Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut alkavat seurustella sekopäiden kanssa!?
28.06.2015 |
Eikö niitä esim väkivaltaisuuden merkkejä huomaa jo suhteen alkuvaiheessa? Voiko muka olla mahdollista, että TÄYSIN kiltti, ihana ja täydellinen mies muuttuu aivan ykskaks hulluksi hakkaajaksi. Uskaltaisin epäillä!
.
.
Tapasin pari vuotta sitten todella suloisen miehen. Kun pääsin tutustumaan häneen paremmin, tuli selväksi että hän haluaa kontrolloida kamalasti menemisiäni ja yritti rajoittaa suhteitani ystäviini ja perheeseeni. Hälytyskelloni alkoivat soida ja vihelsin heti pelin poikki miehen kanssa. Jääkö jotkut tässä kohtaa suhteeseen, koska ajattelevat sen olevan ihanaa, kun joku haluaa niin paljon viettää aikaa kanssasi? En halua tuomita, haluan vain ymmärtää.
.
.
Eron jälkeen myönnän, että mies yritti jatkuvasti lähestyä minua ja aloittaa seurustelun uudestaan: hän soitteli, lähetteli viestejä ja "satuttiin" välillä samaan paikkaan samaa aikaa. Pysyin lujana ja käskin miehen painua muualle. Vaikka siinä tilanteessa käyttäytyi suloisesti ja herrasmiesmäisesti, tiesin mihin aikaisemman käytöksen perusteella se suhde olisi johtanut. Nyt, huom 2 vuoden jälkeen voin virallisesti sanoa, että yhteydenotat ovat loppuneet. Sekopään kanssa en suhteeseen ala.
.
.
Mutta miten te, jotka huomasitte tilanteen menneen liian pitkälle kun oli liian myöhäistä? Myönnän, etten suhteen alkuvaiheessa ollut mitenkään rakastunut, mikä olisi luultavasti vaikeuttanut käsitystäni siitä, mikä on normaalia ja mikä ei, kun maailmaa katsoo pinkkien lasien läpi ): Ja en voi taata, että huomaan tulevaisuudessa näitä varoitusmerkkejä. Ja kuten sanottu: En halua tuomita, vaan ymmärtää.
Kommentit (23)
Samaa mietin. En ymmärrä, miten yllättävän monen aivot toimivat järjenvastaisesti noissa tilanteissa. Ehkä jonkinlainen itsesuojeluvaisto puuttuu, kasvuolosuhteet eivät ole antaneet mallia normaalista parisuhteesta, on kiire seurustelemaan, pelätään yksinäisyyttä tai sitä ettei kelpaa kellekään. Pysytään suhteessa koska uskotaan muutokseen tai siihen että kaikki on omaa kuvitelmaa.
En tiedä. Surullistahan se on. Tiedän olevani onnekas osatessani lopettaa suhteen välittömästi, kun miehestä alkaa paljastua hirviöpiirteitä. Ja että tunnistan ne merkit hyvin pienestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin toimittu ap. Teit rajasi selväksi ja pitäydyit niissä. Siihen ei moni pysty, ja veikkaisin siksi jäävän huonoon suhteeseen. Uskotaan vaan kaikki ne anteeksipyynnöt ja lupaukset siitä, ettei tapahtumat enää toistu.
Eivät jostain syystä osaa katsoa tilannetta ulkoa päin ja järkeillä. Heikko luonne syynä.
Rakastumisen huumassa järki kieltäytyy toimimasta..
En itse alkaisi edes siinäkään tapauksessa, että vaikka aluksi käyttäytyisikin ok minua kohtaan, mutta selviäisi että on esim. bipo tai jotain oikein pahempaa persoonallisuushäiriötä omaava. Ne dg:t eivät tule heppoisin perustein milloinkaan. Jos nuo selviäisivät heti alussa (kuten kuuluukin), olisi suhde siinä, ja jos pimittäisi ja selviäisikin vasta myöhemmin, olisi suhde siinäkin tapauksessa todellakin siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riski joutua ongelmiin on iso jos kumppani on tuomittu vankeusrangaistukseen josku.Suuri osa heistä on persoonallisuushäiriöisiä, ja osa tappajia. Väkivalta heillä on tapa ratkaista ongelmia. Toinen ongelmaryhmä on eri kulttuurista tulevat, joiden kulttuurissa nainen on "tavara" eli lähes esineen asemassa. Alkuun lirkutellaan ja lopuksi muistetaan "lämmöllä" jos ei suhde toiminutkaan. koska muitakin miehiä on ja valinta on vapaa, miksi ihmeessä hankkiutua ehdointahdoin ongelmiin? Ulkonäkö eiuseinkaan paljasta karmeaa totutta.
Erään tuttavani ex yli parinkymmenen vuoden takaa(!) ottaa edelleenkin välillä kaikkien niiden erossaolovuosien jälkeen uhkaavasti yhteyttä (eikä heillä ole yhteisiä lapsia, joten ei mitään syytä olla tekemisissä), vaikka välissä on jo kokonaisia vuosikymmeniä erostaan. Että sitä voi miettiä millaiseen kuseen ihminen voi itsensä altistaa, jos alkaa seurustella väärän ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se näkynyt heti. Eikä se minulla ollut mitenkään, oi, jännä mies. Hän oli muuten lähinnä nössö, kiltti ja jopa hurmaava. Ainut, joka sanoi minulle kauniita asioita. Vähitellen se siitä muuttui. Paljon psyykkistä väkivaltaa, haukkumista, vähättelyä ja kontrollointia ennen kuin tuli fyysistä väkivaltaa. Fyysiseen se sitten loppuikin, en jäänyt. Toki itsetuntoni oli huono hänet tavatessa ja oli koko ajan ja jälkeen. Luulen että se altistaa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin on myös jo niin kiire perustaa perhettä ja mennä kihloihin (kun kaikki kaveritkin menee), että kuka tahansa oikeastaan kelpaa tuohon tehtävään. Surullistahan se on.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 12:58"]
Kun ne on niin #jännämies....
[/quote]
Juuri näin. Tässä esimerkkiä jännämiehistä:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015062819944984_uu.shtml
T. tylsämies (ja tietysti sinkku)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hälytyskellojen pitäisi soida, jos toinen on alussa aina ylipääsemättöman hunajainen. Liian hyvää ollakseen totta. Se on silmänlumetta, joka loppuu silloin kun mies kokee hallitsevansa suhteen. Jallittaa naisen raskaaksi, naimisiin nopeasti. Sitten alkaa puhaltaa viileät tuulet. Makea käytös muuttuu ja alkaa sorto. Alku on ansa ja manipuloiva ihminen osaa sen.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 13:41"]Hälytyskellojen pitäisi soida, jos toinen on alussa aina ylipääsemättöman hunajainen. Liian hyvää ollakseen totta. Se on silmänlumetta, joka loppuu silloin kun mies kokee hallitsevansa suhteen. Jallittaa naisen raskaaksi, naimisiin nopeasti. Sitten alkaa puhaltaa viileät tuulet. Makea käytös muuttuu ja alkaa sorto. Alku on ansa ja manipuloiva ihminen osaa sen.
[/quote]
Huh, pelottavaa ):
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monia syitä. Helpoimpia uhreja ovat ne, jotka on helposti manipuloitavissa. Riittää kun mies alkaa vähän haukkua tiettyjä ystäviä, että ovat huonoa seuraa sulle kun kuvittelevat olevansa sinua ylempänä tms, joka uppoaa kuin veitsi sulaan voihin heikon itsetunnon omaavalle ihmiselle. Sitten tietyille ihmisille, esim. perheelle, esitetään unelmavävyä jne. Tilanne on loppujen lopuksi se, että naisen lähipiirin on pian tismalleen se, mitä mies sen haluaa olevan, ja kun kontrollointi ja väkivalta alkaa, niin ei ole ketään kenen luo kääntyä. Erityisen mahtava tilanne on sekopäälle, jos nainen on ollut aluksi huonoissa väleissä perheeseensä (mikä ei ole mitenkään yllättävää, kun omaa heikon itsetunnon; jostain se on ollut perujaan), ja välit paranevat koska mies on tullut kuvioihin unelmavävynä. Sitten kun henkinen väkivalta ym. alkavat, niin perheelle ei kehdata sanoa koska nyt vihdoin perheen kanssa välit ovat hyvät. Ei tavallaan haluta olla jälleen se perheen luuseri tunnustamalla, että onkin valinnut sekopää puolison.
Itselleni siis kävi juuri noin, ja kyllä siinä sai jälkikäteen miettiä toden teolla mitä oikein tapahtui. Mies aktiivisesti puhui minut irti kaikista "vahvimmista" ystävistäni irti, riitantui tahallaan heidän kanssa ja väitti minulle kirkkain silmin, että ei vain halua minun olevan heidän kanssaan tekemisissä koska he eivät arvosta minua. Sanoi jopa että heikko itsetuntoni on heidän syytä. Mikä upposi minuun totta kai, olinhan aina tuntenut alemmuutta heihin joilla on elämä kunnossa ja hyvät parisuhteet yms. Se oli helppo siinä vaiheessa uskoa, että vika oli ystävissäni. Todellisuudessa juuri nuo ystävät olivat niitä, jotka olisivat ensimmäisenä repineet minut irti suhteestani kun nämä pahimmat asiat alkoivat tulla esille. Kaikki sellaiset "jees jees" kaverit kyllä saivat jäädä lähipiirini, joilla ei ollut ikinä mitään pienintäkään moitetta "ihanasta" miehestäni.
Kaikkea sitä ihminen kestääkin vain mahdollisen häpeän vuoksi. Minulla kesti kauan aikaa irtaantua tuosta suhteesta, sillä se olisi kertonut minun epäonnistuneisuudesta jälleen kerran. Onneksi lapsia meille ei siunaantunut, vaikka niitäkin suorastaan ruinasin, kun halusin vain olla niin kuin kaikki muut joita ihailin. Huh, nyt on ihanaa, olen saanut pikkuhiljaa takaisin yhteyttä entisiin ystäviini, seurustelen oikeasti mahtavan miehen kanssa, ja olen aloittanut terapian, jotta joskus huono itsetuntoni olisi muisto vain.
Olin huonossa suhteessa kahden vuoden ajan. Alku oli aivan ihanaa, oltiin rakastuneita ja suunniteltiin tulevaa. Luulin löytäneeni miehen jonka kanssa vietän loppuelämäni. Pikkuhiljaa alkoi sitten haukkuminen, mitätöinti, vertailu exiin, jotka oli siinä ja tässä parempia. Riitojen syy löytyi aina minusta. Itsetunto oli nollissa ja uskoin olevani huono kaikessa, mihinkään kelpaamaton. Lupasin olla parempi, yrittää enemmän. Kavereita en enää nähnyt, ei ollut enää mitään sanottavaa. En saanut puhua parisuhteen asioista kellekään eron uhalla. Olin täysin nujerrettu, mutten tajunnut lähteä. Olin olevinaan niin rakastunut ja halusin vain kelvata tuolle "unelmieni miehelle".
Riidellessä usein mies uhkasi lähteä ja jättää ja minä olin se joka itki perään. Pyytelin anteeksi monesti ilman syytä. Uhkasi etsiä paremman naisen ja minä yritin olla se parempi nainen.
Riitoihin tuli mukaan ensin uhkailut, sitten kiinnipitämiset. Saatoin olla miehen alla pystymättä liikkumaan ja hädin tuskin hengittämään, kun hän vaati anteeksipyyntöä jostain mitä olin sanonut. En päässyt pois ennen sitä anteeksipyyntöä. Sitten päästiin tavaroilla heittämisiin ja lopulta lyönteihin ja tappouhkauksiin. Kaikki oli minun syytäni. "Sinä et anna minulle vaihtoehtoja".
Eron tullessa olin ihan loppu. Mies oli vienyt itsetuntoni, rahani ja elämäniloni. Vasta terapiassa tajusin, ettei kaikki ollutkaan minun syytäni. Tuntui kuin taakka olisi nostettu harteilta. Etten minä ollutkaan täysin paska ihminen. Tuntui että minulla oli viimein oikeus omiin tunteisiini.
En tiedä miksi jouduin siihen tilanteeseen ja miksi en tajunnut lähteä, vaan jaksoin uskoa parempaan tulevaisuuteen... Ehkä olin liian heikko ja hyväuskoinen. Myös se, etten saanut puhua kellekään vaikutti varmasti, koska ei saanut peilattua sitä tilannetta. Uskoi vaan sen, mitä toinen koko ajan toisteli.
Kyllä pitää olla ihan saatanan tyhmä ihminen jos antautuu parisuhteeseen dominoivan ja väkivaltaisen hullun kanssa. Ihan turha selitellä asiaa jälkeenpäin, kyllä ihminen huomaa toisesta nuo piirteet varsin helposti ja normaalijärkinen osaa vetää siinä vaiheessa liinat kiinni eikä usko mihinkään lapsellisiin selityksiin tai kuvitelmiin, että ihmissaastan voi parantaa. Jos ei tätä ymmärrä, ei ole sitten mitään oikeutta valittaakaan, kun luonnevikainen alkaa tuhoamaan henkisesti ja fyysisesti.
Ryhdistäytykää, saatana. Ei luulisi olevan noin vaikeaa.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 15:01"]Kyllä pitää olla ihan saatanan tyhmä ihminen jos antautuu parisuhteeseen dominoivan ja väkivaltaisen hullun kanssa. Ihan turha selitellä asiaa jälkeenpäin, kyllä ihminen huomaa toisesta nuo piirteet varsin helposti ja normaalijärkinen osaa vetää siinä vaiheessa liinat kiinni eikä usko mihinkään lapsellisiin selityksiin tai kuvitelmiin, että ihmissaastan voi parantaa. Jos ei tätä ymmärrä, ei ole sitten mitään oikeutta valittaakaan, kun luonnevikainen alkaa tuhoamaan henkisesti ja fyysisesti.
Ryhdistäytykää, saatana. Ei luulisi olevan noin vaikeaa.
[/quote]
Tämä! En ole ikinä itsekkään ymmärtänyt sitä ajatusta, että toinen ihminen voisi "korjata"toisen. Enkä nyt tarkoita, ettei terapia voisi, vaan puhun nyt parisuhteesta. KUKAAN toinen ihminen ei pysty toista ihmistä korjaamaan, vain rikkinäinen henkilö voi sen itse tehdä! Ja tämä on puhdasta psykologiaa.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 15:01"]
Kyllä pitää olla ihan saatanan tyhmä ihminen jos antautuu parisuhteeseen dominoivan ja väkivaltaisen hullun kanssa. Ihan turha selitellä asiaa jälkeenpäin, kyllä ihminen huomaa toisesta nuo piirteet varsin helposti ja normaalijärkinen osaa vetää siinä vaiheessa liinat kiinni eikä usko mihinkään lapsellisiin selityksiin tai kuvitelmiin, että ihmissaastan voi parantaa. Jos ei tätä ymmärrä, ei ole sitten mitään oikeutta valittaakaan, kun luonnevikainen alkaa tuhoamaan henkisesti ja fyysisesti.
Ryhdistäytykää, saatana. Ei luulisi olevan noin vaikeaa.
[/quote]
Ymmärrän kyllä tuon ajatusmaailman, ja olen samaa mieltä. Uskallan tosin väittää että usein sen irtautumisen vaikeus on kiinni siitäkin, että silloin joutuu myöntämään muillekin ääneen kuinka alistettuna ja tyhmänä on ollut parisuhteen ajan. Monille se on kynnyskysymys (minullekin oli), sillä olin aina ollut se epäonnistuja, ja jotenkin mielessäni käänsin pääni niin että olen taas "se joka ei osaa valita parisuhteitaan" ja "tekee huonoja valintoja elämässä". Eli mieluummin jatkoin olemalla salassa tyhmä, kun muuttuvani ja myöntäväni maailmalle kuinka tyhmä olin, järjetöntä eikö? Puhumattakaan siitä että tuo ajatusmaailma oli täysin oikea, minä itse aktiivisesti omilla valinnoillani romutin mahdollisuuteni normaaliin elämään, ja näin olin tehnyt läpi nuoruus- ja aikuisiän. Oli kyse sitten koulusta tai parisuhteesta. Oli pakko nöyrtyä ja myöntää tämä. Elin myös välillä vaiheessa, jossa kuvittelin että kaikki muut vain "saavat" hyviä asioita. Toiset vain saavat hyvän uran, perheen jne. Tosiasiassahan toiset tekevät töitä noiden eteen, ja paljon enemmän kuin minä olin ikinä tehnyt. Sekin oli tajuttoman kova pala myöntää itselleni, mutta siitä lähtikin nousun tie.
16
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 15:17"][quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 15:01"]
Kyllä pitää olla ihan saatanan tyhmä ihminen jos antautuu parisuhteeseen dominoivan ja väkivaltaisen hullun kanssa. Ihan turha selitellä asiaa jälkeenpäin, kyllä ihminen huomaa toisesta nuo piirteet varsin helposti ja normaalijärkinen osaa vetää siinä vaiheessa liinat kiinni eikä usko mihinkään lapsellisiin selityksiin tai kuvitelmiin, että ihmissaastan voi parantaa. Jos ei tätä ymmärrä, ei ole sitten mitään oikeutta valittaakaan, kun luonnevikainen alkaa tuhoamaan henkisesti ja fyysisesti.
Ryhdistäytykää, saatana. Ei luulisi olevan noin vaikeaa.
[/quote]
Ymmärrän kyllä tuon ajatusmaailman, ja olen samaa mieltä. Uskallan tosin väittää että usein sen irtautumisen vaikeus on kiinni siitäkin, että silloin joutuu myöntämään muillekin ääneen kuinka alistettuna ja tyhmänä on ollut parisuhteen ajan. Monille se on kynnyskysymys (minullekin oli), sillä olin aina ollut se epäonnistuja, ja jotenkin mielessäni käänsin pääni niin että olen taas "se joka ei osaa valita parisuhteitaan" ja "tekee huonoja valintoja elämässä". Eli mieluummin jatkoin olemalla salassa tyhmä, kun muuttuvani ja myöntäväni maailmalle kuinka tyhmä olin, järjetöntä eikö? Puhumattakaan siitä että tuo ajatusmaailma oli täysin oikea, minä itse aktiivisesti omilla valinnoillani romutin mahdollisuuteni normaaliin elämään, ja näin olin tehnyt läpi nuoruus- ja aikuisiän. Oli kyse sitten koulusta tai parisuhteesta. Oli pakko nöyrtyä ja myöntää tämä. Elin myös välillä vaiheessa, jossa kuvittelin että kaikki muut vain "saavat" hyviä asioita. Toiset vain saavat hyvän uran, perheen jne. Tosiasiassahan toiset tekevät töitä noiden eteen, ja paljon enemmän kuin minä olin ikinä tehnyt. Sekin oli tajuttoman kova pala myöntää itselleni, mutta siitä lähtikin nousun tie.
16
[/quote]
Olen todella pahoillani siitä, mitä kaikkea olet joutunut kokemaan ):
Tämä viesti auttoi ymmärtämään todella hyvin sitä, mitä kysyin otsikossa. Ihana kuulla, että nyt olet ymmärtänyt sen, että sinä pystyt täysin samaan kuin kaikki muutkin, kunhan vain teet töitä sen eteen. Kukaan ei tuo mitään eteesi: kaikki se on kovan työn takana. Tsemppiä tulevaan ja pysy vahvana! (: -ap
Alue: Aihe vapaa
Kun ne on niin #jännämies....