Kynnysmattoihmiset pilaavat töissä kaiken

Taas äärilaidat keskustelevat! Voisiko olla terveellä tavalla itsekäs, samalla joustava ja empaattinen?

Olen ollut työelämässä joustava, sekä esimiehiä että työtovereita kohtaan, koska olen luullut, että hekin vastavuoroisesti ovat. Mutta eihän se niin menekään, esimiehille ei mikään riitä ja työkaverit vain käyttävät hyväkseen. Nyt olen työpaikan ilkiö, en vaihda vuoroja, en suostu ottamaan paskahommia. Kun esimies tulee kyselemään lisätyön tekijöitä, en kuule enkä näe mitään. Matka kiltistä itsekkääksi on ollut pitkä.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 13:48"]

Taas äärilaidat keskustelevat! Voisiko olla terveellä tavalla itsekäs, samalla joustava ja empaattinen?

[/quote]

En ota kantaa, ennen kuin kerrot, mitä tarkoitat joustavuudella ja empaattisuudella. -ap

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 13:48"]

Taas äärilaidat keskustelevat! Voisiko olla terveellä tavalla itsekäs, samalla joustava ja empaattinen?

[/quote]

Kun jokainen hoitaa hommansa ei kenenkään tarvitse erityisesti pitää puoliaan ja olla itsekäs terveellä tai sairaalla tavalla :)

.

Mulla iskee uupumus töissä noin kerran kuukaudessa. Se ei edes liity pms-oireisiin. Paahdan täysillä ja yksi päivä tunnen olevani todella poikki. En tiedä miten säännöstelisin jaksamistani tasaisemmin. Usein sairastuin ihan fyysisesti samalla kun uuvun, selkä menee jumiin ja saan flunssan. Sairastumisen jälkeen yritän ottaa hirveän draivin, jotta saan taas hommista kiinni.

Samaa mieltä kuin aloittaja. Itsekin olen (tai ainakin olin, ehkä en enää niin pahasti) samanlainen uhrautuja, ja vielä itse tuputan tai ainakin tuputin apuani. Odotan että joku muu vetäisi omat rajani minun puolestani, ja sitten kiukuttelen kun joudun tekemään liikaa. Rajojen pitämisen opettelu on vaikeaa!

nosto

Laiskat ihmiset, jotka eivät hoida omia hommiaan ja tuputtuvat niitä muille ovat siis työelämän rikkautta ja monimuotoisuutta :D

Olen ollut tuollainen kynnysmatto. Uuvuin ja meinasin tappaa itseni. Vieläkään en ole kuntoutunut kokonaan.

Luuletko että huvikseni olin sellainen. Ei. Minä aivan tosissaani uskoin ja luulin että olen arvoton paska. Kun on parikymmentä vuotta ollut pienestä lapsesta saakka kiusattu ja lytätty, sitä alkaa todellakin uskomaan että on sen kaiken paskan arvoinen.

Minä olin tuollainen kynnysmattoihminen, tunnustan. Suostuin kaikkeen, mitä työnantaja ehdotti ja venyin omasta aloitteestakin. Yritin hoitaa työni mahdollisimman hyvin ja nopeasti, sainkin tuosta kiitosta esimieheltä. Olin töissä hyväntuulinen ja olin kaikkia kohtaan ystävällinen. Töissä oli muutosta muutoksen perään ja kyllä välillä lähimmälle työkaverille sitä tuskailin, en uskaltanut sanoa esimiehelle mitään. Kiitokseksi tuli potkut yt-neuvotteluissa.