Lue keskustelun säännöt.
Pahoinvointi, narsistisen ihmisen kanssa suhteessa. Voimat lopussa.
15.02.2022 |
En kehtaa edes kertoa kaikkea. Hävettää kuinka paljon olen antanut itsestäni, niin että olen enää vain kalpea ja ohjelmoitu kotiorja, nuori nainen. Todella uupunut ja väsynyt.
Ikäeroa on paljon. Mies on todella voimakastahtoinen, hakee kehuja ja on todella ilkeä nostaakseen itsensä toisten yläpuolelle. Tämä vaihtelee. Haukkuu, pyytää anteeksi, hyvittelee, puhuu kauniita, lyttää jälleen alas. Vuoristorataa.
Olen aivan murtunut eikä voimia enää ole. Yritän vain esittää normaalia koska jos näytän tai kerron tunteeni, niin siitä tulee niin voimakas tunneryöppy etten jaksa sitäkään. Helpointa olla hiljaa tai myötäillä.
Olen muutenkin suorittajatyyppi ja erittäin empaattinen. Siksi tämä kaikki sattuu niin paljon, mikään ei riitä ja naamari naamalla mennään.
Ajatikseni ovat jo kääntyneet itseni mollaamiseen, itsetuhoiseen ajatteluun yms.
En enää tunnista itseäni tai hädin tuskin pystyn enää itkemään. Olen vain vakavalla ilmeellä kulkea tai feikkaavan iloinen ja väsynyt, jonka mieliala vaihtelee viikottain. Toivoa täynnä ja jälleen lasku kurjaan todellisuuteen. Enää en usko omaan tulevaisuuteeni.
Minua on pahoinpidelty, henkisesti poljettu. Naamani edessä on flirttailu ja kosketeltu toisia naisia - samalla juuri kerrottu suuresta rakkaudesta minua kohtaan ja puhuttu henkilökohtaisia upeita asioita. Toisena hetkenä kaikki voi romahtaa ja jälleen piirrellään haavekuvia taivaalle.
Minua nöyryytetään ihmisten kesken ja kahden kesken itketään anteeksiantoa eri selityksin.
Tämä on niin ristiriitaista, riistävää, ihmisen hajottavaa ja hitaasti edennyttä manipulointia, etten vain kertakaikkiaan saa enää edes yhteyttä itseeni. En vain enää tiedä mitä tehdä.
Häpeän itseäni ja kertoa tästä kaikesta. Tämä on henkilökohtainen helvettini enkä kestä kohdata tätä kaikkea yksin. Ystäviäkään ei enää ole. Elämänilo on kadonnut.
Edes asumusero ei auttanut. En pääse eroon. Aina on syy käydä hänen luonaan koska tarvitsee apua. Aina on syy jäädä, koska - (rakastaa, tarvitsee, "vielä yksi ilta" jne..).
Mua pelottaa tää kaikki ja tämän kohtaaminen yksin. En vain enää kestä tätä kaikkea.
Kommentit (66)
Jos se on niin hyvä manipulaattori, niin joku toinen onnellinen saa pian uuden hoidokin. Jos taas ei, niin sittenhän se ei ole. Hyvä, että mietit ammattiavun hankkimista, kuten hänenkin pitäisi. Olisi hyvä päästä niiden vetonarujen alkupisteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin myös tuollaisessa myrkyllisessä suhteessa. Viimeisen eron yhteydessä päätin, että nyt pysyn tiukkana seuraavaan kesään asti. Aikaa oli puoli vuotta siihen. Ja jos vieläkin haluan suhteeseen, niin luovutan ja annan hänen tuhota minut.
Tärkeintä on no contact! Ei mitään kautta yhteyksiä, etkä seuraa somessa.
Minä hoidin itseäni kuin toipilasta. Ainoa tavoite oli pysyä erossa. Etsin hyvän mielen sarjoja, elokuvia, rohkaisevia kirjoja. Kävin hieronnassa, kosmetologilla. Ostin itselleni kukkia ja muita kauniita asioita. Paniikkikohtauksiin ja ahdistukseen otin rauhoittavia lääkkeitä. Tein rentoutusharjoituksia ja aloitin tanssiharrastuksen. Tein kaikkea mikä auttoi siinä henkisessä rämpisessä ja torjui suhteeseen palaamista.
Vasta vuoden päästä aloin tutustumaan narsismiin ja kohtaamaan suhteen järkyttävyyttä. Aloin kirjoittamaan päiväkirjaa ja hakemaan apua. Tässä kohdassa ei olisi tullut enää mieleenikään palata suhteeseen. Nyt olen jo voiton puolella asian käsittelyssä.
Mukava kuulla että sait apua. Voimia sinulle paljon! Matka on pitkä mutta tee itsellesi niin paljon hyvää kuin osaat. Ainoa suhde jossa olet koko loppuelämäsi on suhde sinuun itseesi. Rakasta nyt senkin edestä mistä olet jäänyt aiemmin paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, mulla on sulle useampi vinkki mitkä auttoivat minua.
- Aloita päiväkirjan kirjoittaminen. On todella tärkeää, että saat nuo ajatukset ja tunteesi purattua johonkin ja päiväkirja on oikeasti parhain asia, minkä itse aloitin, kun pääsin narsistista vihdoin eroon.
- Täydellinen "ei minkäänlaista yhteyttä" siihen narsistiin. Blokkaa numerot, estä netissä. Tee kaikki mahdollinen, ettei hän saa sinuun yhteyttä.
- Yritä aloittaa joku uusi harrastus. Vielä paremmin, jos se on jotain urheilua. Stressihormonit ovat sellaisia veijareita, että ne aiheuttavat ihan hirveitä ahdistuskohtauksia kehossa ja niitä on usein tälläisissä tilanteissa paljon. Ne saa kuitenkin urheilemalla helposti poltettua pois (auttoi minulla).
- Anna itsellesi aikaa toipua! Siis ihan oikeasti. Liian useasti ihmiset, tälläkin palstalla, ovat sellaisia, että pitäisi kuukaudessa päästä tunteista ylitse ja unohtaa se henkilö. Mutta ei se mene niin! Usein siihen menee kuukausia, jos ei vuosia! Joten älä yritä kiirehtiä. Itse voin sanoa, että vasta nyt puolen vuoden jälkeen tilanteeni on helpottunut eikä asia tunnu enää niin pahalta.
Kiitos ♥
Päivänkirjan kirjoittaminen on todella hyvä neuvo. Pidän kirjoittamisesta ja ehkä se saa jäsentelemään paremmin ajatuksia ja lisäksi pääsen lähemmäksi itseäni. Haluan olla terveesti itsekäs nyt ja päästä tämän kaiken yli, vaati se sitten paljonkin aikaa ja kyyneleitä.
Harrastus olisi hyvä. Edes kävelylenkit. Minulla kun ei ole ollut minkäänlaista mielenkiintoa pitää itsestäni huolta, ei minkäänlaista.
En ota paineita harrastuksista, vain pieni liike eteenpäin olisi jo voitto tällä hetkellä.Onneksi hoitaja oli niin ymmärtäväinen ja tuntui, että haluaa aidosti olla tukenani. Ymmärsi niin hyvin poimia olennaisia asioita kaiken itkuisen ja sekavan kertomukseni keskeltä. Hän auttaa minua jäsentelemään tulevilla käynneillä ja kirjoittamaan tärkeitä asioita paperille, jotka sitten ovat lääkärille avuksi ja saan oikeanlaista hoitoa sitten.
Melkein itken pelkästään tästä avun saamisesta kun on niin helpottunut olo, että nyt vihdoin tämä kaikki paska saa muuttua, vaati se sitten aikaa ja tuskaa mutta ainakin on toivoa paremmasta.
ApYksi vinkki vielä, minkä haluan sanoa sinulle. Kun itkettää, niin itke! Jos itkettää todella paljon, niin itke todella paljon. Anna niiden tunteiden tulla. Älä yritä niitä pitää sisällä. Sellainen "jee pääsin siitä eroon!" ja seuraavana päivänä totaali romahdus on ihan normaalia. Tärkeintä on, että annat niiden tunteiden tulla ja kun itkettää, niin itke pois. Itkeminen tekee ihan hyvää.
Mulla itselläni kävelylenkit muuttuivat lopulta ihan kunnon salitreeneihin tässä kun olen toipunut omasta ex-narsistista. Huomasin, että aina kun treenaan kovasti niin en ajattele häntä, en ole ahdistunut ja se oikeasti saa olon tuntumaan hyvältä. Mutta ei tuosta kannata kuitenkaan stressata tai ajatella, että nyt sinunkin on pakko sitä tehdä. Jokaisella on oma juttu, mitkä auttavat eron tullessa ja varsinkin jos on narsisti kyseessä. Mitä itse vaan suosittelen, on ettet käytä alkoholia, päihteitä tai ala käyttämään liikaa sosiaalista mediaa.
Kiitos edelleen, ihanaa kun saan "luvan" tuntea kuten tunnen. Tai että saan tavallaan teiltä muilta tietoa siitä, että on ihan normaalia itkeä niin lujaa että se sattuu ja ettei tarvitse pidätellä ja yrittää vain selviytyä vahvana. Saan itkeä kuin pieni lapsi kotonani, täydessä rauhassa tänään ja huomenna.
Keskityn nyt tosiaan itseni kuuntelemiseen, myötätuntoisempaan kohtaamiseen ikävillekin tunteille. Se ei ole merkki heikkoudesta eikä etenkään siitä, että minun pitäisi palata takaisin. Se on merkki siitä, että viimein kuuntelen itseäni ja annan luvan toipua kaikesta. Aion estää miehen heti kun olen päässyt kotiini. En halua häneltä mitään ja tiedän, että kertoo minusta valheellista ja karuja asioita lähipiirilleen sekä kavereilleen. Sitten hän etsii uuden, jolle kertoo myös oman versionsa existään. Kuten teki minullekin.
Ap
Olen käynyt läpi saman.
Miksi hakeutuvat empaattisen ihmisen rinnalle ? Olemmeko heikkoja ja tunnemme sääliä , kuuntelemme, autamme.
Mietin usein miksi en lähtenyt vetämään ensimmäisenä päivänä treffien jälkeen.Huomasin heti, että tämä on heikko tyyppi mutta ack niin charmikas .
Merkillistä näissä miehissä on että tietävät olevansa pahoja, ja loukkaavia. Yhtäaikaa ovat tosi pehmoja. Charmikkaita, lapsellisia, avuttomia, vaativia, uhreja.
Se mikä on pahinta että eivät koskaan halua päästää irti vaikka pyytää . Vaikea saada pois oven takaa, vaikka jo uusi suhde . Lopulta onnistuin , valehtelemalla.
Tämän jälkeen ei uskalla aloittaa uutta suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häivy ja etsi itsellesi uusi narsisti. Kokemuksella onnistut varmasti.
Kusipäitä on joka junaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt läpi saman.
Miksi hakeutuvat empaattisen ihmisen rinnalle ? Olemmeko heikkoja ja tunnemme sääliä , kuuntelemme, autamme.
Mietin usein miksi en lähtenyt vetämään ensimmäisenä päivänä treffien jälkeen.Huomasin heti, että tämä on heikko tyyppi mutta ack niin charmikas .
Merkillistä näissä miehissä on että tietävät olevansa pahoja, ja loukkaavia. Yhtäaikaa ovat tosi pehmoja. Charmikkaita, lapsellisia, avuttomia, vaativia, uhreja.
Se mikä on pahinta että eivät koskaan halua päästää irti vaikka pyytää . Vaikea saada pois oven takaa, vaikka jo uusi suhde . Lopulta onnistuin , valehtelemalla.
Tämän jälkeen ei uskalla aloittaa uutta suhdetta.
Juuri näin. Minäkin olen yrittänyt valehdella. Ihan kaikkea tehdä mutta huonolla menestyksellä. Täytyy vain myöntää, että aina vaihtoehto on oikeasti pistää estot totaalisesti päälle. Narsisti vihaa minua tuon jälkeen ja se minua on pelottanut, se viha ja kärsimys jota toiselle aiheutan mutta en pysty enää kärsimään itse enempää. Täytyy vain päästää irti ja jättää ne haavekuvat sopuisasta normaalista erosta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että olet päässyt avun ja tuen piiriin! Luin oman eroni jälkeen jotakin erokirjaa, jossa sanottiin että vasta kaksi vuotta eron jälkeen voi aidosti harkita, kannattaako palata yhteen. Jos ennen tätä kahden vuoden merkkipaalua palaa yhteen, suhde jatkuu siitä mihin se jäi. Joka kerta, kun suru tuntui liian musertavalta kannettavaksi ja aloin haaveilla uudesta alusta tämän ihmisen kanssa, muistutin itseäni tästä kahden vuoden aikarajasta. Päätin, että kaikki yhteenpaluuhaaveet ennen tätä kahden vuoden etappia ovat vain eron ja surun käsittelyä, enkä tehnyt niiden tunteiden suhteen mitään. Kirjoitin päiväkirjaan ja elin läpi, surin ja itkin. Kummasti sen kahden vuoden jälkeen nämä haaveet ovat jääneet, lähinnä ihmettelen kuinka olen joskus tuntenut häneen niin voimakasta yhteyttä.
Muita vinkkejä:
Itkeminen, romahtaminen, huutaminen, raivoaminen ja nollasta sataan mielialanvaihtelut ovat täysin normaaleja. Yhtenä päivänä on tosi euforinen ja hyvä olo, seuraavana päivänä mikään maailman tuska ei riitä.
Terapia kannattaa aina. Vaikka omasta mielestäni tarvitsin terapiaa vain eron jälkeisen ahdistuksen vuoksi, terapiassa on käsitelty mm. emotionaalisesti turvatonta lapsuutta ja perhesuhteiden rikkinäisyyttä, joita yritin lääkitä tuolla kaikennielevällä ihmissuhteella. En tunnistanut omia rajojani ja annoin itseni hyväksikäytettäväksi, sillä janosin pienen lapsen lailla hoivaavaa rakkautta, jota vaille olin jäänyt.
Alkoholi ei auta. Muutamat kännit join eron jälkeen "nollatakseni", mutta kun aivokemiat olivat muutenkin sekaisin, olo oli sen jälkeen entistä hirveämpi. Lopetin satunnaisenkin alkoholin käytön, se oli hyvä päätös.
Mitään nopeita toipumisia tai pikaista helpotusta tilanteeseen ei ole. Mutta vähitellen hyviä päiviä alkaa tulla enemmän kuin huonoja. Työ, jonka teet tätä traumaa käsitellessäsi, kantaa sinua loppuelämäsi ajan.
Haleja ja tsemppiä! Selviydyt kyllä, vaikka siihen on vaikea uskoa. Sitoudu avun vastaanottamiseen ja itsesi hoivaamiseen tämän kaiken keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että olet päässyt avun ja tuen piiriin! Luin oman eroni jälkeen jotakin erokirjaa, jossa sanottiin että vasta kaksi vuotta eron jälkeen voi aidosti harkita, kannattaako palata yhteen. Jos ennen tätä kahden vuoden merkkipaalua palaa yhteen, suhde jatkuu siitä mihin se jäi. Joka kerta, kun suru tuntui liian musertavalta kannettavaksi ja aloin haaveilla uudesta alusta tämän ihmisen kanssa, muistutin itseäni tästä kahden vuoden aikarajasta. Päätin, että kaikki yhteenpaluuhaaveet ennen tätä kahden vuoden etappia ovat vain eron ja surun käsittelyä, enkä tehnyt niiden tunteiden suhteen mitään. Kirjoitin päiväkirjaan ja elin läpi, surin ja itkin. Kummasti sen kahden vuoden jälkeen nämä haaveet ovat jääneet, lähinnä ihmettelen kuinka olen joskus tuntenut häneen niin voimakasta yhteyttä.
Muita vinkkejä:
Itkeminen, romahtaminen, huutaminen, raivoaminen ja nollasta sataan mielialanvaihtelut ovat täysin normaaleja. Yhtenä päivänä on tosi euforinen ja hyvä olo, seuraavana päivänä mikään maailman tuska ei riitä.
Terapia kannattaa aina. Vaikka omasta mielestäni tarvitsin terapiaa vain eron jälkeisen ahdistuksen vuoksi, terapiassa on käsitelty mm. emotionaalisesti turvatonta lapsuutta ja perhesuhteiden rikkinäisyyttä, joita yritin lääkitä tuolla kaikennielevällä ihmissuhteella. En tunnistanut omia rajojani ja annoin itseni hyväksikäytettäväksi, sillä janosin pienen lapsen lailla hoivaavaa rakkautta, jota vaille olin jäänyt.
Alkoholi ei auta. Muutamat kännit join eron jälkeen "nollatakseni", mutta kun aivokemiat olivat muutenkin sekaisin, olo oli sen jälkeen entistä hirveämpi. Lopetin satunnaisenkin alkoholin käytön, se oli hyvä päätös.
Mitään nopeita toipumisia tai pikaista helpotusta tilanteeseen ei ole. Mutta vähitellen hyviä päiviä alkaa tulla enemmän kuin huonoja. Työ, jonka teet tätä traumaa käsitellessäsi, kantaa sinua loppuelämäsi ajan.
Haleja ja tsemppiä! Selviydyt kyllä, vaikka siihen on vaikea uskoa. Sitoudu avun vastaanottamiseen ja itsesi hoivaamiseen tämän kaiken keskellä.
Kiitos, juuri näin. Tulen käymään tuon kaiken läpi minkä sinä olet käynyt. Toivottavasti minäkin annan myös joskus tukea ja neuvoa toiselle tilanteessa oleville, kun olen tämän käynyt läpi.
Paljon hyvää sinulle, kiitos, että kirjoitit.
Luulen myös, että nämä ovat minun hyvin vaikean (lasisen) lapsuuden tuomia epätoivoisia yrityksiä pelastaa sisäinen lapseni tai antaa sille huomiota. Olen etsinyt aina rakkautta ja huolenpitoa sieltä, mistä en sitä saa vaan annan itsestäni enemmän kuin tarvitsisi.
Enkä usko itseeni kuitenkaan tarpeeksi joten olen tyytynyt suhteisiin, josta saan edes pieniä palasia sitä mitä tarvitsen. Siksi tiedostan, että terapia on tärkeää ja nyt on tullut aika pysähtyä, käsitellä ja tuntea se kaikki mitä olen piilotellut monin eri keinoin aikuisuudessani. On ollut alkoholia, tunnesyömistä, uupumisia, työnarkomaniaa, hyvin monenlaista selviytymistä, jotka ovat vain vieneet minut tähän hetkeen, tähän mistä en voi enää paeta muuta kuin apua saamalla ja kohtaamalla pelkoni. On vain tullut aika nöyrtyä tähän ja alkaa parantamaan juurisyitä siihen miksi aina olen juuri tämänlaisissa emotionaalisesti tukalissa tilanteissa, joissa en voi kertakaikkiaan olla oma itseni, vain naamio kasvoilla. Sen on vain muututtava nyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa ap, että olet hakenut ja saat apua!
Se jo kertoo kuinka rohkea ja vahva olet, tulet selviytymään kyllä. Paljon voimia ja hyvää tulevaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas uusi kyökkipsykologi...narskutarallaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häivy ja etsi itsellesi uusi narsisti. Kokemuksella onnistut varmasti.
Kusipäitä on joka junaan.
Tutkitusti naiset hakevat itsevarmaa ja määräilevää persoonaa kumppanikseen. Sitten kun saavat, huomaavat olevansa väärässä. Silti toistavat samaa kaavaa jatkossskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain työkaverista voimaa jättää tuollaisen narsistin. Tutulta kuulostaa, aloin jopa syömään masennuslääkkeitä. Tunsin itseni voittajaksi, kun vain ilmoitin vasten kasvoja tyynen rauhallisesti, että tämä oli tässä. Pakkasin kamani kassiin ja kerrankin narsisti oli hiljaa eikä sanonut mitään. Ei tainnut sanaakaan tulla, kun viimeisen kerran sanoin heipat. Elämäni paras ratkaisu. Lääkkeetkin jäivät pois.
Älä ala lääkitykseen. Ajan kanssa selviät tästä ja lääkkeet eivät ole koskaan hyvästä , koska tässä on kyse psyykkisestä väliaikaisesta tilanteesta , ohimenevä!
Mene turvakotiin taksilla ja sano ettet jaksa enää ja kerrot kaiken. Siirrä sitä ennen päiväkirjat korut ja valokuva albumit ja muut vaikka vanhempiesi luokse. Ja niin, kirjoita päiväkirjaa se käy todisteeksi oikeudessa. Sinä selviät kun sinua tuetaan.
Kiitos edelleen!
Nuo mielialalääkkeet..
Olen ennen ollut täysin moisia vastaan. Ajatellut, että pärjään kunhan itken ja menen eteenpäin, käyn asiani läpi.
Tilanne kuitenkin on sellainen, että minun on oikeasti otettava nyt kaikki apu vastaan. Otan ne lääkkeet myös, sitoudun hoitoon. Haluan luottaa, että minua autetaan ja saan jonkinlaista helpotusta tähän henkilökohtaiseen tuskaani. Minulle on ihan sama tässä vaiheessa kaikki muu mutta tiedän, että sitä todella kipeää tuskaa en tule yksin sietämään. Siihen liittyy niin paljon muutakin kuin vain tämä suhde mitä olen kantanut harteillani.
Siispä yritän alkuun ottaa kaiken tosiaan mitä lääkäri suosittelee. Olen useita vuosia vältellyt näitä asioita enkä ole sitoutunut auttavaan tahoon.
Kyllä minua pelottaa, että mitä sivuvaikutuksia yms voi tulla tai miten pärjään mutta yritän nyt näin. Minulla on tullut jo paljon muutenkin kaikkea sivuvaikutuksia pelkästään siitä etten ole sitä apua ottanut, joten nyt saa asiat muuttua. Teen ja tunnen mitä vain kunhan tämä pyörä kääntyy oikeaan suuntaan vihdoin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sain työkaverista voimaa jättää tuollaisen narsistin. Tutulta kuulostaa, aloin jopa syömään masennuslääkkeitä. Tunsin itseni voittajaksi, kun vain ilmoitin vasten kasvoja tyynen rauhallisesti, että tämä oli tässä. Pakkasin kamani kassiin ja kerrankin narsisti oli hiljaa eikä sanonut mitään. Ei tainnut sanaakaan tulla, kun viimeisen kerran sanoin heipat. Elämäni paras ratkaisu. Lääkkeetkin jäivät pois.
Masennuslääkkeet helpottavat varmasti sitä että pystyy tyynen rauhallisesti sanoa että tämä on loppu nyt
Pelottaa ihan hirveästi tämä muutos.
En edes tiedä miksi. Se yksin jäämisen tunne vain on todella kamala kun ei ole oikeastaan mitää enää. Tämän kaiken kohtaaminen.. Annan kaiken mennä mutta pelottaa.
Luen näitä teidän kommentteja varmaan vielä kuukausia eteenpäin..
Outoa että olen ennenkin ollut yksin ja paljon. Nyt vaan ahdistaa palata takaisin sinne vaikka muistan voineeni hyvin silloin kuitenkin. Pää kelailee kaikenlaista..
No kyllä tämä tästä.
Ap
Oiskohan noi yhteydenotot käydä joka kerta jonkun toisen kaverina, eli kuuntelee vieressä kaiuttimesta vaikka. Näkee varmasti mitä koukkuja reppana kerta toisensa jälkeen käyttää. Kaiken voi myös kirjoittaa vihkoon, siitä tulee varmaan aika täysi ja kaavat tulee esiin.