Kyllä mua vähän hatuttaa!

Moi, 

Arvasin, että näin ihmiset käyttäytyvät, kyllä hieman hatuttaa!

Olin n 5v 30-35v Kevan kuntoutustuella auto-onnettomuuden jälkeen ja sain kokea, että tuona aikana useat puolitutut yms kaikkosivat tai katsoivat "ohi" usein. Miehen työkaverit ja kaukaisemmat sukulaiset eivät olleet huomaavinaankaan enää sun muuta. No, jaksoin kuntouttaa itseäni ja pääsin töihin ja jatkoin yliopistolla jatko-opintoja. Sain jatkotutkinnon valmiiksi ja nyt sitten olen ilmeisesti näiden "karttajien" ja ohikatsojienkin mielestä jotenkin tarpeeksi hyvä, kyläilykutsuja tulee ja kaikki nämä tyypit juttelevat taas iloisesti.. Just..ihan sama ihminen minä olin tuolloinkin, vaikka käytinkin kauheita kipulääkkeitä ja olin varmaan todella väsyneen näköinen ja liikuin huonosti. Arvatkaapa haluaisinko sanoa jotain jollekin?