Näettekö suhteelle mitään toivoa?
Suhteemme on kestänyt 1,5 vuotta ja meillä on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän riitoja. Lapsia ei ole. Hyviä hetkiä on myös ollut todella paljon, aikamoista vuoristorataa siis. Riidoissamme pyörivät jatkuvasti samat aiheet, mustasukkaisuutta ja paljon pieniä erimielisyyksiä. Toimintatapamme ovat hyvin erilaiset. Ihmisinä meissä on paljon samaa, mutta tietyt luonteenpiirteet aiheuttavat jatkuvasti eripuraa milloin mistäkin asiasta.
Olemme olleet kaukosuhteessa suurimman osan seurusteluajasta. Keväällä hän toi muuttokuormansa minun luokseni ja nyt olemme olleet yhtäjaksoisesti 5 viikkoa saman katon alla. Olemme viettäneet sen ajan lähes 24/7 kiinni toisissamme ja epäilen että se on ahdistanut miestä kovasti, kovin itsenäinen ja omaa tilaa kaipaava kun on.
Nyt suhteemme on edennyt siihen asti, että aloitimme kuukauden mittaisen mietintätauon. Olemme yhdessä, mutta kokonaan erillämme toisistamme. Sovimme että vältämme minkäänlaista yhteyden ottoa. Tauon aikana mietimme molemmat aktiivisesti mitä suhteelta ja elämältä haluamme. Olen itse harkinnut eroa enemmän tai vähemmän parin kk aikana. Nyt juhannuksen jälkeen mies kertoi haluavansa erota. Päätimme kuitenkin pitää tauon ettei tulisi hätiköityjä päätöksiä.
Mies on kertonut että hänen halunsa jatkaa pienenee koko ajan ja että häntä ahdistaa kovasti. Hän ei kuitenkaan suoraan tyrmännyt ajatusta että tauosta olisi hyötyä ja että sen jälkeen yhdessä jatkaminen olisi mahdollista. Hän on myös kertonut että hänen mielestään ajatuksemme eivät kohtaa riittävästi.
Itse ajattelen että suhteessamme olevat ongelmat olisivat korjattavissa, minulla siis riittää vielä halua yrittämään. Aloitimme suhteemme kovin varhain edellisten suhteittemme jälkeen ja uskon myös sen vaikuttaneen jo alussa väleihimme. Molemmat ovat kovapäisiä ja molemmilla on tarkat näkemykset siitä miten pitää toimia.
Onko joku ollut joskus vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 11:08"]
Kuinka kauan olette asuneet tahoillanne yksin? Et kyselisi täällä, pahoitat vain mielesi. Emme voi tietää tilannetta. Sinun on vain kuunneltava itseäsi
[/quote]
Ennen seurustelua vai seurustelun aikana? Ennen seurustelua mies asui puoli vuotta yksin. Minä asuin edelleen eksäni kanssa. Kuulostaa oudolta mutta olimme opiskelijoita ja meillä oli mukava kolmio, olimme ystäviä ja ikäänkuin kämppiksiä eromme jälkeen. Tämä järjestely oli kaikille ok. Tavattuamme muutin nopeasti hänen luokseen. Tällöin asuimme yhdessä noin 3kk jonka jälkeen alkoi kaukosuhde, sillä minun oli muutettava toiseen kaupunkiin. Tätä kaukosuhdetta jatkui tähän kevääseen asti.
Yritimme päästä parisuhdeterapeutille mutta on selvää ettei tämmöinen lapseton pariskunta, jolla ei ole "oikeita" ongelmia, ole etusijalla. Siksi olen täällä hakemassa kolmatta puolueetonta mielipidettä suhteestamme.
ap
Sinuna en kyselisi neuvoa täältä. Kukaan meistä ei voi tietää millainen suhde teillä todella on. Kaikki selviää ajallaan.
Toivoa on niin kauan kun lapsia ei ole.
Niin, se on totta, teillä ei oikeita ongelmia ole. Sä haluisit jatkaa, hän ei. Päästä irti.
Täydellinen irtiotto, tapailkaa tahoillanne muita. Jos kaipausta on ja halu ollakin yhdessä, voi siitä aloittaa ja katsella miltä jatko näyttää.
Ei jatkoon.
En ymmärrä, miksi kukaan edes haluaa jatkaa ongelmallisessa, riitaisassa parisuhteessa. Minulla on ystäviä, jotka ovat olleet tällaisissa suhteissa alusta asti ja sitä se on loputtomiin. Ongelmaa ongelman perään. Kuka jaksaa tai haluaa?
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 11:38"]
Niin, se on totta, teillä ei oikeita ongelmia ole. Sä haluisit jatkaa, hän ei. Päästä irti.
[/quote]
Mistä tulee tämmöinen miesten/naisten kierrätyskulttuuri? Jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa. Ei täysin riidatonta tai ongelmatonta parisuhdetta olekaan, tai ainakin niitä on hyvin vähän. Jos oikeita ongelmia ei ole niin nehän ovat selvitettävissä kenties suhteellisen pienin ponnistuksin? Ymmärrän ap:ta, kun johonkin suhteeseen lähtee niin miksi ei sitten yrittäisi tosissaan?
Kehoittaisin sinua ap keskittymään pohdiskelemaan juurikin asioita, mistä sovitte tauon aloitettuanne. Ja ennen kaikkea olemaan rehellinen itsellesi ja olemaan kärsivällinen.
Naiset ei aina kuule sitä mitä eivät halua kuulla.Miehesi on sanonut että halu jatkaa suhdetta pienenee koko ajan.Se on paljon sanottu eli en näe jatkoa
Kuinka kauan olette asuneet tahoillanne yksin? Et kyselisi täällä, pahoitat vain mielesi. Emme voi tietää tilannetta. Sinun on vain kuunneltava itseäsi