Pelottaako paluu normaaliin koronan jälkeen?
Kaksi vuotta moni on elänyt tätä, saanut jo siellä pinnan alla kuplivalle hulluudelleen tarkoituksen, elämän tarkoituksen. Mutta nyt se menee pois.. siltä näyttää.. ja tulee normaalit ajat. Sosiaaliset ihmiset juoksevat ravintoloihin, keikoille, ystäviensä luo ja iloitsevat yhdessä. Ei enää koronaa ja paluu normaaliin. Mutta mitä tekevät nämä, joiden elämä on perustunut tartuntojen laskemiselle, pelkäämiselle, rokotefobioille, poikkeusajalle, kauhukuvien ennustamiselle..
Ahdistaako se sinua?
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
No ei tämä nyt vielä ohi ole. Toivottavasti sitten lähempänä kesää. Enemmän ahdistaa se, että pitää taas osallistua kaiken maailman kissanristiäisiin.
Ei vielä, mutta kohta on.
Ja moni ei halua sitä, koska sen jälkeen eristäytyminen ei ole "normaalia" vaan noloa ja kaikkien on oltava ystävien kanssa.
Ei hätää. Kaipa ne aina jotain keksii. Ja itsekin voit elää omalla tavalla.
Maskin pitämistä kaupassa ja kirjastossa jne. lukuunottamatta elämäni on ollut ihan normaalia. No käsiä pesen kotiin tullessani hiukan kauemmin kuin aikaisemmin. Siinäpä ne minun muutokset on olleet.
Vähän pelottaa se, että jäänkö näin tautikammoiseksi… olen siis ollut aina, taipumusta kaikenlaiseen hypokondriaan ja katastrofiajatteluun. Pandemia ei ole ainakaan lieventänyt tätä ominaisuuttani. Mutta ehkä menen sitten terapiaan vihdoin.
Ei. Mun elämä ei ole aivan valtavan erilaista, vaikka toki monet rajoitukset ja korona-ajan ilmiöt koskee muakin.
varmaa on ettei mikään ole enää ns.normaalia tämänkään jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vähän pelottaa se, että jäänkö näin tautikammoiseksi… olen siis ollut aina, taipumusta kaikenlaiseen hypokondriaan ja katastrofiajatteluun. Pandemia ei ole ainakaan lieventänyt tätä ominaisuuttani. Mutta ehkä menen sitten terapiaan vihdoin.
Mä just kuuntelin Yle Vegalta ohjelmaa aiheesta. Siinä haastateltava sanoi, että pandemia on sitten ohi, kun se lakkaa vaikuttamasta ihmisten mieliin, mutta että toisille siitä voi jäädä ikuisetkin arvet.
Vierailija kirjoitti:
varmaa on ettei mikään ole enää ns.normaalia tämänkään jälkeen.
Tämä on juuri sietä kieltoa. Mitäs jos on? Olisiko se pettymys?
Koronahysteerikot on ahdistaneet pari vuotta. Tietenkään enää ei ahdista kun niitä hulluja näkyy ja kuuluu vähempi
Kaksi vuotta elämästä koronan vaikutuksessa. Nuorena olin vuoden lastenkodissa. En pitänyt koronaa minään. Olen oppinut, että on hyviä aikoja ja että on huonoja aikoja. Ne on vaan kestettävä. Kestettävä, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Niin minäkin olen tehnyt läpi elämäni, eikä tämä korona todellakaan ole pahimmasta päästä kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varmaa on ettei mikään ole enää ns.normaalia tämänkään jälkeen.
Tämä on juuri sietä kieltoa. Mitäs jos on? Olisiko se pettymys?
suunnitelmat ja toteutus on vasta alussa. seuraaja näkee sen tapahtuvan .
Koulu yrittää, että normaalisti pitäisi vaan kouluun tulla, vaikka lapsen luokassa on koronaa.
No 70 % perheistä pelkää tällaiseen normaaliin paluuta sen verran, että ovat vetäneet lapset pois koulusta. Hiljaista on luokassa.
Odotan innolla että tämä tyhjänpäiväinen sirkus loppuu.
No ei tämä nyt vielä ohi ole. Toivottavasti sitten lähempänä kesää. Enemmän ahdistaa se, että pitää taas osallistua kaiken maailman kissanristiäisiin.