Lue keskustelun säännöt.
Miehen poika nukkuu välissämme...
27.06.2015 |
Mä en jaksa enää! Haluaisi sitä itsekin joskus nukahtaa miehen kainaloon, mutta poika haluaa nukkua välissämme. Ja ei ole siis minun vaan miehen poika. Pian 6 v.
Nyt kysyin nätisti, että voitaisko nukkua vierekkäin, niin vastaus oli, että poika haluaa nukkua välissä...
Mitä ajattelette tällaisesta? Pyydänkö kohtuuttomia?
Kommentit (29)
Taas paha äitipuoli vauhdissa. No jossei kerran tilanne kelpaa, niin pakkaa kamasi sitten ja lähde pois. Poika ilmeisestikin kaipaa läheisyyttä tässä vaiheessa ja ilmeisesti on kiintynyt sinuunkin. Mutta sinun halut menevät tässä taas ilmeisesti edelle.
Taas niin taattua AV:ta. Jos tilanne olisi toisinpäin, niin mies olisi lynkattu täällä välittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 01:14"]
Laittakaahan naiset nyt ukkonne kova kovaa vastaan ja sanotte, että nyt tällainen temppuilu loppuu ja ISOT muksut menevät omaan sänkyyn nukkumaan. Ei kovin normaalia toimintaa ole tuollainen. Minä en ainakaan yhtäkään yötä nukkuisi lapsi keskellä/vieressä, vaan mies saisi valita joko lapsen vieressä, eikä seksiä ollenkaan/kaverisuhde tai minä vieressä ja normaali parisuhde seksin kanssa. Jos vielä ukko inisisi jotain, niin lähtisin menemään.
[/quote]
Mutta jos mies sanoisi noin, niin johan olisi piru irti.
Mutta fiksu isä valitsee tuossa tilanteessa lapsen ja heittäisi tuollaisen itsekeskeisen horon pihalle.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 00:56"]Miksi se on ylipäätään opetettu siellä nukkumaan? Ei tulisi mieleenkään ottaa miehen muksuja meidän sänkyyn.
[/quote]
T. Jenni Haukio
Minusta taas tuntuu, että lapsi on mustasukkainen eikä halua sinun nukkuva isänsä vieressä. Keksinytkin hyvän keinon sen estämiseksi.
No varmasti voi olla mustasukkainenkin - tosin haluan huomauttaa, että lapsi on todellinen isänsä silmäterä, isänsä ainokainen, ja isä saanut vielä hänet vanhemmalla iällä, ja lapsi tuntuu olevan TODELLA tärkeä hnelle, ja voin vakuuttaa, että saa joka puolelta huomiota. Mutta lapsen täytyy oppia kestämään pettymyksiä ja rajojen asettelua, erilaisia tunteita - myös mustasukkaisuuden tunteita.
Lapsi todella saa tässä tapauksessa päättää vaikka mistä. Ja tosiaan pahinta on, että ensin kielletään, sitten sallitaan.
Ja emme asu yhdessä, mutta usein yövymme toistemme luona, ja lapsi on silloin yleensä myös mukana.
Ja en todellakaan jaksa edes lukea tuollaisia "paha äitipuoli"- juttuja. Minä todella välitän tästä lapsesta. Mutta välitän myös muista ihmisistä, enkä hyväksy sitä, että lapsi käyttäytyy huonosti muita kohtaan. Esim. omat lapseni ovat jo kyselleet, miksi ko. lapsi saa tehdä sitä ja tätä, kun heiltä se on kiellettyä. Että niin paha äitipuoli minä tosiaan olen! Mielelläni ottaisin jämäkämmät otteet käyttöön, mitä rajoihin tulee, mutta kuitenkin lapsi on miehen, ei minun. On hänellä kuitenkin pääkasvatusvastuu lapsesta.
Eräs lisäesimerkki lapsen käytöksestä: olimme menossa pelaamaan erästä peliä, jota lapsi voi pelata kanssani todella usein. Naapurin lapsi sitten kysyi, voisiko hän tulla mukaamme kun olimme menossa tuota peliä pelaamaan. Miehen lapsi sanoi siihen, että vain hän voi sitä kanssani pelata, kaveri ei, muuten hän ei lähde mukaan ollenkaan! Sanoin lapselle, miten olisi reilua, että kaveri ja hän voisivat molemmat pelata tasapuolisesti, mutta ei, ei käynyt lapselle tämä sitten mitenkään. Lopulta menin naapurin lapsen kanssa yksistään pelaamaan, koska en todellakaan voi antaa periksi tuollaiselle käytökselle. Että tuossakin tilanteessako olisi sitten vain pitänyt antaa miehen lapsen yksistään saada pelata minun kanssani, ja sanoa naapurin lapselle, että anteeksi nyt vaan Petteri, mutta Timo haluaa nyt yksin pelata kanssani, joten sinä et voi pelata.
Maailma ei toimi näin, ja pyöri yhden ihmisen ympärillä, yhdessä täällä ollaan. Ja lasten on hyvä tämä myös oppia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi edes olette suhteessa? mitä sinä siitä saat??
Hyi ällö. Kipeänä voisi juuri ja juuri siihen tulla, mutta ei missään tapauksessa muuten. Jos isukki ei tätä ymmärrä niin en katsoisi sellaista miestä enää. En muutenkaan lähtisi tuollaiseen suhteeseen missä on toisen lapsia tai jos lähtisin, niin pitäisin oman asuntoni ja asuisin siellä kun lapsi on isällään. Niin rakastunut mieheen en olisi ikinä, että pitäisin hänen lastaan kuin omaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 16:34"]Hyi ällö. Kipeänä voisi juuri ja juuri siihen tulla, mutta ei missään tapauksessa muuten. Jos isukki ei tätä ymmärrä niin en katsoisi sellaista miestä enää. En muutenkaan lähtisi tuollaiseen suhteeseen missä on toisen lapsia tai jos lähtisin, niin pitäisin oman asuntoni ja asuisin siellä kun lapsi on isällään. Niin rakastunut mieheen en olisi ikinä, että pitäisin hänen lastaan kuin omaani.
[/quote]Jos sinulla on omia lapsia, niin suhtautuuko miehesi niihin samalla tavalla?
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 17:03"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 16:34"]Hyi ällö. Kipeänä voisi juuri ja juuri siihen tulla, mutta ei missään tapauksessa muuten. Jos isukki ei tätä ymmärrä niin en katsoisi sellaista miestä enää. En muutenkaan lähtisi tuollaiseen suhteeseen missä on toisen lapsia tai jos lähtisin, niin pitäisin oman asuntoni ja asuisin siellä kun lapsi on isällään. Niin rakastunut mieheen en olisi ikinä, että pitäisin hänen lastaan kuin omaani. [/quote]Jos sinulla on omia lapsia, niin suhtautuuko miehesi niihin samalla tavalla?
[/quote]On minulla omia lapsia, mutta napanuora heihin on katkaistu jo ja lapset eivät roiku enää tisseissäkään kiinni. Lapseni eivät ole mitään läheisriippuvaisia roikkujia vaan normaaleja reippaita lapsia. Asumme omassa kodissamme ja en ole ajatellut edes muuttaa sieltä muiden huusholleihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 19:01"][quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 17:03"]
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 16:34"]Hyi ällö. Kipeänä voisi juuri ja juuri siihen tulla, mutta ei missään tapauksessa muuten. Jos isukki ei tätä ymmärrä niin en katsoisi sellaista miestä enää. En muutenkaan lähtisi tuollaiseen suhteeseen missä on toisen lapsia tai jos lähtisin, niin pitäisin oman asuntoni ja asuisin siellä kun lapsi on isällään. Niin rakastunut mieheen en olisi ikinä, että pitäisin hänen lastaan kuin omaani. [/quote]Jos sinulla on omia lapsia, niin suhtautuuko miehesi niihin samalla tavalla?
[/quote]On minulla omia lapsia, mutta napanuora heihin on katkaistu jo ja lapset eivät roiku enää tisseissäkään kiinni. Lapseni eivät ole mitään läheisriippuvaisia roikkujia vaan normaaleja reippaita lapsia. Asumme omassa kodissamme ja en ole ajatellut edes muuttaa sieltä muiden huusholleihin.
[/quote]
Joo, tunnetustihan läheisiippuvaisuus ja muut persoonallisuushäiriöt johtuvakin nimenomaan liiasta läheisyydestä! Eikun...
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 00:37"]
Kyllä tuon ikäisen voi jo passittaa omaan sänkyyn,.
[/quote]Sanoo muumi mamma joka pesee oman poikansa nahkapussitkin vielä kun se on 13v. Sairasta. Kuvottavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuon ikäisen voi jo passittaa omaan sänkyyn,.
Meillä pojan mies nukkuu välissämme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittaisin sängyn seinää vasten, poika seinän viereen, mies keskelle ja sinä toiseen reunaan ja tadaa, saisit olla miehen kainalossa ja mies pojan vieressä.
Eipä käy tämä, 4! Kun poika nimenomaan haluaa nukkua meidän välissä, myös mun vieressäni siis. Ja kun poika pyytää niin totta kai siihen suostutaan.
Sänky on seinän vieressä.
Ap
Oon sitä mieltä, että rajansa silläkin miten lapsen annetaan määräillä asioita perheessä...oon niin ärsyyntynyt. On miehen ainokainen.
Ap
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 00:41"]Eipä käy tämä, 4! Kun poika nimenomaan haluaa nukkua meidän välissä, myös mun vieressäni siis. Ja kun poika pyytää niin totta kai siihen suostutaan.
Sänky on seinän vieressä.
Ap
[/quote]
No tässä mä sanoisin että nyt on lapsella kaksi vaihtoehtoa: seinän ja isän välissä tai omassa sängyssä. Ei se lapsi nyt ihan kaikesta voi saada päättää vaan kompromisseihin pitää jo tuon ikäisen taipua.
Oon niin kypsä etten mene sänkyyn. Lapsi heräsi ja huutelee mua sinne, mutta ei huvita mennä. Nukkukoot sitten keskenään. Sen ei missään kohdin tarvi taipua kompromisseihin. Raivostuttavaa.
Ap
Koita kestää. Poika kasvaa pian isoksi, ei ole enää kauan siinä teidän keskessä.
Tässä oikeastaan ongelmallisinta on se, että lapsi saa muutenkin tahtonsa aina läpi. Minua oikeasti pelottaa, että lapsesta tulee tyranni, joka kuvittelee olevansa maailman kuningas (nyt jo itseään tuoksi kutsuu hieman liian usein). Tämä lapsi -kuten sanoin- saa muutenkin aina ainakin lopulta tahtonsa läpi. Esim. menee hakemaan karkkia karkki"piilosta", vaikka on kielletty -> karkkeja ei oteta pois, vaan sanotaan "et nyt viitsisi syödä karkkia kun pian on ruokakin" tms. Mutta lapsi saa pitää karkit.
Tietenkin omatkin lapseni haluavat viereen tulla, ja saavat/ovat saaneet nukkua vieressäni aina kun haluavat! Mutta en todellakaan suostuisi siihen, että alkaisivat sanelemaan missä kukin sängyssä nukkuu.
Nyt kuitenkin isä -minun huomautettuani asiasta- sanoi lapselle, että sinä voit nyt nukkua siinä iskän vieressä - eikä päästänyt lasta lapsen pyynnöistä huolimatta väliin. Mielestäni on ihan kohtuullista lapsellekin sanoa esim. että "siksi sinä et voi olla keskellä, kun iskä haluaa olla myös Liisan vieressä. Sinä voit kuitenkin olla iskän kainalossa". Jos nyt on pakko olla samassa sängyssä. Itse kyllä rupeaisin nyt jo viimeistään tuossa iässä opettamaan lasta nukkumaan pääasiallisesti omassa sängyssään. Tietenkin, jos näkee pahaa unta tms. voi tulla viereen, eihän se sitä tarkoita!
Joka tapauksessa, perheissä tulisi olla lapsille selvät rajat mielestäni yleensäkin. Lapset eivät perheessä asettele ehtoja ja määrää. Jos aletaan mennä siihen suuntaan, niin pieleen menee. Itselläni on kokemusta sisaruksesta, joka sai tyrannimaisesti aina tahtonsa läpi. Aikuisena on sietämätön ihminen; ihmissuhteet eivät onnistu; kaiken täytyisi aina mennä niinkuin hän haluaa.
Meidät muut lapset hiljennettiin ja aina tehtiin kuten tämä tyrannilapsi sanoi.
No, nyt itse kärsii sitten tästä kasvatusmetodista.
Keijo Tahkokallion mukaan muuten pahin mahdollinen tilanne lapselle on, sen jlkn jos ei ole rajoja eikä rakkautta, että on pelkästään rakkautta, mutta ei ollenkaan rajoja.
Ap