Pahoinvointi, narsistisen ihmisen kanssa suhteessa. Voimat lopussa.

Sinä tarvitset etäisyyttä. Lähde pois, jätä viesti, että suhde on ohi ja ettet halua hänen ottavan yhteyttä. Vaihda puhelinnumero, kiellä kavereita kertomasta sitä hänelle. Onko paikkaa mihin mennä? Voitko lähteä jonnekin turvaan vaikka vanhempien luokse aluksi?

Pakene/lähde ensin ja sitten alat toipua. Toipumisen tueksi kirjoita ylös ne pahimmat asiat ja syyt miksi ette palaa enää yhteen, kun hän ottaa yhteyttä, luet listan itsellesi. Jos tässä on väkivaltaa mukana ota yhteyttä poliisiin, myös jos hän stalkkaa/häiriköi yhteys poliisiin. Psykologia suosittelen myös, mutta lähde ensin pois.

Kiitos hyvästä tekstistä.

Narsisti on kestovauva ja siksi suuritarpeinen, loputtomiin.

Hän kyllä selviää ja kuin hämähäkki, löytää uudet pörrääjät.

Hän on lord of f lies.

Voi ap, tuttua. Nyt olisi tärkeintä että ymmärtäisit ja uskoisit, ettei sinulla ole minkäänlaisia velvollisuuksia tuota kumppaniasi kohtaan. Ei vaikka hän kuinka manipuloisi sinut ajattelemaan niin, sinä ET ole vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäsi.

Tuon kaltainen narsistinen kumppani imee ihan kaiken elinvoiman, eikä tuo ole normaalia tasaveroista puolin ja toisin jeesaamista ja kannattelemista, mitä jokaisessa pitkässä suhteessa tulee eteen aika ajoin elämän varrella (jos kumppanisi yrittää manipuloida sinut jotenkin jäämään empaattisuuteesi ja auttamishaluusi vedoten). Ei, tuo on jotain aivan muuta, sairasta ja yksipuolista elämänilon imemistä ja sinun pitää pelastaa itsesi tuosta pois. Jälkikäteen kyllä hahmotat sitten, että se oli parasta mitä saatoit tehdä.

Lähde, rakas ap. Itsesi ja oman tulevaisuutesi vuoksi. <3 

”Onko kuitenkin ok hakea apua tällaiseen? Olen kuitenkin itse tämän ongelmani kehittänyt, vain jäämällä ja lopullisella ymmärtämisellä sekä henkisen uupumisen kustannuksella vain päättänyt, että kestän kyllä.”

Ihminen, joka voi hyvin, ei jää suhteeseen jossa on henkistä väkivalta ja jossa on huono olla. Se, että olet jumissa tuossa myrkyllisessä suhteessa joka syö sinua sisältä, kertoo että et voi hyvin ja tarvitset apua. Avun hakeminen on siis täysin perusteltua.

Googlaa nollalinja ja henkinen väkivalta.

Stockholm syndrome

Minä annan sinulle luvan lähteä. Tee se salaa. Kerro sulla on korona ja ms ja syöpä. Kerro tarviit rahaa lääkäreihin. Kerro, joudut sairaalaan eristykseen.

Kotisi on sinun. Itse päätät kaverisi.

Sinussa ei ole vikaa.

Etsi erikoistunut terapeutti, ratkaisukeskeinen.

Pääset jaloillesi. Pidä myrkky eli päänsekoittaja kaukana.

Käänny. Aina. Valoon.

Paljon voimia AP:lle! Tiedän itse minkälaista helvettiä käyt läpi. Oma isäni on narsisti ja kohdellut juurikin sinun kuvailemalla tapaa äitiäni. Oma äiti ei olisi koskaan selvinnyt tästä ellei me lapset oltais puolustettu häntä.

Kannattaa pitää mielessä, että narsisti on todella taitava manipuloimaan ja esittämään mukavaa ihmistä muille ja sulle hän on todella julma. Hänen käytös tuskin tulee parantumaan vaan päin vastoin se menee pahemmaksi.

Toivottavasti sulla on joku, jonka kanssa pystyisit juttelemaan tästä ilman, että kyseinen ihminen väheksyisi sinun tarinaasi ja kokemuksiasi. Jos ei ole, niin terapeutin kanssa puhuminen saattaisi auttaa.

Olet tärkeä ihminen ja paljon parempi kuin tämä narsistinen henkilö, jonka kanssa olet suhteessa. Sinulla on vielä tulevaisuutta, mutta ei kyseisen ihmisen kanssa ja tulet kyllä pärjäämään yksin paljon paremmin. Voimia sulle!

Et ole yksin💖

Sinussa ei ole mitään vikaa.

Meitä myrkytettyjä, entisiä, nykyisiä, tulevia, riittää.

Opi rakastamaan, luottamaan ja manifestoimaan kuten juuri sinusta tuntuu.

Muutokseen kasvetaan, ja kasvu tapahtuu vaikkei heti tapahdu kukkaloistoa.

Mullassa muhii valtava voima.

Tuo mies on rikki eikä häntä voi korjata. Hän on jo menetetty tapaus.

Ainut mitä hän tahtoo on valta.

Et voi ehkä rajoittaa häntä mutta omat rajat voit asetella, hänelle altavastaamatta.

Hän tarvitsee omaishoitajan. Ammattilaisen. Tai hoivakotipaikan.

Hyviä tuulia.

Kiitos todella paljon.

En ehdi vastaamaan yksitellen nyt mutta olen kiitollinen teille, jotka kerrotte miten asia oikeasti on ja että minun tulisi todella lähteä, arvostaa itseäni.

Kysyn kuitenkin, että mitä sitten teen kun se valtava, todella repivä tyhjyyden tunne tulee?

Se tulee joka kerta kun olen yksin esimerkiksi viikon yhteen putkeen. Keho tulee todella kipeäksi, jäseniä särkee makuulla, niin että on pakko ravistella kehoaan tai mennä istumaan.

Olen todella maassa, itkuinen ja kun itken, se tulee todella syvältä. Se vain on kuin pienen lapsen lohdutonta itkua, joka kaipaisi rakkautta ja lohtua. En osaa sen tarkemmin selittää. Tuska on kuitenkin suuri ja yksinäisyyden tunne lohduton.

Kyllähän siitä selviää seuraavaan päivään mutta olo on niin kaamea, että en tiedä miten käsitellä sitä tuskaa ja samalla tiedän, että minun on käytävä se läpi.

Kaksi viikkoa sitten luhistuin suihkussa lattialle itkemään kuin avuton lapsi, olin ollut yksin useamman päivän jälkeen, käsitellyt asioita mielessäni hiljalleen. Näitä on ollut viime aikoina paljon, todella paljon. Lisäksi mielialani vaihtelee, toiveikkaasta ja yritteliäästä todella pimeään synkkyyteen, jolloin haaveilen vain kaiken loppumisesta.

Käyn aivan ihmeellisissä sfääreissä elämässäni tunnetasolla. Kaikki tekee niin helvetin kipeää ja nousen taas kahdeksi päiväksi yrittämään.

Aina tämä silloin kun olen yksin ja joudun kohtaamaan tuskani. Ehkä siinä myös syy miksi sitten heikon paikan tullen kun mies ottaa yhteyttä, niin tunnen suunnatonta vetoa päästä pois todellisuudesta, tähän vielä karumpaan ja valheelliseen epätodellisuuteen.

Miten näistä selviää? Kannattaako minun aloittaa mielialalääkitys kun lähden lopullisesti pois ja estän miehen ettei saa minuun yhteyttä?

Onko neuvoja tähän?

Ap

Lähde hyvä ihminen!

💖

Vierailija kirjoitti:

Kiitos todella paljon.

En ehdi vastaamaan yksitellen nyt mutta olen kiitollinen teille, jotka kerrotte miten asia oikeasti on ja että minun tulisi todella lähteä, arvostaa itseäni.
Kysyn kuitenkin, että mitä sitten teen kun se valtava, todella repivä tyhjyyden tunne tulee?

Se tulee joka kerta kun olen yksin esimerkiksi viikon yhteen putkeen. Keho tulee todella kipeäksi, jäseniä särkee makuulla, niin että on pakko ravistella kehoaan tai mennä istumaan.

Olen todella maassa, itkuinen ja kun itken, se tulee todella syvältä. Se vain on kuin pienen lapsen lohdutonta itkua, joka kaipaisi rakkautta ja lohtua. En osaa sen tarkemmin selittää. Tuska on kuitenkin suuri ja yksinäisyyden tunne lohduton.

Kyllähän siitä selviää seuraavaan päivään mutta olo on niin kaamea, että en tiedä miten käsitellä sitä tuskaa ja samalla tiedän, että minun on käytävä se läpi.

Kaksi viikkoa sitten luhistuin suihkussa lattialle itkemään kuin avuton lapsi, olin ollut yksin useamman päivän jälkeen, käsitellyt asioita mielessäni hiljalleen. Näitä on ollut viime aikoina paljon, todella paljon. Lisäksi mielialani vaihtelee, toiveikkaasta ja yritteliäästä todella pimeään synkkyyteen, jolloin haaveilen vain kaiken loppumisesta.

Käyn aivan ihmeellisissä sfääreissä elämässäni tunnetasolla. Kaikki tekee niin helvetin kipeää ja nousen taas kahdeksi päiväksi yrittämään.

Aina tämä silloin kun olen yksin ja joudun kohtaamaan tuskani. Ehkä siinä myös syy miksi sitten heikon paikan tullen kun mies ottaa yhteyttä, niin tunnen suunnatonta vetoa päästä pois todellisuudesta, tähän vielä karumpaan ja valheelliseen epätodellisuuteen.

Miten näistä selviää? Kannattaako minun aloittaa mielialalääkitys kun lähden lopullisesti pois ja estän miehen ettei saa minuun yhteyttä?

Onko neuvoja tähän?

Ap

Sinun pitää vain hyväksyä se, että suret. Niille tunteille pitää antaa tilaa ja hyväksyä että "nyt on näin, mutta tästä nousen".  Itke ja sure niin paljon kuin itkettää ja surettaa. Ei kannata yrittää päästä yli kuvitellen ettei se olisi vaikeaa, koska kyllä se on. Se kuuluu elämään.

Mutta tulee parempia aikoja ja aalloittain nouset aina vaan ylemmäs ja poispäin, ja jossain vaiheessa alat ymmärtää että lähteminen oli parasta mitä ikinä olet tehnyt.

Voimia ap

Estä mies jokapaikassa somessa ja puhelimessa. Käy pitkillä kävelylenkeillä, tapaa ystäviäsi tai ihan mitä tekemistä keksitkään. Pidä itsesi kiireisenä. Asian ymmärtämiseksi laita youtubeen hakuun sanoilla narsismi tai englanninkielisiä. Kuuntele niitä mitä siellä on. Niistä saa ison avun ymmärtämään millaiseen ihmiseen törmäsit ja miksi yhteydet pitää katkaista kokonaan. Siis aivan kokonaan. On myös olemassa tukiryhmiä uhreille isommissa kaupungeissa.

Vierailija kirjoitti:

Estä mies jokapaikassa somessa ja puhelimessa. Käy pitkillä kävelylenkeillä, tapaa ystäviäsi tai ihan mitä tekemistä keksitkään. Pidä itsesi kiireisenä. Asian ymmärtämiseksi laita youtubeen hakuun sanoilla narsismi tai englanninkielisiä. Kuuntele niitä mitä siellä on. Niistä saa ison avun ymmärtämään millaiseen ihmiseen törmäsit ja miksi yhteydet pitää katkaista kokonaan. Siis aivan kokonaan. On myös olemassa tukiryhmiä uhreille isommissa kaupungeissa.

Välien täydellinen katkaiseminen kertarysäyksellä on todellakin ainoa oikea tapa suhtautua narsistiin. Onneksi teillä ap ei ole yhteisiä lapsia miehen kanssa, sillä lasten kautta olisit kytkettynä mieheen käytännössä lopun ikäsi. Ja lasten kautta mies voisi kostaa - loputtomasti. 

Tilanne kuulostaa surullisen tutulle. Miten joku niin täydelliselle vaikuttava voikin olla niin julma, niin inhottava, niin itsetunnon latistava. Systemaattinen jalustalle nosto ja sieltä tiputtaminen syö vahvimpaakin itsetuntoa. Narsisti kietoo itseensä niin vahvasti, ikään kuin kaksi ihmistä muodostaisi yhden, ja sen samaisen kotelon sisällä se sitten hiljaa nakertaa sun sisintä.

Oma exäni pelasi pelejään pitkään myös eron jälkeen. Erotessamme viimeiset sanat minulle olivat, ettei hän tule löytämään parempaa naista. Peliin kuuluu, että erosta viikon -kahden jälkeen puhui jo seuraavalle kihloista, ja esitteli hänet meidän yhteisille lapsille. Uusia naisia, jokainen aikanaan toinen toistaan parempia. Kaikki esiteltiin lapsille, jokaisen kanssa mies loi nahkansa uudelleen. Pyrki satuttamaan kaikin mahdollisin tavoin lasten välityksellä, kunnes lopulta sitten hylkäsi lapsetkin. 

Narsisti ei pysty oikeasti rakastamaan ketään eikä välittämään kenestäkään. Kalliit oppirahat maksoin, mutta vuosien taistelun jälkeen tunnen olevan viimein selvillä vesillä. Voin vaan toivoa, että hylkäämiskokemus ei vammauta lapsiani.

Ketjussa kun oli jälleen niitä syyllistäjiä niin:

Uhri ei ole heikko, vaan usein vaikkapa kiltti ja empaattinen luonteeltaan. Narsisti ei ole kiinnostunut heikoista tai rassukoista, vaan kadehtimistaan ominaisuuksista (esim. kiltteys), jotka haluaisi omia ja samalla projisoida uhriin omat huonot piirteensä.

Narsisti on äärimmäisen vaikeasti tunnistettavissa heti ja kaikilta se ei onnistu milloinkaan. Tämä ihan tutkimusfaktaa. Siksi syyllistäminen siitä, että miksi et heti lähtenyt, on turhaa ja myöskin ilkeää.

"Puhu vaikka omalle terveyskeskuslääkärille niin saat apua" Tämäkään ei välttämättä toimi. Narsismista pitäisi keskustella sellaisten tahojen kanssa, joilla on ilmiöstä mielellään omaa kokemusta - muuten kohtaa todella helposti totaalista ymmärtämättömyyttä ja asian kieltoa. Ihminen, jolla ei ole joko omaa kokemusta tai sitten ainakin vankkaa asiatietoa, ei usko eikä käsitä kuulemaansa. Eivät usein myöskään ystävät tai sukulaiset samasta syystä.

Ja terapia varmasti olisi kaikille uhreille välttämätön. Harmi vain, kun ei rahat riitä sellaiseen!

Tämä on hyvä ottaa ennakolta huomioon niin ei sitten ehkä pahoita mieltään niin paljon. Eräs ystäväni järjestelmällisesti kielsi kaiken kokemani, koska eihän sellaista hänen mielestään voi olla olemassa.

Narsistin vaikutus mielenterveyteen ja itsetuntoon on tunnetusti traumatisoiva.

Jos kumppanistasi ei ole väkivallan uhkaa suosittelen nopeaa irtiottoa, joka vaatii sinulta yhteydenottojen katkaisemisen häneen välittömästi. 

Irtiotto ei ole helppoa ja vaatii sinulta paljon sisua, voimaa, joten keskity enemminkin miettimään keinoja, miten estät itsesi menemästä hänen luoksensa. Tiedät ja tunnet hänen tapansa hellyttää sinut, mutta et tiedä mikä sinut saa joka kerta lankeamaan ja suostumaan.

On ikävää jäädä yksin ja selviytyä narsistista, mutta se mistä sinun pitäisi nyt aloittaa on pitää huoli itsestäsi. 

Narsistien älykkyyttä ja keinoja korostetaan aivan liikaa. Olen sortunut exän suhteen aivan samaan ja ajan myötä tajunnut,että merkittävin asia miksi pysyin hänen valtansa alla oli oman rohkeuteni puute. Loppujen lopuksi exällä oli muutamassa kuukaudessa uusi kumppani ja hän hävisi elämästäni totaalisesti. Kumppanisi tekee aivan saman, joten älä anna tunteitteisi väittää sinulle olevasi tärkeä hänelle. Narsisti ei kykene kokemaan yhteistä onnea ja luoaan sitä toisen kanssa, vaan täyttää kumppanin kilteydellä ja suostuvaisuudella kaikki narsistin tarpeet.

On myös olemassa kirjallisuutta, nettisivustoja, joissa voit hakea tukea ajatuksillesi. 

Kiitos kovasti kun tulette kertomaan ajatuksianne sekä tietoa ilmiöstä ja jaksatte toivottaa voimia tilanteeseeni.

Kävin hoitajalla hetki sitten.

Olen helpottunut, että saan apua. Kerroin mt-ongelmistani hyvin suoraan, yksinäisyydestä ja suhteessa jossa elän. Minulle oli varattu hyvin aikaa vastaanotolle.

Hän osasi kertoa oikeat sanat ja uskoi oloani, osasi kertoa miltä minusta tuntuu ja että olen liian kauan yrittänyt selvitä yksin.

Tuli helpottunut olo, että minua kuunnellaan, ymmärretään ja saan apua ja otan kaiken sen nyt vastaan.

Heti tuleville viikoilla on varattu paljon keskusteluaikaa, pääsen lääkärin vastaanotolle muutaman viikon päästä. Saan todennäköisesti lääkityksen (otan sen ilomielin vihdoin vastaan, jos se helpottaa oloa tämän kaiken keskellä edes hieman) ja puhetta oli terapiasta, jota aletaan kaavailemaan myös eteenpäin.

En olisi uskonut vielä viime viikolla, että saan näin nopeasti apua ja pidetään huolta etten jää yksin. Se on jo paljon minulle ja aion ottaa kaiken vastaan mitä tarjotaan. Haluan vielä joskus elää oman näköistäni elämää. Tämä hoito tulee kestämään pitkään kun pääsen vielä terapiaan mutta se on ainoa vaihtoehto. Päätän nyt keskittyä vain itseeni enkä enää kuuntele heitä jotka yrittävät murjoa ja viestittää että mitä apua minä muka tarvitsen.

Tilanne on vain niin kestämätön etten voi muuta tehdä kun keskittyä toipumiseen ja omiin voimavaroihin. Kaikki muu saa olla toissijaista.

Ap

Hei, mulla on sulle useampi vinkki mitkä auttoivat minua.

- Aloita päiväkirjan kirjoittaminen. On todella tärkeää, että saat nuo ajatukset ja tunteesi purattua johonkin ja päiväkirja on oikeasti parhain asia, minkä itse aloitin, kun pääsin narsistista vihdoin eroon.

- Täydellinen "ei minkäänlaista yhteyttä" siihen narsistiin. Blokkaa numerot, estä netissä. Tee kaikki mahdollinen, ettei hän saa sinuun yhteyttä.

- Yritä aloittaa joku uusi harrastus. Vielä paremmin, jos se on jotain urheilua. Stressihormonit ovat sellaisia veijareita, että ne aiheuttavat ihan hirveitä ahdistuskohtauksia kehossa ja niitä on usein tälläisissä tilanteissa paljon. Ne saa kuitenkin urheilemalla helposti poltettua pois (auttoi minulla).

- Anna itsellesi aikaa toipua! Siis ihan oikeasti. Liian useasti ihmiset, tälläkin palstalla, ovat sellaisia, että pitäisi kuukaudessa päästä tunteista ylitse ja unohtaa se henkilö. Mutta ei se mene niin! Usein siihen menee kuukausia, jos ei vuosia! Joten älä yritä kiirehtiä. Itse voin sanoa, että vasta nyt puolen vuoden jälkeen tilanteeni on helpottunut eikä asia tunnu enää niin pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Hei, mulla on sulle useampi vinkki mitkä auttoivat minua.

- Aloita päiväkirjan kirjoittaminen. On todella tärkeää, että saat nuo ajatukset ja tunteesi purattua johonkin ja päiväkirja on oikeasti parhain asia, minkä itse aloitin, kun pääsin narsistista vihdoin eroon.

- Täydellinen "ei minkäänlaista yhteyttä" siihen narsistiin. Blokkaa numerot, estä netissä. Tee kaikki mahdollinen, ettei hän saa sinuun yhteyttä.

- Yritä aloittaa joku uusi harrastus. Vielä paremmin, jos se on jotain urheilua. Stressihormonit ovat sellaisia veijareita, että ne aiheuttavat ihan hirveitä ahdistuskohtauksia kehossa ja niitä on usein tälläisissä tilanteissa paljon. Ne saa kuitenkin urheilemalla helposti poltettua pois (auttoi minulla).

- Anna itsellesi aikaa toipua! Siis ihan oikeasti. Liian useasti ihmiset, tälläkin palstalla, ovat sellaisia, että pitäisi kuukaudessa päästä tunteista ylitse ja unohtaa se henkilö. Mutta ei se mene niin! Usein siihen menee kuukausia, jos ei vuosia! Joten älä yritä kiirehtiä. Itse voin sanoa, että vasta nyt puolen vuoden jälkeen tilanteeni on helpottunut eikä asia tunnu enää niin pahalta.

Kiitos ♥

Päivänkirjan kirjoittaminen on todella hyvä neuvo. Pidän kirjoittamisesta ja ehkä se saa jäsentelemään paremmin ajatuksia ja lisäksi pääsen lähemmäksi itseäni. Haluan olla terveesti itsekäs nyt ja päästä tämän kaiken yli, vaati se sitten paljonkin aikaa ja kyyneleitä.

Harrastus olisi hyvä. Edes kävelylenkit. Minulla kun ei ole ollut minkäänlaista mielenkiintoa pitää itsestäni huolta, ei minkäänlaista.

En ota paineita harrastuksista, vain pieni liike eteenpäin olisi jo voitto tällä hetkellä.

Onneksi hoitaja oli niin ymmärtäväinen ja tuntui, että haluaa aidosti olla tukenani. Ymmärsi niin hyvin poimia olennaisia asioita kaiken itkuisen ja sekavan kertomukseni keskeltä. Hän auttaa minua jäsentelemään tulevilla käynneillä ja kirjoittamaan tärkeitä asioita paperille, jotka sitten ovat lääkärille avuksi ja saan oikeanlaista hoitoa sitten.

Melkein itken pelkästään tästä avun saamisesta kun on niin helpottunut olo, että nyt vihdoin tämä kaikki paska saa muuttua, vaati se sitten aikaa ja tuskaa mutta ainakin on toivoa paremmasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, mulla on sulle useampi vinkki mitkä auttoivat minua.

- Aloita päiväkirjan kirjoittaminen. On todella tärkeää, että saat nuo ajatukset ja tunteesi purattua johonkin ja päiväkirja on oikeasti parhain asia, minkä itse aloitin, kun pääsin narsistista vihdoin eroon.

- Täydellinen "ei minkäänlaista yhteyttä" siihen narsistiin. Blokkaa numerot, estä netissä. Tee kaikki mahdollinen, ettei hän saa sinuun yhteyttä.

- Yritä aloittaa joku uusi harrastus. Vielä paremmin, jos se on jotain urheilua. Stressihormonit ovat sellaisia veijareita, että ne aiheuttavat ihan hirveitä ahdistuskohtauksia kehossa ja niitä on usein tälläisissä tilanteissa paljon. Ne saa kuitenkin urheilemalla helposti poltettua pois (auttoi minulla).

- Anna itsellesi aikaa toipua! Siis ihan oikeasti. Liian useasti ihmiset, tälläkin palstalla, ovat sellaisia, että pitäisi kuukaudessa päästä tunteista ylitse ja unohtaa se henkilö. Mutta ei se mene niin! Usein siihen menee kuukausia, jos ei vuosia! Joten älä yritä kiirehtiä. Itse voin sanoa, että vasta nyt puolen vuoden jälkeen tilanteeni on helpottunut eikä asia tunnu enää niin pahalta.

Kiitos ♥

Päivänkirjan kirjoittaminen on todella hyvä neuvo. Pidän kirjoittamisesta ja ehkä se saa jäsentelemään paremmin ajatuksia ja lisäksi pääsen lähemmäksi itseäni. Haluan olla terveesti itsekäs nyt ja päästä tämän kaiken yli, vaati se sitten paljonkin aikaa ja kyyneleitä.

Harrastus olisi hyvä. Edes kävelylenkit. Minulla kun ei ole ollut minkäänlaista mielenkiintoa pitää itsestäni huolta, ei minkäänlaista.

En ota paineita harrastuksista, vain pieni liike eteenpäin olisi jo voitto tällä hetkellä.

Onneksi hoitaja oli niin ymmärtäväinen ja tuntui, että haluaa aidosti olla tukenani. Ymmärsi niin hyvin poimia olennaisia asioita kaiken itkuisen ja sekavan kertomukseni keskeltä. Hän auttaa minua jäsentelemään tulevilla käynneillä ja kirjoittamaan tärkeitä asioita paperille, jotka sitten ovat lääkärille avuksi ja saan oikeanlaista hoitoa sitten.

Melkein itken pelkästään tästä avun saamisesta kun on niin helpottunut olo, että nyt vihdoin tämä kaikki paska saa muuttua, vaati se sitten aikaa ja tuskaa mutta ainakin on toivoa paremmasta.

Ap

Yksi vinkki vielä, minkä haluan sanoa sinulle. Kun itkettää, niin itke! Jos itkettää todella paljon, niin itke todella paljon. Anna niiden tunteiden tulla. Älä yritä niitä pitää sisällä. Sellainen "jee pääsin siitä eroon!" ja seuraavana päivänä totaali romahdus on ihan normaalia. Tärkeintä on, että annat niiden tunteiden tulla ja kun itkettää, niin itke pois. Itkeminen tekee ihan hyvää.

Mulla itselläni kävelylenkit muuttuivat lopulta ihan kunnon salitreeneihin tässä kun olen toipunut omasta ex-narsistista. Huomasin, että aina kun treenaan kovasti niin en ajattele häntä, en ole ahdistunut ja se oikeasti saa olon tuntumaan hyvältä. Mutta ei tuosta kannata kuitenkaan stressata tai ajatella, että nyt sinunkin on pakko sitä tehdä. Jokaisella on oma juttu, mitkä auttavat eron tullessa ja varsinkin jos on narsisti kyseessä. Mitä itse vaan suosittelen, on ettet käytä alkoholia, päihteitä tai ala käyttämään liikaa sosiaalista mediaa.