Lue keskustelun säännöt.
äidit, neuvoja ilman ilkeilyjä
28.06.2015 |
Lapsi on 1 v 3 kk ja haluaa edelleen tissiä pitkin päivää ja öisin. En osaa vierottaa ja opettaa nukahtamaan ilman rintaa, yritin tassuttelua mutta en kestänyt huutoa. Mies on reissutöissä ja kotona ollessa ei oikein tunnu pääsevän kärryille lapsenhoidosta, röhnöttää lähinnä sohvalla.
Mua on itkettänyt pitkin vauvavuotta, mutta ajattelin sen olevan vaan normaaliväsymystä kun olen yksin paljon kotona. Nyt tuntuu että päivät ja yöt on yhtä samaa paskaa, olen alkanut tiuskia lapselle ja koiraa tekee mieli lyödä, jos se touhottaa ympärillä koko ajan.
Neuvolassa olen ottanut asiaa puheeksi mutta se nyt vaan on sellaista elämänvaihetta ja anna kunnon iltapuurot niin tyttö jaksaa nukkua. Jooo, mutta mua pelottaa että en jaksa enää. Olen ihan hirveä ihminen ja vihaan itseäni :/ Jonkun tason masennus taitaa olla, mutta jos vaan saisin nukkua niin se auttaisi. Niin että mistä apua ja miten jatkuva tissittely ja yöheräily loppuu? Etsinkö koiralle uuden kodin kun en jaksa sitäkään hoitaa? Onko tämä samanlaista kaikilla ja pitää vaan sietää?
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 12:56"]
Olen sanonut suoraan että itken tosi paljon ja että en jaksa enää. Oliko sitten virhe kirjoittaa tänne, minne pitää kirjoittaa? :/
[/quote]
Soitat heti maanantaina neuvolaan ja sanot, että tarvitse apua nyt heti, et jaksa enää ilman apua! Ja miehelle sanot saman heti! Yöimetyksen lopetat, kun mies on seuraavan kerran kotona, sinä nukut ja mies hoitaa lasta sen yön.
Toivottavasti neuvolassa on enemmän kuin yksi terveydenhoitaja, koska sinun pitäisi saada vaihdettua asiointisi toiselle henkilölle, pakko löytyä joku joka kuuntelee jos nykyinen ei osaa työtään. Jos ei ole muita neuvolaterveydenhoitajia etkä saa aikaa lääkäriin, joka ohjaisi sinut neuvolan ohi saamaan apua, niin ota yhteyttä seurakunnan diakoniin. Ei ole merkitystä kuulutko kirkkoon!
[/quote]MInä yritin puhua omalle terkkarille masennuksestani. Seuraus oli, että terkkari rupesi valittamaan omaa masennustaan, ja valitti sitä joka ikinen kerta siihen asti, kun lopulta vaihdoin terkkaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen vieroitus ja heti. Mita aiemmin Sen helpompi. Max viikko ja ongelmasi on ohi. Hommaa oo viikolle apua. Siivoojaa jne...
Onko sulla ketään lastenhoidossa kokenutta läheistä, joka kestäisi ja pystyisi sen pari yötä auttamaan jos mies on reissussa? Mietin vaan, että kyllä itse ainakin läheiselle sanoisin että nyt sinä meille nukkumaan näiden koululaisten kanssa ja minä teille vauvan kanssa valvomaan. Se on parissa yössä se pahin takana, jopa yhdessä yössä voi tulla iso parannus.
Olet saanut jo paljon vastauksia, mutta tässä lisäksi linkki "lempeämpään" unikouluun..
http://www.imetys.fi/index.php/tukea-tietoa/imetystukilista/imettavan-aidin-elamaa/529-unirytmien-muuttaminen-perhepedissa
Nyt pyydät apua, sanot miehelle ääneen mikä on tilanne. Voi olla, että miehellä ei ole aavistustakaan miltä susta tuntuu. Univaje on tosi kova juttu myös mielialalle ja mm muistille, voi olla että sun tilanne paranisi ihan sillä et nukkuisitte paremmin. Mutta nyt vaan reippaasti ilmaiset että apua on saatava. Olet pärjännyt todella hienosti melkein "yksin" lapsen kanssa, kaikilla tulee jaksamisen rajat vastaan ennemmin tai myöhemmin.
Lapsella on isä. Hän on ensisijainen huoltaja rinnallasi, ei joku mummo tai täti. Isä ottakoon vaikka palkatonta vapaata pariksi viikoksi.
Meillä lapsi rauhottui öisin, kun otimme pinniksestä pois. Tai siis otimme pinniksen toisen laidan irti ja vedimme sängyn omaan sänkyymme kiinni niin, että lapsi sai nukkuessaan vapaasti pyöriä takertumatta aina jostain suunnasta pinnojen väliin. Ei yhtään haittaa, vaikka välillä lapsen jalka tai käsi työntyy tyynyni alle tai kylkeeni, saan silti hyvin nukuttua. Myös jo se rauhoitti lasta, että hän tiesi pääsevänsä sängystä omin avuin pois esim. päikkäreiltä herätessään.
Yösyötöt voi lopettaa noin isolta lapselta. Illalla annat ison satsin velliä ja korviketta, ja ainakin 8 tuntia pitää lasen jaksaa sillä murkinalla. Jos lapsi herää, et anna mitään, vaan rauhoittelet, kunnes lapsi nukahtaa uudelleen. Tähän voi mennä pari yötä, ennen kuin lapsi oppii. Tai viisi yötä, kuten meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot neuvolassa ihan suoraan ettet jaksa, auttakaa! Sieltä saa kyllä apuja kunhan osaa vaatia. Miehelle kanssa lapsi syliin ja sinä nukkumaan. Jaksamisia!
Jos haluat aidosti ilman ilkeilyä nion tämä taitaa olla väärä palsta. Mikset valitsisi asiantuntevampaa palstaa missä suurin osa palstailijoista on oikeasti äitejä jotka mielellään auttavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sanonut suoraan että itken tosi paljon ja että en jaksa enää. Oliko sitten virhe kirjoittaa tänne, minne pitää kirjoittaa? :/
Minun neuvoni on, että ohita neuvola näissä asioissa. Neuvola on yliarvostettu paikka, harva saa sieltä mitään sellaista apua, mitä ei voisi itse hakea itselleen nopeamminkin.
Soita mielenterveystoimistoon ja varaa itsellesi sieltä aika. Sun ei tarvitse nähdä kaikkea itsessäsi äitiyden kautta, se se vasta uuvuttaakin ja vie voimat. Sulla voi olla ihan aikuisen naisen tarpeita ja ajatuksia, jotka ei nyt täyty ja tule kuulluksi tässä elämäntilanteessa. Tarvitset paikan jossa voit sanoa ne ääneen ja tunnistaa ne. Saat samalla käytännön neuvoja oman mielialan nostamiseksi.
Kun omat lapset oli ihan pieniä, minä muuten vihasin meidän koiraa. Yksi vinkuja ja häseltäjä lisää oli vaan liikaa, varsinkin kun koirasta oli niin paljon siivoamista, että se tuntui syövän sen päivän ainoan vapaahetken, kun lapset nukkuivat. Kun lapset kasvoivat, niin koiraakin sieti taas paremmin. Mut koira + pikkulapsiperheen elämä on useimmille ihmisille ihan vaan puhdas virheratkaisu, eikä ole ihme että niin monet koirat "menevät mummolle hoitoon" ja jäävät sinne. Koska muuten se äiti vaan yhtenä päivänä ottaisi ja kuristaisi sen kuolaavan karvakasan, joka on aina tiellä, aina jaloissa, ja joka sotkee likaisilla tassuillaan kolme kertaa päivässä lattiat jolla vauvan pitäisi saada olla ja leikkiä ilman että tulee itse sotkuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun kannattaa vieroittaa lapsi yösyönnistä niin saat itsekin nukkua. Totta kai on normaalia että itkettää jos on väsynyt. Laitat lapsen omaan sänkyyn eri huoneeseen, tietysti itkee ensin mtta parissa yössä tottuu ja alkaa nukkumaan yöt. Jos sen jaksat niin varmasti helpottaa. Vaikeaa on kuunnella oman lapsen itkua, mutta käyt aina välillä lohduttamassa. Sanot lapselle että nyt nukutaan, käyt aina laittamassa makuulleen mutta et oa sängystä pois. Meillä kaikki lapset ovat alkaneet nukkumaan kahdessa yössä täydet yöt näin, sitä ennen tissirumbaa 2 h välein yöt läpeensä. Lapsi ei todellakaan tarvitse ruokaa niin usein.
Minulla helpotti olo, kun lopetin imetyksen, värit palasivat maailmaan. Anna korviketta tai velliä. Tuo on juuri vaikeinta aikaa. Pyydä reilusti apua neuvolasta. Onko hoitoapua saatavilla sukulaisilta? Kerro sama mitä täällä. Vuoden päästä elämä näyttää jo erilaiselta. Vaikka ei se nyt lohdutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ensinnäkin jos päätät sen yöimetyksen lopettaa niin siihen pitää valmistautua henkisesti niin ettet sitten pitkänkään huudon päätteeksi anna sitä tissiä. Muuten vaan pahennat tilannetta kun lapsi oppii että huutamalla sitä tissiä kuitenkin saa -> huutaa seuraavalla kerralla vähintään yhtä pitkään.
Voisit ehkä antaa miehen hoitaa nukutuksen alkuun ja lähde itse vaikka iltalenkille sillä aikaa.
Kannattaa lähteä ulkoilemaan ja puistoihin sellaidina aikoina kun siellä on muita ihmisiä niin saat juttuseuraa. Paikallisesta hätäkahvit-facebookryhmästä ainakin kannattaa kysellä puistoilukaveria ja muutenkin seuraa. Hulluksihan sitä tulee jos kotona vaan kyykkii.
Jos soittelisit sinne neuvolaan ja pyydät päästä psykologin juttusille? Tai varaa aika lääkärille.
Tee sille miehelle selväksi ettet jaksa ja hänen on pakko auttaa. Tai lähde lapsen kanssa vanhempiesi luo jos siellä saisit paremmin apua. Saisko koiraa johonkin tuttavaperheedeen tai sukulaisille vaikka muutamaksi viikoksi niin olisi yksi huoli vähemmän.
Asuuko sukua tai ystäviä lähellä? Onko mies nyt reissussa? Soita jollekin ja kerro, että olet aivan poikki ja tarvitset apua. Tai mies pitää lasta muutaman tunnin, että pääset päiväunille. Huomenna heti soittoa neuvolaan ja kerrot, ettei tässä enää mitkään iltapuurot auta. Itse jouduin vauvan ollessa parikuinen univelkaisena, pakko-oireisena ja masentuneena osastohoitoon, jossa sitten sai nukkua ja lääkityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 12:50"]Jos haluat aidosti ilman ilkeilyä nion tämä taitaa olla väärä palsta. Mikset valitsisi asiantuntevampaa palstaa missä suurin osa palstailijoista on oikeasti äitejä jotka mielellään auttavat?
[/quote]
Just. Tulihan tännekin hyviä vastauksia ilman ilkeilyjä. Ilkein kommentti taitaa olla tämä sinun. Vauva-palsta, mutta ei saa vauvoista puhua ilman että automaattisesti pitää olettaa että saa ilkeilyä. Jestas.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 12:59"]Asuuko sukua tai ystäviä lähellä? Onko mies nyt reissussa? Soita jollekin ja kerro, että olet aivan poikki ja tarvitset apua. Tai mies pitää lasta muutaman tunnin, että pääset päiväunille. Huomenna heti soittoa neuvolaan ja kerrot, ettei tässä enää mitkään iltapuurot auta. Itse jouduin vauvan ollessa parikuinen univelkaisena, pakko-oireisena ja masentuneena osastohoitoon, jossa sitten sai nukkua ja lääkityksen.
[/quote]
Tai kuten tuossa edellä joku jo neuvoi, niin neuvola voi olla aika tehoton paikka tällaiseen. Jos ei siellä ole jo otettu vakavasti, niin sitten juurikin mielenterveystoimisto, psykiatrinen sh tai vastaava.
Jos lyöt sitä koiraa niin täältä tulee sulle kahta kauheammin
Mun mielestä sun pitäis ensinnäkin puhua miehes kanssa asiasta. Kai hän joskus kotona on? Otat parin päivän loman kotielämästä ja laitat isän hoitamaan lastaan. Lapsen on sitte pakko vierottautua.. Pari päivää riittää hyvin :) Ja kyllä luulis neuvolassa reagoivan herkästi äidin väsymykseen kun näitä lapsisurmia ym. tragedioita sattuu tämän tästä..
Rohkeasti apua hakemaan! Tsemppiä!
Nukkuuko sun lapsi vielä pinniksessä? Meillä on toiminut jokaisen lapsen kanssa sama konsti: lapsi sänkyynsä nukkumaan ja itselle patja viereen (olin niin koomassa, etten olisi omasta sängystäni herännyt huutoon). Kun lapsi herää ja huutaa maitoa, toteat vain että nukkuaika, ja jatkat itse unta.
Ekat kaksi yötä on vaikeita mutta sitten jo helpottaa. Kuopuksen kanssa kolmannesta yöstä eteenpäin nukuttiin koko perhe ja tiuskimiset ja äyskimiset + turhat riidat loppuivat kaikkien osalta samalla. Suosittelen, ei se lapsi huutamisesta mene rikki, ja jos olet vieressä, ei tämä tunne oloaa hylätyksi. Nukut vain, välillä komennat lastakin nukkumaan.
Tsemppiä ja ISO virtuaalihalaus, tätä se on ollut muillakin.
Kiitos. En ymmärrä miksi neuvolassa ollaan niin välinpitämättömiä, kunhan lapsi mitataan niin siinä se ja aina vaan että annat lisää puuroa. Itketti kun luin vastauksia mutta nyt hyvällä tavalla, etsin mtt:n numeron valmiiksi.
up