Mä olen niin pettynyt itseeni ja kaikkeen, masennuksesta.

Mikä on sun mielestä ydinongelma?

Millaisessa hoidossa olet? Onko lääkitys?

Ydinongelma olen minä itse. Kun se poistuu niin ongelmaa ei ole. Olen koulukiusattu ja työpaikkakiusattukin ollut. En vaan pysty enää normaaliin elämään. Olen lihonut ja ruma, en pysty sosiaaliseen kanssakäymiseen kun jännitän ihmisiä. Sairaslomalla rahat vähentyneet ja kohta varmaan pikavippikierteessä. En jaksa taistella enää. Parempi olisi kun mies saisi normaalia palkkaa saavan ihmisen rinnallensa.

ap

Odottele nyt rauhassa että hoito alkaa purra tuohon masennukseen

SInä et ole yhtä kuin sairautesi tai kärsimyksesi. Masennus on sairaus eikä rangaistus synneistäsi tai olemuksestasi. Voi olla että olet ollut masentunut koko ikäsi. Mutta nyt saat hoitoa. Se on pitkäpiimäistä, siihen ei ole pikaratkaisua. Toivottavasti sinulla on lääkitys ja sellainen hoitosuhde, jossa koet tulevasi kuulluksi. Sinun ei pidä huolehtia nyt liikaa miehen jaksamisesta. Hän on aikuinen ja vastaa itsestään. Jos hän haluaisi lähteä, hän voisi, sinun ei tarvitse ajatella että sinun pitäisi lähteä. Hän todennäköisesti näkee sinut sairauden sijasta. Masentunut mieli ei vain pysty näkemään asioita sillä tavoin, se kuuluu oireisiin. Masentuneena itsekin mietin paljon niin, että minun pitäisi kuolla tai ottaa ero, että muut olisivat onnellisempia. Mutta se ei ole totta, se on kieroutunut ajatusmalli, jota se masennussairaus syöttää. Minä en ole yhtä kuin masennus, samoin kuin diabetesta sairastava ei ole yhtä kuin kävelevä sokeritauti.

Et sinä ole ydinongelma. Ydinongelma on kokemasi pahat asiat jotka on syössyt sinut masennukseen. Hakeudu pitkään terapiaan, lääkitys kuntoon. Saatat syödä tunteisiin, onko ahmimishäiriö? Siihenkin löytyy ammattiapua. Pienin askelin, päivä kerrallaan sä selviät. Voimia ja halaus <3

Samat tunnelmat täällä. masennus. Itse myös koulukiusattu ja lievää kiusaamista ollut myös myöhemmissä opinnoissa. Töitä en saa, harrastuksiin ei ole varaa, ystäviä ei ole, sukulaisia ei kiinnosta... En jaksa suunnitella tulevaisuutta. Tuntuu aika turhalta tää oleminen täällä.

Vähän samoja tunnelmia... Olen itse vielä työkykyinen joten rahaongelmaa ei sinänsä ole. Se vaan, että koska olen niin masentunut, ei kiinnosta mikään mitä sillä rahalla voisi tehdä. Ei huvita muuta kuin lukkiutua sisään neljän seinän sisään silloin kun ei ole töissä. Oma itse tuntuu niin nololta, rumalta ja huonolta että sitä haluaisi pysyvästi mennä johonkin luolaan asumaan, niin ettei tarvisi ikinä kohdata toisten katseita. 

Viimeisen vuoden aikana olen alkanut käyttää alkoholia suurkulutusmääriä, mikä on helpottanut kyllä oloani paljon. Siitä saan hyvänolon tunteita iltaisin ja sen voimin jaksan. Tiedän kyllä ettei ole terveellistä, mutta en jaksa välittää.

Kiitos tsemppiviesteistä. Olin juuri lääkärissä ja nyt on huono olo. Lääkitys on ja sitä aina vexlataan ja paino välillä nousee ja välillä laskee. Tuntuu että olen pelinappula vaan. Ahmimishäiriökin varmaan on. Ja tunteisiin syön. terapiassa en ole ja taas unohtui lääkäriltä kysyä terapiasta. Jännitin niin että unohtui. Töihin pitäisi myös palata ja se jännittää. Koen etten ole työkuntoinen. Toisaalta haluisin olla koska sairasloman rahoilla ei pärjää. Vuosia olen rampannut hoidossa siitä ei ole ollut suurtakaan apua. Hävetä saan koko ajan sairauttani.

ap