Lue keskustelun säännöt.
Olen ujo, häpeän itseäni ja vihaan elämääni
28.06.2015 |
Olen ollut lapsesta asti ujo. Tämän lisäksi vielä olen aina kovin hiljainen. En keksi mitään sanottavaa. Silloinkin, jos jotain olen kehdannut sanoa, niin jälkeenpäin häpeän itseäni. Kaikki vähänkin nolot tapahtumat (ja näitähän on!) ahdistavat ja hävettävät minua vielä vuosienkin jälkeen. Suorastaan vihaan elämääni. Työpaikoilla olen aina se, joka jää porukan ulkopuolelle. Minua pidetään outona hiljaisena hissukkana. Haluaisin olla reippaampi, puheliaampi ja päästä tästä ujoudesta, mutta se tuntuu mahdottomalta. Niin monta kertaa olen yrittänyt rohkaistua ja muuttaa persoonaani, mutta alun jälkeen muutun taas omaksi itsekseni, hiljaiseksi nössöksi.
Elämä ei tunnu elämisen arvoiselta. Kadehdin muita, kun heillä on porukoissaan hauskaa töissä. Vapaa-ajalla viettävät kavereineen vappua keskustan nurmikoilla, on juhannusjuhlia ja kaikkea. Minä olen aina vaan yksin erakkona. Tällaistakö tämä elämä on ujolle hissukkanaiselle? Onko kukaan muu osannut muuttaa itseään ja elämäänsä totaalisesti? Olen itse aina haaveillut ulkomaille muuttoa, mutta sekin pelottaa. Ahdistaa opetella ja puhua vierasta kieltä, opetella uusi kulttuuri ja uudet tavat. Kai se haave täytyy vaan jättää taaksepäin. Eikä minua hissukkaa nyt muualle töihin otettaisikaan.
Kommentit (10)
Sun kannattaisi hakeutua mielenterveystoimistoon juttelemaan, jos ahdistus on niin paha että haittaa arkea, vaikkei ujous nyt mikään sairaus olekaan. Jaettu huoli on hitusen kevyempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä hankkiutua yhteyksiin toisten ujojen kanssa, esimerkiksi netin välityksellä. Tutustuminen on paineettomampaa, kun molemmat osapuolet tietävät sen olevan vaikeaa. Harvoin ujokaan on hiljainen tutussa seurassa.
Olisin voinut itse kirjoittaa tuon :( Erona nyt vain, että olen kokeillut myös netistä saada kavereita, mutta ei siitä kyllä mitään tullut. Näytän olevan liian hissukka jopa toisille hissukoille. Opiskeluissa ja työssä olen pärjännyt, mutten epävirallisemmissa ihmissuhteissa. Olen kokeillut muuttua, olla erilainen, olla aktiivisempi, mutta lopputulos on aina sama koska en vain saa itseäni muutettua tarpeeksi.
Jotenkin vaan inhottaa oman ujouden lisäksi vuosi vuodelta lisääntyvä katkeruus. Miksi mulle ovat ylivoimaisia ne perusjutut, jotka toiset oppivat jo yläasteella? Myös itselle suurin ongelma on juuri se etten keksi puhuttavaa ja ryhmätilanteet - jään aina ulos.
Ette te nyt hirveän ujoja voi olla, jos olette työpaikan saaneet. Työhaastattelussa täytyy kuitenkin puhua ja myydä itseään. Tänä päivänä on paljon hyviä tyyppejä työttömänä et teissä on oltava jotain tosi hienoa koska just teidät on palkattu.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 11:17"]
Ette te nyt hirveän ujoja voi olla, jos olette työpaikan saaneet. Työhaastattelussa täytyy kuitenkin puhua ja myydä itseään. Tänä päivänä on paljon hyviä tyyppejä työttömänä et teissä on oltava jotain tosi hienoa koska just teidät on palkattu.
[/quote]
Heko heko kuule. Et taida kauheasti tuntea ujoutta. Olen parhaimmillaan tehnyt erilaisia asiakaspalvelutöitä ja kokenut ne aina helpommaksi mitä omana itsenä oleminen. Töissä ja haastatteluissa ottaa päälle eri roolin - omassa elämässä se ei ole onnistunut. Monet näyttelijätkin ovat tosiasiassa ujoja.
Selvisin opiskeluvuodet beetasalpaajien ja rauhoittavien avulla, mut hei sähän näytätkin olevan paljon asiantuntevampi kertomaan etten voi olla ujo ja huono sosiaalisissa suhteissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 11:21"][quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 11:17"]
Ette te nyt hirveän ujoja voi olla, jos olette työpaikan saaneet. Työhaastattelussa täytyy kuitenkin puhua ja myydä itseään. Tänä päivänä on paljon hyviä tyyppejä työttömänä et teissä on oltava jotain tosi hienoa koska just teidät on palkattu.
[/quote]
Heko heko kuule. Et taida kauheasti tuntea ujoutta. Olen parhaimmillaan tehnyt erilaisia asiakaspalvelutöitä ja kokenut ne aina helpommaksi mitä omana itsenä oleminen. Töissä ja haastatteluissa ottaa päälle eri roolin - omassa elämässä se ei ole onnistunut. Monet näyttelijätkin ovat tosiasiassa ujoja.
Selvisin opiskeluvuodet beetasalpaajien ja rauhoittavien avulla, mut hei sähän näytätkin olevan paljon asiantuntevampi kertomaan etten voi olla ujo ja huono sosiaalisissa suhteissa!
[/quote]
No todetaan sitten että oot hyvä vetään roolia ja siinä et ole ujo. Mikset sitten vedä samaa roolia sosoaalisissa suhteissa?
Mä en ole ujo ja ihan normaalit sosiaaliset taidot, mut ei musta näyttelijäksi ole. Siigen mä olen liian estoinen ja ehkä ujo. Mä en tykkää vetää mitään roolia. Olen mieluummin aito oma itseni kuin piiloudun jonkun roolin taa.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 11:36"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 11:21"][quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 11:17"] Ette te nyt hirveän ujoja voi olla, jos olette työpaikan saaneet. Työhaastattelussa täytyy kuitenkin puhua ja myydä itseään. Tänä päivänä on paljon hyviä tyyppejä työttömänä et teissä on oltava jotain tosi hienoa koska just teidät on palkattu. [/quote] Heko heko kuule. Et taida kauheasti tuntea ujoutta. Olen parhaimmillaan tehnyt erilaisia asiakaspalvelutöitä ja kokenut ne aina helpommaksi mitä omana itsenä oleminen. Töissä ja haastatteluissa ottaa päälle eri roolin - omassa elämässä se ei ole onnistunut. Monet näyttelijätkin ovat tosiasiassa ujoja. Selvisin opiskeluvuodet beetasalpaajien ja rauhoittavien avulla, mut hei sähän näytätkin olevan paljon asiantuntevampi kertomaan etten voi olla ujo ja huono sosiaalisissa suhteissa! [/quote] No todetaan sitten että oot hyvä vetään roolia ja siinä et ole ujo. Mikset sitten vedä samaa roolia sosoaalisissa suhteissa? Mä en ole ujo ja ihan normaalit sosiaaliset taidot, mut ei musta näyttelijäksi ole. Siigen mä olen liian estoinen ja ehkä ujo. Mä en tykkää vetää mitään roolia. Olen mieluummin aito oma itseni kuin piiloudun jonkun roolin taa.
[/quote]
Hyvä kysymys kuule todellakin, siis aivan briljantti! En olekaan sitä itse kokeillut tai yrittänyt tai ylipäänsä pohtinut syitä miksi olen ollut elämäni alusta asti näin ujo! Mutta NYT, kun tuntematon anonyymikommentoija kertookin olevansa minua estoisempi (olettaen itse) ja sanovansa, ettei pysty vetämään mitään roolia tulee ratkaisemaan ongelmani sekunnissa!
Se tunne, kun joku av:lla alkaa nillittämään ja olettamaan tietävänsä jotain toisten ihmisten ongelmista parien kommenttien perusteella alkaa näyttäytymään irvokkaalta siinä valossa kun on viettänyt koko lomansa yksin, jos ei av:n keskusteluita lasketa kommunikoinniksi olen puhunut vain kassojen kanssa.
Ps. olisin työttömänä jos en sulloisi itseäni siihen rooliin mitä asiakaspalvelussa edellytetään. Työmarkkinatilanne kun on mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 11:36"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 11:21"][quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 11:17"] Ette te nyt hirveän ujoja voi olla, jos olette työpaikan saaneet. Työhaastattelussa täytyy kuitenkin puhua ja myydä itseään. Tänä päivänä on paljon hyviä tyyppejä työttömänä et teissä on oltava jotain tosi hienoa koska just teidät on palkattu. [/quote] Heko heko kuule. Et taida kauheasti tuntea ujoutta. Olen parhaimmillaan tehnyt erilaisia asiakaspalvelutöitä ja kokenut ne aina helpommaksi mitä omana itsenä oleminen. Töissä ja haastatteluissa ottaa päälle eri roolin - omassa elämässä se ei ole onnistunut. Monet näyttelijätkin ovat tosiasiassa ujoja. Selvisin opiskeluvuodet beetasalpaajien ja rauhoittavien avulla, mut hei sähän näytätkin olevan paljon asiantuntevampi kertomaan etten voi olla ujo ja huono sosiaalisissa suhteissa! [/quote] No todetaan sitten että oot hyvä vetään roolia ja siinä et ole ujo. Mikset sitten vedä samaa roolia sosoaalisissa suhteissa? Mä en ole ujo ja ihan normaalit sosiaaliset taidot, mut ei musta näyttelijäksi ole. Siigen mä olen liian estoinen ja ehkä ujo. Mä en tykkää vetää mitään roolia. Olen mieluummin aito oma itseni kuin piiloudun jonkun roolin taa.
[/quote]
No lol, eihän asiakaspalvelutyössä voi olla arka ja hiljainen hissukka, joka piiloutuu tiskin taa. Silloin on pakko ottaa reipas työrooli, jotta saa hommansa tehtyä. Mielenterveyshän siinä menee, jos vapaa-ajallakin vetää roolia!!! (t. toinen arka roolinvetäjä)
Ei helvettiä näitä av:n ratkaisukeskeisiä tyhjäpäitä.
Minä olin samanlainen kuin sinä, mutta sitten aloin haalia kavereita netistä. Jotenkin netti on sellainen paikka, jonne kerääntyi kaltaiseni hissukat enkä enää ollutkaan outo. Lopulta osasta heistä tuli ihan reaalimaailman kavereita. Aviomieskin löytyi sitä kautta. Yritä haalia sosiaalisia suhteita aina kun voit, älä luovuta. Eristäytyminen ruokkii ja pahentaa ongelmaa. Ps. ja hymyile, pysy positiivisena - vaikka puhuisitkin höpöjä, niin ihmiset muistavat kauniin hymysi :)