Rakastuminen on syvältä

Olin sen jo joskus oppinut. Tapailin vielä tänä keväänä sillä ajatuksella, että en halua edes rakastua enää, korkeintaan vähän ihastua. Löysin sitten naisen, jonka kanssa tätä toteutin ja kaikki meni todella hyvin. Hän vaikutti minuun vahvasti ihastuneelta, enemmän kuin minä häneen. Alkoi vähitellen tuntua siltä, että tämä ihminen voisi olla se jonka kanssa sovin harvinaisen hyvin yhteen. Samanlainen hölmö romantikko kuin minäkin sisimmissäni olen. Annoin itseni rakastua häneen ja perseelleen meni, sillä hänen tunteensa ovat selvästi lasketelleet jo hyvän aikaa alaspäin, vaikkei mitään olekaan sanonut.

Minusta ollaan kiinnostuneita niin kauan, kun en itse rakastu. Tiedän sen johtuvan siitä, että teen asioita eri tavalla, tavallaan "väärin" koska välitän liikaa ja se aiheuttaa toisen loittonemisen, mutta ihan sama, en jaksa esittää vähemmän kiinnostunutta. Hetken aikaa sallin itseni huutaa. Sitten täytyy nostaa taas itsensä ylös nauttimaan elämästä sinkkuna, ettei kyynisty ja jää itkemään idioottina. Miehen avain onneen on se, ettei välitä liikaa.