Lue keskustelun säännöt.
"Toivon että sinustakin tulisi kylmä ja tunteeton"
28.06.2015 |
...sanoi helmikuussa mielialalääkityksen aloittanut mieheni, kun tänään pohdittiin mitä pitäisi tehdä jotta suhteemme voisi vielä jatkua. Ei kuulemma halua itse erota muun kuin sen vuoksi, kuinka onnettomalta minä vaikutan suhteessamme. Ja minä olen onneton, koska hän on muuttunut kylmäksi ja tunteettomaksi, lähes zombimaiseksi. Hän haluaa jatkaa lääkitystä, koska se on muuten auttanut.
Kommentit (26)
Oletko luvannut myötä- ja vastamäessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi pelastaa muita kuin itsesi!
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 14:54"]Oletko luvannut myötä- ja vastamäessä?
[/quote]
Ei olla naimisissa, joten siinä mielessä en ole luvannut, mutta tietenkään en odota että parisuhde olisi pelkkää hattaraa. Alkaa vain tuntua toivottomalta, mies puhuu siihen sävyyn että voisi hyvin kuvitella jatkavansa lääkitystä vielä useita vuosia. Sanoo näkevänsä että kärsin, mutta että hänen voimavaransa eivät riitä mihinkään ystävällisiin eleisiin minua kohtaan. Ap
Esim. jos itken tai olen muuten surullinen, niin mies vetäytyy pois läheltäni. Olen alkanut hävetä negatiivisia tunteitani. Pyrin itkemään vain yksin ollessani, jotten pahoittaisi vielä lisää mieltäni miehen käytöksestä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä muutu ap kylmäksi ja tunteettomaksi. Niitä ihmisiä on liikaakin. Ota ero. Ansaitset parempaa, rupea arvostamaan itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu vaan jotenkin kusipäiseltä jättää toinen masennuksen vuoksi, vaikka tässä alkaa jo omakin mielenterveys rakoilemaan. Toisaalta mies on nykyään niin välinpitämätön ja turta kaikkea kohtaan, että tuskin edes kunnolla noteeraisi lähtöäni. Ap
Ääh, kauhea olo. Minulla ei ole niin läheisiä ystäviä, että voisin heidän kanssaan puhua asiasta tai vaikka mennä pariksi yöksi jonkun luo selvittämään ajatuksiani. Nyt olen kahdestaan kotona miehen kanssa ja tuskailen, miten oikein pääsisin pois täältä. Katsoin jo airbnb-majoituksiakin, muttei oikein ole varaa. Muuton järjestäminenkin tuntuu ylitsepääsemättömältä kun vain itken koko ajan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun tarvitse tuntea huonoa omatuntoa siitä, jos jätät masentuneen. Ei toisen takia kannata tuhlata omaa elämäänsä. Ja hei, mun on hyvä sanoa, koska itselläni mielenterveys ei ole paras mahdollinen. Siksi säästän toisia, enkä rupea seurustelemaan.
Sun miehesi tilanne ei välttämättä ikinä muutu paremmaksi. Ja näin ollen ei sinun elämäkään. Ota ero, jos koet menettäväsi oman mielenterveytesi.
T: 8
Laitat asuntohakemuksen menemään, siitä se lähtee. Jos sinulla ei ole varaa muuttoon, niin sosku kyllä auttaa varmasti. T: 8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis missä se vika oikeesti on jos sä vain itket? Ettet nyt vain yritä laittaa vikaa miehen syyksi?
Masentuneet on itsekeskeisiä omaan napaan tuijottelijoita hyvin usein. Lähde, ja tee se hyvällä omatunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helmikuusta kesäkuuhun on älyttömän lyhyt aika, jos puhutaan masennuksesta. Käykö mies terapiassa, yrittääkö itse miettiä masennuksen syytä ja päästä eteenpäin? Kyllä ehdottaisin kärsivällisyyttä, hyvää tukiverkostoa ja oman jaksamisen tukemista hyvillä harrastuksilla tms.
Tällä viikolla AV-palstalla oli keskustelu aiheesta: Masentuneiden puolisot! Kuinka te jaksatte?
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 16:18"]Siis missä se vika oikeesti on jos sä vain itket? Ettet nyt vain yritä laittaa vikaa miehen syyksi?
[/quote]
Itkettää, koska ihana ja rakastava mies on muuttunut mielialalääkityksen myötä tunnekylmäksi zombiksi. Totta kai ajattelen, että minussa on jotain vikaa, kun parisuhteen toista osapuolta ei enää lainkaan kiinnosta tunteeni tai tekemiseni. Mies on kyllä lähes suhteen alusta asti ollut melko vetäytyvä ja synkkämielinen, mutta aiemmin kuitenkin selkeästi välitti minusta. Kyllä tällainen käy omanarvontunnon päälle, vaikka yrittäisinkin ajatella syyn olevan sairaudessa. Miehen ainut ratkaisuehdotus tosiaan oli tuo otsikossakin mainittu romantiikan multihuipennus "sisimmässäni toivon, että sinustakin tulisi kylmä ja tunteeton". Toisaalta sanoi kyllä myös, että olen hänelle edelleen tärkein ihminen maailmassa. Se vaan ei mitenkään näy arjessamme... Ap
Itse olen masentunut ja ahdistunut sairastuttuani vakavasti keväällä. Itse puhunut erosta, että saisi mies mahdollisuuden onneen ja eikä tarvitse katsoa tälläistä mulkkua ja säälittävää otusta. Ei suostu eroamaan!?
Suosittelen kyllä lähtöä. Täälä joku perusteli jo hyvin. Voi olla et miehes ei koskaan tuu muuttumaan.
Kiitos kasille ja muillekin kannustavista sanoista! Juuri tukiverkoston pienuus tässä taitaa olla osasyy ongelmiin, vietämme paljon aikaa vain toistemme seurassa. Olen viime aikoina aloittanut parikin uutta harrastusta jotta saisin muuta ajateltavaa ja ne ovatkin jonkin verran edistäneet omaa jaksamistani. Niistäkin tuntuu silti valjulta intoilla yksin. Kotona tilanne tuntuu vain pahentuneen. Ap
Mies ei pidä terapiaa tarpeellisena, kokee tilanteensa olevan lääkityksen kanssa tarpeeksi hyvä. Ap
Aika todennäköisesti syy miehen tunnekylmyyteen on enemmänkin lääkityksessä kuin itse masennuksessa. Kuten joku sanokin, puoli vuotta on tosi lyhyt aika kun puhutaan masennuksesta.
Itse en ehkä ihan vielä lähtisi suhteesta. Onko kyseessä ensimmäinen lääkekokeilu miehelle? Joskus oikeata ja sopivaa lääkitystä joudutaan etsimään ja kokeilemaan pitkäänkin ennen sopivan löytymistä. Selkeästikään nykyinen lääkitys ei ole hänelle sopiva, ei niiden nappien tarkoitus ole kuitenkaan ketään täydeksi zombiksi muuttaa. Toisekseen lääkitys yksinään harvoin riittää pelastamaan ketään siitä masennuksen kuopasta, eli kannustaisin miestä hakeutumaan keskusteluavun piiriin.
Voimia teille molemmille!
25, voimia sinullekin! Kuulostaa kurjalta, pitkään olet jaksanut sinnitellä. Ap