Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Täytän tänä vuonna 26. Se saa minut surulliseksi mieheksi
14.02.2022 |
Ei vain jotenkin pysty hyväksymään sitä että keski-ikä alkaa olla nurkan takana ja nuoruuden päivät takana päin. Mitähän tässä pitäisi tehdä, että elämä alkaisi tuntumaan elämisen arvoiselta
Kommentit (33)
Projektia pitää olla. Mieti vaikka seniorieläkeläisiä. On ryhmää, retkeä, kahvitilaisuutta. Niin saati sitten nuorella. Projektit voi olla vaikka mitä, pieniä mutta pääasia että on jotain vaikka harrastuksia meneillään. Muuten luetko kirjoja? Lukemisen maailmassa ei ikinä ole tylsää. Jos joku kirja ei kiinnosta, joku toinen kirja sitten kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet nuori kuin mikä ja keski-ikä on vielä kaukana!
Ala treenaamaan, saat muuta ajateltavaa ja ehkä myös paremman itsetunnon.
T. Nelikymppinen
Mitäs iloa treenaamisesta on? Maksaa rahaa, saat kuunnella pt:n vittuilua (jos sellaiseen on varaa) ja salilla pitää asua jos haluaa mitään tuloksia. Ainahan tietysti voi roinata, kuten jokainen bodari tekee, mutta tapan itseni mieluummin huumeilla jos jotain pitää ruveta piikittämään.
Treenaamisesta on paljon iloa ja treenata voi muuallakin kuin salilla.
Säännöllinen liikunta auttaa mm. vähentämään masennus- ja ahdistusoireita, tuottaa iloisempaa mieltä, uusiin kavereihinkin saattaa tutustua. Kunto nousee, pysyy terveempänä, ei ala tuntua keski-ikäiseltä vielä 26-vuotiaana kun on elämänsä kunnossa. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja sydän- ja verisuonitaudit pysyy loitompana. Itsetunto voi nousta. Saattaa olla että se kumppanikin löytyy vaikka lenkkipolun varrelta tai maastopyöräilyreitiltä.
Täytän 28 ens kuussa ja musta tuntuu vielä tosi nuorelta. Joskus vielä lapsettaa yksin kotona ollessa. Tanssin edelleen yksin esim. kuunnellessani euroviisulevyjä. Voi johtua toki myös mun aspergerista, mutta onneks tässä on tullut opittua jos jonkinmoista itsenäisestä asumisesta vuosien mittaan perheenjäsenien ja ohjatun toimintaterapian kautta. Kiitos erityisesti mun äidille ja vanhimmalle isosiskolle!<3 Vielä kun oppis uskaltaa käyttämään ilman sisäistä häpeää muuttopalvelujen apua muuttaessa, sillä en välttämättä haluaisi Suomessa loppuelämääni. Katsoo nyt mihin elämä vie. Vaihtoon ainakin haluaisin kovasti lähteä Ranskaan vuoden päästä mitä ilmeisemmin. Haluaisin vähentää riippuvuutta muuttoasioissa mun iskän erityisesti. Pitää jotenkin saaha vielä sosiaalista itsevarmuutta tulevaisuudessa lisää.
T: diagnosoitu asperger ranskan kielen pääopiskelija Helsingin yliopistosta M27
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö meidän nelikymppisten lohduttautua jollain, millä, ehdotuksia.
Perinteisesti alkoholi on ollut hyvä lääke näihin eksitentaalisiin dilemmoihin. Toimii kaikenikäisille.
Niin aivot ovat jo vuoden olleet alamäessä ja ura e-urheilussa unohdettava, alkaa olla kiire jos haluaa suosituksi striimaajaksi ilman todella hyvää ideaa ja jos ei ole jo uran huipulla urheilussa jossakin lajissa niin se meni jo.
Mutta kun nelikymppisenä katselee taaksepäin miettii, että siinä iässä oli kaikki vielä mahdollista
Kun viisikymppisenä katselee taaksepäin miettii, että neljään kymppiin asti oli vielä jonkinlaisia mahdollisuuksia ja 35 vuotiaana olisi ollut vielä mahdollista rakentaa elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä masennu. Lopulta me kaikki kuitenkin kuollaan. Sota tai sydänkohtaus voi olla jo nurkan takana.
Eli reippain mielin kohti uusia pettymyksiä!
Auttoiko tämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet nuori kuin mikä ja keski-ikä on vielä kaukana!
Ala treenaamaan, saat muuta ajateltavaa ja ehkä myös paremman itsetunnon.
T. Nelikymppinen
Mitäs iloa treenaamisesta on? Maksaa rahaa, saat kuunnella pt:n vittuilua (jos sellaiseen on varaa) ja salilla pitää asua jos haluaa mitään tuloksia. Ainahan tietysti voi roinata, kuten jokainen bodari tekee, mutta tapan itseni mieluummin huumeilla jos jotain pitää ruveta piikittämään.
Ei maksa rahaa, ei tsrvi kuunnella vittuilua ja salilla ei tarvi edes käydä, sä vaan keksit tekosyitä koska oot masentunu koska keksit tekosyitä. Ei ole mitään asiaa olla onnellinen jos sun aivojen avaruusalus on huollettu päin honkia, älä ole tyhmä tarkoituksella.
Vierailija kirjoitti:
Samat setit mutta nuoria me vielä ollaan!
Vanhuuden vaivat ja kärsimykset ovat jo ihan nurkan takana, ja kuolemakin kolkuttelee kohta ovea.
Pettymyksiä ja kurjuutta on luvassa. Onni on mainosmiesten luoma harha.
Jos luulet joskus ohimenevän hetkisen elämäsi olevan jonkun arvoista, niin joku tulee ja vetää maton altasi.
Toivottavasti tämä piristi päivääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kriisistä kriisiin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kriisistä kriisiin kirjoitti:
Kun olin 26-vuotias, olin valmistunut opinnosta, vakituisessa työpaikassa ja ostanut kihlattuni kanssa asunnon. Mitään ei ollut jäänyt tekemättä tai kokematta. Onko nyt siis kyse iästä vai elämättömästä elämästä?
Entä jos ei ole vielä valmis sitoutumaan? Mutta markkina-arvon laskua pelkään...
Alle 30-vuotiaana miehenä? Kaikkea sitä saakin lukea.
Olen tää ketjun toinen pian 26 v täyttävä ja nainen :(
Olen 27 ja tuntuu ihan hyvältä, ruumis voi hyvin ja järkeä alkaa olla pikkusen päässä. Nyt tiedän mitä haluan, pari vuotta sitten olin vielä ihan hämmentyny nuorukainen. Tulevaisuudessa nään hyviä asioita, ennen en nähnyt siellä oikein mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo siitä, älä nyt huumeita ala sentäs käyttämään. Puoliso voi löytyä vaikka tinderistä, työpaikalta, harrastuksista tai opiskeluista(jos kiinnostaa). Ainakin tiedät varmaan jo tuon ikäisenä, millaista tyyppiä kannattaa katsoa! Uskon että kiva tyyppi löytyy ku lakkaat liikoja etsimästä. Ei se elämä kellään oo sen kummempaa.. Täytyy löytää ne jutut mistä edes vähän nauttii
Alue: Aihe vapaa
Joo, mäkin muistan lämmöllä aikaa jolloin oli 22-30. Olin selvästi täysin aikuinen, mutta nuori terve ja vahva. Päätin itse omat tekemiseni. Oli opinnot, töitä, harrastuksia, matkoja, ystäviä. Lähiomaiset olivat vielä elossa. Minä autoin vuorostani heitä ja annoin takaisin sitä rakkautta jota olin heiltä saanut. Maailma oli mukavampi ja ihmiset eläväisempiä kuin nyt.