Tytöt 18 TV Areena yle.fi

Nyt mammat empatiaa. Tällaistakin on eikä siltä saa ummistaa silmiään.

Sen sijaan mieti: miten voimme autta heitä? Mikä systeemissämme on pielessä? Miten voimme estää nuorten hajoamisen? Miten saamme lisää rahaa perheiden, lasten ja nuorten tukemiseen (esimerkiksi kuolevien kuntien tukemisen sijaan)? Miten suomalaiset oppisivat puhumana tunteistaan ja välöittämään muista?

Muutos lähtee meistä, sinusta ja sinun suhteestasi muihin ihmisiin.

Olen toisessa jaksossa ja ihan sekaisin  kuka kukin on. Alisa on se joka juo paljon mutta entäs se laiha goottityttö? Tai se ul ko maa laisen näköinen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin mua surettaa eritoten tuo Miki. Ymmärrän että läheiset ovat huolissaan ja kyllästyneitäkin. Mutta jotenkin tuntuu että tuo jatkuva "patistelu" ei yhtään paranna hänen tilannettaan vaan saa hänet vaan epävarmemmaksi ja poteroitumaan syvemmälle. Sairaslomasta ei ole hyötyä jos sinä aikana sössii unirytmiään ja elintapojaan pahemmin, mutta ei myöskään jos saa osakseen vähättelyä ja hiillostusta ("joskus sun kuitenkin täytyy mennä töihin tai kouluun" jne.) Mikillä ilmeisesti selvin ongelma tuo sosiaalinen ahdistus, ja koska hän ilmeisesti on päihteetön (?) sitä olisi hyvä lähteä huolella hoitamaan.

Eteenkin tuo tyttis ottaa mua nuppiin. On ollut Mikin elämässä ehkä jonkun muutaman hassun viikon/kuukauden ja käyttäytyy niinkuin tietäisi kaiken ja pitäisi koko taloa pystyssä kun käy vähän jossain koulussa. Huoh... Muistan tuon omasta nuoruudesta että kaikki käveli surutta yli ja pompotteli mielensä mukaan kun oli itse nuori ja arka ja epävarma.

Paitsi että asenne on myös totaalisen pielessä. ”Mä en ymmärrä sellasta että opiskellaan ammatti ja sitten ollaan monta kymmentä vuotta töissä.” ”Mulla on tässä vapaus lähteä minne tahansa.” Sulla joo on, koska me muut maksetaan sun sossu- ja kela-tukesi. Kun ne sinulta otetaan pois, niin sulla ei ole kuin tuulen huuhtoma perse ja helvetin kylmä ja karu maailma.

Ihmiset takertuu jatkuvasti tuohon mitä hän sanoi. Mun mielestä se ei kuvasta ylimielisyyttä vaan epävarmuutta ja kokemattomuutta. Jos on vaikeaa astua edes ovesta ulos tai suorittaa yksinkertaisi asioita loppuun ja ei ole mitään kokemusta työelämästä, niin vaikea varmasti kuvitella tosiaan miten joku jaksaa käydä töissä monta kymmentä vuotta. Tuo turvanhakuisuus (kotonakin voi olla ja elää tuilla) on mielestäni osa hänen masennustaan ja ahdistuneisuuttaan. Kuten sanoin aiemmin, mielestäni hän kaipaa oikeanlaista tukea ja rohkaisua eikä päivittelyä ja moralisointia.

Vierailija kirjoitti:

Todella silmiä avaava dokkari tällaiselle kuplassa elävälle keski-ikäiselle mammalle, jolla ei ole mitään kosketuspintaa moiselle. Omastakin suvusta löytyy aiemmista sukupolvista juoppoja ja mt-potilaita mutta ei mitään tuon kaltaista.

Kyllä sitä niin toivoisi, että jokaisella lapsella olisi koti, jossa häntä rakastetaan, tuetaan, kasvatetaan ja autetaan. Mutta monet aikuisetkin ovat niin rikki, etteivät siihen kykene 😪

Omalla lapsellani oli koti jossa häntä rakastettiin äääärimmäisen paljon, ja pidettiin huolta, ja kasvatettiin kunnolla, enkä ihmisenä enkä äitinä enkä aikuisena ollut yhtään rikki. Oman lapseni tapaus ei ole ainoa laatuaan. Sitä vain tahdon sanoa, ettei turvassa ole yksikään. Se "kunnollisen perheen nuori" voi ihan vaikka kehittää itselleen anoreksian , johon tarvitsee psyk hoitoa, ja sitten sieltä löytyykin joku "ymmärtäjä" ja soppa on valmis. Nuoret lipsahtaa niin pienestä siinä iässä. 

Oma lapseni on jo aikuinen, ja nykyään hänellä menee hyvin. Minä luulin että hän menehtyy kikkailuunsa ja hirveään elämään, johon hän varmasti tarviikin nyt sitten terapiaa vuosikausia. 

Siltikään se ei ollut, ja hän on sen itse oma-aloitteisesti sanonut, minun vikani, vaan hänen oman vaikean nuoruutensa "vika". 

Vierailija kirjoitti:

Olen toisessa jaksossa ja ihan sekaisin  kuka kukin on. Alisa on se joka juo paljon mutta entäs se laiha goottityttö? Tai se ul ko maa laisen näköinen? 

Goottityttö on Malla, Sunisa on vietnamilainen. Miki on se kissatyttö, joka alkaa seurustella toisen tytön kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen toisessa jaksossa ja ihan sekaisin  kuka kukin on. Alisa on se joka juo paljon mutta entäs se laiha goottityttö? Tai se ul ko maa laisen näköinen? 

Aliisa - juomari

Malla - gootti

Miki - lesbo

Sunisa - thai

Eikö tommosille Mikeille joku työkkärin kuntouttava työtoiminta olisi jees. Ei olis niin iso muutos, mutta pääsisi kiinni jonkinlaiseen rytmiin...

Katsoin sarjan läpi ja oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.

Mutta yksi juttu jäi mietityttämään: en huomannut mitään kohtia, joissa olisi puhuttu tyttöjen menneisyydestä, esim. hyväksikäytöistä tai muista vastaavista kokemuksista. Oliko näitä mainittu ja missä jaksossa? (Itselläni on vastaavaa taustaa ja aika voimakas PTSD, joten voi olla, että aivoni vaan "skippasivat" nuo kohdat eikä jäänyt tietoista muistijälkeä?)

Vierailija kirjoitti:

Eikö tommosille Mikeille joku työkkärin kuntouttava työtoiminta olisi jees. Ei olis niin iso muutos, mutta pääsisi kiinni jonkinlaiseen rytmiin...

Valitettavasti hänestä näki pitkälle, että diagnoosit on ainoa mikä kiinnostaa. Selkeästi hakee validaatiota itselleen mielensairauksista, joka ei edesauta eheytymistä ja paranemista vaan päinvastoin.

Tällainen ihmistyyppi haluaa oikeutuksen olemassaololleen mahdollisimman monesta ja mahdollisimman vaikeasta/vaarallisesta/harvinaisesta diagnoosista. Näille ei riitä perus masennus tms vaan pitää olla kaiken maailman dissoa ja dysmorfiaa ja muuta häiriötä, joilla paikataan oman persoonan puutteita.

En sano tätä loukatakseni, olin itsekin nuorena tähän taipuvainen - etsin kuumeisesti jotain syytä sille, miksen pärjää yhtä vaivattomasti kuin muut vaan elämä tuntui jatkuvalta kamppailulta itseä vastaan.

Totuus vain on se, että se diagnoosi ei auta yleensä yhtään mitään. Koen ennemmin, että Mikin kaltaisten tapauksessa se haittaa enemmän, koska ihminen uskoo niin voimakkaasti siihen että koska minulla on diagnoosi x, minua auttaa vain lääke y (tai vielä pahempaa, ei auta mikään).

Voi Malla kulta <3 Jos olisin nuorempi tahtoisin olla  hänen ystävänsä, mutta  nyt äiti.  Tyttöraasu. 

Vierailija kirjoitti:

Elämä pohjoisessa on tuollaista, pelkkää kärsimystä joka paikassa. En ymmärrä miksi joku haluaa asua siellä vapaaehtoisesti. Täällä Helsingissä ihmisillä on sentään mahdollisuus normaaliin elämään.

Sielä roadmanien keskellä onkin kiva kasvattaa lapsia :)

Helsinkiläisissä on yksi rasittava piirre. Ei ymmärretä, tai hakuta ymmärtää, että on olemassa välimuotoja Helsingin ja pohjoisen väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin sarjan läpi ja oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.

Mutta yksi juttu jäi mietityttämään: en huomannut mitään kohtia, joissa olisi puhuttu tyttöjen menneisyydestä, esim. hyväksikäytöistä tai muista vastaavista kokemuksista. Oliko näitä mainittu ja missä jaksossa? (Itselläni on vastaavaa taustaa ja aika voimakas PTSD, joten voi olla, että aivoni vaan "skippasivat" nuo kohdat eikä jäänyt tietoista muistijälkeä?)

Kyllähän ainakin Sunisa ja Aliisa puhuivat ainakin jonkin verran.

Ymmärrettävästi kaikki eivät halua julkisesti noista puhua ja nämä kaksikin vaìn osittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä pohjoisessa on tuollaista, pelkkää kärsimystä joka paikassa. En ymmärrä miksi joku haluaa asua siellä vapaaehtoisesti. Täällä Helsingissä ihmisillä on sentään mahdollisuus normaaliin elämään.

Sielä roadmanien keskellä onkin kiva kasvattaa lapsia :)

Helsinkiläisissä on yksi rasittava piirre. Ei ymmärretä, tai hakuta ymmärtää, että on olemassa välimuotoja Helsingin ja pohjoisen väliltä.

Ja kuva "Oulusta" muotoutuu tässä näiden ongelmanuorten arkiympyröiden perusteella, Oulun kerrostaloluukut(ovatko sen ankeampia kuin Helsingissä?), Limingan kylänraitti, Kalajoki...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä pohjoisessa on tuollaista, pelkkää kärsimystä joka paikassa. En ymmärrä miksi joku haluaa asua siellä vapaaehtoisesti. Täällä Helsingissä ihmisillä on sentään mahdollisuus normaaliin elämään.

Sielä roadmanien keskellä onkin kiva kasvattaa lapsia :)

Helsinkiläisissä on yksi rasittava piirre. Ei ymmärretä, tai hakuta ymmärtää, että on olemassa välimuotoja Helsingin ja pohjoisen väliltä.

Paitsi että oikeastihan täällä pohjoisessa kasvaa huomattavasti tervepäisempiä lapsia, nuoria, yksilöitä, aikuisia kuin pääkaupunkiseudulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä pohjoisessa on tuollaista, pelkkää kärsimystä joka paikassa. En ymmärrä miksi joku haluaa asua siellä vapaaehtoisesti. Täällä Helsingissä ihmisillä on sentään mahdollisuus normaaliin elämään.

Sielä roadmanien keskellä onkin kiva kasvattaa lapsia :)

Helsinkiläisissä on yksi rasittava piirre. Ei ymmärretä, tai hakuta ymmärtää, että on olemassa välimuotoja Helsingin ja pohjoisen väliltä.

Ja kuva "Oulusta" muotoutuu tässä näiden ongelmanuorten arkiympyröiden perusteella, Oulun kerrostaloluukut(ovatko sen ankeampia kuin Helsingissä?), Limingan kylänraitti, Kalajoki...

Oulussa on aika vähän loppujen lopuksi niitä "luukkuja", muutamassa kaupunginosassa muutama kerrostalo, joihin keskittynyt kaikki negatiivinen. Vuoden 2015 jälkeen tilanne heikentynyt huomattavasti, mutta sepä ei varsinaisten oululaisten vika ole.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tommosille Mikeille joku työkkärin kuntouttava työtoiminta olisi jees. Ei olis niin iso muutos, mutta pääsisi kiinni jonkinlaiseen rytmiin...

Sinne istumaan, aikuisten päiväkerhoon muiden syrjäytyneiden kanssa. Nuo paikat vain monesti lisäävät ahdustuneen ihmisen ahdistusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella silmiä avaava dokkari tällaiselle kuplassa elävälle keski-ikäiselle mammalle, jolla ei ole mitään kosketuspintaa moiselle. Omastakin suvusta löytyy aiemmista sukupolvista juoppoja ja mt-potilaita mutta ei mitään tuon kaltaista.

Kyllä sitä niin toivoisi, että jokaisella lapsella olisi koti, jossa häntä rakastetaan, tuetaan, kasvatetaan ja autetaan. Mutta monet aikuisetkin ovat niin rikki, etteivät siihen kykene 😪

Omalla lapsellani oli koti jossa häntä rakastettiin äääärimmäisen paljon, ja pidettiin huolta, ja kasvatettiin kunnolla, enkä ihmisenä enkä äitinä enkä aikuisena ollut yhtään rikki. Oman lapseni tapaus ei ole ainoa laatuaan. Sitä vain tahdon sanoa, ettei turvassa ole yksikään. Se "kunnollisen perheen nuori" voi ihan vaikka kehittää itselleen anoreksian , johon tarvitsee psyk hoitoa, ja sitten sieltä löytyykin joku "ymmärtäjä" ja soppa on valmis. Nuoret lipsahtaa niin pienestä siinä iässä. 

Oma lapseni on jo aikuinen, ja nykyään hänellä menee hyvin. Minä luulin että hän menehtyy kikkailuunsa ja hirveään elämään, johon hän varmasti tarviikin nyt sitten terapiaa vuosikausia. 

Siltikään se ei ollut, ja hän on sen itse oma-aloitteisesti sanonut, minun vikani, vaan hänen oman vaikean nuoruutensa "vika". 

Todellakin ymmärrän, että näitäkin nuoria on, jotka päätyvät huonoon seuraan vaikka olisi rakastava koti. Anteeksi aiemman viestini yleistys. Uskon kuitenkin, että suurin osa todella huonossa jamassa olevista, syrjäytyneistä nuorista on rikkinäisistä kodeista. Jollei näin ole, olen vielä enemmän huolissani, miksi nuoret ahdistuvat nykyään niin paljon, että joutuvat psyk.hoitoon tai laitokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen tuollaisia nuoria tosi paljon. Ja kyllä ennen laitokseen päätymistä heistä kenelläkään ei ollut huumeongelmaa. Oli urheiluharrastuksia ja elämän iloa. Tuohon väliin, kun joku keksii sen kapulan, millä estää teini-iän vaaran houkutuksiin lähtemisen. Tuohon ei kyllä nuorisotalot ja nuoristyön fiksut kampanjat auta. Ne vaan ärsyttävät lisää.

Nykyään hyvin harvoin jos koskaan nuori joutuu kotoa suoraan laitokseen.

Muita tukitoimia, vähintään sijaisperhe tai perhekoti on ensisijainen jos sijoitetaan kodin ulkopuolelle.

Minun lasteni entisistä koulukavereista on 3 sijoitettu kodin ulkopuolelle, 1 jopa suljettuun laitokseen. Kaikilla oli kodissa päihdetaustaa, vaikka ns. "hyviä" keskiluokkaisia perheitä ovat.

Voin kokemuksesta sanoa, että harvoin jos koskaan täällä nuori sijoitetaan muualle kuin lastensuojelulatokseen. Ja yhtä tavallista on se, että heitä pompotellaan laitoksesta toiseen kohtuuttoman tiheään. Perhekoteja ei ole sijaisperheiseen sijoitetaan ihan pienimmät hyvällä säkällä

Vilasin kelailemalla. Ainoa asia joka jäi mieleen oli että 18v? ne näytti kolmekymppisiltä?

Moniko sijaisperhe on valmis ottaan 13vuotiaan päihdenuoren? Näiden on parasta olla laitoshoidossa missä henkilökuntaa on useampi.