Tytöt 18 TV Areena yle.fi
Kommentit (1165)
Minä toivon, että nämä kommentit eivät ole kovin kattava otos suomalaisten mielipiteistä ja asenteista keskimäärin.
Mahtaako kukaan ymmärtää, miten kasvuympäristö, vanhempien päihde- ja mielenterveys ym. vaikuttaa lapsen/nuoren kehitykseen? Miten se vinouttaa psyyken ja tunne-elämän kasvua ja kehitystä?
En ole vielä katsonut dokumenttia, mutta voin silti sanoa, että noista tytöistä ei kukaan ole vielä aikuinen täysi-ikäisyydestään huolimatta. Jos arvostelijat kokevat olevansa niin hyviä ihmisiä, pitäisi heillä sitten olla vastuuntuntoa ja ymmärrystä myös sen suhteen, millon ihminen ei ole vastuussa omasta kohtalostaan. Heidän syyttäminen ja haukkuminen on sama asia kuin syyttäisitte lasta siitä, että hänellä on huonot vanhemmat ja että tämä traumatisoituu kaltoinkohtelusta.
Nämä tytöt ovat rikki, rikottuja ja selviytyneet niiillä keinoin, mitkä on olleet mahdollisia. Ja sitten heidät heitetään yksin maailmaan tyhjän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Suomen toivot! Milloin helvetissä nykynuoriso on valahtanut tälle tasolla. Korona tänne ja heti - sota myös!
Kuvitteleeko joku umpitaukki tosiaan, että tuo kuva on yleistettavissä laajasti nuoriin? Jessus, mikä tollo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkinäisiä nuoria. Katsoessa ahdisti, säälitti ja suretti samaan aikaan. Kuinka jotkut olivat voineet vielä raiskata sen hennon tummahiuksiden tytön (Malla) kolme vuotta sitten, kun hän oli ollut vain 15 vuotias. Elämä tuntui näyttäneen näille nurjat puolensa jo varhain.
Mallako se oli se pitkäripsinen suloinen tyttö. Toivon hänelle voimia ja selviytymistä. Ihan sydämeen koskee, kun oli niin hylätty jopa perheensä taholta. Kuitenkin niin rohkea.
Hyvin selviytyy. Miesystävä lusii henkirikoksesta ja kiire oli vankilahäihin, että perhetapaamiset saa pyörimään. Sitten vaan pi***ss@ kamaa salakuljettamaan ukolle ja pyllistämään punkan laidalle tasaisin väliajoin. Omatpahan ovat valintansa, mutta alamäki on vasta alkamassa, jos ei älyä vaihtaa suuntaa.
Kylläpä on rumaa tekstiä. Toivottavasti tulet elämässäsi kokemaan samat asiat kuin Malla on joutunut lapsuudestaan asti kokemaan. Sinukaltaistesi takia tämä maailma on ruma paikka!!
Loppujen lopuksi, suurin osa ongelmaperheiden lapsista on normaaleja. Vaikka heillä on vaikeaa, he silti käyvät koulunsa ja hankkivat ammatin.
Mikä tuossa em. kommentissa ei ollut totta?
t-eri
Tästä sarjasta pitää nostaa ISO yhteiskunnallinen keskustelu. Koska tässä pääsivät ääneen myös kaksi näiden Oulun tapausten uhria, eli 2015 saapumiserän tekemien rikosten uhreja. Miten näiden uhrien tuki on järjestetty? Dokumentista päätellen ei mitenkään!
Vierailija kirjoitti:
nää on kaikki vaan nuoria joilla on tosi isot ongelmat ja te tädit istutte täällä ja yleistätte kaikkiin nuoriin :DDD kyllä kuule suurin osa nuorisosta on koulussa ja käyttää opintotukensa ihan järkevästi
yhä harvempi kun tajuavat ettei työllä kuitenkaan elä ja olosuhteet on yhtä huonot työelämässä kuin syrjäytyneillä niin tällä menolla iso osa päätyy pelkille tuille
Vierailija kirjoitti:
Tästä sarjasta pitää nostaa ISO yhteiskunnallinen keskustelu. Koska tässä pääsivät ääneen myös kaksi näiden Oulun tapausten uhria, eli 2015 saapumiserän tekemien rikosten uhreja. Miten näiden uhrien tuki on järjestetty? Dokumentista päätellen ei mitenkään!
Se että sarjassa ei näytetty uhrien tukea ei tarkoita ettei sitä ole. Ihan varmasti lastenkotinuorelle järjestetään apua jos joutuu raiskatuksi.
Vikko talvisotakoulutusta aidoissa olosuhteissa niin oppisivat ettei mitään oikeita ongelmia ole.
Kaikkein nolointa oli se Aliisan sossu(?)/opettaja(?)/mikälie tapaaminen. Näki taas miten auttamattoman surkeaa apua on saatavilla. Hymistellään papereiden takaa eikä kohdata tai kuunnella ihmistä. Kyllä pisti potuttamaan..
Ihan hyvä, että tuo dokkari tehtiin. Polarisoitumisen myötä pienempi osa nuorista voi äärimmäisen huonosti, mutta heille ongelmat kasautuvat. Sen takia tämä tehtiinkin, että nähdään, keitä nämä uutisissa pyörivät pahoinvoivat nuoret ovat.
Malla oli kyllä suosikkini. Hän tuntui osoittavan kypsää ja kohtalaisen tiedostavaa ajattelua omasta tilanteestaan ja syy-seuraus-suhteista. Toivon hänelle kaikkea hyvää elämässä.
Tämä maailma on itselleni oikeastaan surullisen tuttu. Itse kuitenkin irroitin itseni tuosta elämästä. Siihen elämään jääneet aikuistuttuaan saivat mm. tuhansien eurojen laskut rötöstelystä heti täytettyään 18 ja kokivat hyvin pitkälti samoja vaikeuksia, kuin sarjassa näkyneet henkilöt. Ei nuori oikeasti pärjää yhtäkkiä yksin, kun ennen ei ole edes kaukosäädintä käyttää ilman lupaa. Mitään ei heille opeteta taloudenhallinnasta ym, laitokset on pikemminkin vain nuorten säilytystiloja.
Huomattavaa on toki nuo päihdeongelmaisten ongelmat ajatusmaailmassa: raha-asioihin ei voi vaikuttaa mitenkään (Sunisa ja Aliisa), mikään pakko ei ole tehdä mitään eikä "tajuu" miksi suurin osa ihmisistä käy töissä ja opiskelee (Miki) ja huonoon elämänlaatuun turtuminen ja sen omaehtoinen ylläpitäminen mm. avioitumalla vankimielisairaalan potilaan kanssa, joka istuu elinkautista henkirikoksesta (Malla). Dokkarista myös rivien välistä voi lukea, miten paljon valehtelua päihdeongelmat aiheuttavat.
Osaan ja en osaa samaistua heihin. Ennen aikuistumista tein ryhtiliikkeen ja nyt elän kuin kuka tahansa muu, mt-ongelmat parantuivat samassa syssyssä. He ovat aika yleismaailmallisia persoonia ihmisistä, joita tunsin ja jotka tulevat syrjäytymään ja kuolemaan ennenaikaisesti. Toivottavasti ei.
Totuus on kuitenkin se, että laitoksien toimintamalleissa on vikaa. Nähtyäni omakätisesti mitä siellä tapahtuu, en ikinä laittaisi lastani sinne. Monille ensimmäinen kosketus huumeisiin tulee juurikin laitoselämän myötä, esimerkiksi jo vaikka siksi että yksi asukas myy huoneestaan muille lääkkeitä ja kannabista. Tämänkin todistin.
Tervetuloa Mikkeliin, täällä tuollaisia teinejä pyörii joka nurkalla. Ovat saattaneet päästä amikseen, mutta keskustassa notkuvat vaikka pitäisi opiskella. Kunnon sotamaalaukset ja navat paljaina talvipakkasella.
Suomen kansalle ja televisiokameralle pitäisi näyttää myös näitten "tyttöjen" äidit, isät.ja lapsuudenkodit. Juurisyyt löytyvät kotoa ja vanhemmista. Ovatko "tyttöjen" äidit ja isät olleet jo juoppoja ja huumeidenkäyttäjiä eli piripäitä? Kaikkia se leipä ja Kela elättää!
Onko "tytöillä" peruskoulu käytynä? 17-vuotiaan pitäisi opiskella joko lukiossa tai ammattioppilaitoksessa. Miten nämä ihmiset aikovat elättää itsensä aikuisiällä ilman mitään koulutusta?
MIksi lastensuojelulaitos paapoo lähes aikuisia ja aikuisia ihmisiä? Miksi laitoksissa ei saada pitäviä rajoja ja järjestystä elämään? "Tytöt" rikkovat sääntöjä, karkailevat, kiroilevat ja käyttävät erittäin rumaa kieltä. Säälin lastensuojelulaitoksen työntekijöitä. On varmasti järkyttävää olla töissä tuollaisessa paikassa! Tarvitaanko vielä poliisi ja vankila laittamaan rajat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miksi näitäkin sekakäyttäjiä pitää hyysätä ja paapoa.
Sosiaalituet pois jos ei koulu tai työ maistu ja päihdesekoiluista kovat rangaistukset. Jos joutuvat vankilaan niin siellä osaavat ainakin sitten olla kun ovat jo ennestään laitostuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miksi näitäkin sekakäyttäjiä pitää hyysätä ja paapoa.
Sosiaalituet pois jos ei koulu tai työ maistu ja päihdesekoiluista kovat rangaistukset. Jos joutuvat vankilaan niin siellä osaavat ainakin sitten olla kun ovat jo ennestään laitostuneita.
Että saat elellä rauhassa ja tulee veronmaksajille myös halvemmaksi mitä vähemmän tehtailevat rikoksia saadakseen päihteitä. Yksi vaihtoehto olisi ryhtyä laillistamaan aineita ja panostamaan resursseja hoitoon, kuten monessa sivistysmaassa jo tehdään. Kovien rangaistusten, alhaisten avustusten ja jopa kuolemantuomioiden maasta on jo tarpeeksi esimerkkejä. Kaikissa päihdeongelmat vain pahentuneet, koska käyttäjät ajautuneet entistä enemmän marginaaliin. Eihän Suomessa saada edes käyttöhuoneita aikaiseksi, vaikka ruiskuja puistikot ja vessat täynnä. Ihan kuin tässäkin asiassa olisi joku impivaaralainen käsitys siitä miten käyttäjät kyllä lopettavat käytön kunhan joku taikatemppu keksitään. Eivät lopeta ja käyttö tulee vain lisääntymään.
Todella silmiä avaava dokkari tällaiselle kuplassa elävälle keski-ikäiselle mammalle, jolla ei ole mitään kosketuspintaa moiselle. Omastakin suvusta löytyy aiemmista sukupolvista juoppoja ja mt-potilaita mutta ei mitään tuon kaltaista.
Kyllä sitä niin toivoisi, että jokaisella lapsella olisi koti, jossa häntä rakastetaan, tuetaan, kasvatetaan ja autetaan. Mutta monet aikuisetkin ovat niin rikki, etteivät siihen kykene 😪
Jotenkin mua surettaa eritoten tuo Miki. Ymmärrän että läheiset ovat huolissaan ja kyllästyneitäkin. Mutta jotenkin tuntuu että tuo jatkuva "patistelu" ei yhtään paranna hänen tilannettaan vaan saa hänet vaan epävarmemmaksi ja poteroitumaan syvemmälle. Sairaslomasta ei ole hyötyä jos sinä aikana sössii unirytmiään ja elintapojaan pahemmin, mutta ei myöskään jos saa osakseen vähättelyä ja hiillostusta ("joskus sun kuitenkin täytyy mennä töihin tai kouluun" jne.) Mikillä ilmeisesti selvin ongelma tuo sosiaalinen ahdistus, ja koska hän ilmeisesti on päihteetön (?) sitä olisi hyvä lähteä huolella hoitamaan.
Eteenkin tuo tyttis ottaa mua nuppiin. On ollut Mikin elämässä ehkä jonkun muutaman hassun viikon/kuukauden ja käyttäytyy niinkuin tietäisi kaiken ja pitäisi koko taloa pystyssä kun käy vähän jossain koulussa. Huoh... Muistan tuon omasta nuoruudesta että kaikki käveli surutta yli ja pompotteli mielensä mukaan kun oli itse nuori ja arka ja epävarma.
Linkatkaa joku jos tiedätte Mallan miehen minfoketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä sarjasta pitää nostaa ISO yhteiskunnallinen keskustelu. Koska tässä pääsivät ääneen myös kaksi näiden Oulun tapausten uhria, eli 2015 saapumiserän tekemien rikosten uhreja. Miten näiden uhrien tuki on järjestetty? Dokumentista päätellen ei mitenkään!
Se että sarjassa ei näytetty uhrien tukea ei tarkoita ettei sitä ole. Ihan varmasti lastenkotinuorelle järjestetään apua jos joutuu raiskatuksi.
Itseasiassa ei välttämättä järjestetä, varsinkaan osaavaa apua. Kaikessa lastensuojelussa on sellainen ohjenuora, että esim. terapiaa ei myönnetä, jollei lapsen / nuoren tilanne ole vakaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei saa olla akuutti tilanne päällä mielenterveyden, alkoholin tms. suhteen. Täytyy myös olla pysyvä asuinpaikka ja vakiintunut tilanne, eli jos on tilapäisesti sijoitettu jonnekin, oli se sitten perhe tai laitos, niin terapiaa ei suositella/aloiteta/haeta.
Raiskatulle nuorelle saatetaan osoittaa jokin perhetyöntekijä tai ostopalveluna otettu tukihenkilö, jolla ei välttämättä ole edes teoreettista pätevyyttä kohdata nuorta sellaisessa tilanteessa.
Tiedän tämän, koska satun olemaan oululainen sijaisvanhempi, joka on luotsannut kolme tyttöä läpi hyväksikäytön jälkeiset tutkimukset ja prosessit. Ei tarjottu aivan yhtään mitään tukea, ei edes nuorimmalle 7-vuotiaalle. Inhimillisin asia mitä tarjottiin, oli rauhoittava lääkitys lääkärin tutkimusten ajaksi, joka sekin on kohtuullisen traumaattista tuon ikäiselle. Jälkikäteenkään ei mitään traumaterapiaa tms. tähän liittyen. Kun olen vertaisryhmissä keskustellut muiden perhehoidon henkilöiden kanssa, olen kuullut aivan samaa - apua ei saa edes pyytäessä.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin mua surettaa eritoten tuo Miki. Ymmärrän että läheiset ovat huolissaan ja kyllästyneitäkin. Mutta jotenkin tuntuu että tuo jatkuva "patistelu" ei yhtään paranna hänen tilannettaan vaan saa hänet vaan epävarmemmaksi ja poteroitumaan syvemmälle. Sairaslomasta ei ole hyötyä jos sinä aikana sössii unirytmiään ja elintapojaan pahemmin, mutta ei myöskään jos saa osakseen vähättelyä ja hiillostusta ("joskus sun kuitenkin täytyy mennä töihin tai kouluun" jne.) Mikillä ilmeisesti selvin ongelma tuo sosiaalinen ahdistus, ja koska hän ilmeisesti on päihteetön (?) sitä olisi hyvä lähteä huolella hoitamaan.
Eteenkin tuo tyttis ottaa mua nuppiin. On ollut Mikin elämässä ehkä jonkun muutaman hassun viikon/kuukauden ja käyttäytyy niinkuin tietäisi kaiken ja pitäisi koko taloa pystyssä kun käy vähän jossain koulussa. Huoh... Muistan tuon omasta nuoruudesta että kaikki käveli surutta yli ja pompotteli mielensä mukaan kun oli itse nuori ja arka ja epävarma.
Paitsi että asenne on myös totaalisen pielessä. ”Mä en ymmärrä sellasta että opiskellaan ammatti ja sitten ollaan monta kymmentä vuotta töissä.” ”Mulla on tässä vapaus lähteä minne tahansa.” Sulla joo on, koska me muut maksetaan sun sossu- ja kela-tukesi. Kun ne sinulta otetaan pois, niin sulla ei ole kuin tuulen huuhtoma perse ja helvetin kylmä ja karu maailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä sarjasta pitää nostaa ISO yhteiskunnallinen keskustelu. Koska tässä pääsivät ääneen myös kaksi näiden Oulun tapausten uhria, eli 2015 saapumiserän tekemien rikosten uhreja. Miten näiden uhrien tuki on järjestetty? Dokumentista päätellen ei mitenkään!
Se että sarjassa ei näytetty uhrien tukea ei tarkoita ettei sitä ole. Ihan varmasti lastenkotinuorelle järjestetään apua jos joutuu raiskatuksi.
Itseasiassa ei välttämättä järjestetä, varsinkaan osaavaa apua. Kaikessa lastensuojelussa on sellainen ohjenuora, että esim. terapiaa ei myönnetä, jollei lapsen / nuoren tilanne ole vakaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei saa olla akuutti tilanne päällä mielenterveyden, alkoholin tms. suhteen. Täytyy myös olla pysyvä asuinpaikka ja vakiintunut tilanne, eli jos on tilapäisesti sijoitettu jonnekin, oli se sitten perhe tai laitos, niin terapiaa ei suositella/aloiteta/haeta.
Raiskatulle nuorelle saatetaan osoittaa jokin perhetyöntekijä tai ostopalveluna otettu tukihenkilö, jolla ei välttämättä ole edes teoreettista pätevyyttä kohdata nuorta sellaisessa tilanteessa.
Tiedän tämän, koska satun olemaan oululainen sijaisvanhempi, joka on luotsannut kolme tyttöä läpi hyväksikäytön jälkeiset tutkimukset ja prosessit. Ei tarjottu aivan yhtään mitään tukea, ei edes nuorimmalle 7-vuotiaalle. Inhimillisin asia mitä tarjottiin, oli rauhoittava lääkitys lääkärin tutkimusten ajaksi, joka sekin on kohtuullisen traumaattista tuon ikäiselle. Jälkikäteenkään ei mitään traumaterapiaa tms. tähän liittyen. Kun olen vertaisryhmissä keskustellut muiden perhehoidon henkilöiden kanssa, olen kuullut aivan samaa - apua ei saa edes pyytäessä.
Heti alkuun: en tietenkään tarkoita, että tytöille ei kuulu mitään apua.
Mutta! Traumaterapiasta ei ole MITÄÄN hyötyä jos ihminen on päihdekoukussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä sarjasta pitää nostaa ISO yhteiskunnallinen keskustelu. Koska tässä pääsivät ääneen myös kaksi näiden Oulun tapausten uhria, eli 2015 saapumiserän tekemien rikosten uhreja. Miten näiden uhrien tuki on järjestetty? Dokumentista päätellen ei mitenkään!
Se että sarjassa ei näytetty uhrien tukea ei tarkoita ettei sitä ole. Ihan varmasti lastenkotinuorelle järjestetään apua jos joutuu raiskatuksi.
Itseasiassa ei välttämättä järjestetä, varsinkaan osaavaa apua. Kaikessa lastensuojelussa on sellainen ohjenuora, että esim. terapiaa ei myönnetä, jollei lapsen / nuoren tilanne ole vakaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei saa olla akuutti tilanne päällä mielenterveyden, alkoholin tms. suhteen. Täytyy myös olla pysyvä asuinpaikka ja vakiintunut tilanne, eli jos on tilapäisesti sijoitettu jonnekin, oli se sitten perhe tai laitos, niin terapiaa ei suositella/aloiteta/haeta.
Raiskatulle nuorelle saatetaan osoittaa jokin perhetyöntekijä tai ostopalveluna otettu tukihenkilö, jolla ei välttämättä ole edes teoreettista pätevyyttä kohdata nuorta sellaisessa tilanteessa.
Tiedän tämän, koska satun olemaan oululainen sijaisvanhempi, joka on luotsannut kolme tyttöä läpi hyväksikäytön jälkeiset tutkimukset ja prosessit. Ei tarjottu aivan yhtään mitään tukea, ei edes nuorimmalle 7-vuotiaalle. Inhimillisin asia mitä tarjottiin, oli rauhoittava lääkitys lääkärin tutkimusten ajaksi, joka sekin on kohtuullisen traumaattista tuon ikäiselle. Jälkikäteenkään ei mitään traumaterapiaa tms. tähän liittyen. Kun olen vertaisryhmissä keskustellut muiden perhehoidon henkilöiden kanssa, olen kuullut aivan samaa - apua ei saa edes pyytäessä.
Heti alkuun: en tietenkään tarkoita, että tytöille ei kuulu mitään apua.
Mutta! Traumaterapiasta ei ole MITÄÄN hyötyä jos ihminen on päihdekoukussa.
Sanoinkin, että jälkikäteenkään, eli edes vuosien päästä. Tiedän kyllä miten traumaterapia toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin mua surettaa eritoten tuo Miki. Ymmärrän että läheiset ovat huolissaan ja kyllästyneitäkin. Mutta jotenkin tuntuu että tuo jatkuva "patistelu" ei yhtään paranna hänen tilannettaan vaan saa hänet vaan epävarmemmaksi ja poteroitumaan syvemmälle. Sairaslomasta ei ole hyötyä jos sinä aikana sössii unirytmiään ja elintapojaan pahemmin, mutta ei myöskään jos saa osakseen vähättelyä ja hiillostusta ("joskus sun kuitenkin täytyy mennä töihin tai kouluun" jne.) Mikillä ilmeisesti selvin ongelma tuo sosiaalinen ahdistus, ja koska hän ilmeisesti on päihteetön (?) sitä olisi hyvä lähteä huolella hoitamaan.
Eteenkin tuo tyttis ottaa mua nuppiin. On ollut Mikin elämässä ehkä jonkun muutaman hassun viikon/kuukauden ja käyttäytyy niinkuin tietäisi kaiken ja pitäisi koko taloa pystyssä kun käy vähän jossain koulussa. Huoh... Muistan tuon omasta nuoruudesta että kaikki käveli surutta yli ja pompotteli mielensä mukaan kun oli itse nuori ja arka ja epävarma.
Paitsi että asenne on myös totaalisen pielessä. ”Mä en ymmärrä sellasta että opiskellaan ammatti ja sitten ollaan monta kymmentä vuotta töissä.” ”Mulla on tässä vapaus lähteä minne tahansa.” Sulla joo on, koska me muut maksetaan sun sossu- ja kela-tukesi. Kun ne sinulta otetaan pois, niin sulla ei ole kuin tuulen huuhtoma perse ja helvetin kylmä ja karu maailma.
Tämä asenne "en tajua miksi käydään töissä" on todella yleinen huostaanotettujen ym. nuorten keskuudessa. Se johtuu aivan suoraan siitä, ettei heillä ole ollut elämässään ympäristöä, jossa näkisivät sen positiiviset puolet ja mitä se edes arjessa tarkoittaa.
Nuorison? No ei todellakaan ole koko nuoriso! Millaisessa kuplassa elää, jos luulee kaikkien nuorten olevan moniongelmaisia?
t. kahden nuoren isä