkeläisiä ja niitä kuuluisia narsisteja mut ei kaikki ole.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani eivät ole varakkaita, joten ei ole kallista tavaraa. Siskoni on jo silti varannut vanhat Askon sohvat ja lastulevy lipasto.
Hyvä vain, jos vie ne. En kaipaa enempää romua.
Minä olen se, joka olen vanhempiani autellut, mutta en silti halua testamenttiin jotain huonekaluja itselleni enempää. Minun on helpompi auttaa, kun asun lähellä. Siskoni vaikeampi tulla, kun asuu 400 km päässä.
Ehkä AP.kin tapauksessa kyse siitä, että sisaruksilla oli matkaa ja omia paineita, että eivät päässeet auttelemaan äitiä enempää.
En ole äitiä autellut siksi, että saisin vanhan keittiön pöydän ja 70 luvun sohvapöydän
AP ei voi tietää, mikä tätinsä elämäntilanne oli
Ihan kaikkea en jaksa lukea, mutta pieni sivuhuomautus tähän. Ap ei välttämättä tiedä kaikkea, hänellä on vain äitinsä kertoma, ja mitä on sivusta seurannut isoäidin elämää.
Tästä ap:n tapauksesta minulle tulee mieleen oma suku. Neljästä sisaruksesta yksi jäi pois työelämästä 5-kymppisenä, miehensä oli jo työkyvyttömyyseläkkeellä, jolle aiemmin pääsi huomattavasti helpommin kuin nykyään. Nykyisin ei taatusti pääsisi, työnsä oli fyysistä, mutta pystyi silti eläkkeellä rakentamaan mökin ym. No joo, yksi lapsista miehineen olivat siis poissa työelämästä, ja tässä vaiheessa jo omat lapsetkin lentäneet pois pesästä. Muut sisarukset puolisoineen olivat tiiviisti työelämässä, osalla asui vielä lapset kotona jne. Eli käytettävissä aikaa ihan erilailla, kuin täysin työelämän ulkopuolella olevilla, terveillä ihmisillä.
Sisarusten äiti oli leski, ja alkoi sairastella. Toki tämä yksi sisarus miehineen auttoi äitiä todella paljon, kävi päivittäin, hoiti asioita jne. Jatkuvasti hän vihjaili ja puhui meille muille sukulaisille, miten muut eivät välitä yhtään, eivätkä käy äidin luona jne. Ajattelin itsekin ensin, että onpa itsekästä, kun ei äidistään sen vertaa välitä. Pikkuhiljaa alkoi totuus valjeta. Tämä yksi sisarus oli kyllä jollain lailla läheisriippuvainen äidistään, vahti mustasukkaisesti kuka äidin luona kävi, ja jos kuuli jonkun sinne menevän, lähti hän heti itsekin siellä käymään. Jos joku vei vanhalle isoäidille ruokaa tai muita tuliaisia, olivat ne aina vääränlaisia, "ei äiti tällaista tykkää syödä, minä toin tätä, tästä tykkää" jne. Jos joku pääsikin käymään ilman tämän yhden sisaruksen valvontaa, hän valitti, kun eivät ole siivonneet samalla. Jos olivat siivonneet, oli sekin väärin tehty.
Olen jälkikäteen, tämän äidin/isoäidin jo kuoltua jutellut yhden sisaruksen kanssa, ja asia oli juuri niin kuin itsekin sivusta aloin havaita. Heitä syyllistettiin yhden sisaruksen taholta jatkuvasti siitä, etteivät työn ja perhe-elämän tiimellyksessä käyneet yhtä paljon äidin luona kuin hän, mutta samalla myös moitittiin kaikkea tekemistä tai tekemättä jättämistä. Katsoivat sitten porukalla, että on viisaampi antaa tämän yhden sisaruksen hoitaa äiti haluamallaan tavalla, koska ei anna muiden siihen osallistua kunkin mahdollisuuksien mukaan. Kävivät kuitenkin tapaamassa äitiään, mutta jättivät asioiden hoidon ja esim. ruokailusta huolehtimisen tälle yhdelle siskolle.
Tässä tapauksessa perinnönjako meni ihan tasan, ketään ei suosittu tms. Mutta kyllä tuo on jäljet sisaruksiin jättänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhemmat rakastaa perinnöllä kiristystä ja uhkailua. Oma narsistivanhempi ensin 20v uhkaili perinnöttä jättämisellä ja sitten teki sen, eli testamentilla sulki perinnöstä ulos. Suosikkilapsi saa kaiken. Narsisti omien sanojensa mukaan aikoo varmistaa ettei jää mitään lakiosaakaan. Tämän aikoo tehdä lahjoittamalla kaikkea jo elossa vielä ollessaan, toki sille suosikille.
En ole silti sisarukselle vihainen. Narsisti on sekopää ja hullu, ja ei se sisarus pyytänyt ”päästä” (tai joutua) narsistin suosikiksi.
Mä pärjään ilman perintöäkin, eipähän tarvi auttaa narsistia vanhuksena (se auttakoon kuka perinnön saa).
No onhan tuo sisaruksenkin "syy" tavallaan. Ainakin vanhemman kuoleman jälkeen olisi mahdollisuus tasata tilannetta keskenään sopimalla.
Meillä oli suvussa tilanne, että yksi sisaruksista ei ollutkaan vainajan biologinen lapsi ja jäi siksi ilman perintöä. Perinnön jaon jälkeen muut lapset antoivat lahjana hänelle sen osuuden, joka olisi biologisena lapsena perinnöksi tullut (verojen vuoksi vasta perinnön jaon jälkeen). Sisarukset voivat halutessaan olla toisilleen sopuisia, vaikka lain mukaan ei tarvitsisi.
ja maksoi lahjaverot? Hankala homma. Eikös hän peri sen biologisen isänsä kuitenkin. Sieltä vaan hakemaan perintöä. Voi olla isompikin summa.
En tiedä mitä kaikkea on tehty koska ei ne tietenkään sitä mulle kerro, mutta mökki on annettu jo suosikille. Ilmeisesti jotenkin siten että arvo laitettu alakantiin ja vanhemmat maksoi pienen lahjaveron.
Näitä on vaikea seurata tai tarkkailla kun mistään ei saa tietoa.
T. Se narsistin syntipukkino miksi et mene käymään vanhempasi luona, sovi asianne, pyydä anteeksi, jos olet pahoittanut mielensä, ja ala elää sovussa. Jostakinhan nyt on riitaa tullut. Tai mene sisaruksesi luo ja sovi riitanne.
Sovi narsistin kanssa eli hyppää narskun pillin mukaan. Ei kukaan itseään kunnioittava alennu sellaiseen.
no voisitko antaa yhden esimerkin? Mitä hän sinulta muka pyytäisi? lopettamaan tupakanpolton, tai juomisen..?
Mitä narsisti toiselta "pyytäisi"? Ole kiltimpi, pidä puolesi kynnysmatto, ole laihempi, eikun oletkin liian laiha, etkö syö kunnolla? Miksi et osaa tehdä mitään, tuon tuon ja tuon teet väärin. Uskalla yrittää luuseri, älä ole vetämätön, mutta tuo yritys oli kyllä surkea, hahhah. Älä nyt liikaa touhota, ei oo niin tarkkaa (äsken oli). Ai olet menestynyt ja ihmiset pitävät sinusta. No ootas kun kerron niille pari juttua, haluavat varmaan muutenkin vain hyötyä sinusta. Eivät voi oikeasti pitää. Älä luota kehenkään (paitsi minuun, kun suollan myrkkyä). Puhu kovempaa, ei tuollaista piipitystä kukaan kuule, mutta älä nyt huuda herranjestas.
Tällaista vaikka narsisti voi vaatia ihan normaalilta ihmiseltä jossa muut eivät vastaavia vikoja huomaa. Esimerkkiisi viitaten, jos lopettaa polttamisen ja juomisen hänen vaatimuksestaan, onkin kohta turhantärkeä terveysintoilija, pitäähän elämässä nautintoja itselleen sallia... ymmärrät varmaan pointin. Kyse ei ole siitä, mitä teet, millainen olet. Se ei narsistia kiinnosta. Kyse on siitä, että hän ei pysty elämään kontrolloimatta ja latistamatta muita.
Joku tuolla sanoi, että sellaista se on kaikilla. Ei, ei se ole. Jos olisi, sen tietäisi.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on jo niin kulunut muotisana
Ei ole, jos isä ja tytär vaikka olevat ja muut siinä yrittävät soutaa näiden välissä. Voi muita lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haa, tänne on hyökännyt yksi tai useampi hyeena palstalle raivoomaan ap:n äidistä :D Ettei olisi peräti aloittajan äidin sisarukset.
Olen kuullut kaikkia osapuolia tässä, toki silti voi olla asioita joita en menneiltä vuosilta voi tietää.
Olen kuullut tädin ja sedän kannat, serkkujen .. sekä tietysti äitini.tuntuu että ongelma on juuri se että nyt eri osapuolet ovat loukkantuneita, ja tästä ei pääse mihinkään. Testamentti jätti varmasti kysymyksiä sedälle ja tädille, mutta äitini on ikävässä asemassa.
Ymmärrän sedän ja tädin tunteita myös , loukkaantumisen ja pohtimisen että miten äiti( mummu siis) päätyi tällaiseen perinnönjakoon. Mun mielestä on kuitenkin väärin että äitini kärsii ja saa heidän käytöksestä osansa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa narsistiselta mummelilta, kilpailuttanut todennäköisesti lapsiaan aina. Ap:n äiti on se kultapuppeli.
Kiitos kauniista kommentista. Mun isoäiti oli mulle rakas mummuni eikä ”narsistinen mummeli”.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkin joskus miettinyt kasvaako suuremmissa perheissä lapsista todennäköisemmin rahanahneita materialisteja, kun lapsena on joutunut jakamaan niin paljon verrattuna 1-2 lapset perheisiin.
Kyllä se materia kelpaa kaikille lukumäärästä riippumatta! Sisaruskateus puuttuu ainoastaan yhden lapsen perheessä!
Ei pidä ollenkaan paikkaansa.On myös sopuisia perheitä,uskoisin,että enemmistö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isällä ja tädillä meni välit vuosiksi perinnönjaon takia, mutta kun aika kului ja molemmat vanhuuden myötä pehmenivät, myös välit palautuivat. Eivät enää niin lämpimiksi kuin alunperin olivat, mutta hyviksi kuitenki. Soittelivat säännöllisesti puolin ja toisin. Eli vaikka nyt välit voivat olla arat ja harmittaa niin kunhan aika kuluu ja tapahtuneeseen tulee väliä niin suhteet voivat palautua.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut kaikkia osapuolia tässä, toki silti voi olla asioita joita en menneiltä vuosilta voi tietää.
Olen kuullut tädin ja sedän kannat, serkkujen .. sekä tietysti äitini.tuntuu että ongelma on juuri se että nyt eri osapuolet ovat loukkantuneita, ja tästä ei pääse mihinkään. Testamentti jätti varmasti kysymyksiä sedälle ja tädille, mutta äitini on ikävässä asemassa.
Ymmärrän sedän ja tädin tunteita myös , loukkaantumisen ja pohtimisen että miten äiti( mummu siis) päätyi tällaiseen perinnönjakoon. Mun mielestä on kuitenkin väärin että äitini kärsii ja saa heidän käytöksestä osansa.
-ap
Jotainhan on syynä siihen, että äitisi oli suosikkilapsi.
Ei tietenkään ole hänen syytään, mutta mummo teki väärin suosiessaan yhtä.
Äitinäsi ottaisin sisustuksiin yhteyttä ja antaisin heidän ottaa niistä huonekaluista ne, joita haluavat. Jos pitäisi panna vaakaan vanhat huonekalut tai sisarussuhteet, valitsisin sisaret ennemmin
Mutta jokainen tavallaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhemmat rakastaa perinnöllä kiristystä ja uhkailua. Oma narsistivanhempi ensin 20v uhkaili perinnöttä jättämisellä ja sitten teki sen, eli testamentilla sulki perinnöstä ulos. Suosikkilapsi saa kaiken. Narsisti omien sanojensa mukaan aikoo varmistaa ettei jää mitään lakiosaakaan. Tämän aikoo tehdä lahjoittamalla kaikkea jo elossa vielä ollessaan, toki sille suosikille.
En ole silti sisarukselle vihainen. Narsisti on sekopää ja hullu, ja ei se sisarus pyytänyt ”päästä” (tai joutua) narsistin suosikiksi.
Mä pärjään ilman perintöäkin, eipähän tarvi auttaa narsistia vanhuksena (se auttakoon kuka perinnön saa).
No onhan tuo sisaruksenkin "syy" tavallaan. Ainakin vanhemman kuoleman jälkeen olisi mahdollisuus tasata tilannetta keskenään sopimalla.
Meillä oli suvussa tilanne, että yksi sisaruksista ei ollutkaan vainajan biologinen lapsi ja jäi siksi ilman perintöä. Perinnön jaon jälkeen muut lapset antoivat lahjana hänelle sen osuuden, joka olisi biologisena lapsena perinnöksi tullut (verojen vuoksi vasta perinnön jaon jälkeen). Sisarukset voivat halutessaan olla toisilleen sopuisia, vaikka lain mukaan ei tarvitsisi.
ja maksoi lahjaverot? Hankala homma. Eikös hän peri sen biologisen isänsä kuitenkin. Sieltä vaan hakemaan perintöä. Voi olla isompikin summa.
En tiedä mitä kaikkea on tehty koska ei ne tietenkään sitä mulle kerro, mutta mökki on annettu jo suosikille. Ilmeisesti jotenkin siten että arvo laitettu alakantiin ja vanhemmat maksoi pienen lahjaveron.
Näitä on vaikea seurata tai tarkkailla kun mistään ei saa tietoa.
T. Se narsistin syntipukkino miksi et mene käymään vanhempasi luona, sovi asianne, pyydä anteeksi, jos olet pahoittanut mielensä, ja ala elää sovussa. Jostakinhan nyt on riitaa tullut. Tai mene sisaruksesi luo ja sovi riitanne.
Sovi narsistin kanssa eli hyppää narskun pillin mukaan. Ei kukaan itseään kunnioittava alennu sellaiseen.
no voisitko antaa yhden esimerkin? Mitä hän sinulta muka pyytäisi? lopettamaan tupakanpolton, tai juomisen..?
Mitä narsisti toiselta "pyytäisi"? Ole kiltimpi, pidä puolesi kynnysmatto, ole laihempi, eikun oletkin liian laiha, etkö syö kunnolla? Miksi et osaa tehdä mitään, tuon tuon ja tuon teet väärin. Uskalla yrittää luuseri, älä ole vetämätön, mutta tuo yritys oli kyllä surkea, hahhah. Älä nyt liikaa touhota, ei oo niin tarkkaa (äsken oli). Ai olet menestynyt ja ihmiset pitävät sinusta. No ootas kun kerron niille pari juttua, haluavat varmaan muutenkin vain hyötyä sinusta. Eivät voi oikeasti pitää. Älä luota kehenkään (paitsi minuun, kun suollan myrkkyä). Puhu kovempaa, ei tuollaista piipitystä kukaan kuule, mutta älä nyt huuda herranjestas.
Tällaista vaikka narsisti voi vaatia ihan normaalilta ihmiseltä jossa muut eivät vastaavia vikoja huomaa. Esimerkkiisi viitaten, jos lopettaa polttamisen ja juomisen hänen vaatimuksestaan, onkin kohta turhantärkeä terveysintoilija, pitäähän elämässä nautintoja itselleen sallia... ymmärrät varmaan pointin. Kyse ei ole siitä, mitä teet, millainen olet. Se ei narsistia kiinnosta. Kyse on siitä, että hän ei pysty elämään kontrolloimatta ja latistamatta muita.
Joku tuolla sanoi, että sellaista se on kaikilla. Ei, ei se ole. Jos olisi, sen tietäisi.
Kuulostaa täysin normaalilta huolehtivalta vanhemmalta. Miksi otat nuo apunsa vihana? Ne on kätkettyä välittämistä. Jos ei välittäisi, ei sanoisi mitään esim anoreksiasta/ ylipainosta. Anna mennä toiseesta korvasta ulos. Tuosta on narsismi kaukana.
Nää on vaikeita juttuja. Olen juuri parhaillaan perinnönjaossa (iäkäs sukulainen jolla ei ollut omia lapsia). Minä olin edesmenneen lähin omainen ja olin hänen kanssaan läheinen 50 vuoden ajan, hoidin hänen kaikki asiansa, avustin välillä ihan fyysisesti ja hoidin kaikki käytännön asiat hänen terveydentilansa alettua heikentyä vajaat 10 vuotta sitten. Asuttiin eri paikkakunnilla mutta kävin hänen luonaan perheineni 4-5 kertaa vuodessa (+ jos oli jotain avun tarvetta joka ei sattunut noihin käyntiaikoihin). Testamenttinsa hän oli tehnyt jo kauan aikaa sitten (ja oikeus lapsettomana tietenkin jakaa omaisuutensa ihan miten haluaa). En saanut testamentilla kaikkea, mutta ison osuuden hänen omaisuudestaan. Muut sukulaiset eivät häntä juuri olleet edes käyneet katsomassa. Testamentti oli yllätys (ja ilmeisesti myös jaettavan omaisuuden määrä) joillekin sukulaisille ja yksi piti jakoa epäreiluna. Minä en kuitenkaan ole syyllinen testamentin sisältöön enkä siihen etteivät muut välittäneet tarpeeksi edes käydäkseen tapaamassa häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan tuollaiset tilanteet voi välttää maksamalla käypä korvaus käteisellä elinaikana ja tiedottamalla siitä muille sisarulsille.
Perinnönjaot on kummallisia tilanteita, joissa ihmisessä on yhtä aikaa läsnä kehittymätön nelivuotias ja aggressiivinen aikuinen. Kun se lakupötkö jaetaan tasan yhtäsuuriin osiin itse perinnönjaossa. Tosin kiinteistöjen jaossa on sitten omat tunneskaalansa...
Tästä tuli mieleen suvussamme sattunut tapaus. Mummon poika asui lähellä ja autteli kovasti. Odotti koko ajan saavansa ison osan perinnöstä itselleen. Ei saanutkaan ja riitautui sisarustensa kanssa. Haukkuu pitkin kyliä äitinsä ja sisarensa.
Totuus oli, että äitinsä pelkäsi poikaansa. Toki haki ruokaa ja kävi. Mutta haukkui äitiään koko ajan ja raivosi ja huusi käynneillään. Mummo piti yhteyttä tyttöihinsä puhelimitse ja tytöt kävivät, kun ehtivät. Heille purki ahdistustaan, kun poika taas kävi ja huusi hänelle ja haukkui ja uhkasi jättää avutta.
No kyläläisiin upposi pojan uhriutumistarina ja vuosia juoruiltiin tytöistä ja haukuttiin heitä. Vain läheiset tiesivät totuuden. Minä tiesin, kun olin naapuri ja kävin mummon luona usein kylässä.
Ei liity aloitukseen mitenkään. Mutta totuus voi joskus olla ihan toista, mitä luullaan
Mielestäni on fiksua huomioida perinnönjaossa esim. tuo, että yksi aina auttaa (jos ei ole huomioitu elinaikana) ja muut ei tai jos yhdelle on jo maksettu esim. lainan takauksia tms. niin tämä huomioidaan perintöosuudessa. Tosin järkevintä olisi kertoa tästä jo etukäteen, saattaisi reippaita auttajia ilmaantua enemmänkin.
Voi tuollainen riitautuminen olla yleistäkin.
Voisi kuvitella että tuolloin on jo aiemmin sisarusten välillä ollut jonkinlaista ilmituotua tai salattua kateutta tai katkeruutta.
Ja monesti on myös niin, että on olemassa yksi, joka on omasta mielestään/muidenkin tehnyt vanhempien hyväksi kaikenlaista näiden eläessä. Voi olla myös niin, että on muitakin jotka ovat tehneet, mutta ne teot arvotetaan eri lailla. Ja jos siinä sitten on se katkeruus vielä mukana, niin...
Sitten voi tulla yllätyksenä, että aivan kirkkaalta taivaalta tulee, että tehty testamentti siinä viimeisessä vaiheessa ennen kuolemaa.
Joku täällä jo sanoikin, että jos vaikka oliskin testamenttimääräyksiä vaikka irtaimiston suhteen, niin koska nyt kuitenkin on kaikkien sisarusten lapsuudenkodista useimmiten kyse, niin olisi ihan ystävällistä ja kohteliasta että jokaiselle annettaisiin mahdollisuus jotain (etenkin jos on jotakin sellaista, jonka tämä sisarus on sinne kotiin tuonut, antanut, lahjoittanut, tai jättänyt) ottaa muistoksi. Ei se aina se muistoesine ole arvokas, paitsi tietenkin ehkä sen sisaruksen omien muistojen kannalta.
Hävytöntä joskus kyllä mitä näitä kuulee... miten sisaruksia on kohdeltu.
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli mieleen suvussamme sattunut tapaus. Mummon poika asui lähellä ja autteli kovasti. Odotti koko ajan saavansa ison osan perinnöstä itselleen. Ei saanutkaan ja riitautui sisarustensa kanssa. Haukkuu pitkin kyliä äitinsä ja sisarensa.
Totuus oli, että äitinsä pelkäsi poikaansa. Toki haki ruokaa ja kävi. Mutta haukkui äitiään koko ajan ja raivosi ja huusi käynneillään. Mummo piti yhteyttä tyttöihinsä puhelimitse ja tytöt kävivät, kun ehtivät. Heille purki ahdistustaan, kun poika taas kävi ja huusi hänelle ja haukkui ja uhkasi jättää avutta.No kyläläisiin upposi pojan uhriutumistarina ja vuosia juoruiltiin tytöistä ja haukuttiin heitä. Vain läheiset tiesivät totuuden. Minä tiesin, kun olin naapuri ja kävin mummon luona usein kylässä.
Ei liity aloitukseen mitenkään. Mutta totuus voi joskus olla ihan toista, mitä luullaan
Onhan tuo monimutkaista, mutta tuossa poika VOI tehdä VAATIMUKSEN kuolinpesälle hoivan korvauksesta ja laittaa ylös kaiken sen fyysisen työn mitä on vanhuksen sairauden aikana tehnyt, tai maksanut kenties omasta pussista lääkkeitä, bensoja jne. Ja oikeus antaa hänelle korvauksen. Se on mummon oma VALINTA avaako oven jos pelkää vai eikö. Naapuri on vain naapuri. Ei naapurikaan kaikkea tiedä. Ja voi tulkita että jos ET tehnyt huoli-ilmoitusta tai pojasta jotain valitusta niin ei rikosta tehnyt. Huuto nyt on joillain vaan kovemmin puhumista esim. huonokuuloiselle vanhukselle. Väärinhän se silti on. Mutta joka perheessä omat tyylit. voin kertoa että se hoivaajan osa on USKOMATTOman raskas. Siinä painaa huoli voinista, lääkkeistä, toisen koko elämä on pojan käsissä. Kokeileppa joskus.
näin kirjoitti:
Mielestäni on fiksua huomioida perinnönjaossa esim. tuo, että yksi aina auttaa (jos ei ole huomioitu elinaikana) ja muut ei tai jos yhdelle on jo maksettu esim. lainan takauksia tms. niin tämä huomioidaan perintöosuudessa. Tosin järkevintä olisi kertoa tästä jo etukäteen, saattaisi reippaita auttajia ilmaantua enemmänkin.
Mun mielestä tolla on merkitystä vain siinä tapauksessa, että jos se auttaminen on ollut sellaista, että esim. kiinteistön arvo kohoaa. Se, että kuskaa autolla tai käyttää lääkärissä, jne. no, auttamista sekin on, mutta aika vähäarvoista. Kun sitten on voinut olla joku toinen joka on konkreettisesti tehnyt jotain sellaista joka on ollut myös auttamista, mutta sillä ei ole mitään arvoa tuon toisen tekojen rinnalla.
Pitäishän sitä voida ajatella, että kaikki lapset ovat vanhemmille yhtä rakkaita. Enkä nyt ihan usko, että vanhemmat haluavat että sisarukset ovat sitten lopun elämäänsä suutuksissa toisiinsa.
Joskus tämä palkitseminen jostakin on kyllä myös aika naurettavaa. Kun ajatellaan, että useimmiten lapset ovat jo hyvässä aikuisiässä, heillä on oma talous ja koti kunnossa, niin sitten pitää ruveta vanhempien rahoista ja tavaroista, kiinteistöistä ruveta riitelemään. Tai yrittää haalia näistä itselle isompia osuuksia. Tavara on tavaraa, pitsilakanat homehtuvat ja lahoavat, valokuvat hapertuvat, ja niin päin pois.
Alue: Aihe vapaa
Samaa mieltä. Molemmilla lapsilla asunnot ja muita sijoituksia ties kuinka monen vuoden ajalta, joten vanhemmat voisivat aivan vapaasti käyttää omaisuutensa tekemään omasta elämästä mahdollisimman hyvää viimeisiksi vuosiksi.